Totta. Tuttu tarina, ja pyhästä kirjastahan tuo tosiaan löytyy. Mainitsemasi "hyvän ja pahan tiedon puu" lienee kuitenkin vain eräänlainen vertauskuvallinen ilmaus siitä ajasta, kun ihminen ensimmäisen kerran samaistui muotoonsa, ajatuksiinsa; ajasta, jolloin ihminen ajautui egon, mielensä luoman 'pikkuminän' eli valeitsen, valtaan. Tiedostamaton käyttäytyminen on luonnollisesti seurausta tästä egon otteeseen joutumisesta, eli se 'paha', mistä on puhuttu tässäkin threadissa, on siis ihmisen omaa aikaansaannosta. Toisaalta jos vielä vähän pidemmälle viedään tätä ajatusta, niin oikeastaan ihminenkin on vain tiedostamattomuuden onneton välikappale; vai kuinka monesti olemme kuulleet täysin tietoisen ihmisen, esimerkiksi Dalai Laman, tehneen julmia ja raakoja murhia? Niinpä. Rakkaus ja myötätunto, ovat avainsanoja tässä asiassa.
Vertauskuvallisuushan riippuu täysin siitä minkälaisten lasien läpi raamattua lukee. Toisille paratiisikertomus on totista totta, toisille se on vertauskuvallinen kertomus siitä miten jumala loi maailman, ja osalle satu muiden joukossa. Mikäli se on tuo ensimmäinen vaihtoehto niin tällöin jumala on luonut myös pahan konseptin. Tai ainakin sisällyttänyt sen jollain tapaa juuri tiettyihin asioihin jotka hän loi (ihmiset, enkelit etc.). Jumalahan sanoi ihmiselle, että jos syö tuosta kyseisestä puusta niin se on väärin. "Herra Jumala sanoi ihmiselle: Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa
tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." (1. Moos. 2: 16-17). Ihmisellä ei siis ennen tuota ollut konkreettista käsitystä mikä on hyvä ja paha, mutta jumalalla oli. Kun jumala sanoi ihmiselle mikä on oikein ja mikä väärin, hänelle valkeni näiden kahden asian ero.
Ymmärsin sanomasi näin, että jos ihminen tekee tekee pahaa, se on tiedostamattomuudesta johtuvaa. Eikös se mene niin päin, että kun käyttäytyminen on tiedostamatonta, niin tällöin käyttäytyminen ei ihmiselle itselleen ole joko hyvää tai pahaa, koska sitä ei pysty tiedostamaan. Mikäli käyttäytyminen on tiedostettua, voidaan myös tarkastella käyttäytymisen hyvyyttä tai pahuutta. Esimerkiksi lapsi ei toimintaansa tarkastele hyvän ja pahan konseptissa, sillä lapsi ei välttämättä käsitä mikä on väärin ja mikä on oikein. Dalai Lamakaan ei murhaa, koska tiedostaa, että se on väärin. Dalai Lama on tässä kuitenkin vähän kökkö esimerkki, sillä en minäkään ole tehnyt julmia ja raakoja murhia. Ja aivan samalla tavalla minäkin tiedostan kyseisen toiminnan olevan väärin. Veikkaan kuitenkin, että Dalai Lama on tehnyt jossain vaiheessa elämäänsä jotain minkä itse on jälkeenpäin kokenut pahaksi - tarkastellut tämän jälkeen toimintaansa ja tämän seurauksena ei välttämättä enää jatkossa tee samoin.
Toinen seikka, minkä tahtoisin ehdottomasti korjata tuosta lainatusta tekstistä, on se, ettei Jumala ole mikään kaiken luonut 'olento' jossain pilvien päällä, vaan itse Elämä kaikissa maailmankaikkeuden muodoissa ja muotojen taustalla, siten myös Sinussa. Siispä et ole mitenkään 'erillinen' muista muodoista, vaan yhtä kaiken kanssa.
En ihan ymmärrä mitä tällä ajoit takaa. Vai sitä, että jumala ei ole jotain konkreettista, tai ainakaan ihmismielen ymmärryksen puitteissa olevaa, johon syyttävän sormen voisi osoittaa?
