Pistetäänpä sitten tähän aiheeseen hajoilut korkojen kera.
Ensinnäkin en ole armeijasta mitenkään innoissani enkä ole kyllä ikinä ollutkaan. Ajatuskin siitä, että joutuu elämään kuukausitolkulla satapäisessä "mies"laumassa jonkun paviaanin huutaessa käskyjä päivät läpeensä, kuvottaa, varsinkin kun olen yksinäisyyttä ja omaa rauhaa epätoivoisesti tarvitseva yksilö. En ole mitään akustista kitaraa soitteleva, kiharoita kasvattava aseistakieltäytyjä, mutta armeija ei kiehdo missään mielessä.
Mutta itse aiheeseen paneutuen, myös kehonrakennuksen kannalta koko touhu vituttaa kuin lieden päälle unohtunut sukka. En aio todellakaan mennä kuihtumaan jonnekin orpolaan, missä jokainen mahdollinen palautumistuokio pilataan kestävyysharjoituksilla ja ruoaksi annetaan jotain vetisiä perunoita perunakastikkeessa höystettynä (ooh) vedellä.
Jos siis tekee mieli asenteeseeni jotain sanoa, antaa tulla, mutta "et kunnioita isoisääs etkä isänmaatas ku et mee armeijaan nyyh" -pojat haistakoon kevätsitruunan raikas vittu. Kyllähän meidänkin papan piti esim. käydä ulkona paskalla, mutta siitä ajasta on ihmiskunta kehittynyt huimasti. Ainoana toivonani on saada psykiatriselta taholta E:n paperit, sivarikin kun tuntuu olevan vain jokin valtion tahojen keksimä ajantuhlaus niille, jotka eivät välttämättä halua mennä paikkaan, missä aivokuolleille apareillekin annetaan oikea ase kuteineen sohittavaksi.