Mun mielestä feminismi ja sovinismi ovat vääristyneitä ääripään ilmiöitä, joita käsitellään uskonnollisen kiihkon tapaan tunteen hallitsemina jolloin varsinainen tieto jää väistämättä vähäisempään rooliin. Mitä enemmän asioita käsitellään tunteella, sitä vähemmän ovat realiteetit mukana!
Mielestäni ei pitäisi lainkaan järjestellä esim. feminismia eri tasoihin, täys femisti tai osittain feministi yms., vaan joko feministi (joka jo kaikilla herättää tiettyjä mielikuvia) tai sitten normaali nainen. Normaaliuteen kuuluu mielestäni jo automaattisesti se ettei halua kokea syrjintää, kaikki siitä poikkeava ei ole normaalia.
Eli mielestäni, jälleen, ei tarvita mitään aatetta taustalle, joka yleensä johtaa tunteiden kautta vääristymiin ja ylilyönteihin, vaan ainoastaan halu ja vaade elää normaalisti normaalissa elämässä. Ehkä tällä tavoin myös tunteellinen ylikiihko pysyisi kurissa ja realiteetit mukana ja vain nämä kiihkoilijat lokeroitaisiin omiin gategorioihinsa, kuten mm. feministeiksi.
Osittainen feministi kuitenkin lokeroidaan tietyllä lailla feministin kaltaiseksi vaikka kuinka yrittäisi selittää, sillä sanalla kun on jo tietty merkitys.
Miettikääpä miltä kuulostaisi naisen vaade saada normaalia ihmisen kohtelua ilman mitään aatteen häivähdystä samassa lauseessa... tosin nykyään kaikki vähänkin ylilyöntiin rinnastettava mielletään välittömästi feministiseksi, negatiivisessä sävyssä, kuten muslimit terroristeiksi.
Kaikki liika kiihkoilu kääntyy lopulta kaikkea siihen liitettävää vastaan, tunne hävittää todellisuutta ja lopulta ollaan tyhjän päällä pelkästään kaiken sen tunteen ja kiihkon varassa, ja edes ymmärtämättä sitä.
Rinnastankin kaikki uskonnot sekä aatteet samaan kastiin, tunne korvaa yleensä järjen joka pyritään korvaamaan ihmisten heikkouksista syntyvällä tarpeella.
Ei liene tarpeen kertoa, että olen ateisti :D
