- Liittynyt
- 24.11.2003
- Viestejä
- 2
No tämä kuuluisi ehkä tonne v*tutusthreadiin, mutta jospa joku viitsisi vastailla. Eli mursinpa sitten kylkiluun pikku kaveripainin merkeissä. Asennevammaisen(a) lääkärin kanssa neuvottelut treenitauon pituudesta sujuivat tyyliin mitä järkeä sitä on muutenkaan painoja nostella. :wall:
Kipu ei mielestäni ole paha, eikä luun päät ole niin irrallaan, että ne keuhkoja puhkoisivat. Suurin ongelma on, että pää hajoaa, jos ei pääse salille. Varsinkin kun tämä kevät meni jo muutenkin perseelleen kulkutautien takia. Onkohan kenelläkään omakohtaista kokemusta samanlaisesta vaivasta? Eli miten tohtii treenata? Kylkiluihin ei taida kuitenkaan kohdistua yhtä suuria rasituksia kuin raajojen luihin. Mitähän liikkeitä kannattaisi kokonaan välttää, jotta paraneminen ei hidastuisi liikaa ja pääsisi taas pian painamaan täysillä? Anatomian tuntemukseni ei ole huippuluokkaa ja kipukynnykseni on aika korkea, joten en haluaisi pahentaa tilannetta liikaa, mutta en myöskään aio maata kotona itkemässä ja kuihtumassa.
Kipu ei mielestäni ole paha, eikä luun päät ole niin irrallaan, että ne keuhkoja puhkoisivat. Suurin ongelma on, että pää hajoaa, jos ei pääse salille. Varsinkin kun tämä kevät meni jo muutenkin perseelleen kulkutautien takia. Onkohan kenelläkään omakohtaista kokemusta samanlaisesta vaivasta? Eli miten tohtii treenata? Kylkiluihin ei taida kuitenkaan kohdistua yhtä suuria rasituksia kuin raajojen luihin. Mitähän liikkeitä kannattaisi kokonaan välttää, jotta paraneminen ei hidastuisi liikaa ja pääsisi taas pian painamaan täysillä? Anatomian tuntemukseni ei ole huippuluokkaa ja kipukynnykseni on aika korkea, joten en haluaisi pahentaa tilannetta liikaa, mutta en myöskään aio maata kotona itkemässä ja kuihtumassa.