Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Taas pitää jakaa hieman ajatuksia Jehovan todistajista, kun rupeaa tuo veri kiehumaan taas kohtalaisesti. Törmäsin sattumalta erääseen heidän kirjaseensa, joka on suunnattu nuorille. Jehovan todistajat ovat viime aikoina pyörineet lapsen seksuaalisissa hyväksikäyttöskandaaleissa yhä uudestaan, ja jatkuvasti uusia tapauksia pompsahtaa esiin. Veljesseura.orgin sivulla sitten huomasin tekstin, joka on kerta kaikkiaan pöyristyttävää luettavaa. Laitetaan teksti tähänkin:

32. luku

Miten voin suojella itseäni seksuaalisilta hyväksikäyttäjiltä?


Joka vuosi miljoonia ihmisiä raiskataan tai kohdellaan muulla tavoin seksuaalisesti kaltoin, ja tutkimusten mukaan uhrit ovat etupäässä nuoria. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arviolta puolet raiskatuista on alle 18-vuotiaita. Koska hyväksikäyttö on näin yleistä, sinun on tärkeää pysähtyä miettimään tätä asiaa.

”Hän tarttui minuun ja paiskasi minut maahan ennen kuin tajusin, mitä tapahtui. Koetin kaikin keinoin taistella vastaan. – – Yritin huutaa, mutta en saanut ääntä tulemaan. Tyrkin, potkin, löin ja raavin. Ja silloin tunsin puukon viiltävän ihoani. Menin aivan hervottomaksi.” (Annette)

SEKSUAALISIA hyväksikäyttäjiä on nykyään todella paljon, ja heidän hyökkäyksensä kohdistuvat usein nuoriin. Joidenkin nuorten kimppuun käy joku tuntematon. Juuri näin kävi Annettelle. Toisinaan taas ahdistelija on joku naapuri. Esimerkiksi Natalie oli vasta kymmenvuotias, kun eräs lähellä asuva teini-ikäinen poika käytti häntä hyväkseen. ”Olin niin peloissani ja häpeissäni, etten ensin kertonut siitä kenellekään”, hän sanoo.

Monia nuoria on ahdistellut seksuaalisesti joku perheenjäsen. ”Isäni alkoi käyttää minua hyväkseen, kun olin 5-vuotias, ja sitä jatkui siihen asti kun olin 12”, kertoo Carmen-niminen nainen. ”Viimein 20-vuotiaana puhuin asiasta hänelle. Hän sanoi olevansa pahoillaan, mutta muutaman kuukauden kuluttua hän ajoi minut pois kotoa.”

Nykyään on järkyttävän yleistä, että hyväksikäyttöön syyllistyy naapuri, ystävä, sukulainen tai perheenjäsen.* Lasten riisto ja väkivaltainen kohtelu ei kuitenkaan ole mitään uutta. Tällaisia hirvittäviä asioita tapahtui jo Raamatun aikoina. (Joel 3:3; Matteus 2:16.) Elämme nykyään kriittisiä aikoja. Monet ovat ”vailla luonnollista kiintymystä”, ja on aivan tavallista, että tyttöjä (ja jopa poikia) riistetään seksuaalisesti. (2. Timoteukselle 3:1–3.) Vaikka mitkään varotoimet eivät takaakaan turvallisuuttasi, voit tehdä paljon itsesi suojelemiseksi. Harkitse seuraavia neuvoja.

Ole valpas. Kun liikut ulkona, sinun täytyy olla selvillä siitä, mitä tapahtuu edessäsi, takanasi ja sivuillasi. Jotkin alueet ovat tunnetusti vaarallisia, varsinkin ilta- ja yöaikaan. Jos suinkin mahdollista, älä mene noille alueille, ainakaan yksin. (Sananlaskut 27:12.)

Älä anna ristiriitaisia viestejä. Älä flirttaile tai pukeudu kiihottavasti, koska silloin saattaisit viestittää, että olet kiinnostunut seksistä tai ettet ainakaan vastusta sitä (1. Timoteukselle 2:9, 10).

Puhu rajoista. Jos seurustelet, keskustele kumppanisi kanssa siitä, millainen käytös on sopivaa ja millainen ei.* Kun olette asettaneet rajat, karta riskialttiita tilanteita, joissa voisit joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. (Sananlaskut 13:10.)

Sano suoraan. Ei ole väärin sanoa napakasti: ”Älä tee noin!” tai: ”Näpit irti!” Älä vaikene siksi, että pelkäät menettäväsi poikaystäväsi. Jos hän tämän vuoksi päättää suhteen, hän ei ole sinun arvoisesi! Ansaitset kunnon miehen, joka kunnioittaa kehoasi ja periaatteitasi.*

Ole varovainen internetissä. Älä koskaan jakele henkilökohtaisia tietojasi tai kuvia, jotka paljastavat olinpaikkasi.* Jos saat eroottisen viestin, yleensä on parasta olla vastaamatta siihen. Hiljaisuuden muuri pysäyttää useimmat nettiahdistelijat.

Edellä mainittujen neuvojen noudattaminen voi auttaa sinua suojautumaan hyökkäyksiltä (Sananlaskut 22:3). Voi kuitenkin olla, ettet pysty välttämään kaikkia vaarallisia tilanteita. Ehkä et esimerkiksi voi aina liikkua jonkun toisen kanssa tai välttää pahamaineisia alueita. Saatat jopa asua vaarallisella alueella.

Olet kenties oppinut kantapään kautta, että jotain ikävää voi tapahtua, vaikka kuinka yrität välttää vaikeuksia. Edellä mainitun Anneten tavoin sinut on voitu yllättää ja vastarintasi nujertaa. Tai sinua on Carmenin tavoin voitu käyttää hyväksi lapsena, jolloin et pystynyt hallitsemaan tilannetta – tai et edes täysin ymmärtänyt, mitä tapahtui. Miten voit käsitellä syyllisyydentunteita, jotka yleensä piinaavat hyväksikäytettyjä?

Syyllisyydentunteet

Annette tuntee edelleen syyllisyyttä tapahtuneesta. ”Olen itseni pahin vihollinen”, hän sanoo. ”Kelaan yhä uudestaan tuon illan tapahtumia. Minusta tuntuu, että minun olisi pitänyt yrittää rimpuilla vastaan vielä kovemmin. Puukoniskun jälkeen lamaannuin pelosta. En kyennyt tekemään enempää, mutta minusta tuntuu, että minun olisi pitänyt.”

Myös Natalie kamppailee syyllisyydentunteiden kanssa. ”Minun ei olisi pitänyt olla niin luottavainen”, hän sanoo. ”Vanhempani olivat käskeneet siskoani ja minua pysymään aina yhdessä, kun leikimme ulkona, mutten totellut. Siksi minusta tuntuu, että annoin naapurinpojalle tilaisuuden vahingoittaa minua. Perheemme on joutunut kärsimään kovasti, ja koen, että se on minun syytäni. Tämä on minulle kaikkein raskainta.”

Jos sinulla on Anneten ja Natalien tavoin syyllisyydentunteita, miten voit käsitellä niitä? Ensinnäkin yritä pitää päällimmäisenä mielessäsi, että jos sinut on raiskattu, sinä et ollut halukas seksiin. Jotkut saattavat vähätellä asiaa sanomalla, että ”pojat ovat poikia” ja että raiskauksen uhrit itse kerjäsivät sitä. Kukaan ei kuitenkaan ansaitse tulla raiskatuksi. Jos sinä olet joutunut tämän inhottavan teon uhriksi, se ei ollut sinun syytäsi!

Sanat ”se ei ollut sinun syytäsi” on helppo lukea, mutta niihin voi olla vaikea uskoa. Jotkut pitävät asian sisällään, ja syyllisyys ja muut negatiiviset tunteet raastavat heidän mieltään. Mutta kuka hyötyy eniten siitä, että asiasta ei puhuta – sinä vai hyväksikäyttäjä? On oman etusi mukaista, että harkitset toista vaihtoehtoa.

Kerro tapahtuneesta

Raamatussa kerrotaan, että ollessaan rajun tunnekuohun vallassa vanhurskas Job sanoi: ”Tahdon purkaa itseäni koskevat huoleni. Tahdon puhua sieluni katkeruudessa!” (Job 10:1.) Sinun kannattaa tehdä samoin. Kun puhut raiskauksesta jollekin luotettavalle ihmiselle, pystyt ehkä aikanaan hyväksymään tapahtuneen ja ahdistuksesi voi helpottaa.

Jos olet kristitty, sinun on tärkeää kertoa seurakunnan vanhimmille, että olet joutunut raiskauksen uhriksi. Rakkaudellisten paimenien lohduttavat sanat voivat saada sinut vakuuttumaan siitä, ettei toisen ihmisen synti ole tehnyt sinua likaiseksi. Annette koki tämän. Hän sanoo: ”Kerroin asiasta hyvälle ystävälleni, ja hän kehotti minua puhumaan parille seurakuntani vanhimmalle. Olen iloinen, että tein niin. He keskustelivat kanssani useita kertoja ja sanoivat minulle juuri sen, mitä minun oli tarpeen kuulla: tapahtunut ei ollut minun syytäni. Olin täysin syytön.”

Kun puhut asiasta ja kerrot tunteistasi, suuttumus ja katkeruus eivät ala jäytää mieltäsi (Psalmit 37:8). Se voi myös saada sinut tuntemaan olosi huojentuneeksi, ehkä ensimmäistä kertaa vuosiin. Natalie huomasi tämän kerrottuaan hyväksikäytöstä vanhemmilleen. ”He tukivat minua”, hän sanoo. ”He kannustivat minua puhumaan tapahtuneesta, ja kun tein niin, suru ja viha sisälläni helpottivat.” Natalie sai lohtua myös rukoilemisesta. Hän kertoo: ”Jumalalle puhuminen auttoi minua, varsinkin silloin, kun en kyennyt avautumaan kellekään ihmiselle. Rukoillessa voin puhua vapaasti. Se tuo minulle syvän rauhan ja tyyneyden.”*

Aikanaan sinäkin voit huomata, että haavasi paranevat (Saarnaaja 3:3). Tukeudu kannustaviin ystäviin, jotka vanhinten tavoin ovat ”kätköpaikkoja tuulelta ja suojapaikkoja rajuilmalta” (Jesaja 32:2). Huolehdi itsestäsi fyysisesti ja henkisesti. Nuku riittävästi. Ja mikä tärkeintä, luota kaiken lohdutuksen Jumalaan, Jehovaan. Pian täyttyy hänen lupauksensa: ”Pahantekijät karsitaan pois, mutta ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat omistaa maan.” (Psalmit 37:9.)

[Alaviitteet]

Joskus on kyse ”treffiraiskauksesta”, jossa tyttö pakotetaan seksiin tai huumataan, niin ettei hän pysty tekemään vastarintaa.

Aiheesta lisää 2. osan luvussa 4.

Tämä neuvo soveltuu tietysti myös silloin, kun tyttö painostaa poikaa seksiin.

Aiheesta lisää 2. osan luvussa 11.

Toisinaan hyväksikäytön uhrit kärsivät vakavasta masennuksesta. Tällöin voi olla viisasta kääntyä lääkärin puoleen. Ahdistavien tunteiden käsittelyä tarkastellaan lähemmin tämän kirjan luvuissa 13 ja 14.

AVAINRAAMATUNKOHTA

”Viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, – – vailla luonnollista kiintymystä, – – vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta.” (2. Timoteukselle 3:1–3.)

VINKKI

Jos sinua on kohdeltu seksuaalisesti kaltoin, tee luettelo lohduttavista raamatunkohdista. Tässä muutama esimerkki: Psalmit 37:28; 46:1; 118:5–9; Sananlaskut 17:17; Filippiläisille 4:6, 7.

TIESITKÖ?

Yhdysvalloissa yli 90 prosenttia nuorista, jotka joutuvat seksuaalisen väkivallan uhreiksi, tuntee teon tekijän.

TOIMINTASUUNNITELMA!

Jos tunnen syyllisyyttä tapahtuneesta, aion ․․․․․

Haluan kysyä vanhemmiltani tästä aiheesta: ․․․․․

MITÄ AJATTELET?

● Mitä hyötyä on siitä, että puhut hyväksikäytöstä?

● Mitä voisi tapahtua – sinulle ja toisille – jos vaikenet asiasta?

[Huomioteksti s. 232]

”On hyvin vaikeaa puhua hyväksikäytöstä, mutta se on parasta, mitä voi tehdä. Se auttaa pääsemään eroon surusta ja vihasta ja saamaan voimat takaisin.” (Natalie.)

[Tekstiruutu s. 230]

”Jos rakastat minua. . .”

Jotkut seksuaaliset ahdistelijat eivät pakota tyttöä seksiin vaan koettavat manipuloida hänen tunteitaan. He saattavat sanoa esimerkiksi, että ”kaikki muutkin harrastavat seksiä”, ”kukaan ei saa koskaan tietää” tai ”jos rakastat minua, suostut siihen” (ks. tämän kirjan luku 24). Jos poika yrittää saada sinut uskomaan, että seksi on samaa kuin rakkaus, älä anna huijata itseäsi. Jokainen, joka ajattelee tällä tavalla, on kiinnostunut vain omien halujensa tyydyttämisestä. Hän ei ajattele sinua eikä sinun parastasi. Kunnon mies sitä vastoin asettaa sinun etusi omiensa edelle ja osoittaa, että hänellä on voimaa pitää kiinni Jumalan moraalinormeista (1. Korinttilaisille 10:24). Hän ei pidä tyttöjä seksiobjekteina vaan kohtelee ”nuorempia naisia kuin sisaria kaikessa siveellisessä puhtaudessa” (1. Timoteukselle 5:1, 2).

[Kuva s. 233]

Hyväksikäytön jälkeiset tunteet voivat olla liian raskaita kantaa yksin. Saat apua, kun puhut jollekulle.

Kysymys kuuluukin, missä ovat ohjeet ilmoittaa hyväksikäytöstä poliisille ja lääkärille? Miksi vitussa teksti kehoittaa kertomaan seurakunnan vanhimmille, mutta ei poliisille? On päivän selvää, että kyseisen tekstin kirjoittaja ei ole mikään psykologi tai minkäänalan viranomainen. Tekstillä pyritään hellävaraisesti johdattelemaan siihen, että raiskattu ei ehkä tekisikään ilmoitusta viranomaisille, vaan ainoastaan seurakunnan vanhimmille. Jos raiskaaja on seurakuntalainen, niin asia ei ehkä koskaan tule viranomaisten tietoon.

Aivan uskomaton teksti. Alan olla pikku hiljaa vakuuttunut, että Vartiotorniseuran edustama uskonto on puhtaasti paha.

Vielä video samasta asiasta:
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
^Ei ole mitään syytä kiihtyä. Puhuit hyvin perustelluista argumenteista eli niitä on ilmeisesti enemmän. Annatko niitä? Välillä sanot että asiaa ei ole olemassa ja välillä sanot ettet usko olemassaoloon. Niillä on iso ero, kumpaa tarkoitat? Ei tarvitse kiroilla, keskustellaan järkevästi.:)
Eihän tämä ole mitään keskustelua, kun sä et ensinkään vastaa mihinkään mitä sulle sanoo. Järkevä keskustelu vaatisi, että molemmat osapuolet ovat järkeviä, nyt tämä on totta vain toisen osalta.

Tämä asia on aivan päivänselvä. Kysymys jumalan olemassaolosta on täsmälleen samanlainen kysymys, kuin kysymys saunan tai saunatontun olemassaolosta. Sauna on ilmiselvästi olemassa, koska näemme sen omilla silmillämme ja tunnemme sen jos kosketamme sitä. Saunatonttua ei selvästikään ole olemassa, koska ei ole olemassa minkäänlaista havaintoa joka viittaisi sen olemassaoloon. Samalla tavalla jumalaa ei ole olemassa, koska ei ole minkäänlaista haivaintoa, joka viittaisi sen olemassaoloon.

Mikä on sinun mielestäsi ero sillä, jos sanomme, että jokin asia on olemassa, tai jos sanomme, että uskomme, että jokin asia on olemassa?

Jos minä sanon, että "autoni on pihalla parkkipaikalla, jonne sen aamulla jätin", niin miten tämä eroaa siitä, että sanoisin, "uskon, että autoni on parkkipaikalla, jonne sen jätin"? Se, että sanon väitelauseen olevan totta, tarkoittaa tietysti täsmälleen samaa, kuin se, että uskon kyseisen väitelauseen olevan totta. On ilmiselvää että mitään luontoa koskevia väitteitä emme tiedä absoluuttisella varmuudella. Mutta jos meillä ei ole mitään syytä olettaa asian olevan jollain tavalla, niin silloin sanomme, että tiedämme ettei asia ole niin.

Voitko nyt vain vastata tähän ihan yksinkertaiseen kysymykseen, että miksi jumalan olemassaoloa koskeva väite olisi millään tavalla kategorisesti erilainen kuin saunatontun olemassaoloa koskeva väite? Jos et lue viestejäni ja osoita vastauksissasi ottaneesi huomioon kaikkia niissä esitettyjä argumentteja, niin et ole arvoiseni keskustelukumppani enkä vastaa sinulle enää.
 
Uskon että olet oikeassa siinä, että uskontoa käytetään paljon väärin uskonnosta riippumatta. Sitä en allekirjoita, että uskonto on lähtökohtaisesti vahingollinen. Minulla on vähän omakohtaista kokemusta maailman uskonnoista. Omat kokemukseni rajoittuvat lähinnä Suomen ev. lut. kirkkoon ja olen instituution toimintaan pääosin tyytyväinen. En ole koskaan kohdannut aivopesua, rahastusta tai aggressiivista jäsenhankintaa. Nyt häitä järjestellessä kirkon tarjoama seremonia on minulle täysin vapaaehtoinen ja voin jopa itse vaikuttaa vihkikaavaan. Tämä on minusta hieno palvelu, joka ei maksa mitään. Toki maksan kirkollisveroa ja sitäkautta rahoitan instituution toimintaa, mutta en koe tätä rahastuksena vaan arvojeni mukaisena tapana käyttää rahaa.
Mitä tarkoitat tuolla, että uskontoa käytetään paljon väärin?

Mielestäni Lähi-Idästä kotoisin olevat kolme maailmanuskontoa toimivat tällä hetkellä maailmalla juuri niin kuin niiden on tarkoitettukin, eli poliittisen hallinnan välineinä. Nämä uskonnot ovat ainakin Daniel Dennettin mukaan nimenomaan perustettu (/ovat kehittyneet) mekanismeiksi, joilla hallitaan, pelotellaan ja rahastetaan suuria ihmismassoja, ja se näkyy. Luonnonuskonnoista poiketen näille uskonnoille ominaista on, että niiden perustan muodostavat väittämät eivät ole sidoksissa luontoon, eikä niitä siten voi osoittaa vääriksi.

Itse ajattelen uskonnon kehittyneen ensimmäisenä tapana selittää ympäröivää todellisuutta, ts. ensimmäisenä yrityksenä tehdä tiedettä. Sinä kun olet asiaan minua syvällisemmin perehtynyt, niin voit toivottavasti sivistää minua tämän asian tiimoilta. Lähinnä siis haluaisin kuulla (lukea), mitä ajattelet uskonnon alkuperästä ja tarkoituksesta. Uskonnon väärin käyttämisestä kun ei mielestäni voi puhua, jos ei tiedä, miten sitä käytetään oikein.


Ja vielä pilkkua nylkyttääkseni huomautan, että olet kohdannut evl. lut. kirkon toimesta erittäin agressiivista jäsenhankintaa, olettaen tietysti että sinut on liitetty vastasyntyneenä kirkon jäseneksi. Toimintana tämä on mielestäni aivan yhtä agressiivista kuin se, että poliittinen puolue värväisi vastasyntyneitä jäsenikseen.
 
Eihän tämä ole mitään keskustelua, kun sä et ensinkään vastaa mihinkään mitä sulle sanoo. Järkevä keskustelu vaatisi, että molemmat osapuolet ovat järkeviä, nyt tämä on totta vain toisen osalta.

Tämä asia on aivan päivänselvä. Kysymys jumalan olemassaolosta on täsmälleen samanlainen kysymys, kuin kysymys saunan tai saunatontun olemassaolosta. Sauna on ilmiselvästi olemassa, koska näemme sen omilla silmillämme ja tunnemme sen jos kosketamme sitä. Saunatonttua ei selvästikään ole olemassa, koska ei ole olemassa minkäänlaista havaintoa joka viittaisi sen olemassaoloon. Samalla tavalla jumalaa ei ole olemassa, koska ei ole minkäänlaista haivaintoa, joka viittaisi sen olemassaoloon.

Mikä on sinun mielestäsi ero sillä, jos sanomme, että jokin asia on olemassa, tai jos sanomme, että uskomme, että jokin asia on olemassa?

Jos minä sanon, että "autoni on pihalla parkkipaikalla, jonne sen aamulla jätin", niin miten tämä eroaa siitä, että sanoisin, "uskon, että autoni on parkkipaikalla, jonne sen jätin"? Se, että sanon väitelauseen olevan totta, tarkoittaa tietysti täsmälleen samaa, kuin se, että uskon kyseisen väitelauseen olevan totta. On ilmiselvää että mitään luontoa koskevia väitteitä emme tiedä absoluuttisella varmuudella. Mutta jos meillä ei ole mitään syytä olettaa asian olevan jollain tavalla, niin silloin sanomme, että tiedämme ettei asia ole niin.

Voitko nyt vain vastata tähän ihan yksinkertaiseen kysymykseen, että miksi jumalan olemassaoloa koskeva väite olisi millään tavalla kategorisesti erilainen kuin saunatontun olemassaoloa koskeva väite? Jos et lue viestejäni ja osoita vastauksissasi ottaneesi huomioon kaikkia niissä esitettyjä argumentteja, niin et ole arvoiseni keskustelukumppani enkä vastaa sinulle enää.

Sori. Mutta vähän ihmetyttää tää sun käsitys "keskustelusta". Jos asia on päivänselvä, niin mistä yrität saada keskustelua aikaiseksi?
 
Argumentit, jotka hyväksyn:

1. Tiede ja uskonto ovat eri asioita
2. Jumalan olemassaolosta ei ole rationaalisia todisteita
3. Ateismi ei määrittele mitään
4. Uskonnon nimissä tehdään ikäviä asioita
Ok, samaa mieltä.
Argumentit, joita en hyväksy:

1. Hengellisyys on ihmiselle tarpeetonta
2. Uskonto on ihmiselle aina vahingollista
3. Uskovaiset ovat tyhmempiä tai heikompia, kuin ateistit
4. Ateisti tekee päätöksiä puhtaasti rationaalisen järjen varassa
1. Riippuu tietysti hengellisyyden määritelmästä. Jos olen oikein ymmärtänyt niin sinun käyttämässäsi merkityksessä tuo sana voi tarkoittaa kaikenlaista oman toimintansa ja ajatustensa reflektointia, tai ylipäätään maailmaa tai esim moraalia koskevien asioiden miettimistä. Jos näin, niin selvästikin sellainen on ihmisille hyväksi jossain määrin.
2. Joitain äärimmäisiä erikoistapauksia lukuunottamatta sanoisin että mikä tahansa tahallinen järjettömyys ja rationaalisen ajattelun hylkääminen on ihmiselle vahingollista. Vahingollisuuden aste sitten vaihtelee melko mitättömästä hengenvaaralliseen, riippuen siitä minkälaista järjettömyyttä harrastetaan.
3. Keskimäärinhän uskovaiset ovat heikkoälyisempiä kuin ateistit, tai toisinsanottuna, älykkäämmät ihmiset keskimäärin useammin päätyvät siihen tulokseen, ettei jumalaa ole, kuin heikkoälyisemmät ihmiset. Väite, "jokainen uskovainen on tyhmempi tai heikompi kuin yksikään ateisti" ei tietenkään pidä paikkaansa, ts. siitä, että yksittäinen ihminen on uskovainen tai ateisti ei voi päätellä näiden keskinäisen älykkyyden eroa.
4. Kukaan ei tee päätöksiä puhtaasti rationaalisen järjen varassa.
Argumentit, joita itse esitän:

1. Uskon koska se tuntuu intuitiivisesti oikealta
2. Tieteen funktio on muodostaa ihmiselle tieteellinen maailmankuva*
3. Uskonnon tai sekulaarin filosofian funktio on muodostaa ihmiselle maailmankatsomus**
4. Uskonto ja tiede eivät ole ristiriidassa keskenään
5. Ihmiset toimivat vastoin ideaalejaan kaikilla inhimillisen toiminnan sektoreilla
6. Jokaisella meillä on jostain omaksuttu maailmankatsomus riippumatta siitä tiedostammeko omamme
1. Aivan, eli siis tuossa jo tavallaan myönnätkin sen, että uskot koska haluat uskoa. Toisinsanottuna suggestoit itsesi pitämään totena sellaista väitettä, jonka pohjimmiltaan tiedät olevan epätosi, koska tämä tuottaa sinulle mielihyvää.
2. Kai noinkin voisi sanoa. Minä sanoisin että tieteen tehtävä on tuottaa mahdollisimman luotettavaa tietoa. Tätä tietoa sitten voidaan käyttää yksilötasolla muodostamaan tuo maailmankuva, ja tässä tietysti koulutuksella ja kasvatuksella on tärkeä rooli.
3. Juu, mutta tässä on se ero, että toisin kuin filosofia, uskonto sisältää myös väitelauseita luonnollisesta maailmasta. Siten uskonnon tehtävä on myös vaikuttaa yllä mainittuun "maailmankuvaan", eli käsitykseen siitä, mitkä luontoa koskevat väitteet ovat tosia.
4. Yllämainitun perusteella uskonnot ovat ilmiselvässä ristiriidassa tieteen, ja ylipäätään rationaalisen ajattelun kanssa, sillä ne edellyttävät pitämään totena sellaisia luontoa koskevia väitteitä, joille ei ole mitään perusteluja.
5. Selvästikin näin on.
6. Kyllä. "jostain omaksuttu" toki voi pitää sisällään myös oman (kriittisen) ajattelun avulla hankittuja käsityksiä.

- - - Updated - - -

Sori. Mutta vähän ihmetyttää tää sun käsitys "keskustelusta". Jos asia on päivänselvä, niin mistä yrität saada keskustelua aikaiseksi?
No nimenomaan, ei tässä kysymyksessä jumalan olemassaolosta ole ylipäätään mitään keskusteltavaa. On ilmiselvää ettei jumalaa ole, ja asiassa ei ole yhtään mitään epäselvää. En siis pyri keskustelemaan siitä, onko jumala olemassa vai ei, vaan siitä, miksi jotkut väittävät sen olevan olemassa, vaikka sitä oikeasti ei ole.
 
Taas pitää jakaa hieman ajatuksia Jehovan todistajista, kun rupeaa tuo veri kiehumaan taas kohtalaisesti. Törmäsin sattumalta erääseen heidän kirjaseensa, joka on suunnattu nuorille. Jehovan todistajat ovat viime aikoina pyörineet lapsen seksuaalisissa hyväksikäyttöskandaaleissa yhä uudestaan, ja jatkuvasti uusia tapauksia pompsahtaa esiin. Veljesseura.orgin sivulla sitten huomasin tekstin, joka on kerta kaikkiaan pöyristyttävää luettavaa. Laitetaan teksti tähänkin:....


Aivan uskomaton teksti. Alan olla pikku hiljaa vakuuttunut, että Vartiotorniseuran edustama uskonto on puhtaasti paha.

Jehovan todistajat on yksi uskontoryhmä joka tulisi kriminalisoida Suomessa.
 
No nimenomaan, ei tässä kysymyksessä jumalan olemassaolosta ole ylipäätään mitään keskusteltavaa. On ilmiselvää ettei jumalaa ole, ja asiassa ei ole yhtään mitään epäselvää. En siis pyri keskustelemaan siitä, onko jumala olemassa vai ei, vaan siitä, miksi jotkut väittävät sen olevan olemassa, vaikka sitä oikeasti ei ole.

Tuskinpa pystyt aukottomasti perustelemaan, että asia on täysin selvä ja totta. Jumalan olemassaoloa ei pystytä absoluuttisesti poissulkemaan, vieläkään. Joten asiasta voisi saada ihan mielenkiintoistakin keskustelua aikaiseksi, jos molemmilla osapuolilla olisi siihen intoa. Et myöskään keskustele siitä, mitä jotkut väittävät. Yksinkertaisesti yrität vaan voittaa valitsemasi väittelyn, koska sun oikeassaolemisen vimma on sen verran suuri. Kunnollisessa keskustelussa tosiaan on (vähintään) kaksi osapuolta, joilla on mielenkiintoa ottaa vastaan oman näkemyksensä vastaisia väitteitä, ja ehkä jopa omaksua niitä.

Turvalauseena todettakoon nyt kuitenkin, että olen kyllä sitä mieltä, ettei jumalan olemassaolon todiste ole se, ettei sitä ole voitu vieläkään täysin todistaa olemattomaksi. Tämä ajattelumalli meikäläistä kieltämättä häiritsee tietyissä uskovaisissa.
 
Tuskinpa pystyt aukottomasti perustelemaan, että asia on täysin selvä ja totta. Jumalan olemassaoloa ei pystytä absoluuttisesti poissulkemaan, vieläkään. Joten asiasta voisi saada ihan mielenkiintoistakin keskustelua aikaiseksi, jos molemmilla osapuolilla olisi siihen intoa. Et myöskään keskustele siitä, mitä jotkut väittävät. Yksinkertaisesti yrität vaan voittaa valitsemasi väittelyn, koska sun oikeassaolemisen vimma on sen verran suuri. Kunnollisessa keskustelussa tosiaan on (vähintään) kaksi osapuolta, joilla on mielenkiintoa ottaa vastaan oman näkemyksensä vastaisia väitteitä, ja ehkä jopa omaksua niitä.

Turvalauseena todettakoon nyt kuitenkin, että olen kyllä sitä mieltä, ettei jumalan olemassaolon todiste ole se, ettei sitä ole voitu vieläkään täysin todistaa olemattomaksi. Tämä ajattelumalli meikäläistä kieltämättä häiritsee tietyissä uskovaisissa.

Tuota voi kutsua saivarteluksi. Jumala ei ole olemassa. Piste. Jos hän jonain päivänä ilmestyy maanpäälle, on hän siitä lähtien olemassa. Ei voida lähteä siitä oletuksesta että kaikki voi olla olemassa vaikkei todisteita olekkaan, ainakaan jos meinataan pysyä täysjärkisinä.

Sitä paitsi eihän jumalan olemassa olo liity mitenkään uskontoon. Jumala kun laskeutuisi alas taivaista niin jo ensimmäisenä päivänä hänet mestattaisiin eri kirkkokuntien toimesta. Edes ev.lut. kirkko ei sata varmasti hyväksyisi noin suvereenia kilpailijaa, olkoon vaikka kuinka kristittyjen jumala. Puhumattakaan katolisesta kirkosta tai islamista. Noitana roviolla poltettaisiin.
 
Tuota voi kutsua saivarteluksi. Jumala ei ole olemassa. Piste. Jos hän jonain päivänä ilmestyy maanpäälle, on hän siitä lähtien olemassa. Ei voida lähteä siitä oletuksesta että kaikki voi olla olemassa vaikkei todisteita olekkaan, ainakaan jos meinataan pysyä täysjärkisinä.

Siitä, voiko jumala olla olemassa vai ei, voi saada ihan hyvää keskustelua aikaiseksi.

Olen itse suunnilleen samaa mieltä sun kanssa. Oletan Jumalaa ei ole olemassa, eikä sen olemassaolosta ole myöskään mitään varteenotettavaa näyttöä. Mutta olen periaatteessa valmis keskustelemaan vastakkaisista näkemyksistä, ja ehkä jopa muuttamaan kantaani.

Maailma ei nyt vaan ole mustavalkoinen. Piste.
 
Tuskinpa pystyt aukottomasti perustelemaan, että asia on täysin selvä ja totta. Jumalan olemassaoloa ei pystytä absoluuttisesti poissulkemaan, vieläkään.
Eli ilmeisesti säkään et sitten viitsinyt lukea mitä mä kirjoitin? Miten tämä eroaa siitä saunatontun tapauksesta? Senkään olemassaoloa ei pystytä absoluuttisesti poissulkemaan, niinkuin ei minkään muunkaan asian olemassaoloa ikinä voida. Silti emme ihmettele kaikkien kuviteltavissa olevien objektien olemassaoloa.

Nyt tää alkaa taas olla tätä samojen lauseiden toistamista uudelleen ja uudelleen, ja sitä mä en jaksa kovin kauan. Vastaan (ehkä) taas sitten jos näen jonkun viestin jossa on jonkinlaisia viitteitä siitä, että on ymmärretty jotain mitä toinen sanoo.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Siitä, voiko jumala olla olemassa vai ei, voi saada ihan hyvää keskustelua aikaiseksi. Se ei ole saivartelua.

Olen itse samaa mieltä. Jumalaa ei ole olemassa, eikä sen olemassaolosta ole myöskään mitään varteenotettavaa näyttöä. Mutta olen periaatteessa valmis keskustelemaan vastakkaisista näkemyksistä, ja ehkä jopa muuttamaan kantaani.

Maailma ei nyt vaan ole ihan niin mustavalkoinen. Piste.

Jumala ja saunatonttu ei ole olemassa vaikka ensimmäiseen uskoo uskikset ja jälkimmäiseen 4v poikani. Jos jompi kumpi ilmestyy jonain päivänä ne ovat sen jälkeen olemassa. Piste Piste :)
 
Eli ilmeisesti säkään et sitten viitsinyt lukea mitä mä kirjoitin? Miten tämä eroaa siitä saunatontun tapauksesta? Senkään olemassaoloa ei pystytä absoluuttisesti poissulkemaan, niinkuin ei minkään muunkaan asian olemassaoloa ikinä voida. Silti emme ihmettele kaikkien kuviteltavissa olevien objektien olemassaoloa.

Nyt tää alkaa taas olla tätä samojen lauseiden toistamista uudelleen ja uudelleen, ja sitä mä en jaksa kovin kauan. Vastaan (ehkä) taas sitten jos näen jonkun viestin jossa on jonkinlaisia viitteitä siitä, että on ymmärretty jotain mitä toinen sanoo.

Luin koko viestin, kyllä. Luepa sinäkin meikäläisen tekstit. En ole todistelemassa jumalan olemassaoloa tai olemassaolemattomuutta. Kommentoin vain sitä, voiko asiasta käydä keskustelua.

Jumala ja saunatonttu ei ole olemassa vaikka ensimmäiseen uskoo uskikset ja jälkimmäiseen 4v poikani. Jos jompi kumpi ilmestyy jonain päivänä ne ovat sen jälkeen olemassa. Piste Piste :)

Kiitos tiedosta. Ei liity mitenkään siihen, mitä tässä hetki sitten sanoin.
 
Luin koko viestin, kyllä. Luepa sinäkin meikäläisen tekstit. En ole todistelemassa jumalan olemassaolo tai olemassaolemattomuutta. Kommentoin sitä, voiko asiasta käydä keskustelua.
Ja minä en ymmärrä miten sitä keskustelua voisi näistä lähtökohdista käydä. Ainakaan millään tavalla merkityksellistä keskustelua. Olet sanonut että
Oletan Jumalaa ei ole olemassa, eikä sen olemassaolosta ole myöskään mitään varteenotettavaa näyttöä. Mutta olen periaatteessa valmis keskustelemaan vastakkaisista näkemyksistä, ja ehkä jopa muuttamaan kantaani.
Mikä se vastakkainen näkemys voisi olla, josta olisi jotain keskusteltavaa. Jos faktat pysyvät samoina, eli että ei ole kertakaikkiaan mitään syytä kuvitella jumalan olevan olemassa yhtään sen enempään kuin saunatontunkaan, niin mitä keskusteltavaa siihen jää?

Nopean analyysin perusteella sinua vaivaa ns. "avarakatseisuuden syndrooma", jonka oireena on että kieltäydytään esittämästä vahvoja väitelauseita jos ne loukkaavat joitain ihmisiä. Silloin tyypillisesti verhoudutaan tuollaisten tautologisten ilmaisuiden taakse, kuin että "maailma ei ole mustavalkoinen", "mitään ei tiedetä täysin varmuudella" tms.
Kyllä se maailma vaan tässä tapauksessa on aivan niin mustavalkoinen kuin se nyt ylipäätään voi ikinä olla.
 
Mikä se vastakkainen näkemys voisi olla, josta olisi jotain keskusteltavaa. Jos faktat pysyvät samoina, eli että ei ole kertakaikkiaan mitään syytä kuvitella jumalan olevan olemassa yhtään sen enempään kuin saunatontunkaan, niin mitä keskusteltavaa siihen jää?

Ei tule mieleen vastakkaisia argumentteja. Mutta voin kuunnella jos niitä esitetään.

Nopean analyysin perusteella sinua vaivaa ns. "avarakatseisuuden syndrooma", jonka oireena on että kieltäydytään esittämästä vahvoja väitelauseita jos ne loukkaavat joitain ihmisiä. Silloin tyypillisesti verhoudutaan tuollaisten tautologisten ilmaisuiden taakse, kuin että "maailma ei ole mustavalkoinen", "mitään ei tiedetä täysin varmuudella" tms.
Kyllä se maailma vaan tässä tapauksessa on aivan niin mustavalkoinen kuin se nyt ylipäätään voi ikinä olla.

Kiitos analyysista. Minulla ei ole tarvetta tulla nettikeskustelupalstan maailmankatsomus-nimiseen ketjuun kertomaan toisille totuuksia.

Esitän sulle vahvan väitelauseen: Tiede ei tiedä (vielä) kaikkea, ja siitä syystä abstraktimmalle ei-faktapohjaiselle keskustelulle on olemassa maaperää. Ja sä et voi sitä muuksi muuttaa, vaikka kuinka tiedät, mikä on totta.
 
Ei tule mieleen vastakkaisia argumentteja. Mutta voin kuunnella jos niitä esitetään.
Joo, tämä on tosi hieno positio. Kyllä varmaan aika moni muukin voi. Mutta nyt kun niitä ei ole, niin toistaiseksi asia voitaneen pitää käsiteltynä, eikä spekuloida sillä, että mistä keskusteltaisiin sitten jos jokin tällainen argumentti olisi olemassa. Tällaista metakeskustelua harvoin käydään esim tuosta saunatontusta tai mistään muustakaan mielikuvituksen tuotteesta, ja koko pointti on se, että kysymys jumalasta ei ole mitenkään erilainen kuin mikään muukaan väite jonkin luonnossa esiintyvän objektin olemassaolosta.
Esitän sulle vahvan väitelauseen: Tiede ei tiedä (vielä) kaikkea. Joten abstraktimmalle ei-faktapohjaiselle keskuskustelulle on olemassa maaperää.
Mä esitän sulle toisen: "tiede" (eli siis ihmiset) eivät tule ikinä tietämään kaikkea. Ja vaikka tietäisikin, niin ei-faktapohjaiselle keskustelulle on olemassa maaperää, silloin kun puhutaan asioista, jotka eivät ole faktoja, kuten siitä, onko punainen kauniimpi väri kuin keltainen tai onko tasavero oikeudenmukaisempi järjestelmä kuin progressiivinen vero. Mutta ei-faktapohjaiselle keskustelulle ei ole, eikä ole ikinä ollut, mitään tarvetta, jos keskustellaan siitä, onko jokin luontoa koskeva väite totta vai ei.
 
Olet oikeassa. Voidakseen kehittyä on ensin hyväksyttävä se, että on todennäköisesti väärässä. Tämä on haastavaa. Harmi kun vapaasta tahdosta keskustelu tyrehtyi. Siinä tunsin saavani uusia ideoita. Jos haluat auttaa pyrkimyksiäni argumentoimalla niin tulen vastaan listaamalla ideat, joita muistaakseni on tämän jälkeen esitetty. Erityisen kiinnostunut olen muiden maailmankatsomuksista. Tiede vs. uskonto ja ateismi vs. uskonnot väännössä ei ole tullut juurikaan uusia ideoita pohdittavaksi.

Argumentit, jotka hyväksyn:

1. Tiede ja uskonto ovat eri asioita
2. Jumalan olemassaolosta ei ole rationaalisia todisteita
3. Ateismi ei määrittele mitään
4. Uskonnon nimissä tehdään ikäviä asioita

/I]

Ottaisin näin agnostikkona kantaa keskuteluun. Kohtaan 3. "Jumalan olemassaolosta ei mitään rationaalisia perusteita." Riippuu miten määrittelemme jumalan. Yleisestihän sillä tarkoitetaan jotain ihmisen ulkopuolista/ylempää tietoisuutta jollain tavalla on liitoksissa ihmisen elämään.
Noh, nyt itse asiaan. Lähes jokaisella kansalla tai yhteisöllä on jokin uskonto. Useissa uskonnoissa, etenkin suurinta suosiota saaneissa uskonnoissa on samoja piirteitä. Monissa uskonnoissa on, ja on ollut myös yhteneviä piirteitä, vaikka ne olisivat kehittyneet täysin eristyksissä tosistaan.
Tämähän puhuu uskonnon puolesta ainakin sen verran, että uskonto on vähintään ihmisille evoluution myötä kehittynyt tapa selviytyä. Ehkä sen takia että se auttaa noudattamaan yhteisön sääntöjä, ehkä sen takia että se luo jonkilaista yhteishenkeä ja tarkoituksen tuntua. Kuitenkin, jos uskonnolliset ihmiset olisivat olleet typerämpiä/heikompia tai uskonnot turhia, niin nehän olisivat evoluution myötä kadonneet?
On totta että nyky-yhteiskunnassa ei ole mitään välttämätöntä tarvetta uskonnolle, mutta muistuttaisin että johonkin yliluonnolliseen uskominen on ihmiseen vuosituhansien saatossa päähän hakattu ominaisuus, ja tämän takia on vähintään kyseenalaista kohottaa itsensä ateistina uskonnollisten yläpuolelle, pitäen heitä "hulluina" jne koska uskovat satuolentoihin. Uskonnot ovat osa ihmisyyttä.
 
on vähintään kyseenalaista kohottaa itsensä ateistina uskonnollisten yläpuolelle, pitäen heitä "hulluina" jne koska uskovat satuolentoihin. Uskonnot ovat osa ihmisyyttä. .
Väkivalta, raiskaaminen, tappaminen ja varastaminen ovat osa ihmisyyttä. Silti kohotan itseni raiskaajien ja tappajien yläpuolelle. Samalla tavalla irrationaalisuus on sellainen negatiivinen osa ihmisyyttä, josta pitäisi pyrkiä eroon, kuten noista muista huonoista ominaisuuksista.
 
[Image];4466721 sanoi:
Edelleen ateismi ei ole uskonto, vaan yksilöllinen mielipide… Jos ja kun muita yhtyy kyseiseen mielipiteeseen niin miksi mielipide muodostaisi uskonnon?

Siksi laitoinkin sitaatit, etkö ymmärrä niiden merkitystä?

Monella ateistilla käytös alkaa muistuttaa pahimpien uskonhörhöjen käyttäytymistä. Fanaattisia omien katsantakantojen kiihkomielisiä hörhöjä kaikki tyynni.

- - - Updated - - -

Ei se jälkimmäinen postaus tarkoittanut minua, onko hankala seurata keskustelua?

Ihan vitun hankala kun jäi lasit työmaalle. Nyt on kakkulat päässä taas ja pelittää...juu, kiitos huolenpidostasi ; ))))))))))))))))))))))))9

- - - Updated - - -

Jehovan todistajat on yksi uskontoryhmä joka tulisi kriminalisoida Suomessa.

Ei se auttaisi varmaankaan, perustaisivat uuden ryhmän ja meno jatkuisi uuden lipun alla. Pitäiskö niiden tietyille toimille asettaa rajoituksia? Auttaisko se?
 
En nyt ota kantaa Jumalan tai minkään korkeamman voiman olemassa oloon. Semmoinen on olemassa tai sitä ei ole, kenenkään yksittäisen ihmisen mielipide ei siihen vaikuta.

Uskovaisia ihmisiä voi pitää naiiveina ja hupsuina, jopa järkensä menettäneinä. Enemmän tai vähemmän jotkut heistä sitä ovatkin. Vähintään ulkopuolisen silmissä. Asia mitä en ymmärrä ja jopa kritisoin on joidenkin ateistien kyvyttömyys katsoa kriittisesti omaa maailmankatsomustaan ja keskittyminen osoittamaan epäkohtia uskovan maailmankatsomuksessa ja tuomitsemaan sitä. Tuskin kellään järkevällä ihmisellä on mitään ateismia vastaan filosofiana. Kaikki yksittäiset ateistit eivät valitettavasti anna tästä filosofiasta kovin positiivista kuvaa.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom