Kuoleman pelko

[Bisley]

Toiset haluaa lopettaa uransakin huipulla ja toiset vasta kun on pakko. Mielummin elää ja kuolla onnellisena kuin onnettomana. Tuskin se elämä loppuu juuri sillä sekunnilla kuin on onneton.

Nyt ymmärsit väärin. En sitä tarkoittanut vaan sitä että kun on onnellinen niin tuskin juuri silloin haluaa kuolla jos vaihtoehtona on elämä. Jotkut taasen synkimmällä hetkellä voisi helpostikin haluta kuolla ja täten ei siis edes pelätä sitä?

 

[ossipena]

Eikö siis kukaan pelkää menettävänsä ajatuksensa ja muistonsa ja kaiken mitä itse on juuri tuon kuolemisen kuolemisen seurauksena? Se että on onnellinen ja tyytyväinen minun mielestä pitäisi nimenomaan lisätä sitä pelkoa? Jos on täysin onneton niin silloinhan se kuoleminen on pelastus? Olen kaiketi ihan harhateillä?

kuolet kumminkin ja ei niitä ajatuksia ole tarkoitettu ikuisiksi...

ja jos pitää kuolemaa pelastuksena, saa olla jo aika pahasti masentunut ja itsetuhoinen...

jos on tyytyväinen elämäänsä, voi olla myös sujut sen asian kanssa että se ei kestä ikuisesti. siksi mieluummin hyväksyy sen tosiasian että saattaa kuolla milloin vaan eikä kuluttaa energiaansa sen murehtimiseen/pelkäämiseen. tuon sijasta kannattaa nauttia elämästä jos menee hyvin.

 

[Ärrä]

Tässä aiheessa ei riitä kuoleman määrittely, vaan pitäisi myös määritellä, mitä on pelko. Vasta sitten pystyy kunnolla vastaamaan kysymykseen "Pelkäätkö kuolemaa?".

Mä tunsin pelkoa ensimmäistä kertaa elämässäni vajaa viikko sitten. Se oli aivan erilainen tunne kuin mitä koskaan aiemmin olin fiilistelly.
Nuorempi tytär syöksähti yllätäen tielle, kylläkin hiljaiselle sellaiselle.
Ekaa kertaa todella pelkäsin lasteni menetystä. Ajatus kiersi myös nopeasti siihen, että kuinka muksut pärjäis jos minulle jotain sattuisi... Sillä hetkellä siis pelkäsin myös omaa kuolemaani.

Pelon lisäksi tunsin valtavaa vastuuta; kuinka onnistumme kasvattamaan lapsemme selviäjiksi. Ja tavallaan suuri vastuu taas lisäsi pelkoa.

Yltiöpäisen optimistin päässä nää vaikeet ajatukset ei liikaa onneksi pyöri


Muistaakseni tajusin oman kuolevaisuuteni joskus 25 ikävuoden tienoilla. Pelkoa en tuntenut, mutta oivalsin etten minäkään täällä ikuisesti ole olemassa.

 

[modified]

Nyt ymmärsit väärin. En sitä tarkoittanut vaan sitä että kun on onnellinen niin tuskin juuri silloin haluaa kuolla jos vaihtoehtona on elämä. Jotkut taasen synkimmällä hetkellä voisi helpostikin haluta kuolla ja täten ei siis edes pelätä sitä?

Nyt ymmärsin.

Jos lekuri ei ole antanut mitään 50/60 mahdollisuuksia, niin ei sitä kuolemaa kannata ajatella. Jokainen kuolee joskus.

E: Monella voi olla niin, että ennenkuin joutuu oikeasti sitä pelkäämään niin koko asia on sen verran kaukainen, ettei siitä oikein saa kiinni.

 

[paalu]

Taidan olla siis ainoa joka tätä "pelkää" heh..

Pelkää=1
Ei pelkää=5

tähän mennessä...

Tai pikemminkin yks harvoista jotka asiaa on ajatellu, enkä tarkota tyyliin "ok, kaikkihan me kuollaan entäs sitte" vaan et oikeasti syventyy ajattelemaan asiaa ja mitä kaikkea se tarkoittaa. kaikkihan sen tietää että me kuollaan, mutta aika harva kuitenkaan sitä ymmärtää.

Ja ihan normaalia sitä on vähän pelätäkin...ja paljon enemmän pelottaa sit ku se koputtelee omalle ovelle mutta yritetään siihen asti kuitenkin:kippis1:

 

[Inska]

Ennenaikainen kuolema pelottaa. Kun mietin miten paljon minulle läheinen ihminen olisi menettänyt, jos olisi minun ikäisenä kuollut kuten lääkäri ennusti. Liian paljon asioita tekemättä ja kokematta siis vielä. Jotkut asiat voi tietenkin kokea ja tehdä jo nyt, mutta esim. omia lapsiaan ei voi kasvattaa kelloa nopeammin. Eikä väkisin voi löytää ihmistä jonka kanssa haluaa kokea ja tehdä asioita tulevaisuudessa. Luulen että omalla kohdalla vasta tuplaten vanhempana hyväksyy paremmin sen, että lähdön pitää tulla joskus. Omaan pelkoon varmaan vaikuttaa se, että syntymästäni asti sai pitkään joka päivä pelätä koska läheisen ihmisen lähtö tulee.

 

[Bisley]

Ossipena kuules, en mä sitä murehdi 24/7 vaan silloin tällöin kun tulee puheeksi tai filosofoi omaksi ilokseen niin miettii sitä hetkellisesti. Ei mun elämä ole kuolemanpelkoa täynnä ja olisin neuroottisen varovainen kaikessa mitä teen. Hei mähän oon viä potari niin etenkin.....

 

[Hansul]

Ei oikeestaan pelota, mutta monesti mietin että miten sitten kun on kuollut, se rupee pelottaa että jos minua ei enää ole koskaan, siis ei koskaan ikinä enää, vaikea miettiä miltä se tuntuu kun ei ole olemassa tai siis miltä se ei tunnu.. Toivon vaan etten nää loppuikää mustaa kun oon kuollu.

 

[Pyranha]

Kyllä minä kuolemaa pelkään, tuntuu että on niin paljon elämättä ja kokematta. Varmasti sitä sitten vanhuksena tuntee olevansa valmiimpi.

Mulla on itselläni ollut pari todellista läheltä piti-tilannetta. Ensimmäisessä tajusin hengenvaaran vasta tilanteen lauettua, olen koittanut vain unohtaa asian.
Toisessa meinasin hukkua ja sain kirjaimellisesti hengenhädässä reuhoa että selvisin. Sitä olen monet kerrat miettinyt jälkeenpäin ja aina tulee samanlainen fiilis kuinka mahtavaa on elää. Murheetkaan eivät tunnu niin ylitsepääsemättömiltä kun muistelee että kaikki oli loppua

 

[HC76]

Toivon vaan etten nää loppuikää mustaa kun oon kuollu.

Ja arkussa on niin ahdastakin. :D

 

[Bisley]

Tääon muuten myös mielenkiintoista, että kun ottaa huumorilla ton kuoleman tyylin HC76: "helvettiin, viinaa ja puolialastomia naisia" niin se "katoaminen" tästä maailmasta ei niin paljon pelotakaan. Eli tullaankin siihen että juuri ihmisen yritys häivyttää pelko on uskonnot ja kuoleman jälkeiselle elämälle keksityt tarinat! Eihän se kuoleminen pelota lainkaan kun on 7 neitsyttä ja paratiisi odottamassa?!!! Eikö?

 

[finfighter]

Asiaa on tullut silloin tällöin mietittyä ja silloin kun luulin kuolevani niin silloin pelotti,koska oli niin paljon asioita mitä halusin sanoa läheisilleni! Kun sitten selvisinkin elävänä tilanteesta niin sen jälkeen olen puhunut enemmän ja kertonut tunteistani. Nyt olen varma,että he tietävät ne asiat joista halusin kertoa!
Itse kuolema ei pelota,koska se tulee tapahtumaan joka tapauksessa ja siltä ei voi välttyä! Toivottavasti saisin kuitenkin elää pitkään ja onnellisena!

 

[Jam]

Kuoleman pelko loppui samoihin aikoihin kuin pimeän pelko. Tuntematon pelotti ennen. Tiedostaminen ja wikipedia kertoi, että _ei mitään_, joten ei pelättävää.

 

[Pyranha]

Tääon muuten myös mielenkiintoista, että kun ottaa huumorilla ton kuoleman tyylin HC76: "helvettiin, viinaa ja puolialastomia naisia" niin se "katoaminen" tästä maailmasta ei niin paljon pelotakaan. Eli tullaankin siihen että juuri ihmisen yritys häivyttää pelko on uskonnot ja kuoleman jälkeiselle elämälle keksityt tarinat! Eihän se kuoleminen pelota lainkaan kun on 7 neitsyttä ja paratiisi odottamassa?!!! Eikö?

Jep, siellä taivaassahan odottavat mummit ja ukit. Ja nuoremmatkin tulevat myöhemmin perässä. Kuullostaa liian hyvältä ollakseen totta ;)

Kyllä se läheisen kuolema pelottaa eniten. Tuntuu jotenkin konkreettisemmalta kuin oma joka on täysin absurdi ajatus. Samaan olemattomuuden tilaan sitä siirrytään kuin missä oltiin ennen syntymää. Ja hyvin pärjäiltiin :D

 

[antibodari]

Jep, siellä taivaassahan odottavat mummit ja ukit. Ja nuoremmatkin tulevat myöhemmin perässä. Kuullostaa liian hyvältä ollakseen totta ;)

Kyllä se läheisen kuolema pelottaa eniten. Tuntuu jotenkin konkreettisemmalta kuin oma joka on täysin absurdi ajatus. Samaan olemattomuuden tilaan sitä siirrytään kuin missä oltiin ennen syntymää. Ja hyvin pärjäiltiin :D

Juu, samoilla linjoilla. Eipä käyny aika pitkäksi 65 miljoonaa vuotta sitten, mutta kummasti se kuitenkin tuli siihen vuoteen 1988 jolloin synnyttiin:D Fiilikset tulee olee olemattomat kun kuolee.

 

[finfighter]

Eräs kaverini sanoi ajatelleensa että maanpäällinen elämä on rangaistus jonka olet saannut jostain muualta. En tiedä sitten mistä??Taivaasta vai jostain toisesta ulottuvuudesta?? Pitääkin kysyä jos se tietäis et mihin tästä sitten lähdetään?? :D

 

[antibodari]

Eräs kaverini sanoi ajatelleensa että maanpäällinen elämä on rangaistus jonka olet saannut jostain muualta. En tiedä sitten mistä??Taivaasta vai jostain toisesta ulottuvuudesta?? Pitääkin kysyä jos se tietäis et mihin tästä sitten lähdetään?? :D

Käske sen mennä mielentila tutkimukseen, voisi olla ihan paikallaan

 

[finfighter]

Käske sen mennä mielentila tutkimukseen, voisi olla ihan paikallaan

Sillä on muitakin hyviä teorioita! Takuuvarmasti saa ajan kulumaan sen kanssa! Hauska kaveri!

 

[biggo]

Eräs kaverini sanoi ajatelleensa että maanpäällinen elämä on rangaistus jonka olet saannut jostain muualta. En tiedä sitten mistä??Taivaasta vai jostain toisesta ulottuvuudesta?? Pitääkin kysyä jos se tietäis et mihin tästä sitten lähdetään?? :D

Nangilimaan Finfighter, Nangilimaan.

 

[iivili]

Vanhempana ja puolisona kannattaa järkätä perintöasiat ja vakuutukset kuntoon ajoissa ja asianajajan avulla mustaa valkoiselle riittävän monena kappaleena, muu ei kelpaa. Se auttaa sitten jäljellejääviä edes rahallisesti, jos itse tapaturmaisesti tai muuten yllättävästi ja nopeasti kuolee.

Mä en oikein käsitä, miksi muistojen jne. katoamista pitäisi pelätä tai harmitella. Tämä siksi, että uskon, että kuoleman jälkeen minua ei ole olemassa, missään muodossa. No ok, jotain fyysisiä jäänteitä varmaan säilyy aika pitkään, kuten luita ja hampaita, mutta henkisesti ei mitään. Se on ok, ei harmita mua. Tämä elämä on, sen jälkeistä ei ole. Sen uskon ja hyväksyn, eikä se mua mitenkään pelota eikä ahdista. En usko sen kummemmin taivaaseen, helvettiin, Valhallaan, enkä mihinkään muuhunkaan myyttiin, vaan kaiken loppumiseen. Muut jatkakoon sitten mun jälkeen ja sillä sipuli.