Todella mielenkiintoisia linkkejä. Tuli luettua kaikki nuo blogikirjoitukset. Ehkä paras noista oli kuitenkin mielestäni tämä:
http://gsdsuomi.wordpress.com/2008/11/08/leikin-loppu/
Rahoituskriisi kertoo kuitenkin siitä, että maailman finanssiarkkitehtuuri on uudistettava perinpohjaisesti. Keskeisintä olisi vaikuttaa hinnanmuodostukseen arvopaperimarkkinoilla. Spekulatiiviset kuplat johtavat liialliseen velkaantumiseen, mikä taas synnyttää deflaation.
Erään kiinnostavan ratkaisun ovat kehittäneet Steve Keen ja systeemiteoreetikko Trond Andresen. He ovat esittäneet, että osakkeet pitäisi määritellä uudelleen joukkovelkakirjojen kaltaisiksi instrumenteiksi. Keenin ja Andresenin mallissa osakkeilla olisi kiinteä voimassaoloaika, jonka umpeuduttua osakkeet liikkeellelaskenut yritys ostaisi ne takaisin sovitulla hinnalla. Tällaisessa järjestelmässä osakkeiden hinta vastaisi ainoastaan yrityksen odotettua liikevoittoa.
Kannustavuusongelmien poistamiseksi järjestelmää voitaisiin muuttaa siten, että ostajilla olisi mahdollisuus ostaa osakkeet myös perinteisessä muodossa. Tällöin osakkeille asetettaisiin transaktiovero, joka perittäisiin niiden myynnin yhteydessä. Veroaste alenisi sen myötä, kuinka pitkään ostaja pitäisi osaketta itsellään.
Tällaisella reformilla osakkeiden spekulatiivinen yliarvostus saataisiin kuriin. Samalla pääoma kohdentuisi niille aloille, joilla on aitoa tuotannollista potentiaalia. Tällä tavalla myös maailman työllisyyskehitys saataisiin pitkästä aikaa palautettua positiiviselle uralle.
Spekulaation kitkeminen myös hyödyke- ja valuuttamarkkinoilta on välttämätöntä.
Parasta antia oli tämä osuus. Eipä voi syyttää sosiaalidemokraatteja pysähtyneisyyden aikaan jämähtämisestä, jos tällaisia uusia avauksia saadaan aikaiseksi:
Eli tuossa ehdotuksessa perustettaisiin uusi sijoitusinstrumentti, joka on periaatteessa muuttuvakorkoinen velkakirja ilman että instrumentin haltijaa suojaa normaalit velkojan oikeudet yrityksen varoihin konkurssin yhteydessä.
Kuinka tämä estäisi spekulaation? Entä kuinka se estäisi suhteettoman korkean tai matalan hintatason? Oikeilla velkakirjoillakin spekuloidaan, maturiteetin pituudesta riippumatta. Parhaillaan on menossa USA:n lyhyiden velkakirjojen kupla. Korko oli vähän aikaa sitten negatiivinen, eli sijoittajat ovat valmiit maksamaan velkakirjan liikkeellelaskijalle siitä oikeudesta että saavat lainata tälle rahaa. Todellinen "suurempi hölmö" spekulatiivinen kupla.
Osakkeenomistaja on yhtiökumppani ja omistaja - ei velkoja. Hän sijoittaa varansa yritykseen, joka käyttää nämä varat tiloihin, koneisiin, työntekijöiden palkkaamiseen jne. ja vastineeksi sijoittaja saa omistajaosuuteensa suhteutetun osuuden tuotoista joko osakkeen arvonnousun tai osinkojen muodossa. Jos yritys epäonnistuu ja joutuu konkurssiin, sijoittaja kärsii tappion ja saa osuutensa yrityksen varoista velkojien ja etuoikeutettujen osakkeiden jälkeen - jos ylipäätänsä mitään jää jäljelle. Osakkeenomistaja kantaa siis suurimman riskin ja oikeutetusti suurimman potentiaalin arvonnousulle ja tuotolle. Osakkeen arvo määräytyy markkinoilla, eikä se riipu mistään ennalta sovitusta määrästä. Yrityksen kunkin hetken arvo vaihtelee tulevaisuuden näkymien muuttuessa. Joskus nämä näkymät muuttuvat nopeastikin, kuten olemme nähneet viime kuukausien aikana.
Ehdotetussa sijoitusmuodossa instrumentin arvonnousun potentiaali olisi pitkällä tähtäimellä nolla tai riippuvainen ennalta sovituista ehdoista, jotka perustuvat liikkeellelaskun hetken näkymille. Jälkimmäinen tapaus ei taatusti vähennä sijoituksen spekulatiivista luonnetta. Molemmissa tapauksissa sijoittajat joutuvat eriarvoiseen asemaan keskenään, riippuen ajakohdasta ja sovitusta hinnasta. Miten äänivalta on järjestetty tilanteessa, jossa sijoittajien edut ovat ristiriidassa keskenään?
Koko tuosta artikkelista paistaa seuraavanlainen suhtautuminen finanssikriisiin:
Juoppo kaahailee autolla liikenteessä, joten...vika on autossa.
Benjamin Grahamia mukaillakseni: Hyvin harva sijoitusmuoto on itsessään epäonnistunut. Kyse on ennen kaikkea ehdoista, joilla kauppa tapahtuu.
Nykyinen finanssikriisi on seurausta useista tekijöistä, joita on käsitelty rahoitusmarkkinakriisi-threadissa ja sijoitus-threadissa enemmän. Esimerkiksi käy vaikkapa pankkijärjestelmän säädösten höllentäminen (vastaa liikenne-analogiassa nopeusrajoitusten nostamista moninkertaiseksi yleisillä teillä) ja korkojen pitäminen liian alhaalla liian pitkään (vastaa polttoaineen hinnan laskemista murto-osaan nykyisestä). Seuraus? Finanssijärjestelmä, joka toimi kohtalaisen hyvin II Maailmansodasta 90-luvun loppuun saakka on nyt kaaoksessa.
Vika ei ole yleensä työkalussa vaan käyttäjässä.
Sosiaalidemokraatit tyypilliseen tapaansa olisivat innokkaasti nostamassa pääomaveroa, koska "kapitalistisiat riistävät köyhiä työläisiä", tavoitteenaan vähentää spekulaatiota. Itseasiassa tarkoituksena olisi ilmeisesti lopettaa spekulaatio kokonaan. Ja "verottaa varallisuutta aggressiivisesti."
Ennen kaikkea varallisuutta olisi pystyttävä verottamaan nykyistä aggressiivisemmin. Laiska pääoma on verotuksen avulla saatava siirrettyä investointeihin. Toinen tehokas keino olisi väliaikainen pääomatuloverotuksen korotus. Merkittävällä veronkorotuksella voittojen kotiuttamista voitaisiin siirtää tulevaisuuteen ja nyt kannustaa pääoman uudelleeninvestointeihin. Myös korkeimpien ansiotulojen verotuksessa on kiristämisvaraa kaikkialla.
Tällaisilla keinoilla onnistuttaisiin karkoittamaan viimeisetkin pääoman rippeet markkinoilta. Miksi kukaan sijoittaisi osakkeisiin jos pääomatulovero syö tuotot? Mitä hyötyä verotuksen kiristämisestä väliaikaisesti on tilanteessa, jossa valtaosalla sijoittajista salkku on tukevasti punaisella?
Tämä teksti vahvistaa epäilyksiäni siitä, että sosiaalidemokraatit ovat todellisuudessa kaappikommunisteja. Heidän fantasioissaan valtio on hyvä ja kaikkivoipa holhooja, joka "antaa kaikille tarpeen mukaan ja vaatii kaikilta vain kykyjen mukaan." On helppo ymmärtää miksi tällaisen maailmankuvan omaava ihminen pitäisi 100% verotusastetta toivottavana päämääränä. Yksityiset ihmisethän eivät kykene huolehtimaan omista asioistaan, vaan valtion on holhottava heitä heidän omien etujensa nimissä.
Toisessa ääripäässä ovat markkinafundamentalistit, joiden pillien mukaan ollaan menty viimeiset 20 vuotta. Ei ole hyvin mennyt tämänkään ideologian päiväuni.
Ihmiset ovat typeriä, tunteiden ,kuten pelko ja ahneus, sokaisemia ja äärimmäisen taipuvaisia laumamentaliteettiin. Tällaista on syytäkin hallita laeilla ja säädöksillä, sekä finanssijärjestelmän "nopeusrajoituksilla." Rikoksiin syyllistyneitä on rangaistava kovalla kädellä ja markkinoiden annettava toimia myös toiseen suuntaan - huonoja sijoituksia tehneiden on kärsittävä kallis opetus että he eivät enää tekisi samoja virheitä uudestaan ja että muut oppisivat heidän esimerkistään.
Nyt vallitseva sekasortoinen järjestelmä on "capitalism on the way up, socialism on the way down." Todellinen turmion hybridi.
