Käytännössä tuo menetelmä laskee noista otetuista mitoista arvion henkilön tilavuudesta ja vertaa sitä massaan, josta saadaan kehon tiheys (DB eli Body Density). Loppu meneekin sitten samalla tavalla kuin ns. Sirin kaavalla (Siri Formula), jota käytetään hydrostaattisessa mittauksessa.
Eli jos etsii suurimpia virheenaiheuttajia lopputulokseen, niin veikkaisin
1) "Keskivertoihmisen" rakenteesta poikkeava ruumiinrakenne. Lähinnä normaalista poikkeavat suhteet kehossa, esim. raajojen pituus tms. Ihmetyttää, minkä takia sitä ei ole tuossa huomioitu, koska yhtä helpostihan sitä mittaa esim. käsivarren ja jalan pituuden jne.
2) Mittaustulosten manipulaatiota (eli mahan sisäänvetämistä tms., jonka muuten pitäisi laskea rasvaprosenttia).
3) Mitta otettu virheellisestä paikasta tai mitattu muuten vain väärin (esim. mittanauha kulkenut viistosti kohdan ympäri).
4) Oma paino punnittu väärin (eli ei aamukusen jälkeen vaan esim. päivällisen jälkeen hirveässä turvotuksessa). Tuossa punnituksessa olisi syytä olla vatsan suurinpiirtein tyhjä. Itseasiassa tämä oman massan virheellinen punnitus on yksi ratkaisevimpia tekijöitä.
Jos olisi resursseja, niin varmasti pystyisin kehittämään paremmankin mittausmenetelmän kuin tuo, joka toimisi kuitenkin pelkällä mittanauhalla. Tuo nyt ei kuitenkaan poikkea hydrostaattisesta mittausmenetelmästä hirveän paljoa: kummassakin määritetään kehon tilavuutta. Toisessa se tehdään vain upottamalla veteen ja toisessa mittaamalla kehon osien koot yksitellen.