Kuoleman pelko

[Juzzi87]

kyllähän sitä on joskus miettiny et sitku tajuaa et oikeasti nyt se henki lähtee ja on viimeiset hetket niin mitä miettii, mitä on jääny tekemättä ja mitä kaikkea olis vielä jäljellä. aavistuksen se pelottaa.

 

[Elcaco]

Kuinka kauan kestää ns. luonnollinen kuolema? Nyt en puhu saattohoidon kestosta (päiviä, viikkoja kuukausia), enkä esim. auto-onnettomuudesta, jossa kuolla voi edes tajuamatta. Siis, kun se lähtö tulee "luonnonllisesti" (sairauden jalkeen esim.), niin eihän siinä itse kuolemisessa kauan mene? Hengitys hidastuu, sydämenlyönnit hidastuu (nopeutuu?) ja sitten sydänkäyrä näyttää vain viivaa. Minuutti, kymmenen minuuttia, puol tuntia... Mitä väliä, kauan toi hetki kestää? Elämää on takana kuitenkin yleensä se 70+ vuotta. Kuoleminen on luonnollinen osa elämää. Kaikki jatkuu täällä ihan niin kuin ennenkin, mua ei vaan oo. Kyllä täällä maapallolla ilman muakin pärjätään.

En siis pelkää kuolemaa, mitä pelättävää siinä voisi olla? Kuolemista ei ole se, että on kymmenen vuotta letkuissa pystymättä tekemään asioille mitään. Jos sitä pelkää, ei pelkää itsessään kuolemaa, vaan kontrollin menettämistä. Ja siihen, että pelkää kipua, joka ennen kuolemaa tulee esim. sydänkohtauksen aikana. Eihän sekään kipu kauaa kestä. Kyllähän nyt kipua muutenkin joutuu elämässään kestämään. Eli edelleenkin, mitä pelättävää itse kuolemassa on?

 

[Adrift]

En omasta mielestäni sen kummemmin pelkää kuolemaa, vaikka ei tässä kyllä mitän kuolemanhaluja vielä olekkaan :D Mutta kyllä sitä välillä tulee mietittyä, että mitä jos sattuis kuolemaan vaikka huomenna, mitä ois asioita ois pitäny hoitaa, mihin kaikkeen oma kuolema olis vaikuttanu ja niin edelleen. Enemmän ehkä muiden kannalta ajatellu tota hommaa.

 

[Enaxy]

En mä kyl pelkää kuolemaa, ois kyl kiva tietää et jatkuuko elämä jossain vai ei, itse ajattelisin että ei jatku mut ei siitä voi olla koskaa varma. Oispa sellane et jollai koneella pysäytettäis sydän ja sit ois hetke kuollu ja sit taas takas eloo. Sit sen jälkee vois sanoa että "Paskareissu, mut tulipaha tehtyä".

 

[Ballisticah]

Kuoleminen on luonnollinen osa elämää. Kaikki jatkuu täällä ihan niin kuin ennenkin, mua ei vaan oo. Kyllä täällä maapallolla ilman muakin pärjätään.

Samaa mieltä. Zitäpaitsi mistäs sitä tietää, ettei kuoleman jälkeen oo mittää? Epäloogista mun mielestä. Millä perusteella materiaalisten aivojen tuottamat aistimukset ovat ainoita aistimuksia?

Ei pahemmin kuolema pelota ei. Ei myöskään läheisten

 

[Sft]

Millä perusteella materiaalisten aivojen tuottamat aistimukset ovat ainoita aistimuksia?

Raportoi kun koet muita aistimuksia.

 

[Ballisticah]

Olen kokenut usein.

Miten voin todistaa?

Ja jos esim. kyky tietää toisen tunteet ilman, että hän on läsnä, on jotain materiaalisten aivojen tuolla puolen olevaa, niin koen iha kaike aikaa

 

[Ganzi]

Kun täällä on kerran ollut, niin mun mielestä on hieman loogisempaa, että tullaan uudestaan kuin että ei tulla. Mitään varmuutta ei tietenkään ole, mutta mielummin ajattelen näin kuin että kuoleman jälkeen ei olisi mitään. Enemmän ajattelen, että mun omaavasta "energiasta" kaikki tulee käyttöön, mutta vaan eri muodossa. Ehkäpä myös henkinen "energia", kuka tietää? Kuolemaa en mielestäni hirveästi pelkää, mutta tosipaikan tullen voi olla eri ääni kellossa. Voin myöntää sen hyvillä mielin, sen näkee sitten.

 

[Burgerparadise]

Täytyy kyllä myöntää, että en kyllä pelkää kuolemaa. Se on luonnollinen asia joka tulee jokaiselle olennolle jossain vaiheessa vastaan. Toivon vaan, ettei tämän jälkeen ole ainakaan mitään itse tiedostettavaa elämää jatkossa.

Mullekkin tulee todennäköisesti tämä kyseinen asia pian ajankohtaiseksi. Kukaan mun suvustani ei ole viellä ylittänyt 58 vuoden rajapyykkiä, joten pitkää jatkoaikaa ei ole luvassa. Noo toivottavasti tässä nyt olisi viellä muutama vuosi jäljellä.

 

[Raskolnikov]

Olen kokenut usein.

Miten voin todistaa?

Ja jos esim. kyky tietää toisen tunteet ilman, että hän on läsnä, on jotain materiaalisten aivojen tuolla puolen olevaa, niin koen iha kaike aikaa

No miltä musta nyt tuntuu? Jos sä saakelin stalkkeri vietät päivät pitkät mun tuntemuksia tuntemassa, niin hankin sulle telepaatiokiellon.

Edit. Vai hoituuks tää silleen, et lähetät eka jollekki loukkaavan tekstiviestin ja sit mietit et viestin vastaanottaja on varmaan loukkaantunut?

 

[mrbtard]

Joku on joskus väittänyt että ihmiset jotka elää hengellään leikkien ja kuolemalle nauraen on itseasiassa kaikkein vähiten itsetuhoisia.

No anyway mulla ei juuri ikinä käy edes mielessä oma kuolema enkä siis oikein osaa pelätäkään kuolemaa. En usko että rajan takana on mitään aistittavissa, joten aika samahan se on objektiivisesti ajatelle mulle kun aika koittaa. Toki siitä tulee surulliseksi jne., mutta mitään epätoivoa saati pelkoa on vaikea kuvitella mikäili kuolemasta saa tietää hyvissä aijoin eikä se iske 5min varoitusajalla.

 

[MP-Lite]

Joku on joskus väittänyt että ihmiset jotka elää hengellään leikkien ja kuolemalle nauraen on itseasiassa kaikkein vähiten itsetuhoisia.

Oman kokemuksen mukaan tuo on hyvin lähellä oikeaa arviota.

 

[Systeemi]

joskus pelännyt paljon kuolemaan ja pelkään vieläkin. En kylläkään itseni takia, vaan läheisten.

Tavoiteena olisi nähdä tyttären kasvu täysi-ikäiseksi ja antaa hänelle mahdollisuus mahdollisimman hyvään elämään. En tarkoita rikkaaksi vaan sellaisen hyvän elintason.

Ja avovaimolle siten ettei hän jää talovelan kanssa yksin.

No sellaista pohdintaa minulta.

Kerranhan täällä eletään.

 

[Ballisticah]

Kuolemaa en mielestäni hirveästi pelkää, mutta tosipaikan tullen voi olla eri ääni kellossa.

Kokemuksest voin sanoa et kyl. :D

No miltä musta nyt tuntuu? Jos sä saakelin stalkkeri vietät päivät pitkät mun tuntemuksia tuntemassa, niin hankin sulle telepaatiokiellon.

Edit. Vai hoituuks tää silleen, et lähetät eka jollekki loukkaavan tekstiviestin ja sit mietit et viestin vastaanottaja on varmaan loukkaantunut?

En viitti sanoa, ettet järkyty :D

 

[Jazka81]

Ainoa mikä kuolemassa pelottaa että jää jotain hienoo tulevaisuudesta näkemättä. Itse aikakin haluaisin nähdä sen komeuden kun ihmiskunta tuhoaa itse itsensä. Siihen ei onneksi mene enään kuin n. 50v. Ilmaston lämpeneminen kiihtyy nopeampaa kuin kukaan on arvioinut ja nyt on jo LIIAN MYÖHÄISTÄ! Pedofiilit tuhoaa muutaman ihmisen teoillaan mutta nykyinen ilmastopolitiikka tappaa koko planeetan! Vitun siistiä ;)

En tiedä, onko Mr.Buenon viestissä ironiaa, mutta mä olen ihan tosissain miettinyt asiaa samalta kannalta. Kun aloin kelata asiaa noin, ilmastonmuutos lakkasi ahdistamasta. Ihmisrotu on niin julma, lyhytnäköinen ja itsekäs, että se ansaitsee hävitä tältä planeetalta. Jos näin käy, maapallo joka tapauksessa jatkanee radallaan vielä viisi miljardia vuotta (niin kauan kuin auringossa riittää virtaa) ja elämä jatkunee jossain muodossa. Evoluutio kehittää siitä vielä jotain jännää.

Kaikella on loppunsa, myös ihmiskunnalla. Olen mielestäni helvetin etuoikeutettu, jos saan elää juuri sellaiseen aikaan, että sain kokea riittävän monta elämänvaihetta ja silti ehdin myös nähdä sen, kuinka lajini alkaa tuhoutua.

On kuin lottovoitto, että olen saanut elää näin helpon ja vauraan elämän näin toimivassa yhteiskunnassa ja aikakaudella, jossa tekniikka ja yhteiskunta on kehittynyt siinä määrin, että vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään on riittävästi, ja lääketieteen kehityksen ansiosta elinikämme ja elämämme laatu on ainakin minulle riittävä. Sain nauttia elämäni ensimmäisinä vuosikymmeninä myös monenlaisista ilmastollisista hienouksista. Koin sekä 40 asteen pakkasen että yhtä rankan helteen etelän aurinkobiitseillä, kun matkustus oli vielä sallittua, öljyä riitti ja matkailun ilmastovaikutuksista ei tarpeeksi tiedetty.

En kyllä pidä pelottavana ajatuksena sitäkään, että kuolisin, kun kaikki on vielä ympärilläni suht hyvin. Säästyisin kokemasta sitä kollektiivista kauhua, epätoivoa ja sekasortoa, joka syntyy, kun vihdoin ymmärretään, että mitään ei ole tehtävissä ja aikaa on vain vähän. Olen sitä paitsi jo muutaman kerran ollut siinä pisteessä, että olen toivonut kuolemaani. Nyt en toivo kuolevani, mutta en myöskään erityisesti toivo, että en kuolisi.

Kuoleman pelko ei estä kuolemasta, mutta se voi estää elämästä. Muistakaa se, carpe diem ja näin.

 

[jamppax]

Suorastaan sanoen vituttaa että on vaan rajallinen määrä elämää täällä maanpäällä ja mitään jatkoa tuskin on luvassa, mutta itse kuoleminen ei pelota... vituttaa vaan... :(

 

[t.t.t.]

Hmm, vaikka aika nuori tälläistä asiaa miettimään olenkin niin kuoleminen ei sinäänsä pelota mutta kuoleminen yksin on eri juttu.

 

[Bisley]

Monen on tietty vaikea ymmärtää tätä, mutta yrittäkää.

Miettikää sitä minuuden katoamista. Kuka minä olen? Mikä minusta tekee juuri minut? Ajatukset, muistot, aistimukset. Niiden menettäminen pelottaa. Kuoleminen on sitä, minuuden katoamista. Ei se kipu, eikä se tuleeko loppu nopeasti vai hitaasti, ajatelkaa sen yli. Ajatelkaa olemista, elämän tarkoitusta. Onko se nauttia elämästä ja kerätä muistoja sekä kokemuksia, jotka lopulta kuitenkin kuollessaan menettää?

 

[Ballisticah]

eihä sua oo olemassakaa, sixen usko myöskää kuolemaan, vaikka joskus kyl haluaisi

 

[lazki]

eihä sua oo olemassakaa, sixen usko myöskää kuolemaan, vaikka joskus kyl haluaisi

öö ?