Lue sitä kirjaa niin tiedät.
Esim. näitä raamatun kohtia voi vähän miettiä:
"Sitten Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa
elämän henkäyksen, ja
ihmisestä tuli elävä sielu. "
"Ainoastaan lihaa sieluineen – verineen – ette saa syödä. ---Päätä kuitenkin lujasti olla syömättä verta, sillä veri on sielu, etkä sinä saa syödä sielua lihan kera."
"..niin, se sielu on karsittava pois kansastaan. Hän on rikkonut liittoni.”
"Sillä elävät tietävät kuolevansa, mutta
kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu.*Myös heidän rakkautensa ja vihansa ja mustasukkaisuutensa ovat jo hävinneet, eikä heillä ole ajan hämärään asti enää mitään osaa missään, mitä on tehtävä auringon alla."
Eli sielulla tarkoitetaan ELÄVÄÄ SIELUA.. mitään kuollutta sielua ei ole, vaan raamatussa ainoa yhteys jossa kuolleista puhutaan "elävinä" on se kun sanotaan että he ovat Jumalan muistissa ja Hän palauttaa heidät viimeisenä päivänä olemassa oloon.
LUKUISAT muutkin raamatun paikat lujittavat sitä ettei sielu ole kuolematon ja ettei kuoleman jälkeen ole mitään.. ruumis mätänee multiin ja ihminen lakkaa olemasta.. samalla tavalla kuin kynttilän liekki kun se sammutetaan.. ei se mene mihinkään pilven päälle harppua soittelemaan.
Näitä erinäisiä oppeja opettivat eri lahkot jo Jeesuksen aikana mutteivät apostolit moisia hörhöilyjä hyväksyneet:
Kun nyt Paavali pani merkille, että osa oli saddukeuksia mutta osa fariseuksia, niin hän sanoi sanhedrinissa kovalla äänellä: ”Miehet, veljet, minä olen fariseus, fariseusten poika. Kuolleiden ylösnousemustoivon johdosta minä olen tuomittavana.”*Koska hän sanoi tämän, niin fariseusten ja saddukeusten välillä syntyi erimielisyyttä, ja koko joukko jakautui. *Sillä saddukeukset sanovat, ettei ole ylösnousemusta eikä enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset julistavat julkisesti niitä kaikkia.
Joitain satoja vuosia sen jälkeen kun apostolit olivat nukkuneet pois, alkukirkon eri lahkojen erimielisyyksiä piti selvitellä eräässä kokoontumisessa jota johti Rooman ensimmäinen "kristitty" keisari
http://www.ortodoksi.net/index.php/Konstantinos_Suuri ja hänen diplomatiset konstinsa olivat sellaiset että sotkettiin apostolien oppeihin kivasti joka lahkosta jotakin.. yhdestä sielunkuolemattomuutta toisesta jotain muuta ja kolmannesta lapsikastetta yms. Ja näin se alkukirkko kaikkine haahuiluineen sai alkunsa.
Helvetin tuli oppi oli puhtaasti lukutaidottoman köyhän kansan pelotteluun luotu höpönhöpö oppi. Kun kirkko oli täysi väkeä joille ei opetettu lukutaitoa (jossain kohti kaikki pyhät tekstit käännettii latinaksi jotta kukaan rahvas ei tajuaisi) ja riitti kun näitä freskoja esitteli sormella: "kun kolikko kolehtiin kilahtaa sielu taivaaseen vilahtaa" ja näytetään sormella kivoja kuvia taivaasta ja pullukka enkelipojan kosseista.. sitten taas: "jos et veroasi maksa ja nuhteessa vaella ja kuninkaalle henkeäsi tarvittaessa anna niin kuumat on oltavat" ja sitten näytettiin sormella taka-alalla olevaa punaisen kirjavaa ikävämmän teeman omaavaa freskoa.
Raamattu ei tue tälläistä oppia kun tiedämme jo ettei sielua ole kuin elävä sielu.. mistä kirkko vetää oppinsa? No Jeesuksen vertauksesta Hänen omien aikalaistensa kanssa käymästä keskustelusta (huomioi että Jerusalemin tuntevat tiesivät tämän fyysisen paikan muurin ulkopuolella) jossa pidettiin jatkuvaa tulta yllä rikillä, ja siellä poltettiin mestattujen rikollisten ja eläiten jäänteitä mistä tulee vertaus; ei kunniallista hautausta:
Gehenna”: täydellisen tuhon vertauskuva
Hepr. גי הנם (gē hin·nom′ ’Hinnominlaakso’);
kreik. γέεννα (ge′en·na); lat. gehenna
”Gehenna” tarkoittaa ’Hinnominlaaksoa’, sillä se on kreikkalainen muoto heprealaisista sanoista gē hin·nom′. Septuagintassa on Jos 18:16:ssa ”Hinnominlaakson” tilalla ”Gehenna”. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa 12 kertaa, ensimmäisen kerran Mt 5:22:ssa. Uuden maailman käännöksessä sen vastineena on ”Gehenna” kaikissa kohdissa, joissa se esiintyy ja jotka ovat: Mt 5:22, 29, 30; 10:28; 18:9; 23:15, 33; Mr 9:43, 45, 47; Lu 12:5; Ja 3:6.
Hinnominlaakso sijaitsi muinaisen Jerusalemin länsi- ja eteläpuolella (Jos 15:8; 18:16; Jer 19:2, 6). Juudan myöhäisempien kuninkaiden päivinä sitä käytettiin pakanallisen epäjumalan Molekin palvontaan, ja tuolle jumalalle uhrattiin ihmisuhreja tulessa (2Ai 28:3; 33:6; Jer 7:31, 32; 32:35). Jotta tuota laaksoa ei olisi enää käytetty sellaisiin uskonnollisiin tarkoituksiin, uskollinen kuningas Josia saastutti sen, varsinkin sen Tofetiksi kutsutun osan (2Ku 23:10).
Juutalainen kommentaattori David Kimḥi (1160?–1235?) kertoo sanasta ”Gehinnom” joitakin historiallisia tietoja kommentissaan psalmiin 27:13: ”Se on Jerusalemin lähistöllä oleva paikka, vastenmielinen paikka, ja sinne heitettiin epäpuhtauksia ja ruumiita. Siellä oli myös jatkuva tuli epäpuhtauksien ja ruumiiden luiden polttamista varten. Tämän vuoksi jumalattomien tuomiota sanotaan vertauskuvallisesti Gehinnomiksi.” (Sefer Tehillim, hepr., 1542.)
Hinnominlaaksosta tuli Jerusalemin jätteiden kaato- ja polttopaikka. Kuolleiden eläinten raadot heitettiin sinne tuleen, johon lisättiin tulikiveä eli rikkiä palamisen edistämiseksi. Sinne heitettiin myös teloitettujen rikollisten ruumiit, sillä heidän ei katsottu ansaitsevan kunniallista hautausta muistohautaan. Jos ruumiit putosivat tuleen, ne paloivat poroksi, mutta jos ne putosivat jollekin tuon syvän rotkon ulkonemalle, niiden mätänevään lihaan tuli matoja, jotka eivät kuolleet ennen kuin ne olivat syöneet lihan ja jättäneet vain luurangon jäljelle.
Gehennaan ei heitetty eläviä eläimiä eikä ihmisiä elävältä poltettavaksi tai kidutettavaksi. Siksi tuo paikka ei voi mitenkään kuvata näkymätöntä aluetta, jossa ihmissieluja kidutetaan ikuisesti kirjaimellisessa tulessa tai jossa kuolemattomat madot ovat ikuisesti niiden kimpussa. Koska Gehennaan heitetyille kuolleille rikollisille ei suotu kunniallista hautausta muistohautaan, joka kuvasi ylösnousemustoivoa, Jeesus ja hänen opetuslapsensa käyttivät sitä kuvaamaan ikuista tuhoa, hävittämistä Jumalan maailmankaikkeudesta eli ”toista kuolemaa”, ikuista rangaistusta.
Sen vuoksi kuolleen ruumiin heittämistä Gehennaan pidettiin pahimpana mahdollisena rangaistuksena. Kielikuva ”tulisesta järvestä, joka palaa rikistä”, perustuu kirjaimelliseen Gehennaan ja sen merkitykseen (Il 19:20; 20:10, 14, 15; 21:8).
