"Lihavien" oikeudet

Minun mielestä kyllä! Nimen omaan näin.
Kenenkä muun tahto siinä ratkaisee? Jos ihmisellä on psykologisia/henkisiä ongelmia ruoan kanssa, niin avain "parantumiseen" on ihmisen oma tahto ja sitä kautta saatava muutos. Ei siinä mikään ravintosuositus yms auta. Mä väitän että meistä jokainen pohjimmiltaan tietää millainen on terveellinen ruokavalio noin suunnilleen.

Periaatteessa olet oikeassa että todella kovalla intohimolla ja tahdolla voi saada aikaiseksi minkälaisia muutoksia tahansa. Vastauksesi on kuitenkin hieman naiivi, todellisuudessa asia ei mene ihan noin yksinkertaisesti. Bulimiasta, anoreksiasta, alkoholismista, ym. kärsiville on helppo sanoa että ei vaan ole tahtoa. Kyse on kuitenkin myös sairaudesta. Kyllä edes hieman uudemmat psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet että esimerkiksi laihtuminen ei juurikaan ole tahdosta ja kovasta itsekurista kiinni, vaan enemmänkin siitä että toimii systemaattisesti ja pitää huolen siitä että ei joudu tilanteisiin jossa olisi mahdollista retkahtaa (suunnittelu, välttely).
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Periaatteessa olet oikeassa että todella kovalla intohimolla ja tahdolla voi saada aikaiseksi minkälaisia muutoksia tahansa. Vastauksesi on kuitenkin hieman naiivi, todellisuudessa asia ei mene ihan noin yksinkertaisesti. Bulimiasta, anoreksiasta, alkoholismista, ym. kärsiville on helppo sanoa että ei vaan ole tahtoa. Kyse on kuitenkin myös sairaudesta. Kyllä edes hieman uudemmat psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet että esimerkiksi laihtuminen ei juurikaan ole tahdosta ja kovasta itsekurista kiinni, vaan enemmänkin siitä että toimii systemaattisesti ja pitää huolen siitä että ei joudu tilanteisiin jossa olisi mahdollista retkahtaa (suunnittelu, välttely).

No onko noilla nyt käytännössä hirveän suuri ero?
 
No onko noilla nyt käytännössä hirveän suuri ero?

Tahto ei joudu koetukselle, jos sitä ei väenväkisin koettele.

Toisaalta tilaisuuksia alkoholistille tai syöpölle on maailma täynnä... Siksi tarvitaankin jokin perustavanlaatuisempi muutos ja se ei tunnu olevan ihan yksinkertaista. Sama juttu aika monissa mielenterveyteen liittyvissä ongelmissa.
 
Kyllä edes hieman uudemmat psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet että esimerkiksi laihtuminen ei juurikaan ole tahdosta ja kovasta itsekurista kiinni, vaan enemmänkin siitä että toimii systemaattisesti ja pitää huolen siitä että ei joudu tilanteisiin jossa olisi mahdollista retkahtaa (suunnittelu, välttely).
Ja systemaattisuus ja suunnittelu eivät vaadi kovaa itsekuria ja tahtoa?

Ei se mullakaan oo ihan helppoa joka päivä pakata lounasta töihin mukaan, mutta itsekuri saa mut tekemään niin. Voisin netin kautta tilata safkat duuniin muutamalla napin painalluksella, mutta valitsen toisen tien.
 
Minun mielestä kyllä! Nimen omaan näin.
Kenenkä muun tahto siinä ratkaisee? Jos ihmisellä on psykologisia/henkisiä ongelmia ruoan kanssa, niin avain "parantumiseen" on ihmisen oma tahto ja sitä kautta saatava muutos. Ei siinä mikään ravintosuositus yms auta. Mä väitän että meistä jokainen pohjimmiltaan tietää millainen on terveellinen ruokavalio noin suunnilleen.

Kyllä ne ongelmat noilla ihmisillä ovat jossain aivan muualla kuin ruoassa, ruoka ja/tai oma keho on vain se kohde, johon nuo muut ongelmat heijastuvat. Ei se tietoisuus tai tietämättömyys oikeasta ruokavalioista auta yhtään mitään ennen kuin ne oikeat ongelmat on päänupista löydetty ja saatu hallintaan. Ei kannata yksinkertaistaa asioita ja ihmismielen toimintaa ihan äärettömästi, vaikkei mullakaan tunnetasolla hirveitä sympatioita liikene noille viisi mäkkäriateriaa päivässä vetäville otuksille.
 
Ja kaikilla läskeillä onkin jotain mielenterveydellisiä ongelmia? Suurimmalla osalla näistä XXXL kavereista on vaan syömistottumukset päin persettä eikä sitä selitetä millään psyykkisillä ongelmilla.
 
No onko noilla nyt käytännössä hirveän suuri ero?

On, mutta ymmärrän pointtisi että kumpikin tapa vaatii itsekuria. On kuitenkin paljon helpompi ennaltaehkäisevästi ostaa kotiin terveellistä ruokaa ja tehdä ruoka etukäteen (kuten JoAT mainitsi tekevän) kuin että reaktiivisesti joutuu kokoajan mielessään päättää ottaako ruokakaapista sitä suklaata vai ei. Sekin on aika kova pala jos kaverit/perhe syö nenän edessä herkkuja mutta itsekurin avulla ei retkahda. Oletko samaa mieltä? Mutta joo, korjaan sen verran että suunnittelukin vaatii hieman itsekuria, mutta kuitenkin erilaista sellaista.
 
Mulla on just ollut tuo edellisessä postissa kuvattu tilanne. Olin tottunut syömään kaikkia herkkuja yms. skeidaa päivittäin. Sitten vaan napsahti päässä, etten aio koko elämää kantaa tätä elintasoa vyötäröllä enää kauempaa ja siitä se sitte lähti. Paino on pudonnut roimasti, vaikka onkin ollut sipsejä ja karkkia kotona. Niitä on helppo olla syömättä kun on vaan päättänyt niin.
 
sturmmann: -Pitäisikö tuo sun heitto ymmärtää niin, että mielestäsi siis mielenterveysongelmat ovat yleisempi syy ylipainoon kuin väärät ruokailutottumukset? Eli tuolla logiikalla jenkeistä ja vaikkapa briteistä on suurin osa mielenterveysongelmaisia?

"Suurimmalla osalla näistä XXXL kavereista on vaan syömistottumukset päin persettä eikä sitä selitetä millään psyykkisillä ongelmilla. ---> Tästä voidaan olla monta mieltä."
 
Ovatko sitten vaikkapa anoreksiasta ja bulimiasta ynnä muista syömishäiriöistä parantuminen kiinni ihan vain omasta tahdosta?

Anokreksia ja bulimia ovat psyykkisiä sairauksia mutta eivät kosketa kuin murto-osaa lihavista. Yleisesti ottaen lihavuus on rikkaiden länsimaiden ilmiö, joka johtuu väärästä ravinnosta ja väärästä määrästä. Moottoreilla polttoaineen syötön hoitaa kaasutin/ruisku ja ihmisellä samaa tehtävää pitäisi hoitaa maalaisjärjen. Kuka kuuluttaa kuluttajan vastuuta tai kontrollia siihen, kuinka paljon ja mitä suuhun tunkee. Kun perustoimintojen ohjaus on perseellään niin ihminen kokee mielummin itsensä jonkun muun syyn uhriksi kuin sanoisi;"prkl, kaikki johtuu omista valinnoistani". Vierailuillani Amerikassa olen ollut todella ihmeissäni siitä, miksi annosten ja juomien koot ovat mallia perhe pienimmilläänkin. En usko pään silittelyyn ja ymmärtämisen kulttuuriin vaan siihen, että olen tekojeni summa... niin hyvässä kuin pahassa.

En ole ainakaan kuullut tähän mennessä hampurilaisesta, joka omatoimisesta taklaisi tiensä ulos jääkaapista ja ahtaisi itsensä kenenkään suuhun. Jos on syömisvimma niin miksei sitä hampurilaista voi korvata keittokinkulla kuorrutetulla ruisleivällä?
 
sturmmann: -Pitäisikö tuo sun heitto ymmärtää niin, että mielestäsi siis mielenterveysongelmat ovat yleisempi syy ylipainoon kuin väärät ruokailutottumukset? Eli tuolla logiikalla jenkeistä ja vaikkapa briteistä on suurin osa mielenterveysongelmaisia?

"Suurimmalla osalla näistä XXXL kavereista on vaan syömistottumukset päin persettä eikä sitä selitetä millään psyykkisillä ongelmilla. ---> Tästä voidaan olla monta mieltä."

Onhan siinä sekin että tarttee olla melko matala itsekunnioitus että päästää itsensä retkahtamaan moiseen kuntoon. Jollei ole etukäteen, niin siinä sadan kilon mennessä rikki se itsekunnioituskin taitaa romahtaa aika raskaasti. Se, meneekö tämä mielenterveyden häiriön puolelle onkin oma kysymyksensä.
 
Ihminen voi laihuttaa jos haluaa sitä tarpeeksi. Jos siihen ei pysty niin jääköön sitten kämpille makaamaan ja syömään hampparia. Säälin läskejä jotka sanoo, että voi voi ku ei tuo paino nyt laske vaikka syön vaa 5000kcal ja kävelen 5min päivässä. Ottais itteään niskasta kiinni. Elämä ei ole helppoa, jotkin asiat on vittumaisia!!!
 
Kyllä ne ongelmat noilla ihmisillä ovat jossain aivan muualla kuin ruoassa, ruoka ja/tai oma keho on vain se kohde, johon nuo muut ongelmat heijastuvat. Ei se tietoisuus tai tietämättömyys oikeasta ruokavalioista auta yhtään mitään ennen kuin ne oikeat ongelmat on päänupista löydetty ja saatu hallintaan. Ei kannata yksinkertaistaa asioita ja ihmismielen toimintaa ihan äärettömästi, vaikkei mullakaan tunnetasolla hirveitä sympatioita liikene noille viisi mäkkäriateriaa päivässä vetäville otuksille.

Mielestäni en yksinkertaista. Vaikka esim alkoholismi on sairaus, lihavuus opittu ruokailutottumus tai ns. tunnesyöminen tai jotain muuta, niin useinmiten avain paranemiseen ja/tai uusien tottumusten oppimiseen on nimenomaan oma tahto. Se, että jos joku haluaa syödä terveellisesti, usein mileetään siten että kerrotaan terveellinen ruokavalio eikä puutuna siihen ongelmaan itsessään, joka onkin jo vaikeampi juttu.


Vai onko joku kuullut jouposta, nikotinistista, huomattavan liikapainosesta yms henkilöstä joka vaan olisi parantunut, vaikkei itse olisikaan sitä tahtonut? Eli, tahtominen on se ensimmäinen , ei viimeinen ja ainoa, askel.
 
Terveellisesti syöminen on kyllä kallista. Halvinta olisi vaan ostaa se pyttipannu sieltä pakastealtaasta.

Saisi hinnat tippua, pullamössön hintaa voisi sitten nostaa. Tosin Suomessa varmaan homma menisi niin, että pullamössön hinta nousisi, terveellisen safkan hinta pysyisi samana...

Ihmettelen ihmisten tunnereaktioita tästä asiasta, ei tämäkään juttu nyt varmaan niiiin mustavalkoinen ole.
 
Terveellisesti syöminen on kyllä kallista. Halvinta olisi vaan ostaa se pyttipannu sieltä pakastealtaasta.

Saisi hinnat tippua, pullamössön hintaa voisi sitten nostaa. Tosin Suomessa varmaan homma menisi niin, että pullamössön hinta nousisi, terveellisen safkan hinta pysyisi samana...

Ihmettelen ihmisten tunnereaktioita tästä asiasta, ei tämäkään juttu nyt varmaan niiiin mustavalkoinen ole.

Vittu ei varmana ole!

Itselläni menee kuukaudessa noin 120-140€ ruokaan (sisältäen prodejauhot) ja syön terveellisesti!

Ei mun mielestä ~130€/kk ole paljoa paskaakaan.
 
Mun mielestä tässä keskustelussa ihan turhaan asetetaan vastakkain psykologiset syyt ja väärä ruokavalio. Siis sehän nyt on selvää, että 99,9% tapauksista liikalihavuuden syy on väärä ruokavalio. Ei sitä massaa vyötärölle tyhjästäkään kasva. Pointti onkin enemmän siinä, että noilla todella sairaalloisen lihavilla sen väärän ruokavalion taustalla on usein (ei aina) masennusta tai muita mielenterveysongelmia.

Se on kuitenkin totta, että oma tahto on varmasti avain parantumiseen liikalihavuudesta niin kuin monissa muissakin asioissa. Se onkin sitten vaikeampi kysymys, miten esimerkiksi mielenterveysongelmaista ihmistä parhaiten autetaan sen oman tahdon löytämisessä ja päätöksissä pysymisessä. Ei siinä pelkkä syyllistäminen ja läskin huutaminen yleensä auta. Helpointahan näihin ongelmiin olisi puuttua ennen kuin ne pääsevät niin pahoiksi, että jo asunnosta ulos pääseminen saati liikunta alkaa käydä mahdottomaksi.

Mun mielestä kouluissa voisi reilusti lisätä liikuntaa ja terveystietoa, ja sen opettamisen pitäisi olla sillä tavalla innostavaa ja leikinomaista, että nimen omaan ne läskit ja ei niin liikunnallisesti lahjakkaat, jotka ovat suurimmassa vaarassa joutua ylipainon ja huonon itsetunnon kierteeseen, hyötyisivät siitä. Suomessa kun on kouluruokailutkin järjestetty julkisista varoista, niin siinä olisi oivat tilaisuus totuttaa lapset terveelliseen ruokaan. Se vaan vaatisi sitä, että siihen ruokaan panostettaisiin vähän enemmän kuin nykyisin. Mun mielestä on ihan järjetöntä säästää tuollaisesta asiasta, kun sen säästön seurauksena maksetaan myöhemmin moninkertainen summa kun ihmiset on sitten sairaita läskejä.
 
Vittu ei varmana ole!

Itselläni menee kuukaudessa noin 120-140€ ruokaan (sisältäen prodejauhot) ja syön terveellisesti!

Ei mun mielestä ~130€/kk ole paljoa paskaakaan.

No ei kyllä ole, eli jotain 4-5 euroa per päivä? Aika vähällä tulet toimeen.


Mielestäsi ruoka ei ole kallista Suomessa verrattuna muihin, vaikka pohjoismaihin?
 
Mulla on just ollut tuo edellisessä postissa kuvattu tilanne. Olin tottunut syömään kaikkia herkkuja yms. skeidaa päivittäin. Sitten vaan napsahti päässä, etten aio koko elämää kantaa tätä elintasoa vyötäröllä enää kauempaa ja siitä se sitte lähti. Paino on pudonnut roimasti, vaikka onkin ollut sipsejä ja karkkia kotona. Niitä on helppo olla syömättä kun on vaan päättänyt niin.

Sinulla on hyvä itsekuri, onnittelut. Kaikilla ei ole.

Perus 20kg liikapainoa omaavalle luuserille voipi tepsiä kylmä vittuilu ja potku perseelle. Mutta siitä läskimmille suosittelen kyllä ihan eri metodia.
 
Vittu ei varmana ole!

Itselläni menee kuukaudessa noin 120-140€ ruokaan (sisältäen prodejauhot) ja syön terveellisesti!

Ei mun mielestä ~130€/kk ole paljoa paskaakaan.

Nyt menee :offtopic: , mutta viitsitkö millään laittaa mitä syöt päivässä/viikossa?

Jos oikeasti pystyt 130e kuussa elämään (prodet päälle) niin nostan hattua.
Tää ei siis oo mikään provo vaan meikäläistä oikeesti kiinnostaa, miten joku pystyy elämään noin halvalla ja syömään terveellisesti?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom