Hieno tarina, toivottavasti koira vietti hyvän kesän parsitun tassun kanssa ja sai vielä lisävuosia
Lemmikin sairaudet ja leikkaukset yms
- Keskustelun aloittaja Timba79
- Aloitettu
Hieno tarina, toivottavasti koira vietti hyvän kesän parsitun tassun kanssa ja sai vielä lisävuosia
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Noita se eläinlääkäri suositteli, ei olla vielä kokeiltu kun eläinkaupasta saa tota samaa tabletteina, se on ollut ihan toimiva ratkaisu
Lempi tosiaan vietti ihan hyvän kesän ja tuossa se vieläkin pötkii menemään <3
Jalka alkaa näyttämään vähän väsymisen merkkejä siinä mielessä, että 1h lenkki on melkein maksimi mitä tuon kanssa voi tehdä, ja sekin pitää tehdä niin että koira on vapaana, jotta saa löntystää siihen tahtiin kuin haluaa. Kyllä Lempi vielä pirteä on ja lenkilläkin jaksaa ikäisekseen mielestäni hyvin, mutta kyllä tunnin jälkeen alkaa jo ontumaan jalkaa. Jos ei ala, niin viimeistään saman päivän iltana tai seuraavana päivänä varoo.
Täyttäähän tuo jo 11, että kyllä siinä on huonopolviseksi koiraksi aika kiitettävä ikä jo
Juuri tuossa yksi päivä mietin, että olen itse ollut 18 kun otin Lempin, ja pari viikkoa sitten täytin jo 30. Lempi on ollut koko aikuisiän mun rinnalla ja paras kaveri <3
Tiina-kissa 8-v on mielestäni alkanut pissata enemmän kuin aiemmin. Hiekkalaatikon pissapaakut ovat tosi isoja. Testasin toista hiekkaakin, josko kyseessä olisi hiekan imeytymisero, mutta sama juttu. Mitenkään sairaalta tai kipeältä kisu ei vaikuta eikä juo enemmän, ruoka maistuu. Pitänee viedä neiti ensi viikolla lääkärille tarkastukseen.
Onko kellään kokemuksia asiasta?
Onko kellään kokemuksia asiasta?
- Liittynyt
- 11.8.2008
- Viestejä
- 3 250
- Ikä
- 41
Ikääntyvällä kissalla ensimmäisenä mieleen tulee munuaisten vajaatoiminta, varsinkin, jos ei mitään akuutteja kipuoireita liity tähän pissailuun ja tekee isoja pissoja laatikkoon eikä pientä tiristelyä ympäriinsä. Ainakin perusveriarvot kannattaa tutkia (myös kilppariarvo) ja hyvä ottaa rakosta punktionäyte (samalla tulee ainakin rakko kurkattua ultraääniohjauksessa, riippuu tietty klinikan toimintatavoista miten näytteen ottavat). Munuaisten vajaatoiminta on yleensä ruokavaliolla ja mahdollisella lääkityksellä melko hitaasti etenevä sairaus (jos siitä nyt on kyse), monesti voi kestää vuosiakin ennen kuin oireet menevät pahaksi, jos se alkuvaiheessa huomataan. Ja sitä enemmän siihen voi vaikuttaa mitä aikaisemmin huomataan. Eli siis ainakin ne veret kannattaa käydä tarkistamassa
Ruokavalion muutos voi tietysti vaikuttaa myös pissamäärään, jos sellaista ois lähiaikoina käynyt.
- Liittynyt
- 25.9.2012
- Viestejä
- 2 506
Mun koiralla (pian 8v. amstaffiuros) on munuaisten kanssa ongelmaa, sen sairaskertomus meni näin:
Viime vuoden lopulla huomasin yhtäkkiä, että koira alkoi lihoa. Vatsa oli omituisen muotoinen. Vakkarilääkäri sanoi tunnusteltuaan vatsan, että siellä on jotain isoa "ylimääräistä", ja sitä ei ollut havaittavissa kun kävimme edellisen kerran 2kk sitten. Noh, mä kävin siinä kohtaa jo tunnemyrskyn läpi ja ei kun samalle illalle isommalle lääkäriasemalle kuvauksiin. Mevetissä sitten otettiin röntgenit ja epäiltiin että rakko on aivan täynnä pissaa, se ei jostain syystä tyhjenny. Sitä sitten tyhjenneltiin ohutneulalla, mutta ei se oikein onnistunut. Muistaakseni 1,5l saatiin ulos. Sitten ultrassa seuraavana aamuna selvisikin, että se mitä tyhjennettiin olikin valtavan kokoinen (30cm) eturauhasen kysta. Lääkäri oli tehnyt hieman väärän diagnoosin kun röntgenistä ei oikein saanut selvää tuon kystan ollessa niin valtava. Noh, ei kun leikkausta suunnittelemaan.
Leikkaus tehtiin n.viikon päästä joulukuun alussa, ja samalla koira kastroitiin. Leikkaus kesti 5h ja hieman oli jotain haasteita ollut.
Leikkaushaavan kanssa oli pientä ongelmaa ja koira oli muutenkin aivan rääpäleen näköinen entiseen lihaksikkaaseen olemukseensa verrattuna. Kyllä siitä kuitenkin parannuttiin, ja jälkitarkastukseen menin positiivisin mielin. Leikkauksesta oli jäänyt pissailuongelma, eli välillä koiralta tuli pieniä lätäköitä sisälle, joskus vain tippoja. En enää voi matkustaa esim. julkisilla sen kanssa, kun varsinkin talvella sitä pissaa saattoi lorista junan lattialle paljonkin :(. Tämän pissaongelman takia jälkitarkastuksessa katsottiin munuaisia tarkemmin ja selvisi, että toinen munuainen on täysin mennyttä. Lääkäri sanoi, että se pitäisi leikkauksella poistaa, mutta ensin pitää varmistaa, että toinen toimii. Koira sai antibioottikuurin, jolla yritettiin poissulkea tulehduksen mahdollisuus, koska munuaisarvot olivat koholla. Antibioottien jälkeenkin arvot (crea) oli yhä koholla, n. 227. Lääkärin mukaan tuo osoittaa sen, että toinenkaan munuainen ei täysin toimi, ja sovimme, että ei enää aleta leikkaamaan. Jatko olisi munuaisarvojen tarkistelua n. kuukauden välein, ja koiran lopetus heti kun tilanne menee sellaiseksi, että se alkaa kärsiä.
Olen sitten talvesta asti kytännyt välillä hysteerisenäkin merkkejä munuaisten huononemisesta (tai siis sen toisen, joka nyt on yhä jäljellä). Oksentelu, pissan ja juomisen lisääntyminen, väsymys jne nyt ovat kai niitä asioita, joita on hyvä seurailla. Arvoissa on kuitenkin tapahtunut parannusta niin, että tuon korkeimman tason (crea n.230) jälkeen ne lähtivätkin laskuun, ja laskivat tasolle 150. Sen jälkeen ollut vaihtelevasti n. 160 jne. Urea on koko ajan ollut normi viitearvoissa. Pissassa oli proteiinia tuolloin talvella, mutta sen jälkeisissä kokeissa pissakin ollut ok.
Koira on ollut täysin oma itsensä, kastrointi ei vaikuttanut luonteeseen mitenkään ja tuntuu, että voimatkin ovat palautuneet, vaikka ulkomuoto onkin hieman vähemmän skrode kuin ennen.
Olen ihmeissäni, että koira on yhä elossa, kun niin masentava se talvella saatu diagnoosi oli. Lääkäri epäili, että joko itse kysta on tuhonnut virtsanjohtimen ja munuaisen, tai sitten leikkauksessa on tapahtunut jotain. Eipä sillä syyllä nyt niin ole väliä.
Näin hyvissä voimissa mun kulta onneksi vielä on:
Viime vuoden lopulla huomasin yhtäkkiä, että koira alkoi lihoa. Vatsa oli omituisen muotoinen. Vakkarilääkäri sanoi tunnusteltuaan vatsan, että siellä on jotain isoa "ylimääräistä", ja sitä ei ollut havaittavissa kun kävimme edellisen kerran 2kk sitten. Noh, mä kävin siinä kohtaa jo tunnemyrskyn läpi ja ei kun samalle illalle isommalle lääkäriasemalle kuvauksiin. Mevetissä sitten otettiin röntgenit ja epäiltiin että rakko on aivan täynnä pissaa, se ei jostain syystä tyhjenny. Sitä sitten tyhjenneltiin ohutneulalla, mutta ei se oikein onnistunut. Muistaakseni 1,5l saatiin ulos. Sitten ultrassa seuraavana aamuna selvisikin, että se mitä tyhjennettiin olikin valtavan kokoinen (30cm) eturauhasen kysta. Lääkäri oli tehnyt hieman väärän diagnoosin kun röntgenistä ei oikein saanut selvää tuon kystan ollessa niin valtava. Noh, ei kun leikkausta suunnittelemaan.
Leikkaus tehtiin n.viikon päästä joulukuun alussa, ja samalla koira kastroitiin. Leikkaus kesti 5h ja hieman oli jotain haasteita ollut.
Leikkaushaavan kanssa oli pientä ongelmaa ja koira oli muutenkin aivan rääpäleen näköinen entiseen lihaksikkaaseen olemukseensa verrattuna. Kyllä siitä kuitenkin parannuttiin, ja jälkitarkastukseen menin positiivisin mielin. Leikkauksesta oli jäänyt pissailuongelma, eli välillä koiralta tuli pieniä lätäköitä sisälle, joskus vain tippoja. En enää voi matkustaa esim. julkisilla sen kanssa, kun varsinkin talvella sitä pissaa saattoi lorista junan lattialle paljonkin :(. Tämän pissaongelman takia jälkitarkastuksessa katsottiin munuaisia tarkemmin ja selvisi, että toinen munuainen on täysin mennyttä. Lääkäri sanoi, että se pitäisi leikkauksella poistaa, mutta ensin pitää varmistaa, että toinen toimii. Koira sai antibioottikuurin, jolla yritettiin poissulkea tulehduksen mahdollisuus, koska munuaisarvot olivat koholla. Antibioottien jälkeenkin arvot (crea) oli yhä koholla, n. 227. Lääkärin mukaan tuo osoittaa sen, että toinenkaan munuainen ei täysin toimi, ja sovimme, että ei enää aleta leikkaamaan. Jatko olisi munuaisarvojen tarkistelua n. kuukauden välein, ja koiran lopetus heti kun tilanne menee sellaiseksi, että se alkaa kärsiä.
Olen sitten talvesta asti kytännyt välillä hysteerisenäkin merkkejä munuaisten huononemisesta (tai siis sen toisen, joka nyt on yhä jäljellä). Oksentelu, pissan ja juomisen lisääntyminen, väsymys jne nyt ovat kai niitä asioita, joita on hyvä seurailla. Arvoissa on kuitenkin tapahtunut parannusta niin, että tuon korkeimman tason (crea n.230) jälkeen ne lähtivätkin laskuun, ja laskivat tasolle 150. Sen jälkeen ollut vaihtelevasti n. 160 jne. Urea on koko ajan ollut normi viitearvoissa. Pissassa oli proteiinia tuolloin talvella, mutta sen jälkeisissä kokeissa pissakin ollut ok.
Koira on ollut täysin oma itsensä, kastrointi ei vaikuttanut luonteeseen mitenkään ja tuntuu, että voimatkin ovat palautuneet, vaikka ulkomuoto onkin hieman vähemmän skrode kuin ennen.
Olen ihmeissäni, että koira on yhä elossa, kun niin masentava se talvella saatu diagnoosi oli. Lääkäri epäili, että joko itse kysta on tuhonnut virtsanjohtimen ja munuaisen, tai sitten leikkauksessa on tapahtunut jotain. Eipä sillä syyllä nyt niin ole väliä.
Näin hyvissä voimissa mun kulta onneksi vielä on:
Tiinalla on diabetes.
Onneksi - sillä munuaisvaivat olisivat olleet huonompi uutinen. Lääkärin kanssa sovittiin, että kokeillaan kuukausi tabletti- ja ruokavaliohoitoa ja jos se ei auta, niin siirrytään insuliinipistoksiin. Kissa on hyväkuntoinen, käyttäytyy normaalisti ja verensokeriarvojen poikkeama ei ollut suuri.
Nyt ei tarvitse miettiä, josko lähtisi reissaamaan lomarahoilla :D Sen verran hinnakasta tuo diabeetikon erikoisruoka ja lääkärikäyntejäkin varmasti tulee lähiaikoina useita ennenkuin hoitotasapaino löytyy.
Varmaan raakaruokaa voi edelleen kisulle tarjota?
Onneksi - sillä munuaisvaivat olisivat olleet huonompi uutinen. Lääkärin kanssa sovittiin, että kokeillaan kuukausi tabletti- ja ruokavaliohoitoa ja jos se ei auta, niin siirrytään insuliinipistoksiin. Kissa on hyväkuntoinen, käyttäytyy normaalisti ja verensokeriarvojen poikkeama ei ollut suuri.
Nyt ei tarvitse miettiä, josko lähtisi reissaamaan lomarahoilla :D Sen verran hinnakasta tuo diabeetikon erikoisruoka ja lääkärikäyntejäkin varmasti tulee lähiaikoina useita ennenkuin hoitotasapaino löytyy.
Varmaan raakaruokaa voi edelleen kisulle tarjota?
- Liittynyt
- 11.8.2008
- Viestejä
- 3 250
- Ikä
- 41
Hyvä, että selvisi mikä vaivaa, niin saa heti hoidon aloitettua Ja jos tosiaan on lievänä vielä ja vasta alkanut, niin hyvä mahdollisuus on, että ruokavaliolla ja laihdutusprojektilla (jos on ylipainoa taustalla niinkuin diabeteskissalla yleensä on) pääsee vielä sairaudesta eroon, toivotaan niin. Diabetes on kyllä taloudellisesti omistajalle ikävä sairaus, kontrollissa saa varsinkin alkuun ravata aika tiuhaan...
Ruokinnan olisi hyvä pysyä mahdollisimman samanlaisena päivästä toiseen, ettei sokeritasapaino heittele ja paino tippuu tasaisesti. Tosiaan diabeteskissalle on niitä omia erikoisruokia, mitkä parhaiten soveltuu, mutta luulis että ainakin lisänä voi vähän antaa lihaa, kunhan senkin määrän punnaa ja ei tosiaan ylimääräisiä hiilihydraatteja tule. Mutta toivotaan, että Tiina tulis äkkiä kuntoon ja tsemppiä sulle hoitamiseen!
Ja jos tosiaan on lievänä vielä ja vasta alkanut, niin hyvä mahdollisuus on, että ruokavaliolla ja laihdutusprojektilla (jos on ylipainoa taustalla niinkuin diabeteskissalla yleensä on) pääsee vielä sairaudesta eroon, toivotaan niin. Diabetes on kyllä taloudellisesti omistajalle ikävä sairaus, kontrollissa saa varsinkin alkuun ravata aika tiuhaan...Ruokinnan olisi hyvä pysyä mahdollisimman samanlaisena päivästä toiseen, ettei sokeritasapaino heittele ja paino tippuu tasaisesti. Tosiaan diabeteskissalle on niitä omia erikoisruokia, mitkä parhaiten soveltuu, mutta luulis että ainakin lisänä voi vähän antaa lihaa, kunhan senkin määrän punnaa ja ei tosiaan ylimääräisiä hiilihydraatteja tule. Mutta toivotaan, että Tiina tulis äkkiä kuntoon ja tsemppiä sulle hoitamiseen!
Tiina-kissalla alkoi nyt insuliinihoito!
Tablettihoitoa kokeiltiin ja niiden annostustakin nostettiin, mutta ei auttanut, vaan sokeriarvot ovat jatkaneet nousua alkutilanteesta. Insuliinikynä on onneksi helppokäyttöinen. Suurempi vaikeus on saada Tiina pysymään paikoillaan ja toimia niin, ettei sen epäluulo herää. Aamulla onnistui muutamalla herkkuraksulla ja nyt illalla harjasin kisun rentoon tilaan ja piikitin sitten huomaamatta. Tiina ei reagoi itse pistoon ollenkaan, onhan se neula niin äärettömän ohut.
Vähän tässä stressaa, kuinka pistokset saa annettua mahdollisimman samoihin aikoihin joka päivä. Kellontarkka pistäminen ei tule onnistumaan, kun iltavuoroa joutuu välillä tekemään ja jopa muutakin menoa voi joskus olla.
Parin viikon päästä verikoekontrolli. Ell varoitteli, että joskus sokeritasapainon hakeminen voi olla tosi vaikeaa. Tiina on edelleen hyväkuntoinen ja virkeä, toivottavasti insuliini alkaa vaikuttamaan ja juominen ja pissaaminen normalisoituu.
Tablettihoitoa kokeiltiin ja niiden annostustakin nostettiin, mutta ei auttanut, vaan sokeriarvot ovat jatkaneet nousua alkutilanteesta. Insuliinikynä on onneksi helppokäyttöinen. Suurempi vaikeus on saada Tiina pysymään paikoillaan ja toimia niin, ettei sen epäluulo herää. Aamulla onnistui muutamalla herkkuraksulla ja nyt illalla harjasin kisun rentoon tilaan ja piikitin sitten huomaamatta. Tiina ei reagoi itse pistoon ollenkaan, onhan se neula niin äärettömän ohut.
Vähän tässä stressaa, kuinka pistokset saa annettua mahdollisimman samoihin aikoihin joka päivä. Kellontarkka pistäminen ei tule onnistumaan, kun iltavuoroa joutuu välillä tekemään ja jopa muutakin menoa voi joskus olla.
Parin viikon päästä verikoekontrolli. Ell varoitteli, että joskus sokeritasapainon hakeminen voi olla tosi vaikeaa. Tiina on edelleen hyväkuntoinen ja virkeä, toivottavasti insuliini alkaa vaikuttamaan ja juominen ja pissaaminen normalisoituu.
Tiinan verensokeriarvot ovat edelleen liian korkeat insuliinipistoksista huolimatta. Huomenna tulee vielä labratulos ja sitten varmaan nostetaan insuliiniannostusta. Ell hieman ihmetteli, miksi lääkitys ei ole jo tehonnut. Viime käynnillä paino oli noussut ja nyt taas hieman laskenut.
Aamu- ja iltapistokset ovat onnistuneet helposti.
Kyllä huolestuttaa.
Aamu- ja iltapistokset ovat onnistuneet helposti.
Kyllä huolestuttaa.
- Liittynyt
- 11.8.2008
- Viestejä
- 3 250
- Ikä
- 41
Joskus on vaan tosi hankala saada se riittävä hoitovaste ja sitten täytyy niin hitaasti nostella samalla sitä annosta, ettei hypoglykemian puolelle mene. Asioita mitkä nyt voi siihen sokeritasapainoon vaikuttaa on tietysti ruoan määrä ja koostumus eli mahdollisimman samanlaista päivästä toiseen (sanopa se nirsommalle kissalle), sitten mahdolliset tulehdustilat kannattaa hoitaa kuntoon eli lähinnä suun huolto, jos on hammaskiveä/parodontiittia päässyt kertymään. Joskus voi tulla somogyi -ilmiö, missä verensokerit ovat laskeneet liian alas ja ampaisevat reaktiona takaisin ylös ja se sitten kontrollissa hämää ja edelleen nostetaan vaan annosta. Sen voi selvittää tarkemmalla sojerikäyrän seuraamisella eli esim. pikaverensokerimittarilla kotona mitataan useita tuloksia ja katsotaan miten verensokeri reagoi. Joskus on parempi vaihtaa insuliinivalmiste toiseen. Mutta ei ole tosiaan ensimmäinen kissa, mille on vaikea sopivaa annosta löytää, tässä vaan tajunnanvirtana jotain seikkoja mitä tulee mieleen...
