Voiko uskovainen tiedemies olla älykäs? Hyvä kysymys. Yhessä Ilkka Niiniluodon artikkelikirjassa se vittuili yhdelle suomalaiselle fyysikolle, joka on kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita siitä, miten "kvanttiteoria todistaa Jumalan olemassaolon". Noh, muodollisesti kai fiksu, kun oli yliopistomiehiä, professori kait. Se, että fyysikon ainoa motiivi tehdä tutkimusta ja ottaa asioista selvää, on "Jumalan todistaminen" on vitun tyhmää, vitun epäloogista, ja etten jopa sanoisi suuruudenhullua. Eikö kristinuskon koko idea ole siinä, että se vaatii sokeaa uskoa, ilman "tieteellisiä faktoja"
Tosin uskiksethan on aina vedonneet jollain skitsolla logiikalla tieteeseen uskonnon perustana. Perusargumentit on näitä "eikö juuri universumin ja sen luonnonlakien TÄYDELLISYYS todista, että tämä ei ole voinut syntyä sattumalta". Tai "Vain Jumala on voinut luoda niin nerokkaan systeemin kuin evoluutio (ns. evoluutiokreationismi = loogisesti sama asia kuin uskovainen ateisti).
Itse olen sitä mieltä, että jokainen uskis, joka lähtee matemaattis-luonnontieteellisillä argumenteilla ja faktoilla todistamaan "Jumalan välttämättömyyttä" on joko ymmärtänyt dogmatiikan vaatimukset päin helvettiä, tai sitten hän epäilee omaa uskoaan/jumalaa ja yrittää hakea tieteestä varmuutta. Mikä on mun mielestä jotenkin ihan perverssiä ja skitsoa.
Sen fyysikon perusargumentti muistaakseni oli, että "kun kvanttien kausaalisuus (syy-seuraus-suhde) on determinististä (eli ennaltamäärättyä), niin se on osoitus jumalasta ja hänen suunnitelmastaan." Eli tää skitso äijä lähti hakemaan "todistusta" jumalasta kvanttifysiikasta. Halusi todistaa kvanttien avulla, että me ollaan vain jumalan langoissa olevia marionetteja.
Noh, ainakin sen niiniluodon artikkelin mukaan kvanttien väliset suhteet ovat itseasiassa ns. "propabilistinen kausaliteetti". Eli ne kvarkit, vai mitä vittua ne nyt oli, menee "mahdollisesti" paikasta a paikkaan b, mutta ei aina. Ne voi mennä myös paikkaan c, eli niiden liikkeitä ei pysty ennustamaan. Eli kun mä tuolla threadin alussa kirjoitin sen enqvistin artikkelin, missä me kvanttitasolla "tuikitaan", niin se "on/off kvanttifikkari pimeässä metsässä" ei etene tasaista liikerataa. Jos asioiden syy-seuraussuhteet on vakio, niin silloinhan seuraus on aina ennustettavissa syystä, eli se tapahtuma on ennaltamäärätty eli deterministinen. Ja silloin meillä ei ole vapaata tahtoa, ja jumala on suunnitellut kaiken.
Itse olen sitä mieltä, että vaikka kaikki olisikin periaatteessa ennaltamäärättyä, tietty meikäläiseen kohdistuva syy tuottaisi vain ja ainoastaan yhden seurauksen, se ei todista mitään muuta, kuin että ihminen on pohjimmiltaan behavioristinen elukka.
Hullu on se uskovainen, joka yrittää jumalansa fysiikalla todistaa.
Ai niin: on toki joitakin tiedemiehiä, jotka uskovat ns. "riviluterilaisesti", eivätkä anna sen sotkeutua työhönsä mitenkään. Osa tiedemiehistä (Einstein/Hawkins) on myöskin käyttänyt sanaa "jumala", mutta he tarkoittavat sillä täysin eri asiaa kuin uskovaiset. Heille se on lähinnä mahdollinen teoreettinen muuttuja alkuräjähdyksen/kolmiulotteisen avaruuden/aistiemme takana olevassa xxx:ssä. Siitä on vielä vitun pitkä matka sellaisiin sanoihin kuin "taivas" ja "synti".