- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 590
Olen liikunnalis-luonnon läheinen. Uskon vahvasti että fyysinen terveys vaaditaan pohjimmiltaan henkiseen hyvinvointiin ja esimerkiksi kukaan kuka ei ole vienyt fyysistä rasitusta äärimmilleen ei tiedä mitään henkisestä elämästään ja paljaasta minäkuvastaan. Luonto on minulle henkisyyden ja hyvinvoinnin lähde myös (voisin käyttää sanaa "kirkko" jos uskonnot eivät olisi pilannut sanaa). Säälien katson aurinkoisena sunnuntaina metsään fillaroimaan lähtiessä matkan varrella olevia vapaakirkkolaisia jotka hoilaavat ja lukevat paperintunkkaisia tekstejä sisätiloissa sen sijaan että lähtisivät todellisille syntysijoilleen metsään.
Jos ihan pakko olisi valita joku uskonto niin alkuperäisissä suomalaisuskonnoissa ahdin ja karhun palvomisineen on sitä jotain.
Kyllä oli monelta osin kuin minun kirjoittamaani. Kun olen itse syntynyt maalla ja vieläkin osa-aikaisesti elän ja asun sillä hommia tehden, niin eipä voisi kirjoitus osuvampi olla.
Eräs uskovainen sanoi, että kun häntä kiire ahdistaa hän menee kirkkoon ja olonsa keventyy. Hyvä niin. Hän kysyi minulta, mikä on minun tapani purkaa stressiä. sanoin , että luonto ja lisäsin hänelle, että metsä on minun kirkkoni. Hän sanoi ymmärtävänsä aatokseni.
Mutta jos joku saa ilonsa sisätiloissa hoilatessaan, siitä vaan. Ei kaikkien tarvi olla luontoihmisiä, saati "metsäläiskansaa"