En välttämättä halua ottaa kantaa suuntaan tai toiseen asiassa, koska en ole vielä ehtinyt koko hommaa miettimään tarpeeksi. Itse en oikeastaan edes halua miettiä asian luonnollisuutta tai luonnottomuutta. Mielestäni tärkeämpää olisi ajatella asiaa lapsen kannalta. Seuraavat ajatukset niin sanotusti standardivanhempiin verrattuna, sen perusteella mitä itselläni ja kavereillani on ollut. Jos olisin itse ollut lapsena kahden äidin perheessä, niin kuvittelisin että olisi lapsuuteni ollut huomattavasti ankeampi kuin nykyisellään. Kuka mut olisi vienyt ampumaan vaikka pienoiskiväärillä niitä peltipurkkeja takapihalle. Kuka olisi puolustanut oikeuksiani silloin tällöin ylihyysäävää äitiä vastaan, joka sanoo että poika ei aja mopolla ennenkuin jalat ylettyy maahan? Entä kuka olisi opettanut sanomaan auton vioittuessa, "Taitaa olla vikaa virranjakajassa/kaasarissa." Kenen kanssa siitä ekasta auton rotiskosta olisi vaihtanut jarrut tai paikannut pohjaa? Jep, ei ainakaan äiti noita tee... Äiti ei myöskään opeta kuseskelemaan seisaaltaan pytyn reunoille. Äiti ei myöskään opeta heittelemään kiviä tai lumipalloja, eikä auta jäädyttämään sitä tiettyä kohtaa pihasta luisteluradaksi, nämä kaikkihan ovat vaarallisia
Eikä äiti välttämättä ymmärrä niitä murrosiän valtavia runkuttelu määriä (tämä toki riippuu pitkälti äidin omista teinivuosista). Nämäkin kuitenkin olivat mielestäni hyvinkin tärkeitä juttuja omassa lapsuudessa.
Jos taas perheessä olisi kaksi isää, niin asiat eivät myöskään olisi välttämättä sen paremmin. Isät eivät leivo pipareita. Isät eivät muista kertoa että kalsarit vaihdetaan useammin kuin kerran viikossa. Isät eivöt tiedä miten pesukonetta käytetään niin, että vaatteet tulevat alkuperäisen värisinä ja kokoisina ulos koneesta. Isät eivät myöskään osaa keittää popcorneja niin, että ne eivät muutu mustiksi könteiksi. Isälle ei mennä itkeä tuhertamaan, jos on kussut housuihinsa. Äidin syliin voi mennä istumaan jos kaipaa hellyyttä jne. Isän sylistä ei perkele sitä lämpöä haeta, vaikka millainen silikonitisseillä varustettu neitihomo tai transu olisikaan. Isän sylissä voi sitten taas istua vaikka traktorin kyydissä, tai pelottavaa leffaa katsoessa. Äiti opettaa myös kokkaamaan jonkinlaista oikeaakin ruokaa jossain vaiheessa, kun isi ei osaa. Tytöille asia saattaa sitten taas olla hieman erilainen, koska kumpikaan kahdesta isästä ei välttämättä halua lähteä ostamaan tampooneja tai rintsikoita jne.
Näihin kun yhdistetään vielä se että lapsi joutuu 100% varmasti koulukiusatuksi, kun joku sattuu saamaan selville, että isiä tai äitejä on kaksi. Ja tämä ei johdu pelkästään siitä, että ne muiden pienet molopää-äpärät vain on kasvatettu suvaitsemattomiksi paskiaisiksi. Erilaisuudelle nauretaan ja siitä kiusataan, oli se sitten mitä vaan. Tuolle ei vain yksinkertaisesti voi mitään, koska luonteet vaihtelevat niin paljon.
Lisäksi on sitten vielä nämä tapaukset, että on sattunut yhteen kaksi neitihomoa tai rekkalesboa, joka saattaa kääntää tilanteen vielä pahemmaksi. Jos pahin rangaistus, jonka lapsi saa, on hellä nenän puristus ja toisen käden neitimäinen heilautus samalla "senkin pieni höpsö" sanoen, niin lapsesta ei voi kasvaa älyllistä elämänmuotoa. En myöskään haluaisi kuvitella tilannetta, kun en uskalla nukahtaa kun äitien makuuhuoneesta kuuluu huuto "NUOLE SITÄ VITTUA RIITTA!!!" :( Tavallaan kuitenkin pidän yksinhuoltajan, oli sitten mies tai nainen, tilannetta vielä pahempana, kuin homoseksuaalisen pariskunnan. Ei ole perusteluita tuolle, mutta sellainen olo vain on.
