Lainaus eräältä foorumilta

[TJJ]

Monestiko olet torjunut lyönnin tositilanteessa? Itse en ole moista kertaakaan nähnyt, muualla kuin elokuvissa.

Kadulla en kertaakaan ole tilannetta päästänyt niin pitkälle. Ehkä mulla on ollut hyvä tuuri. Toisaalta mulla ei ole sellaista ylpeyttä, että en voi perääntyä "tilanteesta" (joka on vaihtoehto numero 1), jos tilaisuus on.

Muutetaan sitten muotoilua siten, että ei torjuta vaan otetaan järkevästi vastaan (ei esimerkiksi hampailla) tai väistetään. Tämä kaikki tietysti olettaen, että tilanteen pystyy jotenkin ennakoimaan, yllätyshyökkäys on aina yllätys ja sitä ei pysty torjumaan tai muutakaan. Ei painija, ei potkija.

mutta pelkästään pystyotteluunsa luottava joutuu helposti vaikeuksiin.

Kyllä. Sama pätee myös muodossa "mutta pelkästään painiinsa luottava joutuu helposti vaikeuksiin".

 

[Pecman]

Olen torjunut/väistänyt lyönnin ehkä parikymmentä kertaa.. tämä silloin kun tein poken hommia opiskeluaikana. Etuna tietenkin oli se, että lyöjä oli yleensä päissään.

respektiä veijolle. Ilmeisesti oot harrastanut nyrkkeilyä?
Omat refleksit ei ole tähän mennessä riittänyt edes nakkikioskiheijareiden torjumiseen. Ohi on monesti lyönnit viuhuneet tai tulleet suojaukseen, mutta mitään varsinaisia torjuntoja en edes uskaltaisi kokeilla.

Sama pätee myös muodossa "mutta pelkästään painiinsa luottava joutuu helposti vaikeuksiin".

Totta. Paini on monissa tilanteissa äärimmäisen huono vaihtoehto, esim. useampia vastustajia vastaan. Nyrkit on sen sijaan nopeat ja lyhyeltäkin etäisyydeltä ja pienessä tilassa voi saada aikaan tehokkaita iskuja.

 

[MTM1977]

mutta mitään varsinaisia torjuntoja en edes uskaltaisi kokeilla.

Tämä jäi ihmetyttämään. Miksi et? Et siinä taatusti mitään häviä jos yrität torjua iskun ja samalla olet valmis omaan vastaiskuusi tai parhaimmassa tapauksessa suoritat torjunnan ja vastaiskun samanaikaisesti.
Sitäpaitsi osittainkin onnistunut torjunta vie jo parhaimman terän iskusta.

 

[Tomppa85]

Täällä onkin mainittu nämä jo eri muodoissa, mutta tässäpä minun top-itsepuolustuslistani, tässä järjestyksessä:

1. Alkoholin kohtuukäyttö. En ole ikinä elämässäni joutunut lähellekään tappelua, paitsi ollessani erittäin humalassa. Tällöinkään valot eivät olleet sammuksissa, vaan minut pelasti:

2. Puhekyky. Suurin osa rinnalle tulijoista on humalassa. Tämä tarkoittaa, että heidän mielialansa vaihtelee suht helposti. Olen onnistunut välttämään tappelun yksinkertaisesti leikkimällä uhoajan parasta kaveria tai vetäytymällä tyyliin "sä oot niin vitun kova jätkä etten mä uskalla tapella sun kaa."

3. 110 m aidat. Miksi jäädä rähinöimään, kun voi poistua paikalta? On ihan typerää jäädä taputtelemaan tai tönimään toista, kun voisi olla jo muualla jatkamassa iltaa...

Normaali-ihminen onnistuu välttämään näiden keinojen avulla tappelua vaikka koko elämänsä. En ole ikinä joutunut lyömään toista tai vastaanottamaan iskuja, vaikka baareissa on oltu aika paljon. Jos poke on, niin silloin bodauksesta ja taistelulajien harrastamisesta on hyötyä. Muille riittää 95% tapauksista pelkkä järjen käyttö.

 

[Pecman]

Tämä jäi ihmetyttämään. Miksi et? Et siinä taatusti mitään häviä jos yrität torjua iskun ja samalla olet valmis omaan vastaiskuusi tai parhaimmassa tapauksessa suoritat torjunnan ja vastaiskun samanaikaisesti.

Mun reflekseillä ei pahemmin torjuntoja tehdä, jos vastapuoli osaa hiemankin lyödä. Sitten pitää ottaa huomioon vielä ne tositilanteessa housuihin tulevat paskat, jotka hidastaa liikkeitäni entisestään.
Vastaiskun teenkin siksi mielummin ennaltaehkäisevästi. Jos se ei riitä ja homma menee nyrkkeilyksi niin pidän paketin tiukasti kasassa ja yritän olla koppaamatta lyöntejä naamallani. Käsiä en kuitenkaan levittele mihinkään suuntaan muuten kuin lyödäkseni.

 

[torni2002]

Tomppa85 heitti rautaista asiaa. Olen täysin samoilla linjoilla.

Kyllä se valitettavasti siltä vaikuttaa että isot lihakset vetää idiootteja puoleensa eikä siinä paljoa lohduta että kyseisen känniurpon päihittää jos on käräjillä maksumiehenä.

Fiksu käytös ja silmää tilanteille toimii kaikilla oli sitten iso karpaasi, nyrkkeilijä tai ninja.

 

[TJJ]

Omat refleksit ei ole tähän mennessä riittänyt edes nakkikioskiheijareiden torjumiseen. Ohi on monesti lyönnit viuhuneet tai tulleet suojaukseen, mutta mitään varsinaisia torjuntoja en edes uskaltaisi kokeilla.

Tästä huomio ja edelliseen mulle suunnattuun vastaukseesi. Kun puhun torjunnasta, oli laji mikä tahansa, niin tarkoitan sitä, että lyönti/potku osuu tai ei osu, mutta jos osuu niin osuu siten, että vahinko on minimaalinen. Mielummin osuma jonekkin käsiin, kuin kitarisoihin.

Enkä siis tarkoita sitä, että torjutaan jollain tietyllä tekniikalla (kuten pointtini oli ketjun ensimmäisessä viestissäni, kohdassa 1. oli sekä hyökkäysten että torjuntojen suhteen).

Vielä rautalankaa: vaikka kannatan perustekniikan tekemistä ja osaamista, niin kannatan vielä enemmän soveltamista tilanteen mukaan. En helvetissä odota, että joku alkaa jollain perustekniikalla tekemään mitään missään tositilanteessa. Tekniikalle siis aivan sama, kunhan tavoite (=osuma ei tule pahasti/pahaan paikkaan) täyttyy.

 

[MTM1977]

En helvetissä odota, että joku alkaa jollain perustekniikalla tekemään mitään missään tositilanteessa. Tekniikalle siis aivan sama, kunhan tavoite (=osuma ei tule pahasti/pahaan paikkaan) täyttyy.

Totta puhut ja sitäpaitsi, eipä se mahdollinen vastustaja luultavasti sitä perustekniikkaa edes osaa. Soveltaa pitää osata ja sovellettavaksi ne harjoitellut liikkeet on tarkoitettukin.

 

[Pecman]

Tästä huomio ja edelliseen mulle suunnattuun vastaukseesi. Kun puhun torjunnasta, oli laji mikä tahansa, niin tarkoitan sitä, että lyönti/potku osuu tai ei osu, mutta jos osuu niin osuu siten, että vahinko on minimaalinen.

Ok, et siis tarkoittanut perinteistä "blokkaamista". Silloin olemme paljolti samoilla linjoilla.

 

[veijo esso]

Ilmeisesti oot harrastanut nyrkkeilyä?

Joo, on tullut kehässä heiluttua sen verran että pelisilmäkin on parantunut. Ihan perusnyrkkeily treeni on kyllä sitä parasta shittiä lyöntien väistöjä ajatellen. Oikein ajoitettu väistö jees, blokkaustyyli ei jostain syystä lähtenyt "selkärangasta" -- liekkö ollut kyse treeneissä iskostuneista reaktioista.

Ne "tosielämän" tilanteet joissa olen ollut tulivat ovi-hommissa.. ja sielläkin konfliktia pyrittiin välttämään loppuun asti. Mutta joskus se puhe ei vain riitä, vaikka puhuisit kuin Runeberg. Joillekin se on liian kova kolaus jos ovimies ei päästäkään baariin, ja sitten tulee herne nenään. Muuten ei ole tarvinnut kähistä,eikä sen puoleen kiinnosta sitten pätkääkään. Riidan haastaminen ei ole täyspäisen hommaa. Olen enemmänkin tälläinen heppu -->

 

[Janne]

Normaali-ihminen onnistuu välttämään näiden keinojen avulla tappelua vaikka koko elämänsä.

Ethän sä nyt voi tosissas väittää että tappelun voi aina jotenkin väistää? Joskus vaan käy niin että vastapuoli ei puhetta kuuntele ja karkuun ei pääse.

 

[Räkä]

Mielestäni Olavi Paasimaa (5 dan judo) kiteytti asian aika hyvin, hän sanoi että ei ole vyön värillä eikä lajilla merkitystä, vain ottelijan kovuudella on.

 

[Tomppa85]

Ethän sä nyt voi tosissas väittää että tappelun voi aina jotenkin väistää? Joskus vaan käy niin että vastapuoli ei puhetta kuuntele ja karkuun ei pääse.

Mä oon itse elävä esimerkki siitä, että voi lähes aina väistää. Ei ole ikinä tarvinnut edes nro 3:a ottaa käyttöön, kun 1 & 2 ovat riittäneet. Ja on stilettiä heiluteltu nenän edessä ja nojailtu rinnuksiin. Silti en ole nyrkkeilemään joutunut.

Toisaalta on minulla sitten kavereita, jotka näyttävät "joutuvan" tappeluihin jatkuvasti. Eikä ikinä ole heidän oma vikansa. Aina on joku hanttapuli/skinilauma ollut ilman mitään provokaatiota kimpussa... :jahas:

Sitten on tietysti se marginaalinen osa tappeluista, joita ei todellakaan voi välttää. Niihin joku krav maga saattaa auttaa.

 

[nothing]

Mä oon itse elävä esimerkki siitä, että voi lähes aina väistää. Ei ole ikinä tarvinnut edes nro 3:a ottaa käyttöön, kun 1 & 2 ovat riittäneet. Ja on stilettiä heiluteltu nenän edessä ja nojailtu rinnuksiin. Silti en ole nyrkkeilemään joutunut.

Tähän pakko kommentoida, vaikka muuten tämä keskustelu on käyty niin monet kerrat... Se, että joku täysin tuntematon ihminen kaivaa terän esiin ja rupeaa heiluttelemaan sitä naaman edessä on jo aika paha tilanne. Jos karkuun ei voi lähteä, niin itse en ainakaan lähtisi kokeilemaan supliikkimiehen taitojani siinä vaiheessa. Liian paljon voi mennä pieleen ja tuossa vaiheessa mielestäni hyökkäys olisi paras puolustus.

 

[Ch_an]

Kyllä se puhuminen taitaa tossa "stiletti nenän edessä" -tilanteessa olla se paras vaihtoehto. En ikinä lähtisi kokeilemaan taitojani puukkoa vastaan. Lainaten nothingia "Liian paljon voi mennä pieleen..."

 

[Mr. Mojo Risin']

Olen harrastanut eri lajeja (TKD, nyrkkeily, paini, BJJ jne.) n. 15 vuotta, ja tässä vähän omia mietteitä asiasta:

- Omalla käyttäytymisella vaikutetaan eniten siihen tuleeko niitä tilanteita, kovin jätkä on se joka ei koskaan joudu ko. tilanteisiin (on toki myös tilanteita, joista ei pääse pois puhumalla/juoksemalla).
- Kun ollaan kunnon perskännissä, voidaan heittää hyvästit opituille taidoille, kärjistetysti: Aleksander Karelin tulee kadulla vastaan neliveto päällä umpi tunnelissa, ei vaadi paljoa taitoa monottaa tässä tilassa olevaa päähän vaikka selvinpäin tulisikin turpaan 100-0.
- Jokainen tilanne on uniikki (ympäristö, kaverit jne.)
- Koskaan ei tiedä onko toisella puukko, ase yms. piilossa takin alla tai jossain muualla. Kannattaa varautua kaikkeen.
- Lajeja on monenlaisia, ja eri lajit/tekniikat sopivat eri ihmisille, mutta yleisesti ottaen voidaan sanoa että "perinteiset" pysty- ja mattolajit kuten nyrkkeily, thainyrkkeily, paini ja judo/BJJ antavat parhaat mahdollisuudet selviytyä mahdollisista "tilanteista". Keep it simple.
- Kannattaa harjoitella sekä pysty- että matto-ottelua.
- Lihasmassa ja voima antavat mitään lajia treenaamattomallekin paremmat mahdollisuudet selvitä "tilanteista", paras tulos saadaan tämä yhdistettynä kunnon tekniikkaan.
- Mikään laji/tekniikka ei ole (läheskään) 100% varma, näillä vain parannetaan omia selviytymisen mahdollisuuksia.

Tässähän näitä, tämä on vain mun näkemys, jokainen muodostaa omansa.

 

[ka1]

Monestiko olet torjunut lyönnin tositilanteessa? Itse en ole moista kertaakaan nähnyt, muualla kuin elokuvissa.

Eli väitätkö nyt, että lyöntejä olisi mahdotonta torjua tositilanteessa? Minusta se on paljon helpompaa kuin salilla, jossa vastustajakin osaa lyödä

Ja kyllähän tappelut menevät lähes aina painiksi, halusi sitä tai ei.

Tappelut eivät mene painiksi, jos kumpikaan ei sitä halua. Ja tuon 90% tappeluista menee painiksi voi unohtaa saman tien.
1 vs 1 tilanteessa voi olla ihan ok viedä tappelu mattoon, jos tietää olevansa hyvä painija tai jos on vain fyysisesti kookkampi kuin toinen. Mutta hyvin harvoin "kadulla" tulee vastaan 1 vs 1 tilannetta. IP tilanteessa pitää välttää maahan joutumista kaikin keinoin.

 

[Pecman]

Eli väitätkö nyt, että lyöntejä olisi mahdotonta torjua tositilanteessa? Minusta se on paljon helpompaa kuin salilla, jossa vastustajakin osaa lyödä

En väitä, että on mahdotonta. Nyrkkeilyssä on ihan käyttökelpoisia blokkeja, jotka voi toimia nyrkkeilijöillä tositilanteessakin. Perinteisten itämaisten lajien suurieleiset blokkaukset ovat kuitenkin varsin epärealistisia.
Ja mä olen kyllä täysin erimieltä, että tositilanteessa olisi helpompaa tehdä tekniikoita, kuin salilla. Oikeassa tilanteessa jo ympäristö asettaa omat rajoituksensa (liukas alusta, hämäryys, vaatetus ym.). Elimistön stressireaktiot eivät myöskään helpota toimimista (putkinäkö, kohonnut pulssi, käsien tärinä ym.). Sitten ehkä kaikkein olennaisimpana vielä etäisyys ja nimenomaan sen puute. Yleensä tilanne lähtee liikkeelle sanaharkasta ja väkivallan alkaessa ollaan jo "iholla". Melkoinen fakiiri saa olla, jos meinaa ehtiä torjumaan puolen metrin päästä lähtevän iskun, kun kaikki edellämainitut seikat otetaan huomioon.

Tappelut eivät mene painiksi, jos kumpikaan ei sitä halua.

Voi mennä siltikin, jos tilaa on todella vähän. Tuollaisia perinteisiä nyrkkitappeluita näkee lähinnä silloin, kun osapuolet yhteistuumin päättävät lähteä pihalle ottamaan miehestä mittaa. Tällaistakin toki joskus tapahtuu, mutta mielestäni yhä vähenevissä määrin. En toisaalta tiedä voiko tuollaista tilannetta enää varsinaiseksi itsepuolustukseksi laskea.
Yleensä kun tilanne eskaloituu, ei välienselvittelyn paikkaa, tapaa ja aikaa voi enää valita. Mä en mitään prosentteja ala vetämään hihasta, mutta yleensä kun ihmiset haluavat satuttaa toisiaan, tilanne menee hyvin nopeasti pystyväännöksi. Ja jos toinen saa vaatteistasi otteen hän todennäköisesti myös pystyy, jos ei nyt heittämään, niin ainakin vetämään sinut mukanaan maahan näin halutessaan.

 

[MTM1977]

Sitten ehkä kaikkein olennaisimpana vielä etäisyys ja nimenomaan sen puute. Yleensä tilanne lähtee liikkeelle sanaharkasta ja väkivallan alkaessa ollaan jo "iholla". Melkoinen fakiiri saa olla, jos meinaa ehtiä torjumaan puolen metrin päästä lähtevän iskun, kun kaikki edellämainitut seikat otetaan huomioon.

Tuo on yksi sellainen asia, jota ainakin meillä on varsin paljon korostettu. Eli jos se suun soitto alkaa niin kannattaa pysyä niin etäällä kuin mahdollista. Siihen on montakin syytä, mutta tärkeimpänä se, että se mahdollistaa poistumisen paikalta ilman kontaktia ja antaa aikaa reagoida jos kaveri lähtee hyökkäämään. Tottakai joskus voi olla mahdotonta välttää lähikontaktia, siinäkin tilanteessa on kuitenkin paljon tehtävissä jo ennen mahdollista hyökkäystä...

Parhaat toimintamallit kuitenkin ovat mielestäni:
1. Tilanteen rauhoittaminen puhumalla
2. Poistuminen paikalta
3. Ottaa aloite
4. Odottaa hyökkäystä

 

[Cooper]

Itse en onneksi tappelemaan ole koskaan joutunut.

Kumma kyllä on pari kaveria jotka usein joutuvat tappeluihin, varsinkin kännissä. Ja se on ihan näiden tyyppien oma vika.

En voikkaan kyllä kuvitella, että joutuisin tappeluun. Itsepuolustus tilanne on eri asia, ja silloin kyllä käyttäisin kaikkia likaisia keinoja, että vaan itse tilanteesta selviäisin.

Onhan noita tilanteita ollut monesti, mutta aina olen puhumalla selvinnyt. Minulle ei onneksi ole mikään kunnia kysymys hakea pokea paikalle, tai lähteä karkuun jos joku tilanne sattuu omalle kohdalle. Aina nämä haastajat ovat olleet huomattavasti isompi kokoisia, itse kun olen tämmöinen rääpäle.

Mutta jos itseäni joutuisin puolustumaan, niin ihan surutta vetäisin polvella munille, purisin, heittäisin hiekkaa silmiin, löisin kivellä tai mitä nyt vaan olisikaan tehtävä.

Vaikka harrastankin potkunyrkkeilyä ja nyrkkeilyä, niin ei kyllä kävisi mielessäkään käydä jonkun isompi kokoisen kaverin kanssa ottamaan matsia jossain baarissa. Se nyt vaan on tyhmää, kuten tappeleminen yleensäkkin.