Lääketieteellisestä

[TJJ]

Jos nyt mua tarkoitat, niin kyllä tota on joitakin viikkoja tullut vierestä seurailtua.

Yleisesti tarkoitan, tekisi hyvää kaikille jotka sitä työtä kommentoi.

 

[jennifit]

Nimimerkistäsi päätellen taidat pitää blogia? Ainakin eksyin muutama viikko sitten johonkin blogiin, jonka muistelisin olleen jenni...fit...jotain.

Mutta tosiaan, tsemppiä tuleviin hakuihin, jos päätät hakemista jatkaa! Kuten sanoit niin harvassa on ne, jotka ekalla pääsee, joten siitä ei missään nimessä kannata itseään moittia.

Kyllä juu ihan oikein yhdistit Oon se tyttönen joka anoreksian selätti. Tai ainakin melkein on sen jo tehny (:

Tosin nyt ei oo blogin puolella oikein juttua ollut muutamiin kuukausiin kun niin paljon ollut kaikkea muuta aikaa vievää..

Kiitos, kyllä tässä sinnikkäästi yritetään ja toivon mukaan se lekurintakki vielä päälle puetaan ;) Tsempit sinne myös!!

 

[Jätti]

Olisipa ihana, kun nämä ihmiset jotka kertovat millainen lääkärin tulisi olla, pääsisivät seuraamaan sitä "oikeaa" ja "todellista" lääkärin työtä vaikka viikoksi tai pariksi.

Kyllä sen johtopäätöksen tekee muutamassa minuutissa, kun menet lääkärin vastaanotolle. Lääkäri puhuu sinulle, mutta katse ei käy kertaakaan silmissä. Puhe on usein epämääräistä mölinää, joten välillä ei ymmärrä puhuuko lääkäri itselleen vai minulle. Myös yleiset kohteliaat käytöstavat, kuten tervehtiminen lähtiessä unohtuu.

Nämä luovat sen yleisen stereotypian, vaikka poikkeuksia mahtuisi kuinka paljon. Tässä tapauksessa ne haastattelut eivät olisi pahitteeksi, koska varmasti löytyisi niitä ''fiksuja'' ja sosiaalisiakin hakijoita, koska ihmisten kanssa pääosin se lääkäri käsittääkseni on tekemisissä..

 

[PALZi]

Kyllä sen johtopäätöksen tekee muutamassa minuutissa, kun menet lääkärin vastaanotolle. Lääkäri puhuu sinulle, mutta katse ei käy kertaakaan silmissä. Puhe on usein epämääräistä mölinää, joten välillä ei ymmärrä puhuuko lääkäri itselleen vai minulle. Myös yleiset kohteliaat käytöstavat, kuten tervehtiminen lähtiessä unohtuu.

Nämä luovat sen yleisen stereotypian, vaikka poikkeuksia mahtuisi kuinka paljon. Tässä tapauksessa ne haastattelut eivät olisi pahitteeksi, koska varmasti löytyisi niitä ''fiksuja'' ja sosiaalisiakin hakijoita, koska ihmisten kanssa pääosin se lääkäri käsittääkseni on tekemisissä..

Jos pitäisi valita kahdesta: mutiseva kaveri, joka osaa asiansa VS ihana ja sympaattinen ihmisten kanssa toimeen tuleva lääkäri, valitsisin itseäni hoitamaan mieluummin kyllä mutisijan. En tarvitse lääkäriltä sympatiaa tai muutakaan mieltä lämmittävää, vaan diagnoosin ja/tai lääkityksen.

 

[Hillitö]

Jos pitäisi valita kahdesta: mutiseva kaveri, joka osaa asiansa VS ihana ja sympaattinen ihmisten kanssa toimeen tuleva lääkäri, valitsisin itseäni hoitamaan mieluummin kyllä mutisijan. En tarvitse lääkäriltä sympatiaa tai muutakaan mieltä lämmittävää, vaan diagnoosin ja/tai lääkityksen.

Niin ja sitten meillä on se holistinen itämainen lääketiede, jonka parissa voi maksaa taalansa tiskiin hölisemisestä ja plasebosta.

Vakavasti hoidon tuloksiin vaikuttaa kyllä ihan tutkitusti myös itse vastaanottotilanne ja se, miten potilas kokee tulleensa kuulluksi.

MUTTA: jos lääkärin ammattiin riittäisi nykyisen pääsykokeen lisäksi normaalit sosiaaliset taidot, voi miettiä, kuinka giganttista hakuammuntaa syntyisi siitä, että jokin tätiryhmä istuisi arvioimassa jotakin hakijaparkaa tuosta vinkkelista. Kaikki höpöhöpönaminamimarkot valahtaisivat sukkana sisään ja vähän introvertimmät, hitaammin lämpiävät hyppisivät katoilta. Voi pohtia, kummat noista oikeasti sopivat alalle, vaikkapa neurokirurgiksi tai gerontologiksi...puhumattakaan saattohoidon oparissa työskentelevistä.

Vaan jos hyvät testit löydetään ja rahaa riittää testaukseen, antaa palaa.

 

[Jätti]

Jos pitäisi valita kahdesta: mutiseva kaveri, joka osaa asiansa VS ihana ja sympaattinen ihmisten kanssa toimeen tuleva lääkäri, valitsisin itseäni hoitamaan mieluummin kyllä mutisijan. En tarvitse lääkäriltä sympatiaa tai muutakaan mieltä lämmittävää, vaan diagnoosin ja/tai lääkityksen.

Meitä on moneen junaan. Itse haluan, että lääkärin kanssa keskustelu ja asioiminen on luontevaa ja vaivatonta ja sitä se ei silloin ole jos pöydän toisella puolella istuu kirjoihin uppoutunut mettäpöllö. Usein se on kovan työn takana saada tietää, että mikä se kyseinen vaiva nyt on, koska joko me ei-lääkärit ollaan niin tyhmiä, että ei ymmärretä tai se informaatio sieltä toisesta suunnasta on vähän huonoa.

En nyt todellakaan yleistä, mutta ei ne haastattelut huono vaihtoehto ole, mutta onhan siinä oma hommansa, että sen saa järkevästi laadittua.

 

[Hillitö]

Meitä on moneen junaan. Itse haluan, että lääkärin kanssa keskustelu ja asioiminen on luontevaa ja vaivatonta ja sitä se ei silloin ole jos pöydän toisella puolella istuu kirjoihin uppoutunut mettäpöllö.

Toistan tässä vähän itseäni, koska uskon että täällä liioitellaan erittäin rankasti kyseistä ilmiötä, mutta kysytään nyt kuitenkin avoimin mielin: Ihan oikeastiko teillä on runsassti (siis valtaosa) kokemuksista sellaisia, että lääkärin sosiaaliset taidot ovat aivan olemattomat. Itse en ole ikinä törmännyt sellaiseen mutta olenkin aina terve, joten vastaanottokokemuksia on niukalti. Monet kaiketi ovat tai ainakin väittävät törmänneensä tällaisiin lekureihin ja usein? Onko todella näin?

 

[Mur-Mur]

Toistan tässä vähän itseäni, koska uskon että täällä liioitellaan erittäin rankasti kyseistä ilmiötä, mutta kysytään nyt kuitenkin avoimin mielin: Ihan oikeastiko teillä on runsassti (siis valtaosa) kokemuksista sellaisia, että lääkärin sosiaaliset taidot ovat aivan olemattomat. Itse en ole ikinä törmännyt sellaiseen mutta olenkin aina terve, joten vastaanottokokemuksia on niukalti. Monet kaiketi ovat tai ainakin väittävät törmänneensä tällaisiin lekureihin ja usein? Onko todella näin?

Arvioisin että 30-50% lääkärikäynneistäni. Minulle on ehkä sattunut huonot kortit lääkäreiden suhteen mutta olen saanut todella omituista kohtelua lääkäreiden osalta.

 

[ojr]

Jos pitäisi valita kahdesta: mutiseva kaveri, joka osaa asiansa VS ihana ja sympaattinen ihmisten kanssa toimeen tuleva lääkäri, valitsisin itseäni hoitamaan mieluummin kyllä mutisijan. En tarvitse lääkäriltä sympatiaa tai muutakaan mieltä lämmittävää, vaan diagnoosin ja/tai lääkityksen.

Totta kai jokainen haluu pätevimmän lääkärin itselleen, mutta mitäs jos olis vielä vaihtoehtona sympaattinen ja ihmisten kanssa toimeen tuleva lääkäri, joka osaa asiansa? Ihan kuin ammatillinen osaaminen ja sosiaalinen osaaminen olis toisensa poissulkevia asioita...

 

[Kaakku84]

Lääkärin toimenkuva voi vaihdella hyvinkin paljon. Psykiatri keskustelee työkseen, patologi ei potilailleen sano varmasti sanaakaan, ja kaikkea tältä väliltä löytyy myös. Ei siis ole mitään syytä tai perustetta suosia mitään tiettyä ihmistyyppiä tai persoonnallisuutta, kun ei ole tiettyä tehtävääkään. Monilla ei myöskään ole tuosta psykologisesta testauksesta oikeen kunnolla käsitystä. Pystyttekö te sanomaan, millainen on tulevaisuudessa hyvä ja menestyvä lääkäri? Pystyykö psykologi kertomaan sen?

Psykologisen testauksen perusteella tapahtuvan valinnan tulisi perustua tieteelliseen tutkimukseen, tai koko homma menee arvonnaksi. Esimerkiksi ilmavoimien lentäjäksi haluavat on vuosikymmenet testattu samankaltaisilla persoonnallisuus- ja kykytesteillä. Tämän aineiston perusteella tiedetään melko hyvin, millaiset kyvyt menestyvillä hävittäjälentäjillä on, ja millälailla he vastaavat persoonnallisuustesteihin. Tämän perusteella osataan sitten seuloa ja valita hakuvaiheessa hakijat, joilla on samakaltaisia ominaisuuksia ja kykyjä, kuin menestyvillä hävittäjälentäjillä.

Kuitenkaan ainakaan Suomessa ei ole tehty minkäänlaista tutkimusta siitä, millaiset ihmiset menestyvät lääkäreinä. Ei tiedetä mitä ominaisuuksia menestyvillä lääkäreillä on. Jos siis tulevassa psykologisessa testauksessa päätettäisiin jakaa pisteitä esim. sosiaalisuudesta ja empaattisuudesta, olisi se tieteellisesti aivan yhtä validia kuin jakaa pisteitä ruskeasilmäisyydestä ja vasenkätisyydestä. Emme me tiedä tuleeko niistä sosiaalista ja empaattisista yhtään sen parempia lääkäreitä kuin näitä ominaisuuksia vailla olevista. Ja koska ei ole tietoa vaikutuksesta tulevaan menestykseen, ei näiden ominaisuuksien tule vaikuttaa myöskään valintaan.

Yritätkö nyt sanoa, että psykologista soveltuvuuskoetta ei sopisi lääkäreille olla, koska ei ole tutkimusta siitä, millainen lääkäri on menestyvä? -No sitten pitäisi tehdä tutkimusta sillä saralla!

Sosiaalisuus on sellainen muotitermi, mikä saa mut nykyään vittuuntumaan ja yleensäkin olen tätä nykysuuntausta vastaan, minkä mukaan ihmisen perushyveisiin kuuluu sosiaalisuus, vaikkei yleisellä tasolla edes ymmärretä mitä se tarkoittaa. Sosiaalisuus ei ole sitä, että hymyilee ja on koko ajan äänessä, tai että facebookissa on 1000 kaveria.

 

[Kaakku84]

MUTTA: jos lääkärin ammattiin riittäisi nykyisen pääsykokeen lisäksi normaalit sosiaaliset taidot, voi miettiä, kuinka giganttista hakuammuntaa syntyisi siitä, että jokin tätiryhmä istuisi arvioimassa jotakin hakijaparkaa tuosta vinkkelista. Kaikki höpöhöpönaminamimarkot valahtaisivat sukkana sisään ja vähän introvertimmät, hitaammin lämpiävät hyppisivät katoilta. Voi pohtia, kummat noista oikeasti sopivat alalle, vaikkapa neurokirurgiksi tai gerontologiksi...puhumattakaan saattohoidon oparissa työskentelevistä.

Edelleen tuo sosiaalisuus on sellainen asia mikä väärinymmärretään ja yleisesti ekstroverttiys nähdään ihmisen perushyveenä, vaikka se onkin pitkälti synnynnäinen temperamenttiominaisuus ja jopa haitta monissa ammateissa.

En puolusta niitä testimetodeja, joita olen tavannut "sosiaalisen" hakijan valinnassa. Esim. kasvatustieteellisessä (luokanopettaja -koulutuksessa) on usein sellainen testi, että otetaan neljä toisiaan tuntematonta hakijaa saman pöydän ääreen, heille annetaan joku aihe, tai ongelma, mistä pitäisi keskustella ja arvioija seuraa tilannetta sivusta. Sitten valitettavan usein se ryhmän paras (arvioijan mielestä) on se joka isoimpaan ääneen puhuu paskaa ja ajaa läpi omia mielipiteitään. -Ihan paskaa...

 

[Hillitö]

Edelleen tuo sosiaalisuus on sellainen asia mikä väärinymmärretään ja yleisesti ekstroverttiys nähdään ihmisen perushyveenä, vaikka se onkin pitkälti synnynnäinen temperamenttiominaisuus ja jopa haitta monissa ammateissa.

Enkö minä juuri noin vihjannut edellä. Muuten käsite sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asia. Toiseksi juuri kritisoin sitä, että kuvitellaan sosiaalisuus tai sosiaaliset taidot ja ekstroverttiys synonyymeiksi. Mutta olkoon toisen ketjun aihe tämä temperamenttipiirteet ja muut Keltikangas-Järvisen koulukunnan lempijutut...

- - - Updated - - -

E

En puolusta niitä testimetodeja, joita olen tavannut "sosiaalisen" hakijan valinnassa. Esim. kasvatustieteellisessä (luokanopettaja -koulutuksessa) on usein sellainen testi, että otetaan neljä toisiaan tuntematonta hakijaa saman pöydän ääreen, heille annetaan joku aihe, tai ongelma, mistä pitäisi keskustella ja arvioija seuraa tilannetta sivusta. Sitten valitettavan usein se ryhmän paras (arvioijan mielestä) on se joka isoimpaan ääneen puhuu paskaa ja ajaa läpi omia mielipiteitään. -Ihan paskaa...

Noissa ryhmäkeskustelutilanteissa puntaroidaan neljää eri piirrettä ja yksikään piirteistä ei ole läpinä tai pölinä, päinvastoin. Muun muassa ns. aktiiviset kuuntelutaidot ovat arvioinnin kohteena, joten en osta väitettäsi...ellei testaajiin ole pesiytynyt imbesillejä testaajia.

 

[Kaakku84]

Noissa ryhmäkeskustelutilanteissa puntaroidaan neljää eri piirrettä ja yksikään piirteistä ei ole läpinä tai pölinä, päinvastoin. Muun muassa ns. aktiiviset kuuntelutaidot ovat arvioinnin kohteena, joten en osta väitettäsi...ellei testaajiin ole pesiytynyt imbesillejä testaajia.

Sähän itse olit sitä mieltä, että tuollaiset testit on "hakuammuntaa", mutta nyt vaikutatkin olevasi toista mieltä. Selitä nyt vielä kerran, että miksei lääkäreille tarvtse olla vastaavaa testausta?

 

[Slaz]

Yritätkö nyt sanoa, että psykologista soveltuvuuskoetta ei sopisi lääkäreille olla, koska ei ole tutkimusta siitä, millainen lääkäri on menestyvä? -No sitten pitäisi tehdä tutkimusta sillä saralla!

Kyllä yritän sanoa. Jos tutkimuksilla pystytään osoittamaan, että lääkärin ammatissa menestyvät sellaisia ja tälläisiä luonteenpiirteitä omaavat, ja heikkoudet sillä jä tällä kykyaluuella ennustavat heikkoa menestystä ja ammattiin soveltumattomuutta, niin silloin psykologiset persoonallisuus- ja kykytestit ovat oikea tapa valita opiskelijat. Niin kauan kuin ei pystytä sanomaan, että millainen ihminen psykologisilta ominaisuuksiltaan pärjää lääkärin tehtävässä, ei niitä psykologisia testejä tule käyttää.

 

[Kaakku84]

Kyllä yritän sanoa. Jos tutkimuksilla pystytään osoittamaan, että lääkärin ammatissa menestyvät sellaisia ja tälläisiä luonteenpiirteitä omaavat, ja heikkoudet sillä jä tällä kykyaluuella ennustavat heikkoa menestystä ja ammattiin soveltumattomuutta, niin silloin psykologiset persoonallisuus- ja kykytestit ovat oikea tapa valita opiskelijat. Niin kauan kuin ei pystytä sanomaan, että millainen ihminen psykologisilta ominaisuuksiltaan pärjää lääkärin tehtävässä, ei niitä psykologisia testejä tule käyttää.

Kuten totesin, niin sitä pitäisi alkaa tutkia ja laatia tulosten pohjalta se soveltuvuuskoe.

 

[Hillitö]

Sähän itse olit sitä mieltä, että tuollaiset testit on "hakuammuntaa", mutta nyt vaikutatkin olevasi toista mieltä.

Nuo testit eivät ole psykologisia testejä. Olen itse ollut arvioimassa kyseisiä ryhmäkeskustelutilanteita toisessa kontekstissa ja niissä arvioidaan vuorovaikutustaitoja. Ovat siis eri asia kuin psykolog. testit.

 

[JokuOuto]

Osallistumpa itsekkin vähän tähän keskusteluun psykologisten testien tarpeellisuudesta lääketieteellisen valintakokeessa. Nykyäänhän monet tutkimukset ovat juuri osoittaneet sen miten tärkeitä sosiaaliset taidot ovat lääkärin ammatissa. Erityisestihän tämä korostuu pitkäaikaissairauden hoidossa, koska kun potilaalla on "miellyttävä" ja luonteva olo lääkärin kanssa, niin potilas on rehellisimmillään ja tämä helpottaa lääkärin työtä (Potilaiden valehtelu tai enneminkin "asioiden kaunistelu" ja "mainitsematta jättäminen" ovat todella iso ongelma terveydenhuollossa). Mutta itse lääketieteen koulutus kouluttaa opiskelijan tiettyyn malliin ja opettaa kuinka olla potilaiden kanssa ja auttaa jokaisen löytämään sen oman luontevan tapansa olla lääkäri. Lääkärin tarkoitus on kumminkin olla analyyttinen ja keskittyä siihen potilaan tautiin/vaivoihin, eikä olla mikään olkapää tukemassa ja kyselemässä päivän kuulumisia. Se lääkärin olemus on pitkälti opittua, jossa on vähän omia lisiä lääkärin omasta perusluonteesta riippuen. 20-vuotias nuori kuka aloittaa lääketieteellisen ehtii kyllä muotoutumaan, kehittymään ja oppimaan vuorovaikutustaitoja kuuden vuoden opintojen ja työvuosiensa aikana. Ylipäänsähän opiskeluvuosien aikana ollaan iässä, jolloin ihminen rauhoittuu ja ns. tasapainottuu, joten psykologinen testi kuusi vuotta etukäteen olisi aika hullumaista.

Lisäksi jos olisi jonkinlainen psykologinen testi, niin erilaiset valmennuskurssit selvittäisivät millainen se on ja opettaisivat miten vastata testiin ja miten olla siinä. Lääketieteellisessä koulutuksessa ja työssä kiinnitetään todella paljon huomiota opiskelijan/lääkärin jaksamiseen ja erilaisia turvaverkkoja on monen tasoisia todella runsaasti, siksi itse kannatan nykyistä systeemiä, jossa fiksuimmat (tai ehkä enneminkin en jotka vain ovat sattuneet pärjäämään pääsykokeessa) otetaan sisälle ja jos esiintyy ongelmia, niin pyritään puuttumaan niihin mahdollisimman tehokkaasti. En väitä, etteikö olisi olemassa myös henkilöitä lääkäreinä, joiden ei pitäisi olla, mutta väitän, ettei yksi psykologinen testi pääsykokeessa muuttaisi yhtään mitään.

 

[Kabu]

Olen ymmärtänyt, että 2014 ensimmäistä kertaa hakevat saavat tietyn määrän lisäpisteitä, joilla yritetään tsempata ihmisiä panostamaan hakuun heti kirjoitusten jälkeen. Olenko aivan hakuteillä vai onko tästä jollakin enemmän informaatiota?

 

[Slaz]

Olen ymmärtänyt, että 2014 ensimmäistä kertaa hakevat saavat tietyn määrän lisäpisteitä, joilla yritetään tsempata ihmisiä panostamaan hakuun heti kirjoitusten jälkeen. Olenko aivan hakuteillä vai onko tästä jollakin enemmän informaatiota?

http://www.oph.fi/etusivu/102/0/korkeakoulujen_yhteishaun_uudistus_siirtyy_syksyyn_2014

Eli ei ehdi vielä ensi kevääksi tuo uusi systeemi. Ja minun käsittääkseni se menee sillä lailla, että tietty määrä opiskelupaikoista on varattu sellaisille hakijoille, jotka eivät ole olleet vielä kirjoilla missään korkeakoulussa, eli ekaa kertaa hakeville, ja sellaisille jotka ei edellisillä hakukerroilla ole päässeet. Lisäpisteitä ei siis jaeta, vaan haetaan eri kiintiöissä. Pääsy ensimmäiseen korkeakouluun saattaa siis helpottua hieman, mutta alan vaihtaminen vastaavasti voi vaikeutua. Lääkiksen kohdalla tämä tarkoittaa, että kannattaa harkita, meneekö notkumaan sinne kemian laitokselle, jos ei ensimmäisellä yrityksellä pääse sisään.

 

[Kabu]

Okei, harmi juttu. Pyrin itse siis joko lääketieteelliseen tai hammaslääketieteelliseen 2014. Jos en ensi yrittämällä pääse sisään ja 2015 tulee tuo uusi käytäntö, niin olenko silloin hakijoiden joukossa samassa kategoriassa kuin ne jotka silloin hakevat ensimmäistä kertaa?Eli yrityskerroilla ei olisi merkitystä vaan sillä että onko eka opiskelupaikka? En siis aio vuodeksi mennä mihinkään muuhun oppilaitokseen.