No tässä tullaan taas tällaiseen "Occamin partaterä"-tilanteeseen. 1. Kun missään nykypäivänä havaittavissa ilmiöissä ei ole nähtävissä mitään viitteitä yliluonnollisten voimien olemassaolosta, niin on se aika iso ylimääräinen oletus että maailman syntyyn jotain tällaisia voimia liittyisi.
-- 2. Se alkuhetki, jonka aikana maailmankaikkeus on niin kuuma ja tiheä ettei tuntemamme fysiikan lait oletettavasti niissä olosuhteissa toimi, on aivan käsittämättömän lyhyt hetki. Paljon paljon lyhyempi kuin sekunnin miljardisosa. 3. En oikein näe että mikä looginen ajattelu johtaisi siihen, että tuon häviävän lyhyen hetken aikana on täytynyt tapahtua jotain yliluonnollista, kun sitä seuranneiden melkein 14:n miljardin vuoden aikana sitten ilmeisesti mitään yliluonnollista ei ole tapahtunut. 4. Ainakaan mitään sellaista millä olisi kovin näkyviä jälkiä. 5. Ainoa perustelu on klassinen "ensimmäisen liikuttajan" kysymys, mutta kuten hyvin tiedetään, jonkin yliluonnollisen voiman olemassaolon olettaminen ei oikeastaan ratkaise tätä kysymystä, sillä silloin jää avoimeksi kysymys tuon voiman alkuperästä ja tarkoitusperistä, sikäli kun se on jokin tietoinen olento.
Edit: Linkit wikipediaan jos kiinnostaa:
Occamin partaterä 'Alkusyy'
1. Eihän missään ole viitteitä yliluonnollisesta, sillä kaikki havaitsemamme kaikkeudessa on samasta lähteestä kuin me.
Millainen olisi yliluonnollinen maailmankaikkeus? Sillä jos me eläisimme yliluonnollisessa maailmankaikkeudessa, niin yliluonnollinen olisi meille luonnollista ja sitten taas vedottaisiin siihen, ettei yliluonnollisesta ole mitään todisteita, vaikka kenties eläisimme sen keskellä. Ehkä maalausta ei näe maalauksen sisältä.
2. Jos se on ollut luonnollista, mutta ei ole nykyisten lakien mukainen, niin voidaanko sanoa sen olleen luonnollinen, mutta nykyään olevan yliluonnollinen?
Onko yliluonnollisuus ja luonnollisuus subjektiivisia käsitteitä, jotka ovat täysin tapahtumahetkeen sidottuja?
3. Tulee taas ongelma, että mikäli olemme kaikki yliluonnollisen tulosta, niin näemmekö vertaisemme yliluonnollisena? Vai koemmeko sen luonnollisena? Kaikki nykyisin havaitsemamme toimii lakien mukaan, mutta mehän olemme selittäneet maailmankaikkeuden lait havaintojemme perusteella, jotka puolestaan ovat riippuvaisia kaikkeudesta. Kun mahdollisesti yliluonnolisesta alkunsa saanut ihminen selittää mahdollisesti yliluonnollisesta alkunsa saanutta maailmaa, niin se ilmiselvästi havaitaan luonnollisena tasavertaisuutemme johdosta.
Jos jumalia olisi seitsemän tasavertaista kappaletta, niin kokisiko jokainen Jumala kuusi muuta Jumalaa luonnollisina vai yliluonnollisina? Sillä me varmasti koemme ne yliluonnollisina, mutta tuskin Jumalat kokisivat tasavertaisia yliluonnollisina.
4. Voiko edes olla jälkiä yliluonnollisesta, kun olemme itse samasta lähteestä ja täten käsitämme kaiken havaitsemamme luonnollisena?
5. Ratkaisee siltä osin, että yliluonnolliseen ei päde luonnon lait, joten se ei vaadi alkua.
Kaikki havaitsemamme (eli "luonnollinen") vaatii vaikuttajan ja omaa alun, joten jossain vaiheessa tulee vääjäämättä vastaan asia (yleisesti nimitin sen vain asiaksi, ettei mene turhaksi puheeksi Jumalasta) joka ei sovi havaintojemme perusteella rakennettuun käsitykseen luonnollisuudesta; tällä ei ole aloittajaa tai alkua. Domino kaataa dominon, mutta kun aikaa kelataan taaksepäin, niin jossain vaiheessa havaitaan joko se, että dominoita on loputon määrä tai se, että ensimmäinen domino kaatui ilman kaatajaa.
Kumpikaan ei sovi havaintojemme varaan rakennettuun käsitykseen luonnollisesta.