Kyykky- ja mavekyssäreitä

[Kisumisu]

Mahtaakohan olla kaikkein raskain polville pysäyttää siihen puoliväliin kesken kaiken? Jos kyykkäisi kapealta, niin ottaahan ne pohkeet sitten vähän vastaan pohjalla kun ei lysäytä selkää pyöreäksi.

En tiedä onko voimanostajilla enemmän vai vähemmän polvivammoja kuin painonnostajilla, mutta tekisin itse edes kepin kanssa syväkyykkyjä, jos normaalisti kyykkäisin korkeita. Yleensä kai ihmisen nivelet on tarkoitettu käytettäväksi, mutta ehkä ei kuitenkaan (millään tyylillä) muutaman sadan kilon kuormia kestämään.

Ei täällä kai tyylipisteitä jaeta, mutta sori, pakko silti laittaa tämä.

 

[Jerkku]

Mahtaakohan olla kaikkein raskain polville pysäyttää siihen puoliväliin kesken kaiken? Jos kyykkäisi kapealta, niin ottaahan ne pohkeet sitten vähän vastaan pohjalla kun ei lysäytä selkää pyöreäksi.

En tiedä onko voimanostajilla enemmän vai vähemmän polvivammoja kuin painonnostajilla, mutta tekisin itse edes kepin kanssa syväkyykkyjä, jos normaalisti kyykkäisin korkeita. Yleensä kai ihmisen nivelet on tarkoitettu käytettäväksi, mutta ehkä ei kuitenkaan (millään tyylillä) muutaman sadan kilon kuormia kestämään.

Ei täällä kai tyylipisteitä jaeta, mutta sori, pakko silti laittaa tämä.

Tuo on kyllä äärettömän paska video.

 

[jto]

no juu. kisulta kaunis ja asiantuntematon rimanalitus toki videon muodossa. polvet ja puolikyykky stabilointivaatimuksen suhteen on totta kyllä. erikorkuisten kyykkyjen käyttö tarpeen ja tavoitteiden mukaan on hyvin perusteltua silti.

ei ne kaikki painonnostajien kyykytkään voimanostokisoissa läpi menisi. nyt pitää pikkusen tajuta miksi kumpikin laji niitä kyykkyjä tekee, eikä saivarrella. tiettyjen "ammattiliittojen" kyykkyjen esittely kertoo lähinnä tietämättömyydestä. kriteerit täyttävä voimanostokyykky on kyllä hyvin syvä.

erään tutkimuksen mukaan 80%:lla painonnostajista on selkeää kulumaa patellan takapinnalla.

ite en puolusta tai dissaa kummankaan lajin suorituksia. en myös vertaa niitä koska eri laji.

vaginaattori: voimanostossa kriteerinä reisi käy lonkan kohdalta alempana kuin polven kohdalta. toi kuvan kyykky on just ns. puolikyykky ja sekään ei saa kyllä mennä päkiälle eikä alkaa knee breakillä vaan samoin kuin normikyykkykin. hyvä apuliike sun heikkoon kohtaan 80-90° polvikulmalla. tee penkille ja/tai stoppaamalla siihen ongelmakohtaan 2-3 sekunniksi.

jos normaalisti teet 6-10 toiston sarjoja, lisää sekaan lyhyempää, mutta enempi sarjoja. esim. 8x3x75% --> 10x4x80%.

 

[Kisumisu]

No älkää olko noin herkkiä. Huumorikooste siitä mitä vn-kyykistely pahimmillaan voi olla verrattuna sinänsä kauniisiin pn-kyykkyihin. Ja kyllä kyykystä voi tulla rumasti ylös myös pn-tyylillä, esim. (etukyykky tai työntö) polvet linkussa ei silmiä hivele.

Ja väitän nähneeni vierestä niin monta voimanostokisakyykkyä että osaan kyllä melkoisen hyvin arvioida onko syvyys riittävä ja suoritus muutoin hyväksytty. ;)

 

[jto]

mä oon herkkä nuorimies ;) ei täs siitä ollu kyse millasia kyykyt eri lajeissa on ja kenen esteettistä silmää ne miellyttää.

 

[jto]

paineet reisistä pois ja selkee stoppi. ylös ilman että peffa koukkaa takakautta. ei vauhtia yläkropan heilumisella. tärkeetä just se apuliikeajattelu.

 

[Kisumisu]

erikorkuisten kyykkyjen käyttö tarpeen ja tavoitteiden mukaan on hyvin perusteltua silti.

Viitsisitkö perustella käytännön esimerkillä, mitä tarkoitusta palvelee esim. varttikyykky? Näin maallikkona ajatellen: lihasryhmät työskentelevät ja lihakset supistuvat tai sitten eivät. Ja taasen koko liikelaajuudessa kaikki liikkeen osavaiheet saavat harjoitusta. Kun kyse ei kuitenkaan ole monivaiheisesta tekniikasta, kuten esim. painonnostossa.

 

[jto]

palvelee pääasiassa ylöspäin hyppyjä ja juoksua. ihan noin on/off se lihassupistuspuoli ei mene. tosta nivelkulmajutusta tuli aika hyvä tutkimus tai parikin tänä vuonna.

hulmin blogissa tais olla joku juttu korrelaatioista ja sieltä löytynee tutkimusviitteetkin, vaikka ristiriitaisia tuloksia noista monesti saadaan. en käyttäis missään nimessä yksinomaan niitä korkeita kuitenkaan ko.lajien voimatreeneissä.

voimailijalle en käyttäis varttikyykkyjä. enkä kyllä esim palloilijoille, joiden näkee tekevän noita suht korkeita liian heikoilla perusvoimatasoilla peruskyykyn ja keskivartalon suhteen.

se että liikkeen jokanen pätkä sais harjoitusta tms laajalla liikeradalla ei vaan riitä. tää näkyy jatkuvasti mm. kyykkyjen ja vetojen erilaisissa heikkojen kohtien ilmenemisissä.

 

[Kisumisu]

Nimenomaan niitä ponnistuskulmakyykyistä olisi kiinnostava kuulla mihin perustuu muuta kuin valmentajien tietämättömyyteen. Painonnostajilla on kova pomppu ja kyykyt on kokonaisia. Palloilijoilla tulee lajinomaisissa liikkeissä sitä kunkin lajin vaatimaa asennossa pysymistä, tasapainoa ja ketteryyttä. Voimaliikkeistä kannattaisi ottaa hyöty tekemällä ne kunnolla.

Mielelläni lukisin tutkimuksen, jos on linkata. Tai jos osaat selittää niin että maallikko ymmärtää.

 

[jto]

ei tähän varmaan linkkiä saa laittaa, mutta ihan lihastohtori ja kyykkysyvyys löytyy artikkelien uusimmasta päästä. tutkimuksen teki matthew rhean jengi.

ite oon tehnyt voimavalmennusta hyvin laajalla lajikattauksella reilu 25v, joten suht hyvin on kertynyt kokemusta kentältäkin näiden suhteen.

en usko, että maailman kovimpien juoksijoiden ja hyppääjien valmentajillakaan se tietämättömyys on se tuloksia tuova tekijä.

kuten sanottua, noita ei pääasiallisena treeninä tehdä kuitenkaan.

 

[Kisumisu]

Onko tutkimuksissa myös selitetty, mihin fysiologiseen mekanismiin vajaan kyykyn teho perustuu? Tai osaatko omin sanoin selittää niin että saattaisin ymmärtää? Totta kai linkkejä saa laittaa, miksi ei?

Se että "aina on tehty", ei ole sellainen selitys mitä nyt haen takaa. Olen minä nähnyt niitä niiauksia monessakin joukkueessa kun ovat samalle salille sattuneet.

 

[Zerro]

Voiman kehitys yksinkertaisissa liikkeissä on hyvin spesifiä harjoittelussa käytetyille nivelkulmille. Esim. niiauskyykky kehittää niiauskyykkyä huomattavasti tehokkaammin kuin syväkyykky ja sama pätee toisin päin. Tämä on siis selkeästi todistettu. Tästä on johdettu se ajatus, että kun joissain hyppylajeissa ja juoksupainotteisissa lajeissa polven ja lonkan nivelkulmat suurimman voimantuoton aikaan ovat samanlaisia varttikyykyn kanssa, on niiden käyttäminen harjoittelussa perusteltua.

Mekanismeihin kuuluu mm. hermoston tehostunut aktivaatio tietyllä lihaspituudella. Se, että siirtyykö se varttikyykky sitten korkeushypyn ponnistukseen tai satasen juoksuun onkin sitten eri asia ja kuten yllä oli mainittu on tutkimuksia sekä puolesta että vastaan. Luin muutama viikko sitten jutun, jossa kolme ilmeisen menestynyttä hyppylajien valmentajaa avasivat harjoitusmetodejaan kyykkysyvyyksien osalta ja sen anti oli melko lailla se, että he käyttävät sekä syviä että varttikyykkyjä urheilijoidensa valmennuksessa, riippuen treeni/kilpakaudesta. Oli hyvä teksti, mutten sitä tähän hätään löytänyt. Minun epävalistunut mielipiteeni myötäilee hyvin paljon edellä mainittujen hyppyvalmentajien kanssa: molemmille on paikkansa kyseisten lajien urheilijoille. Voimanostajille tuskin niinkään.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22344055
https://experts.umich.edu/en/public...-strength-adaptations-influence-improvements-

Tuossa kaksi abstraktia ensimmäinen syväkyykkyjen puolesta, toinen varttikyykkyjen puolesta. Koko tutkimuksiin tuskin pääsee noiden linkkien kautta käsiksi.

 

[Kisumisu]

Kiitos, tutustun kun ehdin. Olisi tosiaan kiinnostavaa verrata vain varttikyykkyjä ja sitten vain syväkyykkyjä tehneitä hyppyurheilijoita, onko kehitystä tapahtunut varttikyykyistä huolimatta vai niiden vuoksi. Harmi ettei voi verrata identtisiä ihmisiä.

Herkkyys ja hermosto uskoakseni treenautuu parhaiten siinä hyppimisessä eli lajinomaisessa treenissä?

Itse keksin niiaukselle yhden perustellun treenin: ylöstyöntöä varten telineistä ylisuurien painojen ottaminen ja vauhdinottosyvyydestä ponnautus. Se ison kuorman punnitseminen tosin ei ole jalkoja varten.

 

[jto]

lajiharjoittelu on ehdoton vaatimus kehitykselle. nopeusvoima on hermostollista, joten se spesifisyys pätee eniten ja on hyvinkin tarkkaa optimaaliselle tulokselle. painonnostajastakin voi tulla kova juoksija jos se sitä tekniikkaa treenaa. muuten ei. jne.

nivelkulmaspesifisyys painaa, mutta eniten noissa yleisvoimajutuissa painaa se miten se harjoittelu tukee yksilön kehitystä. joillekin se rajoittava tekijä poistuu täysin toisella tavoin verrattuna johonkin toiseen vrt maastaveto ja varttikyykky jne jne.

niinku sanoinki aiemmin, en kyllä käyttäis samoja nivelkulmia hyppelijänkään voimaharjoittelussa ollenkaan kaiken aikaa. yksilön tarve on silti etusijalla.

painonnostoon varttikyykky on liian syvä. työnnön valmistava jalkatyö on enemmän venytysrefleksin hyödyntämistä kuin varsinaista lihasvoimaa. lisäks ajoitus näyttelee työnnössä niin suurta osaa, että en käyttäis varttikyykkyä siitäkään syystä. maastavedossa osatoistot hyvinki korkeelta sitten taas toimii erittäin hyvin apuna.

 

[Kisumisu]

Tarkoitin sellaista ylisuurien painojen punnitsemista, että etenkin korsetti tottuu isompaan kuormaan, eikä sitten se oikea työntöpaino niin pelota. Henkistä taitaa olla enemmän se. Ei tosiaan niiausta enempää joustoa. Puolileikilläni otin esiin yhden niiauksen minkä perustelun minäkin ymmärrän. :p

 

[jto]

niiaaminen on nättiä ja suosittelisin sitä kaikille hyvän noston jälkeen.

ylirautoja kannattaa niskaan ottaa kyllä esim jos kyykyssä tuppaa se alkuasento jo täristään. 30-60kg yli maksimin ja 3x5-10s pelkästään telineistä ylös ilman taka-askeleita tekee ihmeitä aika nopeesti. käytännössä samaa voi tehdä etarissakin, niinku sanoit. liioitella ei tietenkään kannata. oon käyttäny osatoistoja myös voimamiehille tukkipunnerruksessa.

 

[Kisumisu]

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22344055
https://experts.umich.edu/en/public...-strength-adaptations-influence-improvements-

Tuossa kaksi abstraktia ensimmäinen syväkyykkyjen puolesta, toinen varttikyykkyjen puolesta. Koko tutkimuksiin tuskin pääsee noiden linkkien kautta käsiksi.

Nyt silmäilin nämä. Valitettavasti itse tutkimukseen (varttikyykkyjen puolesta) en löytänyt pääsyä ainakaan puhelimella. Olisi kiinnostava tietää, miten treenasivat ja olisiko ollut paikallaan verrata kokonaan kyykkäämättömään porukkaan. Kävi nimittän mielessä, onko tyypit tässä tutkimuksessa tukotettu kyykyillä, jolloin varttikyykky vertautuisi siihen ettei kyykkäisi ollenkaan.

 

[jto]

tässäpä:
Abstract
Purpose. The purpose of this study was to examine the influence of training at different ranges of motion during the squat exercise on joint-angle specific strength adaptations. Methods. Twenty eight men were randomly assigned to one of three training groups, differing only in the depth of squats (quarter squat, half squat, and full squat) performed in 16-week training intervention. Strength measures were conducted in the back squat pre-, mid-, and post-training at all three depths. Vertical jump and 40-yard sprint time were also measured. Results. Individuals in the quarter and full squat training groups improved significantly more at the specific depth at which they trained when compared to the other two groups (p <0.05). Jump height and sprint speed improved in all groups (p <0.05); however, the quarter squat had the greatest transfer to both outcomes. Conclusions. Consistently including quarter squats in workouts aimed at maximizing speed and jumping power can result in greater improvements.

 

[Kisumisu]

Joo kyllä tietty tuon pääsin lukemaan, mutta en muuta.

 

[jto]

ja tässä se hulmin blogissa ollut tutkimusselvitys samasta:
"Edellämainituissa tutkimuksissa ongelmana on ollut, että tutkittavat ovat olleet pääasiassa vain vähän harjoittelukokemusta omaavia, joiden keho saattaa vastata kuormitukseen erillä tavalla kuin kokeneemmalla liikkujalla, saati huippu-urheilijalla. Kokeneilla urheilijoilla tehtyjä tutkimuksia on julkaistu vasta tänä vuonna. Matthew Rhea (Rhea 2016) toteutti tutkimusryhmänsä kanssa mainion, tarkkaan kontrolloidun tutkimuksen, jossa seurattiin kolmen eri kyykkysyvyyden treenaamisen vaikutusta hyppäämiseen ja juoksemiseen.

Tutkimuksessa tutkittavina oli urheilijoita (pääosin jenkkifutareita) USA:n yliopistoista ja lukiosta. Sisäänottokriteereinä olivat vähintään kahden vuoden jatkuva ympärivuotinen harjoittelukokemus ja omaan painoon nähden vähintään 1,5-kertainen puolikyykky (reidet vaakatasoon). Tutkittavat arvottiin kolmeen ryhmään ja heillä teetätettiin kolmena päivänä neljäsosa-, puoli- ja syväkyykkytestit sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Kaikki urheilijat harjoittelivat samalla tavalla lukuun ottamatta kyykkyä, jonka ryhmät suorittivat eri syvyyksiltä. Harjoittelua periodisoitiin modernilla ”Daily Undulating Periodization” mallilla, jossa intensiteetti vaihteli 8RM, 6RM, 4RM, 2RM ja takaisin 8RM. Harjoitusjakson kesto oli 16 viikkoa. Jokaisen treenin kuormat laskettiin ennustamalla toistomaksimi yhden toiston maksimista. Urheilijat harjoittelivat neljä kertaa viikossa, joista kahtena päivänä harjoiteltiin alavartaloa. Alavartalopäivinä 65% treenin kokonaisvolyymista koostui jalkakykyystä, ja loppu oli esim. rinnallevetoa, askelkyykkyä ja penkillenousuja.

Tulokset olivat osaltaan odotettuja, osa ehkä vähän yllättäviäkin.

Neljäsosakyykyn harjoitteleminen paransi neljäsäosakyykkyä (12%), muttei juurikaan puolikyykkyä (0,07%) tai syväkyykkyä (0%). Puolikyykky paransi puolikyykkyä (14%), mutta syväkyykky paransi ainoastaan syväkyykkyä (17%), ei puoli-, eikä neljäsosakyykkyä (2%). Tulokset saattavat sinällään yllättää, mutta ovat linjassa aiemmin tiedetyn kanssa: voima on (osittain) nivelkulmaspesifiä.

Kun ryhmien kehitystä analysoitiin juoksuspurtissa ja esikevennetyssä hypyssä, olivat tulokset varmasti monelle yllättäviä. Syväkyykky ei parantanut yhtään hyppykorkeutta eikä juoksunopeutta. Neljäsosakyykky oli ylivertainen niin juoksunopeuden kuin hyppykorkeuden kehittäjänä. Juoksunopeus parani neljässä kuukaudessa 2% ja hyppykorkeus 15%. Puolikyykkääjillä juoksunopeus parani 1% ja hyppykorkeus 7%.

Aiempiin tutkimuksiin verrattuna Rhean ja kumppaneiden tutkimuksessa oli paljon uutta. Tutkimuksen puolessa välissä tehdyssä testissä ei löydetty eroja eri kyykkysyvyyksien välillä, eli kahdeksan viikkoa saattaa olla liian lyhyt aika tällaiselle tutkimukselle. Sen sijaan 16 viikon kohdalla eroja oli. Hyvää oli myös, että tutkittavat olivat urheilijoita, jotka harjoittelivat vapailla painoilla. Aiemmissa tutkimuksissa tutkittavat olivat kokemattomia treenaajia ja korkeat kyykyt tehtiin smith-telineessä."

lähde: https://lihastohtori.wordpress.com/2016/11/13/kyykkysyvyys-osa-2-suorituskyky/