- Liittynyt
- 9.5.2008
- Viestejä
- 3 228
En väittänyt, että järjestyksenvalvoja olisi aina oikeassa eikä ikinä riko lakia. Järjestyksenvalvojat ovat iso ammattikunta, jonne pääsyyn ei vaadita juuri mitään muuta kuin jv-kortti jonka 99% saa väestöstä saa suoritettua ja mukaan mahtuu monenlaista tekijää. Sen lisäksi asiakaskunta voi olla haastavaa ja tilanteet yllättäviä, jolloin ratkaisuja pitää tehdä nopeasti ja silloin ylilyöntien riski luonnollisesti kasvaa.Tämä onkin se vaarallinen ennakkoasenne mitä poliisilla ei pitäisi olla. Poliisilla ei pitäisi olla mitään ennakkoasennetta vaan toimia tosiasioiden mukaan. Ei ihminen juomalla alkoholia luovu oikeuksistaan. Kuten varmasti monet tietävät, niin siellä ovella tapahtuu jatkuvasti ylilyöntejä, osa ovista on jopa miehitetty järjestäytyneiden rikollisten toimesta, joten asenne että känninen asiakas on aina väärässä on erittäin vaarallinen.
En myöskään väittänyt, että asiakas on aina väärässä, vaan totesin, että useimmiten järjestyksenvalvojalla on lakitekniset seikat paremmin hallussa kuin asiakkaalla ja että useammin tilanne on niin, että järjestyksenvalvoja on toiminut lain puitteissa vaikka asiakas olisi eri mieltä. Tilastoa ei ole asiasta esittää, mutta mututuntumalla sanoisin, että huomattavan suuri osa portsareiden asiakkaisiin kohdistamista toimenpiteistä on lain silmissä perusteltuja ja että kaikista toimenpiteistä vain pieni murto-osa on niitä, joissa portsari on rikkonut lakia ja tehnyt väärin asiakasta kohtaan.
Niinkään en sanonut, että päihtymys automaattisesti vähentää ihmisen oikeuksia, vaan tarkoitin, että päihtymys kyllä jossain määrin heikentää ihmisen uskottavuutta. Ainakin siis sellainen päihtymys minkä vuoksi järjestyksenvalvojan toiminnan kohteeksi yleensä joudutaan. Yleensä asetelma on se, että portsarille tilanne on yksi muiden joukossa eikä siinä ole mitään henkilökohtaista kun taas asiakkaalle tilanne voi olla ainutlaatuinen, joten se voi herättää kiivaitakin tunteita jolloin asiakkaan kertomus saattaa helposti värittyä siihen suuntaan, että se on enemmän hänen etunsa kuin totuuden mukainen.
Eli vielä tiivistettynä: molempia osapuolia on luonnollisesti kuultava ja tehtävä päätöksiä tosiasioiden pohjalta, mutta hyvin usein joudutaan tilanteeseen jossa ei ole muuta näyttöä tapahtumista kuin sana sanaa vastaan. Näissä tapauksissa on edellä mainituista syistä ymmärrettävää, että järjestyksenvalvojan kertomus tapahtumien kulusta vaikuttaa uskottavammalta, vaikka lähtökohtaisesti asiaan suhtautuisi miten objektiivisesti.