• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Ratsastus/ hevospulina

Liittynyt
13.2.2014
Viestejä
6
Onko Pakkislaisissa hevosihmisiä?

Itse ratsastelin pentuna paljonkin, kesät kuluivat leireillä ja muuta ajat hoitohevosta ja muita eläimiä hoidellen. Sitten tuli piiiitkä tauko, nyt yli kolmikymppisenä olen innostunut uudelleen ja silloin tällöin tehdään kaveriporukalla vauhdikkaita maastoreissuja :) Kyllä se ratsastustaito on vähän kuin pyörällä ajo, kun on sen muksuna oppinut niin taidot eivät häviä mihinkään.

Teoriasta en nyt mitään muista mutta kyydissä pysyn ja tuntuu että tasapaino ja lihashallinta on nykyään paljon parempi kuin lapsena. Pitäisi varmaan oikein mennä virallisille opetustunneillekkin välillä eikä aina haahuilla puskissa :)

Muita?
 
Liittynyt
5.2.2010
Viestejä
635
En ollut tällaista huomannutkaan, täytyy nyt kuitenkin kirjoittaa, kun "heppatyttö" olen (ollut) :D

Oma suokki oli 18v., sen kanssa ratsastin ja ajelin (kärryillä ja reellä) pitkin maita ja mantuja. Pääasiassa siis haahuilua, joskus vähän jotain pientä sileällä, mutta kun kumpikaan ei paljoa ihmeellisiä kiemuroita osannut, niin perusjuttuja ja pieniä esteitä vaan. Eipä kyllä ole kiinnostanut koskaan mikään tekninen vääntäminen, joten tunneillakaan en ole käynyt elämäni aikana varmaan kuin 5-8 krt. Ja sen kyllä huomaa, ei mun ratsastus ehkä kaunista ole, mutta mä pysyn selässä ongelmitta ja hallitsen pollen vaikeissakin tilanteissa ja maastokokemusta on paljon.

Kakarana olin aika vauhdikas ja ehkä tyhmänrohkeakin sen heppani kanssa, mentiin sellaisiin paikkoihin ettei enää ehkä tulisi mentyä. Ja muutenkin joskus sellaista touhua, että hyvä kun ei mitään ikinä sattunut. No, suomipolle on monikäyttöinen ja tämä yksilö oli kultakimpale, opetti mulle käytännössä kaikki hevosmiestaitoni ja vielä kärsivällisyyttäkin :haart: Ikävähän sitä pulleroa aina välillä on, vaikka jo pari vuotta sitten kuolla kupsahti.

Se on taivahan tosi, että kun kerran oot oppinu ratsastamaan, niin perustaidot pysyy, vaikka olisi monta hiljaista vuotta välissä! Itselläkin kävi niin, että hevonen sairasti aika pahasti viimeiset vuodet, niin en voinut ratsastaa sillä, eikä sitten tullut käytyä missään tunneillakaan. Olin siis tosi pitkään poissa selästä, mutta kun taas satulaan pääsin, niin samalla tavalla sitä pystyi heti painamaan kuin ennenkin. Lihaksista kyllä huomaa, kun on pitkä tauko, tulee ihan uudet paikat kipeäksi kuin esim. salilta. Ja on se ratsastus muutenkin ihan kunnon treeniä, jos siis tekee muutakin kuin löntystää metsässä.

Mulla oli menneenä vuonna töiden puolesta muutama kuukausi, kun ratsastin melkein joka päivä! Oli siinä aluksi totuttelua :D Ja persaus olikin aluksi hiertymillä, hahah. Kivaa oli silti joka päivä, nyt taas ollut hiljaisempaa, mutta aina sitä mieli ratsaille tekee. Ja vielä jonain päivänä, kun muutan takaisin maalle, hankin uuden puten pihalle.

Ps. Kaikille matkustelusta ja luonnosta pitäville hevosihmisille suosittelen vaellusratsastuksia ulkomailla. Oon ollut itse 3krt erilaisissa paikoissa, ja aivan mielettömän upeita reissuja! Näkee paikkoja, joihin ei varmasti tavan turistina mene/pääse, ja saa hevostella riittämiin. Ja muutenkin unohtumattomia kokemuksia. Itse oon käyttänyt ruotsalaista heppamatkailuun erikoistunutta firmaa Horsexplore (entinen Häst och sportresor), kannattaa tutustua nettisivuihin, jos kiinnostusta on.
 
Liittynyt
13.2.2014
Viestejä
6
Millasissa paikoissa olet tuon kautta käynyt?

Samoja kokemuksia pentuna mullakin, semmosta tyhmänrohkeeta touhua kun siihen aikaan ei paljon pikkutalleilla perään katsottu. Kärryteltiin esim reittiä mikä kulki moottoriradan vierestä jne. Sattui ja tapahtui, koskaan ei kylläkään kovin pahasti onneksi.

Voi, tollanen oma suomiputte olis kyllä hienoa saada pihalle (jos olisi se maatalo) :)
 
Ylös