ringside sanoi:
Noup. Kuten Tupla J tuossa totesi - ihminen valitsee aina sen, mikä näyttää juuri hänelle parhaalta ja hyödyllisimmiltä. Ihminen on luontainen peliteoreetikko. Jokaisessa meissä on behavioraalisten kokemusten suma, joka laittaa aina valintojen vaakakupin johonkin suuntaan kallelleen.
Valitseeko todella? Entä sitten jos valitsee? Sanoinhan itse nimenomaan, että maailma pysyy jotenkuten järjestyksessä nimenomaan sen vuoksi, että ihmiset pyrkivät valitsemaan parhaan vaihtoehdon monien vaihtoehtojen joukosta. Ja yleensä tuo "paras" vaihtoehto on melko säännönmukaisesti ennustettavissa. Jos saan valita, niin ostanko 1000 e Mersun vai 1000 e Ladan? 99 ihmistä sadasta ostaisi Mersun, mutta varmasti siellä on joukossa joku jonka mielestä Lada olisi järkevämpi vaihtoehto. Tilastollinen todennäköisyys ei sulje valinnanvapautta pois.
ringside sanoi:
Häh? Miten niin asetettu? Vai onko tässä implisiittisesti sun ontologinen näkemyksesi siitä, että kaikki on kuitenkin Jumalan suurta suunnitelmaa. Jumalako mun elämäni vaihtoehdot "asettaa"; annanko vaimolle kenkää vai en? Luenko tenttiin vai en? Lyönkö takaisin vai en? Onko Jumala sellainen vittumainen ukko, joka sadistisesti hassuttelee laittamalla mun eteen mahdollisuuksia, joista hän koko ajan tietää, mitkä vievät tuonelaan....
Jos hieman rauhoittuisit ja lukisit uudelleen, mitä kirjoitin. Puhuin "asetetuista vaihtoehdoista" yleisessä mielessä, enkä mistään yliluonnollisesta kohtalosta. Sinullekin ringside asetetaan vaihtoehtoja joka päivä muiden ihmisten toimesta, organisaatioiden toimesta, eläinten toimesta, jopa flunssavirusten toimesta. Niitä vaihtoehtoja on niin lukemattomia, ettei niihin tule kiinnittäneeksi huomiota. Sen sijaan nojaamme kokemukseemme ja opittuihin rutiineihin. Heräämme aamulla ja teemme aamuaskareet. Sitten nousemme autoon/bussiin. Entä jos bussikuski on päättänyt ajaa kolarin? Entä jos huligaani on hajoittanut autosi? Rutiinisi rikkoutuu ja joudut kohtaamaan todellisuuden, jossa se, mikä ennen oli selkeää, onkin nyt muuttunut näennäisen kaoottisesti. Nyt joudut tekemään valinnan; käveletkö töihin vai soitatko taksin?
Valinnanvapautesi ilmenee kun mietit etukäteen, kumpi vaihtoehto olisi järkevämpi. "Hmm, voisin ottaa taksin, mutta kävely on mukavaa. Toisaalta sataa vettä, ja kävellen kastuisin." Loppujenlopuksi valintasi on paitsi sinun omissa käsissäsi, myös muiden käsissä, sekä olosuhteiden käsissä. Ehkä ajattelet, että olosuhteet ja "aivoihisi keräytyneet behavioraaliset kokemukset" ohjailevat meitä kuin robotteja, mutta mielestäni tämä on vain harhaa; sinä itse sovellat tietojasi ja kokemuksiasi jokapäiväiseen elämään. Ei haittaa vaikka 1000 kertaa tilaisit sen taksin kävelyn sijaan. Riittää, että sinulla on potentiaali kävellä SEKÄ tiedät omaavasi tuon potentiaalin, että olet tehnyt tietoisen valinnan, kun et tee niin.
Otetaan yksinkertainen esimerkki. Mies ampuu vaimonsa ja lapsensa. Oikeudessa hän väittää, että "äänet päässä käskivät häntä tekemään niin, ei ollut muuta vaihtoehtoa." Miksi oikeuden silmissä tämä selitys on riittämätön?
ringside sanoi:
Sen tiesin, että Dragon on biolgogi, mutta tämä on häkellyttävää informaatiota, että hän on vielä rusakkokin.
Tarkalleen ottaen mitä olen tehnyt tai sanonut, että alat ivailemaan?
ringside sanoi:
Onko tässä implisiittisesti, että ihminen kykenee näkemään tekojensa seuraukset ja valitsemaan parhaan vaihtoehdon? Jos noin määrittelet, niin uskallan väittää, että koko ihmiskunnan historia on antiteesi vapaalle tahdolle.
Ihminen kykenee näkemään monia vaihtoehtoja, mutta ei välttämättä kaikkia, saati sitten valitsemaan aina sitä parasta sieltä joukosta. Tätähän kutsutaan erehdykseksi; tehdään jotain joka sillä hetkellä tuntuu viisaalta, mutta joka paljastuu typeräksi myöhemmin paljastuvan uuden tiedon valossa.
Erehdyksistä rankaistaan huolimatta siitä, oliko erehdys ihmisen vika vai ei. Yli puolet kuolleista moottoripyöräilijöistä oli oikeassa. Autoilija joka heihin törmäsi "ei nähnyt."
Elämme häkeissä, jonka kalterit muotoutuvat paitsi luonnonlaeista, myös muiden harjoittamasta vapaasta tahdosta. Kaikki potentiaaliset vaihtoehdot ilmenevät näiden kaltereiden sisäpuolella. Ajatteletko ringside että olemme biljardipalloja, jotka törmäilevät kaltereista toiseen? Biljardipalloja, joita parhaalta näyttävät mahdollisuudet vetävät puoleensa erehtymättömästi kuin jokin magneettinen voima, jota ei käy vastustaminen? Vai jäisikö sinne sittenkin sijaa tahdolle ja vastuulle?
Kaikkihan haluis skidinä uskoa joulupukkiin, että olis sellainen yliluonnollinen olento joka vaan lentelee porojensa kanssa ja pudottelee paketteja KILTEILLE lapsille. Sama "porkkana"periaatehan pätee periaatteessa kristinuskoon. Kiltit "lapset", ne ketkä uskovat Jeesukseen, pääsevät taivaaseen. Homma on tehty helpoksi. Jeesus kävi maanpäällä sovittamassa kaikkien synnit valmiiksi, riittää että uskot tähän tarinaan niin pääset taivaaseen. Simple? Vaikeus irtautua Jumalasta ja uskonnosta on varmasti monille vaikea, eikai kukaan olisi halunnut myöskään kuulla, ettei joulupukkia olekaan olemassa. Kauankohan menee, ennenkuin uskonnot ja kirkot kaatuvat omaan mahdottomuuteensa? Mikään ei ole niin hyvä fiilis kuin käsitellä asioita ihan ikiomilla aivoillaan, kantamatta taakkaa mistään uskonnoista, pelastuksesta, kadotuksesta, jumalista jne.