Lukuvinkkejä?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Venla
  • Aloitettu Aloitettu
Ultimecia sanoi:
Onko täysin hyödytöntä muistuttaa, että varmaan 90% feminismiä vihaavista ei tiedä mitä se oikeasti on?

Nimenomaan. Niin off topiccia kun taas onkin niin kuta kuinkin näin totesin tuolla feminismiketjussa minäkin. Nyt koetan kiivaasti keksiä jotain joka palauttaa keskustelun takaisin kirjallisuuteen. Ei edes aasinsiltaa vaan jotain ihan muuta :/ ääh, ei jaksa

No näytelmistä vielä: Niskavuori-sarja on hieno. "Veri kuin tinaa ja pää täynnä rämettä..." Hemmetti, sivuaa muuten naisasiaakin:eek: :D .Lukeekohan ihmiset yleensä näytelmiä tai käsikirjoituksia?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ultimecia sanoi:
Onko täysin hyödytöntä muistuttaa, että varmaan 90% feminismiä vihaavista ei tiedä mitä se oikeasti on?

Niihin feministien teksteihin on linkkejä joita voi käydä lukemassa tuolta "kelle femakko kostuu" ketjusta...
 
hannelek22 sanoi:
En ole löytänyt vielä. Taisi olla siinä Kenelle femakko kostuu - tredissä. Se on vaan niin pitkä, etten ole ehtinyt kaahlata läpi. Se toinen teksti oli myös mielenkiintoinen. Olen monesti ihmetellyt ihmisten alttiutta hurahtaa ismeihin, niin ettei järki enää ole mukana ollenkaan. Lainasin eilen myös Tommy Hellstenin kirjan Elämän paradoksit. Jos siitä otetaan se jeesustelu pois, on siinä kirjassa paljon asiaa. Olen lukenut sitä moneen otteeseen. Niitä ajatuksia on pohdittava rauhassa ja annettava hautua, ei ne ainakaan minulle hetkessä auenneet. Olen ns. kultaisen keskitien kannattaja, sopivasti höpöä ja sopivasti asiaa, kohtuudella kaikkea.
Otin tuolta suosituksista tosiaan jo sen Tyttö ja... Onko sinulle muita hyviä mitä suosittelisit? Minulla on se paha tapa, että luen suurimmaksi osaksi klassikoita, enkä jotenkin osaa valita uutuuksia.

Minulle kolahtaa Philip Rothin ja Isaac Bashevis Singerin kirjat. P. Rothin "Mieheni oli kommunisti" oli loistava. Hellstenin ja myös Martti Lindgvistin kirjoitelmat on yleensä aika hyviä.
Siinä kirjassa (Arka ja ahdas ismi) annetaan mielenkiintoinen teoria ismiherkkyydestä. Hetken hautumisen jälkeen sattui jo omaankin nilkkaan. Krääk!
 
Singerin kirjoja on jo joku kehunutkin minulle, täytyypäs kokeilla. Ainut kirja mikä minulla on jäänyt kesken on Herman Hessen Arosusi. Siellä se kirjahyllyssä lojuu, mutta ei, ei auennut. Täytyy yrittää joskus uudelleen.
KommunISMISTÄ puheenollen..:hyper: anteeksi oli ihan pakko...

Niin, oletko lukenut Sinun lapsesi ei ole sinun? Olen lukenut sen vasta kertaalleen ja ...en oikeen tykännyt, ärsytti jotenkin, johtuiko se aatteellisista erimielisyyksistä vai mistä, en tiedä, täytyy lukea nyt uudelleen.

Löysin muuten koko Juhani Ahon tuotannon aikoinaan, 10 vuotta sitten, kirpparilta, hyväkuntoisena 10 kirjan sarjana ja maksoin 50 markkaa!!!
Kuuluu tällä hetkellä aarteisiini.

Näytelmistä en ole lukenut kuin Topeliuksen näytelmiä, joskus teininä vanhempien kirjahyllystä, en ole osannut etsiä
 
hannelek22 sanoi:
Niin, oletko lukenut Sinun lapsesi ei ole sinun?

Mä olen. En erikoisemmin lämmennyt. Olihan se ihan mielenkiintoinen mutta siitä puuttui kipinää. Missä mielessä aatteellisia erimielisyyksiä, kertojan näkökulman kanssa vai sen elämäntavan jota hän kuvaa? Muun muassa Saision teoksista löytyy samaa tematiikkaa ja paljon parempia kirjoja ovat. (Punainen erokirja on tullut jo mainituksikin.)

Muistin juuri sellaisen kirjan kuin Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. Yksi hauskimpia ikinä lukemiani suomalaisia varmaan. Elokuvaversiota en ole edes nähnyt, mutta tuossa kirjassa kaunokirjallisen kerronnan ansiot nousivat huumorin ohella tärkeään rooliin ja elokuvaversiosta ne jäävät tietenkin pois (ei yllä samaan mutta mielelläni en näitä taiteenlajeja niin hirveästi vertailekaan, eivät asetu samoihin taulukoihin).

Oisko joku lukenut muuten Pentti Linkolaa? Mitä siltä kannattaisi lukea? (Näemmä pysytään näillä aatteellisilla linjoilla:rolleyes: ).
 
jambo sanoi:
Alotin eilen Japanin kamikaze lentäjistä kertovan kirjan jossa on haastateltu entisiä lentäjiä (eivät kerinneet toteuttaa tehtäväänsä kun sota loppui) ja omaisia/läheisiä. Todella mielenkiintoinen kirja. Valottaa hienosti Japanilaisten sisintä, bushidoa (oikein?) ja poliittisia taustoja jotka ajoivat Japanin sotaan eli heidän näkökantaansa.

Tekijöitä en nyt kyllä muista mutta voin myöhemmin laittaa ne.

Niin mikä tuon kirjan nimi on? Kuulostaa kiinnostavalta.
 
Niin, en oikein tiedä. Jotenkin se koko elämäntyyli ja asenne ärsytti. Tai sitten minua ärsytti, kun siskoni hehkutti sitä niin kovasti ja olemme kovasti erimieltä maailmanmenosta. Täytyy lukea uudelleen, ihan sujuvastihan se oli kirjoitettu.
Saisiota olen kolme kertaa pitänyt kädessä kirjastossa, mutta en lämmennyt.
Täytyy sitäkin yrittää uudelleen.

Populäärimusiikkia... olen hipelöinyt kirjakaupassa, mutta en voinut ostaa, koska olen määrännyt itteni kirjojenostokieltoon. Kattoin elokuvan, hyvä, tosi hyvä, siitä tuli niin nuori ja naiivi olo. Aika, jolloin asui vielä kotona.

On kirjailijoita, joiden teksti on jotenkin vaan jalat alta vievää, niinkuin Irving kirjassa Leski vuoden verran, kun ne alastonkuvienpalaset leijailevat tuulessa ja lämähtävät lopulta puutarhurin tuulilasiin...

Linkolaa en ole edes kädessä pitänyt.
 
muutamia omia suosikkejani matkan varrelta:

- E. R. Burroughs: Tarzanit ja Mars -sarjan kirjat. Pitäisi lukaista uudeleen, nykyisin kiinnittäisi luultavasti huomiota eri nyansseihin kuin pikkupoikana. Joistakin kirjojen kohtauksista on vieläkin päässä värikkäitä mielikuvia :) Pellucidar-sarja jäi vieraammaksi.

- J. R. R. Tolkien: Hobitti, Taru Sormusten Herrasta, Silmarillion. Tarvitseeko noita kummemmin selittää...

- B. E. Ellis: Amerikan Psyko. Harva kirja on saanut oikeasti tuntemaan inhoa. Väkivalta kuvataan samalla pikkutarkkuudella kuin päivällislautasen/vaatekaapin/lääkityksen sisältö.

- Kurt Vonnegut: Titanin seireenit. Loistavaa parodiaa. Jos pidit Linnunradan käsikirjasta liftareille, lue myös tämä.

- J. Irving: Kaikki isäni hotellit.

- C. Bukowski: koko tuotanto.

- Tuntematon sotilas: sotakirja, joka kannattaa lukea vaikka onkin aika klisee.

- S. King: Hohto, Piina. Hyvää jännitysviihdettä.
 
hannelek22 sanoi:
Singerin kirjoja on jo joku kehunutkin minulle, täytyypäs kokeilla. Ainut kirja mikä minulla on jäänyt kesken on Herman Hessen Arosusi. Siellä se kirjahyllyssä lojuu, mutta ei, ei auennut. Täytyy yrittää joskus uudelleen.
KommunISMISTÄ puheenollen..:hyper: anteeksi oli ihan pakko...

Niin, oletko lukenut Sinun lapsesi ei ole sinun? Olen lukenut sen vasta kertaalleen ja ...en oikeen tykännyt, ärsytti jotenkin, johtuiko se aatteellisista erimielisyyksistä vai mistä, en tiedä, täytyy lukea nyt uudelleen.

Löysin muuten koko Juhani Ahon tuotannon aikoinaan, 10 vuotta sitten, kirpparilta, hyväkuntoisena 10 kirjan sarjana ja maksoin 50 markkaa!!!
Kuuluu tällä hetkellä aarteisiini.

Näytelmistä en ole lukenut kuin Topeliuksen näytelmiä, joskus teininä vanhempien kirjahyllystä, en ole osannut etsiä

Sinun lapsesi ei ole sinun? Aivan tuntematon tapaus. Kuka sen on kirjoittanut? Joskus tuollaisia kirjoja on hauska lukea "rivien välistä".
Sinä löysit Juhani Ahon tuotannon kirpparilta, minulla kävi vastaavanlainen tsäkä Waltarin kanssa. Ei nyt ihan kaikkia, mutta iso läjä kuitenkin. Erityisesti tykkäsin Johannes Angeloksesta, kirjasta, jota hän itse ei olisi oikein halunnut edes julkaista.
 
Paolo Coelho (?):n Alkemisti. Parisataa sivuinen hieman filosofinen jännittävä tarina. Jopa minä (luen yleensä korkeintaan seiskaa tai akua) pidin.
 
Ultimecia sanoi:
Onko täysin hyödytöntä muistuttaa, että varmaan 90% feminismiä vihaavista ei tiedä mitä se oikeasti on?

90% ketä vihaa feminismiä, ei varmaankaan oikeasti vihaa sitä.:jahas:

Eikä sillä oikein ole väliä miten feminismi jonkun maltillisen ja fiksu feministin mielestä tulisi käsittää, se on yleisesti ottaen ajatuksissa rekkalesboilua ja miesten sortoa, ja sana on juuri sitä miten se käsitetään.

Helvetin hyvä quote, inhoan ismejä muutenkin. Paitsi nihilismiä:)


Kirjallisuuteen: Piti tällä viikolla lukea pirusti: totuus on yksi Conan-kirja ja viikonloppuna Sotkamon reissulla varmaan kanssa joku, jos saan aikaseksi niin se Vonnegutin Titanin Seireenit.

Coelhon Alkemistia on moni kehunut, raskaammankin kirjallisuuden ystävä.
Satukirjoista parhaimpia on Otfried Preuslerin Mustan Myllyn mestari, mukava synkkä vanhanajan satu. Ei Disney-meinikiä, vaan synkkää ja painostavaa jännitystä ja poikien kasvutarinaa.
 
Jos WWII kiinnostaa, niin suosittelen Anthony Beevorin kirjoja "Stalingrad" ja "Berlin". Molemmat lukenut pariin otteeseen. Dokumentaarisia kirjoja, mutta kirjoitettu mielenkiintoisesti ja viihdyttävästi eikä lainkaan "kuivia" kuten monet vastaavat monesti tuppaavat olemaan.
 
valentino sanoi:
Sinun lapsesi ei ole sinun?

Laura Honkasalo on kirjoittanut. Käsittelee lapsuutta vasemmistolaisessa perheessä 70-luvulla. Teoksen nimessähän on tietysti viittaus vanhaan mahtavaan taistolaisviisuun.
 
Kiitti. Katsoinkin juuri pari päivää sitten digi-kanavalta 70-luvun elämää käsittelevän ohjelman. Olihan ne vähän lahkolaista porukkaa, oikeastaan varmaan kummallakin puolella, sillä ääriasenteet synnyttävät ääriasenteita.
Ikävä kyllä.
 
Laitanpa vielä muutamia suosikkisarjakuvia:
Sin City -sarja
Sandman -sarja
From Hell -sarja
Robert Crumbin sarjikset
Milo Manaran sarjikset, Druunat :kuola: ;)
 
Sokalin Ankardot ovat loistavia sarjakuvia. Kovaksikeitettyä dekkaria sarjakuvamuodossa.
Tampereen filkkareiden ohjelmistossa on muuten dokumentti nimeltä Sinun lapsesi eivät ole sinun.
 
venla sanoi:
Sokalin Ankardot ovat loistavia sarjakuvia. Kovaksikeitettyä dekkaria sarjakuvamuodossa.

Pitää paikkansa... Ankardo on kunnon antisankari ja siksi erittäin sympaattinen :)

Tietty sarjiksista on myös pakko mainita C. Barksin ankkaklassikot ja Don Rosan tulevat klassikot.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom