JAMR sanoi:
Harjoittelulla ei ole mitään vaikutusta aktiopotentiaalin nopeuteen, ei myöskään sen leviämiseen hermo-lihasliitoksesta eteenpäin.
Aivan, lähinnä tarkoitin motoristen yksiköiden lukumäärän lisääntymisestä seuraavaa impulssin perille menemistä.
JAMR sanoi:
Liikehermosolun ja sen hermottamien lihassolujen määrään, eli motorisen yksikön kokoon harjoittelulla ei mun käsittääkseni voi vaikuttaa, voin varmistaa kunhan sattuu kohdalle. (Okei, teoreettisesti olisi kylläkin mahdollista että motoriseen yksikköön tulisi lisää lihassoluja hyperplasian seurauksena, ja sitä kautta myös tarvittaisiin lisää aksonin haaroja.) Lihaksen supistusvoima riippuu ihan siitä, kuinka monta motorista yksikköä on toiminnassa yhtä aikaa. Harjoittelemattomalla henkilöllä motoristen yksiköt eivät todennäköisesti aktivoidu yhtäaikaa. Harjoittelulla voi nimenomaan vaikuttaa tuohon motoristen yksiköiden "koordinaatioon"; hermoston plastisiteettia (muovautumista) harjoituksen seurauksena tapahtuu nimenomaan keskushermoston tasolla, ei perifeerisesti.
Käytin sanaa "hermon pää" väärin. Tarkennetaanpa nyt kun kaivoin monisteet esille. Lihaksen kasvaessa sen sisältämien motoristen yksiköiden määrä kasvaa. Pienissä lihaksissa kaikki motoriset yksiköt aktivoituvat jo 50%:ssa maksimaalisesta tahdonalaisesta lihassupistuksesta (MVC), suurempi MVC-% tuottaa pieniin lihaksiin lihasvärinää kaikkien motoristen yksiköiden ollessa jo aktiivisia. Suuremmissa lihaksissa motoristen yksiköiden aktivoituminen kestää paljon kauemmin. 100% MVC:stä voidaan saavuttaa vain aktivoimalla kaikki motoriset yksiköt sekä motoristen yksiköiden syttymistiheyttä kasvattamalla.
Voimaharjoittelu parantaa motoristen yksiköiden aktivoitumista, refleksipotentiaatiota, synkronointia, suorittavien lihasten aktivaatiota, vastakkaiseen suuntaan toimivien lihasten rentoutusta sekä vähentää hermostollista vastetta. Seurauksena lihasten tahdonalainen hallinta ja koordinaatio paranevat, jolloin harjoittelun aikainen lihasvärinä vähenee.
Lähteet:
Powers, S.K. and B.T. Howley. Exercise Physiology. Theory and Application to Fitness and Pertormance. Dubuque, IA. 1990:453.
Sale, D.G. Neural adaptations to resistance training. Med. Sci. Sports Exerc. 1988; 20:S135-S143.
Zatsiorsky, V.M. Science and practice of strenth training, Human Kinetics 1995.
Gardiner P.F. Neuromuscular aspects of physical activity Human Kinetics 2001:161-169.
Eli toisin sanoen pitäisi vaan aina suosiolla kaivaa ne monisteet esille eikä muistella yömyöhällä että mites se nyt menikään. :wall: