- Liittynyt
- 26.9.2013
- Viestejä
- 175
No sanotaan näin, että mikään havaitsemamme tosiasia ei viittaa siihen että maailman olemassaololle ja rakenteelle olisi jokin tarkoitus, tai että näiden takana olisi jokin tietoinen olento. Niinpä tuollainen kaiken tarkoitus tai luoja on ylimääräinen, perusteeton oletus, ja neutraalein kanta on silloin olla olettamatta mitään tällaista. Se, että ei oleta mitään 'ylimääräistä' olevan olemassa on mielestäni loogisinta silloin, kun meillä ei ole mitään tietoa siitä onko jotain tällaista olemassa vai ei.
Kenties huomasit minun ottaneen lähinnä kantaa siihen, miten toit näkemyksesi esille.
Onhan täysin uskottavaa, ettei merkitystä ole, kun sitä ei olla mitenkään todistettu; ainakaan aukottomasti, jos lainkaan.
Jos ei oleta mitään, niin jättää ottamatta kantaa asiaan.
Muistakaamme, että elämän merkitys on sen kokoluokan asia, ettei ihan perus "havainnot+havaintojen puute=todennäköisyys" toimi kovinkaan aukottomasti. Jos nyt leikitään, että elämällä ja maailmankaikkeudella on jokin merkitys, niin sitä ei silti niin vain näytetä toteen.
Eri asia on joku valmiiksi määritelty Jumala. Jos on uskonnollinen teksti ja se kirjaimellisena Sanana määrittelee kyseisen uskonnon Jumalan, niin aihe on helppo romuttaa, mikäli tarkasti määritelty Korkein ei vastaa mitään näkemäämme.
Käsityskykyämme suurempi Jumala kaiken alkulähteenä taas on yksi todistamaton, mutta myös kumoamaton uskomus muiden joukossa, joka ei ole sen tyhmempi tai viisaampi kuin mikään muukaan.
Tiede on siinä vaiheessa, että mitään selitystä kaikkeuden olemassaololle ei ole. Kuten sanoin, se ken tyytyy tiedottomuuteen on onnekas, sillä perustelluinta on olla uskomatta mihinkään oletukseen maailmankaikkeuden alkuperästä todisteiden puuttumisen takia.
En pysty siihen.