Uskomiseen on yksi looginen peruste: Pelurin jumaltodistus. :D Nimensä vastaisesti se ei millään lailla todista Jumalan olemassaoloa, mutta antaa silti hyvät perusteen: Jos Jumala on olemassa ja uskot, menet taivaaseen. Jos et usko, menet helvettiin. Jos Jumalaa ei ole, ei tapahdu sitten yhtikäs mitään :D eli on jokatapauksessa kannattavampaa uskoa. Vähänhän tämä teoria on ihmeellinen mutta kuitenkin.
Edit: siis zuunakselle vastaus, vähän kusen näiden lainausten kanssa :p
Pascalin vaaka. Tätä on käsitelty monessa eri paikkaa kerta toisensa jälkeen, ja Pascalin vaaka on todettu epäloogiseksi argumentiksi.
Matt Dillahunty tiivistää ihan hyvin PV:n ongelmat. Pascalin vaa'asta on myös
kirjallisuutta.
Yritin esittää, että väite Jumalan olemassaolosta on todennäköisemmin tosi, kuin väite saunatontun olemassaolosta, koska ne eroavat siten, että ensimmäistä on tukemassa enemmän epätieteellisiä perusteluja. Mattihin mielestä näiden perustelujen painoarvo on niiden epätieteellisyyden takia nolla. Minä taas nojaan väittämään, että on mahdollista, että on olemassa jotain mitä ei ole mahdollista tutkia ja todistaa tieteen keinoin. Sen takia valintatilanteessa jossa molempien vaihtoehtojen tieteellinen informaatio on tasan, mutta vaihtoehtoa B on lisäksi tukemassa joukko epätieteellisiä perusteluja on rationaalisesti kannattavampaa valita vaihtoehto B.
Aiemmin tällä sivulla mainittu pelurin jumalatodistus havainnollistaa osittain mitä tarkoitan. Rationaalisesti ajattelevan ateistinkin on kannattavampaa rukoilla viimeisellä hengenvedollaan syntejään anteeksi, kuin olla rukoilematta. Kyseessä on ns.freeroll tilanne missä on mahdollista ainoastaan voittaa (antamalla painoarvoa epätieteellisille perusteluille), mutta ei ole mahdollista hävitä mitään.
Okei. Ymmärrän näkemyksesi, että jos informaatio on muuten 0, niin jos toisella puolella on subjektiivisia kokemuksia esim. yliluonnollisesta jumalasta, niin se olisi uskomisen arvoinen. En vain jaa loppupäätelmääsi tässä asiassa. En ole samaa mieltä siitä, että nämä subjektiiviset kokemukset lisäisivät millään tavalla todennäköisyyttä sille, että vasemmalla tienhaaralla on jumala.
Mietin myöskin, että onko kyseinen asetelma (eli kaksi vaihtoehtoa) millään tavalla looginen. Mielestäni ei ole, koska tiedämme tienhaaroja olevan enemmän (eli väitettyjä jumalia ja niihin uskovia olevan enemmän). Joten kahden vaihtoehdon esittäminen tässä mielessä ei ole loogista. Jos ajatellaan, millainen olisi todellisuutta vastaavaa tienristeys, niin se näyttäisi ehkä enemmän tällaiselta: On useita eri tienhaaroja, joilla useat ihmiset kertovat, että heidän edustamallaan tienhaaralla on ainoa(t) oikea(t) jumala(t) istumassa kannon nokassa. Mitä silloin teet? Valitset umpimähkään yhden sen uhalla, että jokin toinen jumala olisikin se tosijumala? Määritteleekö tässäkin uskovien lukumäärä sen, mihin kannattaa uskoa, vai pitäisikö meidän pysyä siinä risteyksessä niin kauan, kunnes lisäinformaatiota tulee?
Lisäksi saunatontun ja jumalaan uskovien määrään perustuva todistus on aika vaarallinen katsantokanta, koska se nojaa
tiettynä aikana elävien uskovien todistukseen. Eli jos Zeukseen uskovia oli aikanaan enemmän kuin Jeesukseen uskovia, niin oliko Zeus tuolloin olemassa todennäköisemmin, kuin Jeesus? Se, että tänä päivänä ei uskota saunatonttujen olemassaoloon ei tarkoita sitä, etteikö niiden olemassaoloon olisi ennen uskottu.