Kuten jo mainitsin, yleensä smitheissä (oikeastaan kaikissa joita olen käyttänyt) on ne stopparit säädettävissä, ettei puristuksiin jää. Ajaa täysin saman asian kuin kyykkyräkin turvaraudat. Sihvosen videossakin näyttää ne olevan. Ehkä pykälän tai kaksi verran liian alas säädettynä tuommoista onnettomuutta ajatellen. Hyvä että sai kuitenkin käännettyä sentään tangon lukkoon.
Kuten on jo tullut esille, painonnostajat ottavat jatkuvasti erilaisia maksimeita kyykyissä ilman turvarautoja tai varmistajia, eivätkä nämä touhut johda mihinkään vakaviin loukkaantumisiin saati kuolemiin. Se, miksi he tähän kykenevät, johtuu ajan myötä kehittyneestä varmuudesta siihen kyykkäämiseen. Osataan hallita sitä rautaa. Mielestäni vastaavaan varmuuden tasoon pitäisi jokaisen pyrkiä. En suinkaan kehottanut kyykkäämään ilman varmistajia tai turvarautoja, vaan viittasin siihen, että tekemisen varmuus pitäisi saada sille tasolle, että onnistuu tarvittaessa vaikka ilman noitakin.
YouTubesta voi halutessaan etsiä videomateriaalia painonnostajien kyykkäilystä, ja todeta sen, että ihan arkipäivää on ottaa kaikenlaisia kyykkynostoja ilman varmistajia. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Hyviä kanavia esimerkiksi Hookgrip ja All Things Gym.
Jos tarkoitus on ottaa mitään epäilyttävän tiukkoja sarjoja ilman turvarautoja, niin aika pieni vaiva siinä lämpöjen yhteydessä on ottaa pari kertaa testidroppi taakse. Kyykkyyn, munat eteen ja yläkertaa takakenoon, niin kumman helposti se tanko tulee takakautta alas ilman mitään dramatiikkaa. Huomattavasti turvallisempaa, kuin yhdellä taidottomalla spottaajalla selän takana.
Juuri näin.
Veikkaisin että kaikkein yleisimpiä nuo repeämiset ja muut rikki menemiset ovat voimanostajilla, itsekkin useamman kerran livenä nähnyt kun joku paikka repeää.
kaikkea sitä näkeeTosta tulee mieleen kun varmistin tangon toisessa päässä ollen ihan Suomessa 2 vuotta tota vanhemmalle silloiselle pn-superlupaukselle (kehonpainoa oli varmaan max ~55 kg) helpon 2x145 kg atg-kyykyn ja ihan Rehbandin pinkeillä polvilämpillä ja leopardikuosivyöllä ja pn-lajitreenien päälle. Kyselin sitte pari kk ennen SM:iä kahden kesken koutsi-isiltä, että ettekste treenaa vähä turhan paljo noin nuoreks ku oli hirveesti treeniä joka päivä ja siihen kuulemma lenkkiä ym. oheistreeniä päälle... "Ääh ei reenata." Noh, kk ennen SM:iä tuli totaalinen burnout ja tuo(kin) superlahjakkuus lopetti laakista siihen / käyny sittemmin vaan randomijumppailemassa poikaystävänsä kanssa. Tommosen muistaa kyllä ikuisesti "pikkutyttöjen painoina" :D
Mietin tuota motivaation kasvattamista. Isänä asia kiinostaa. Mulla itellä motivaatio on aina korkeella ja himo nostaa aina enemmän ja tulla vahvemmaksi. Mitalit ja kisailu kiinostaa huomattavasti vähemmän. Ehkä nuorella voi olla ihan toisin päin eli mitalit ja sellaset tärkeempiä. Taitaa kuitenkin olla niin että halu olla vahva on se asia joka on oltava että mitä tahansa voimalajia viitsii harrastaa. Ehkä sellanen ehdottomuus on se mikä nuoren innon tappaa lajiin.
