Kuoleman pelko

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Sä oot vielä niin nuori. Sit ku se kuoleman aika todennäköisesti on käsillä sulla, ainoa huoli on että nouseeko kulli vielä.

En minä tiiä, onko siinä enää kullit huolena. Yhdessä vaiheessa kuolema pelotti mutta jostain syystä ei enää. Noh, eiköhän vielä joskus palata vaiheeseen yksi :rolleyes:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mun mielestä on hiton mielenkiintoista pyöritellä tuollaista ajatusta päässä.

Niin on, kunhan siihen ei sekoiteta mitään uskontohömppähömppää. Taisiis tämä minun mielipide.

Itse tykkään pyöritellä noita kuolemanjälkeisasioita ns. fysikaalisten teorioitten kautta. Kun niitä teorioita toisista ulottuvuuksista on kehitelty aika paljon avaruuden tutkimisen ja tiedon saannin myötä.

Miksei ajattelusysteemi eli tämä "sielu" vois olla jokin toisen ulottuvuuden jäämä, joka sitten vaikuttaa tässä ulottuvuudessa elävissä olioissa kun nämä kaks ulottuvuutta on päälekkäin. Hirveen vaikea selittää jos ette oo lukenu noita teorioita noista. Mutta kuitenkin pidän sitä ihan mahdollisena, ja kun sitten kuolema tulee, ei oo enää tähän ulottuvuuteen asiaa mutta tuo sielusysteemi siirtyy kokonaan sinne toiseen.

Helvetti että tuli sekavaa tekstiä :D
 
Bisley sanoi:
Monen on tietty vaikea ymmärtää tätä, mutta yrittäkää.

Miettikää sitä minuuden katoamista. Kuka minä olen? Mikä minusta tekee juuri minut? Ajatukset, muistot, aistimukset. Niiden menettäminen pelottaa. Kuoleminen on sitä, minuuden katoamista. Ei se kipu, eikä se tuleeko loppu nopeasti vai hitaasti, ajatelkaa sen yli. Ajatelkaa olemista, elämän tarkoitusta. Onko se nauttia elämästä ja kerätä muistoja sekä kokemuksia, jotka lopulta kuitenkin kuollessaan menettää?
Itse väittäisin juuri päinvastoin, että tuota ylläolevaa tuskin kovin monen on vaikea ymmärtää. Kaikki ihmiset katsovat maailmaa omien subjektiivisien havaintojensa perusteella, joten oman minuuden häviämisen pelko tulee kaikille hyvinkin luonnostaan. Samanlailla kun 99% autoilijoista luulee olevansa keskimääräistä parempia autoilijoita, niin 99% ihmisistä kuvittelee oman elämänsä olevan jotenkin erityisen merkityksellinen. Se on vain luonnollista, koska omat kokemukset maailmasta ovat niin vahvasti vääristyneitä niiden omien linssien läpi, joista jokainen maailmaa 24/7 katselee. Oma ego vaatii elämälle jotain suurempaa tarkoitusta, jotta ympäröivä todellisuus ja oma mielikuva itsestä ja omasta paikasta maailmassa eivät olisi niin vahvasti ristiriidassa.

Vaikeaa monelle on ennemminkin tarkastella itseään ja omaa merkitystään maailmassa objektiivisesti. Itseasiassa se on kaikille täysin mahdotonta. Mutta mikäli niin koittaa tehdä, herää ennemminkin kysymys siitä, minkä vuoksi elämällä pitäisi olla jokin tarkoitus. Ja jos siihen ei osaa vastata, niin sitten koko kysymys "mikä on elämän tarkoitus" on enemmän ja vähemmän absurdi.
 
Ihmisillä on tahto uskoa parempaan huomiseen, jonka seurauksena eri uskonnotkin ovat varmaan saaneet alkunsa.

Ja valtaapitävillä on tahto pitää rahvas nöyränä ja kuuliaisena. Menneinä vuosina niissä yhteiskunnissa, joissa kirkko hallitsi kaikkea, kansa saatiin tehokkaasti kuriin lupailemalla niille taivaspaikkaa, kun toimitte näin ja uskotte näin. Jos niskoittelette ja aneet jäävät maksamatta, helvetti odottaa.

Nuorempana uskoin luterilaiseen Jumalaan, mutta nyttemmin olen kokenut sen yhä vaikeammaksi ja vaikeammin perustelluksi. Miksi uskoa Raamatun tarinoihin, jotka ovat kuitenkin ihmisen kirjoittamia, miksi uskoa heidän visioonsa ja ilmestyksiinsä, joita joku on epäilemättä oikeastikin nähnyt. Ilmestyksiä on kaikissa uskonnoissa, jopa ateisteilla on hallusinaatioita ja voimakkaita, jumalallisen tuntuisia ahaa-elämyksiä. Kautta aikain on ollut mielenhäiriöitä ja päihdyttäviä kasveja, ja sitten on ollut näitä karismaattisia, hypnoottisen puhetaitoisia sankarihahmoja, kuten Jeesus tai vaikkapa Hitler, jotka ovat saaneet kansan uskomaan mihin vain.

Raamattu on auttamattoman vanhanaikainen tekele. Jos sen tekijöillä oli jumalallista tietoa, miksi he eivät ottaneet huomioon sitä, että maailma muuttuu? En minä voi samastua kirjoittajiin, joiden mielestä homot pitää kylmästi teloittaa. En voi allekirjoittaa esimerkiksi tätä lainia: "Hyvin tekee se, joka tarttuu lapsiisi ja lyö ne murskaksi kallioon!" (Psalm. 137:8). Juu, samassa kirjassa sanotaan että "älä tapa". Se onkin suositumpi sitaatti nykykristittyjen piirissä. Kristityt sivuuttavat Raamatun ristiriidat ja valitsevat sieltä ne kohdat, joiden valossa kristinusko näyttää suvaitsevaiselta rakkauden uskonnolta.

Miksi luomiskertomuksessa ei mainita dinosauruksia vaan hypätään ihan suoraan ihmisen syntyyn? Miksi niiden luita on maan alla, jos ei niitä ollut? Jos joku uskonnoista olisikin se oikea, mistä voin tietää, mikä? Ihminen uskoo siihen, minkä keskellä hän on kasvanut. Hän valitsee sen uskonnon, jonka vaikutuspiiriin on sattunut syntymään. Jos on joku oikeaoppisten Jumala, miksi hän antaa ihmisten syntyä paikkoihin, joissa osa jengistä ei eläissään edes kuule siitä oikeasta Jumalasta? Joutuvatko ne helvettiin siitä hyvästä, että ne aivopestiin väärällä tiedolla ja ne siksi veikkasivat väärän jumalan olemassaoloa?

Minua ei ainakaan vielä, suht nuorena, ahdista se vaihtoehto, että kuoltuani lakkaisin olemasta. Paljon enemmän ahdistaa se vaihtoehto, että elämäni jatkuisi iäisyyksiin jossain hirvittävässä paikassa. Sekin ahdistaa, että pääsisin taivaaseen, mutta osa ihmisistä kituisi siinä toisessa paikassa. Minusta on parempi, että kaikki saisivat ikuisen levon, kuin että osa jengistä kirkuisi jossain tulimeressä.

Kaikesta huolimatta uskon JOHONKIN korkeaan voimaan. Minusta on loogisesti älytön ajatus, että näin monimutkainen järjestelmä kuin nyt vaikka elämä maan päällä, olisi ihan sattumalta olemassa. Jokin korkeampi, aina ollut voima on tämän kaiken luonut. Ehkä meidän luojamme on jonkinlainen pikkulapsi hiekkalaatikolla, jollain universumin korkeammalla tasolla. Ehkä nyt alkaa tulla hänelle nukkumaanmenoaika, joten on aika lopetella leikki vaikkapa siihen, että nyt tää pallo niinku kuumenis ja sulais ja kaikki kuolis, hihii.

Minä ajattelen mielelläni kuolemaani siltä kantilta, että se on VAIN minun kuolemani. Elämä jatkuu minun kuolemani jälkeen, ja minun elämäni on vain yksi häviävän pieni osa tästä koko systeemistä. Minun yksittäisellä elämälläni on niin häviävän vähän merkitystä, että jos kuolisin nyt, elämä kotilähiössänikin jatkuisi aivan samanlaisena.
 
Omaa kuolemaani en pelkää, mutta ajatuskin siitä, että joudun näkemään läheisteni kuoleman, niin se saa pelkäämään.
 
Jazka81 sanoi:
Kaikesta huolimatta uskon JOHONKIN korkeaan voimaan. Minusta on loogisesti älytön ajatus, että näin monimutkainen järjestelmä kuin nyt vaikka elämä maan päällä, olisi ihan sattumalta olemassa. Jokin korkeampi, aina ollut voima on tämän kaiken luonut.
Tämä on klassinen esimerkki uskovaisten logiikasta, vaikka todellisuudessa siis kyseisellä päättelymallilla ei ole mitään tekemistä loogisuuden tai logiikan kanssa. Siitä, että sinun mielestä jokin vaikuttaa liian monimutkaiselta ymmärtää, ei voi vetää loogisesti muuta johtopäätöstä kuin sen, että sinä et pysty asiaa ymmärtämään. Tälle taas on olemassa monia muita selityksiä kuin automaattisesti se, että täytyy olla olemassa jokin korkeampi voima. Yksi selitys on yksinkertaisesti se, että sinä olet liian typerä.

Problem solved.:D

Voit tietysti mielummin haluta uskoa, että korkeampi voima on mieluisin selitys, jonka sinä pystyt havaitsemallesi monimutkaisuudelle hyväksymään, mutta tällöin kyse on nimenomaan uskosta, ei logiikasta.
 
Heh, ihmisen halua elää, ruokkii hyvänolon tunne (=eri ihmiset saa kiksejä eri jutuista, jotku porkkanoista ja jotku villakoirista...) jos kaikki eläis mentaliteetillä "To live is to die" elämähän olis ihan täys floppi.

Eli kaikki on omasta päästä kiinni, jotku saa elämäniloa lukemalla koraanin läpi 25 000 kertaa elämänsä aikana ja jotku vetää kadulla ränniin pari vuotta.
 
en pelkää itse kuolemaa mutta sitä pelkään että ehdinkö kokemaan tarpeeksi että tuntisi eläneensä 100%lasissa ennenkuin herra belsebuubi noutaa.
 
Kuolemanpelko astuu kuvioon vasta kun ihminen tajuaa vanhenevansa. Hyvä juttu kuolemanpelossa on tietysti se, että se voi herättää tekemään itse haluamiaan asioita. Jotenkin käy sääliksi niitä ihmisiä, joiden elämä muistuttaa hölkkäämistä umpihangessa. Kuolinvuoteella on kuitenkin varmaan ihan sama, vaikka olisitkin esimerkillinen mallikansalainen joka on aina maksanut laskunsa ajoissa ja viikannut muovipussit ennen kaappiin laittoa. Toivon ettei minusta ikinä tule parkkiintunutta tätiä, vaan olen vielä viisikymppisenäkin energinen hedonisti joka ottaa töistä vapaata viedäkseen nuoren rakastajansa Rivieralle hurvittelemaan, ja joka siivousintoilun sijaan viettää vapaa-aikansa salilla tai vaikka vuorikiipeilemässä. :D
 
Moi, olen 29-vuotias elämää liian vähän näkemään ehtinyt mies...

On tässä viime viikkoina esiintynyt paljon sydämen muljahtelua. Suoraan sanoen on ihan hirveää, kun tuntee ensin normaalin sykkeen ja sitten pumppu pysähtyy joksikin aikaa. Muutenkin rytmissä on epäsäännöllisyyttä ja välillä pumppu takoo hirveää vauhtia ja samalla pulssi tuntuu todella pinnalliselta ranteesta kokeillessa. Välillä sitten on hitaita, raskaita lyöntejä.

Torstaina alkoi kesken treenin sykkeen ollessa korkea jäämään suunnilleen joka neljäs lyönti välistä. Lauantaina menin rauhallisella mielellä nukkumaan, mutta heti kun rauhoituin paikalleni, syke nousi todella korkeaksi. Olen lukenut netistä, että muljahtelut, ts. lisälyöntisyys on yleensä vaaratonta, mutta ei se yön pimeinä tunteina hirveästi lohduta. Se on hirveä tunne, jos sydän pitää pahimmillaan muutaman sekunnin tauon, ja sitten kyllä satavarmasti takoo kuin viimeistä päivää (tai yötä :( ). Soitin neljä tuntia kärvisteltyäni hätäkeskukseen ja kysyin, stressaanko turhasta. Sanoi, että varsinkin kun kerran rasituksessa on ilmaantunut lisälyöntejä, niin ambulanssin vierailu on paikallaan.

Ottivat EKG:n ja pulssi oli yli 100 ja verenpaine korkea, mutta lisälyöntejä ei "tietenkään" silloin ilmaantunut. Sitten kun yritin taas rauhoittua nukkumaan... vähiin jäivät siltä(kin) yöltä unet. EKG-tulosteessa lukee sinustakykardia ja 1. asteen AV-katkos. Tuo jälkimmäinen huolestuttaa. Ambulanssimiehet eivät puhuneet siitä mitään, kehottivat vain varaamaan arkena terveyskeskusajan. Tänä aamuna varasin, sain huomiseksi kello 10. Taas kiva yö edessä. Lykkään nukkumaan menoa, kunnes olen todella väsynyt.

Ensimmäisen asteen eteis-kammiokatkoksessa (AV-katkos), johtuminen eteisistä kammioihin on jonkin verran normaalia hitaampaa. Yleisimpiä johtumisen hidastumisen syitä ovat sydänviat ja johtumista hidastavat lääkkeet, kuten beetasalpaajat ja digitalis. Ensimmäisen asteen AV-katkosta tavataan myös terveillä ihmisillä, jolloin se liittyy lisääntyneeseen vagustonukseen. Rytmihäiriö on yleensä harmiton, eikä aiheuta potilaalle oireita. Tila saattaa kuitenkin johtaa vakavampaan johtumishäiriöön. Esiintyessään yhdessä oikean- tai vasemman haarakatkoksen kanssa, voi ensimmäisen asteen AV-katkos enteillä täydellistä eteis-kammiokatkosta. (Heikkilä 1991; Iivanainen ym. 1998; Martikainen 1999.)

EKG:ssa voidaan nähdä normaali sinusrytmi. Sähköinen toiminta etenee muuten normaalisti, vain eteisten ja kammioiden välinen aktivoitumisaika on pidentynyt. EKG:ssa PQ-aika on yli 0,2 sekuntia. (Heikkilä 1991; Martikainen 1999.)


http://halko.net/akpo-net/av1.shtml

Lisälyöntisyydestähän sanotaan, että se on yleensä vaaratonta jos sydän on muutoin terve.

I asteen av-blokki

PQ-aika on pidentynyt, yli 200 ms (yli 10 mm paperilla), mutta kaikki eteisärsykkeet johtuvat kammioihin. Viive eteis-kammiosolmukkeessa tai His-Purkinjen systeemissä tai molemmissa näissä
johtaa pitkään PQ-aikaan. Rakenteellisia syitä voivat olla kardiitti, infektio, sydäninfarkti, kehityshäiriö ja erilaiset sydämen krooniset sairaudet.


www.puijonlanssit.fi/tiedostot/monitorinauhojen selitykset.doc

Tässä on vaan voimakas kuoleman pelko päällä, en vain voi sille mitään. Rintakehässä on raskas, puristava tunne ja sydämen kohdalla tuntuu ajoittaista kipua. Olen itse asiassa sekaisin huolesta, mikä ehkä kirjoituksestani välittyykin... Paniikissa en ole, pikemminkin voimakkaasti ahdistunut ja surullinen. Sydänsuruja todellakin.

Eniten kuolemiseen liittyen ahdistaa ajatus, että rakkaat läheiseni löytävät minut kuolleena. Ja kuitenkaan julkisen puolen lääkäri ei ota minua huomenna tosissaan, ja palaan rauhoittavien sanojen hetkellisesti rohkaisemana kohtaamaan taas PITKÄN yön.

Eihän tämä mitenkään miehekäs kirjoitus ole, mutta mieluummin olisin nössö elävä, kuin miehekäs kuollut.

:face:
 
En tosiaan ole mikään asiantuntija mutta muistaakseni 1. ja jopa 2. asteen Av-katkokset on kohtalaisen tavallisia etenkin paljon urheilevilla, joilla sydän on runsaasta liikunnasta johtuen päässyt laajentumaan. Ei varmaan helpota hirveesti mutta veikkaanpa että et ihan noin helpolla pääse täältä...:kippis1:
 
Olen masentunut neljättä vuotta ilman yhtään kaveria, niin alkanut enemmän toivomaan kuolemaa kuin sitä pelkäämään. Kuolema kuuluu elämään niin mitä suotta sitä sitten pelkäämään.
 
Olen masentunut neljättä vuotta ilman yhtään kaveria, niin alkanut enemmän toivomaan kuolemaa kuin sitä pelkäämään. Kuolema kuuluu elämään niin mitä suotta sitä sitten pelkäämään.
Oot varmaan vitun kyllästynyt kuulemaan näitä vinkkejä mutta esim. monet harrastelijapohjalta toimivat joukkuelajit hakee ihan uusia naamoja pelailemaan. Noissa pääsee hyvin juttuun jengin kanssa. Itellä on pari kaveria joille tiedän olevani tyyliin se ainoa frendi ja välillä tekee itellekkin pahaa jos ei oo aikoihin ehtinyt niitä moikkaamaan vaikkei tietenkään pitäisi.
 
Olen masentunut neljättä vuotta ilman yhtään kaveria, niin alkanut enemmän toivomaan kuolemaa kuin sitä pelkäämään. Kuolema kuuluu elämään niin mitä suotta sitä sitten pelkäämään.

En nyt ala sen kummemmin sohvapsykologiaa harrastamaan varsinkaan tässä threadissa, mutta yksi vaihtoehto on lähteä ulkomaille. Suomessa on ehkä inan verran hankalampaa keskimäärin saada kavereita kuin tietyissä muissa maissa. Vieläpä kun aurinko paistaa niin on mielikin usein korkeammalla kuin täällä vaeltaa pimeydessä ja kyräilevien ihmisten keskellä.
 
Mukavaa pelätä nukkumaan menoa... Yöllä saattaa herätä kymmenenkin kertaa siihen, että sydän tuntuu lyövän vähän miten sattuu. Usein muutaman lyönnin välein jää lyönti välistä. Sen kuulee ja tuntee, vaikkei ranteesta kokeilisikaan... Ja välillä tosiaan syke nopeutuu ja yhtäkkiä hidastuu ja muuttuu epäsäännölliseksi.

Lääkäri määräsi EKG:hen ja verikokeisiin. Veriarvot kunnossa, eikä minuutin(?) EKG-rekisteröinnin aikana tullut lisälyöntejä. Mutta kun ongelmat alkavatkin silloin kun yrittää nukkua. EKG:ssä sykkeeni oli 99, kun jännitän ihmisiä ja testejä... Kerroin lääkärille, etten pysty enää kunnolla nukkumaan, mutta hän sanoi että kannattaa jättää urheilu pois kahdeksi viikoksi ja jos vielä on ongelmia, ottamaan sitten uudestaan yhteyttä, niin otetaan Holter (EKG:n vuorokausirekisteröinti). Beetasalpaajia minulle ei kuulemma voi AV-katkoksen vuoksi määrätä.

Lisälyönnit

Lisälyönti eli ekstrasystole tarkoittaa sitä, että sydän jättää lyönnin väliin. Samaa tarkoittavat myös esimerkiksi sydämentykytys ja galoppi- eli laukkarytmi. Lisälyönnit tuntuvat jokseenkin epämiellyttävältä. Voi tuntua siltä kuin sydän jättäisi yhden lyönnin väliin ja sen rytmi niin hidastuisi tai siltä kuin sen rytmi nopeutuisi; toisten mielestä taas rytmi voi tuntua epäsäännölliseltä. Joistakin tuntuu siltä, että sydämen syke vuoroin on vuoroin hidas ja vuoroin kiihtyy tai on epäsäännöllinen.
Jos käännyt lääkärin puoleen tällaisten oireiden vuoksi, hän luultavasti kuuntelee sydäntä ja määrää otettavaksi sydänsähkökäyrän (EKG). Voi olla, että väliin jäänyt sydämenlyönti oli vain ohimenevä ilmiö eikä sitä näy enää EKG:ssä. Siksi EKG:n vuorokausirekisteröinti on tärkeää, jos rytmin epäsäännöllisyys halutaan todeta ja sen syy selvittää. Usein siinä selviääkin, mistä rytmihäiriöstä lisälyönti johtuu. Usein on kyse eteisistä tai kammioista alkavista ylimääräisistä lyönneistä. Ylimääräisen lyönnin ja normaalin sydämenlyönnin väli voi olla tavallista lyhempi tai pidempi. Ylimääräinen sydämenlyönti saattaa tuntua poikkeuksellisen voimakkaalta. Ylimääräisten lyöntien lisäksi muunkinlaiset rytmihäiriöt saattavat tuntua siltä kuin lyönti jäisi väliin tai galoppirytmiltä. Potilaalla voi olla lyhyen aikaa joko eteisvärinää, jonka aikana sydämen rytmi on tavallista nopeampi tai hitaampi, tai huomattavasti tavallista nopeampi, säännöllinen sydämen rytmi (sinustakykardia). Tavallisia ovat myös kaksihuippuiset (dikroottiset) lisälyönnit ja lyhyet jaksot, jolloin on useita ylimääräisiä sydämenlyöntejä.

Lisälyönnit voivat johtua monesta syystä. Olipa sydän terve tai sairas, se voi jättää lyönnin väliin kiihtyessä (riippumatta siitä, onko kyseessä iloinen vai huolestuttava asia). Sydänsairauksista lisälyöntejä voivat aiheuttaa sepelvaltimotauti, sydänlihassairaus ja läppäviat. Myös jotkut lääkkeet saattavat aiheuttaa haittavaikutuksena satunnaisia lisälyöntejä tai niiden voimistumista. Kofeiini, nikotiini tai alkoholi voi aiheuttaa joillekin lisälyöntejä.
Jos sydän tuntuu jättävän lyönnin väliin, se saattaa johtua satunnaisesta tai jatkuvasta eteisvärinästä. Tällöin eteiset värisevät eli eivät enää supistu niin kuin pitäisi, ja impulssien johtuminen eteisestä kammioon muuttuu aivan epäsäännölliseksi.
Myös muut kuin sydänsairaudet voivat aiheuttaa sydämen rytmin epäsäännöllisyyttä. Syynä voi olla kilpirauhasen toimintahäiriö tai kivennäisaineiden (erityisesti kaliumin) puute.
Sydämen epäsäännöllisen rytmin diagnosointi on tärkeää, jotta taustalla oleva sydänsairaus pystyttäisiin tunnistamaan. Kuten jo mainitsin, potilaan kokema sydämen rytmin epäsäännöllisyys voi objektiivisesti ottaen viitata monenlaisiin rytmihäiriöihin. Erilaiset rytmihäiriöt vaativat erilaista hoitoa. Diagnoosin kannalta tärkeimmät tutkimukset ovat tavallinen ja vuorokausi-EKG. Lisäksi voidaan tarvita muita tutkimuksia, kuten rasitus-EKG:tä tai sydämen kaikukuvausta ja joskus jopa sydämen katetrointia ja sähköfysiologisia mittauksia (sydämen katetroinnin yhteydessä tehtäviä tutkimuksia, joissa katetrilla mitataan sähkövirtaa tai annetaan sähköimpulsseja eri kohtiin sydämessä).

Kuten sanottu, sydämen epäsäännöllisen rytmin hoito riippuu ratkaisevasti rytmihäiriön tyypistä ja vaikeudesta. Potilaan kokema lisälyönti saattaa johtua yksittäisestä ylimääräisestä sydämenlyönnistä ilman että elimellisestä sairaudesta olisi mitään merkkiä. Siinä tapauksessa hoitoa ei onneksi välttämättä tarvitakaan. Jos ylimääräiset sydämenlyönnit tuntuvat hyvin epämiellyttäviltä, voidaan kokeilla lääkitystä – lähinnä beetasalpaajia. Kyse on oireenmukaisesta hoidosta, joka parantaa elämänlaatua, mutta ei välttämättä lisää elinvuosia. Jos sydämen rytmin epäsäännöllisyys johtuu sydänsairaudesta tai jostain muusta elimellisestä toimintahäiriöstä, kyseinen sairaus tai häiriö on hoidettava ensin. Usein rytmihäiriö paranee silloin itsestään.

Rytmihäiriö jonka potilas tuntee sydämen rytmin epäsäännöllisyytenä, saattaa myös lyhentää elinaikaa, vaikkei tuntuisikaan erityisen epämukavalta eikä mitään merkittävää sairautta löytyisikään. Yksi tällainen rytmihäiriö on jo edellä mainittu eteisvärinä; toinen esimerkki ovat satunnaiset yksittäiset tai useat peräkkäiset kammiolisälyönnit. Tähän rytmihäiriöön liittyviä erityisongelmia ja niiden hoitoa käsitellään seuraavassa Sydänläppä-julkaisun numerossa.


http://www.ismaap.org/index.php?id=195

Kammiolisälyönnit (VES eli ventrikulaarinen ekstrasystolia) ovat kammioperäisiä lyöntejä, joille on tyypillistä että ne tulevat aikaisemmin kuin normaali QRS-kompleksi. Lisälyönnin muoto on erilainen kuin perusrytmin kompleksi, eikä sitä edellä p-aalto. Kammiolisälyöntiä seuraava normaali QRS-kompleksi tulee myöhemmin kuin sen normaalisti pitäisi. Jos lisälyönnit ovat samanmuotoisia (yläkuva), ovat ne peräisin samasta pesäkkeestä (fokuksesta) kammioista, jolloin niitä kutsutaan unifokaalisiksi, Jos lyöntien muoto vaihtelee (alakuva), ovat ne peräisin eri pesäkkeestä, jolloin ne ovat multifokaalisia. (Heikkilä ym. 2000.)

Kamiolisälyönnit voivat esiintyä yksittäin tai niitä voi olla useampia peräkkäin. Kun lisälyöntejä tulee kolme tai useampia peräkkäin, kyseessä on kammiotakykardiapyrähdys. Lisälyöntejä voi tulla säännöllisesti, jolloin esim. joka toinen lyönti on lisälyönti. Tällöin puhutaan bigemeniasta. Jos joka kolmas lyönti on lisälyönti, kyseessä on trigemenia. (Heikkilä ym. 2000.)

Satunnaiset kammiolisälyönnit ovat useimmiten vaarattomia, eikä ilman sydänsairautta pelkkä satunnainen kammiolisälyönti osoita vakavien arytmioiden vaaraa. Vakavampiin rytmihäiriöihin tulee varautua jos niitä esiintyy >12 minuutissa, ne ovat multifokaalisia, niitä tulee useita peräkkäin tai potilaalla on vakava sydänsairaus. Osuessaan T-aallon päälle, kammiolisälyönti voi laukaista kammiovärinän. (Kinnunen:1995; Heikkilä ym. 2001.)


http://halko.net/akpo-net/ves.shtml

Rasitustestin jälkeiset sydämen kammioperäiset lisälyönnit kertovat kohonneesta kuolemanriskistä, todetaan yhdysvaltalaistutkimuksessa. Havainto on mielenkiintoinen, sillä perinteisesti lääkärit ovat olleet kiinnostuneita lähinnä rasituskokeen aikaisista tapahtumista. Tutkimuksen mukaan niillä, joille tuli rasitustestin jälkeen runsasta sydämen kammioperäistä lisälyöntisyyttä, oli viiden vuoden seurannassa 1,5-kertaa suurempi kuolemanriski kuin niillä, joilla lisälyöntejä ei ilmennyt. Testin aikainen lisälyöntisyys ei liittynyt kohonneeseen riskiin.

Tutkimuksessa oli mukana yli 29 000 keskimäärin 56-vuotiasta henkilöä, jotka oli määrätty rasituskokeeseen. Kammioperäisiä lisälyöntejä tuli 3 prosentille vain testin aikana, 2 prosentille vain testin jälkeen ja 2 prosentille sekä testin aikana että sen jälkeen. Viiden vuoden seurannan aikana tutkittavista kuoli 1862.


Haista paska kunnallinen terveydenhuolto. No, jos kammiovärinä iskee, niin pääsen täältä ainakin kivuttomasti... Lääkäri ei vaikuttanut edes tajuavan, että voi olla muunkinlaisia sydänperäisiä äkkikuolemia, kuin infarktin laukaisemia :jahas: Esim. just se, että väärään kohtaan sattunut kammiolisälyönti voi laukaista itsenäisesti tai kammiotakykardian kautta kammiovärinän. Silloin lähtee alle kymmenessä sekunnissa taju, ja siitä ei enää herätäkään ilman sähköistä rytminsiirtoa.

Harkitsen opiskelun keskeyttämistä, koska toivon näkeväni vielä edes kevään ja kuolen mieluummin kotiin :) Pitää alkaa asennoitua niin, että joskus täältä on joka tapauksessa lähdettävä, ja kyllähän tämä olemassaolo suurimman osan aikaa on enemmän perseestä, kuin elämisen riemua. Lakkaavat nämä ainaiset alemmuuskompleksin sävyttämät paineet. Toivottavasti en 1) joudu helvettiin 2) synny tänne uudelleen 3) jatka tämänkaltaista kärsimyksen kyllästämää elämää :D

Teki tämäkin avautuminen tehtävänsä. Nyt alan pelätä, että ehkä en kuolekaan ;)

Jännä juttu... Silloin kun itsellä on jokin outo "tilanne", niin samoihin aikoihin moni muukin vaikuttaa kärsivän samasta. Vastaavia juttuja uutisoidaan varmaan vähän väliä, mutta ne eivät jää mieleen ennen kuin osuu omalle kohdalle. Silti... :wtf:

http://www.iltalehti.fi/viihde/2012011315073514_vi.shtml

http://www.iltasanomat.fi/urheilu/m...-sydan-ei-ole-kunnossa/art-1288442271402.html

Järjestetään :haart: -miitti...

Hommasin äsken 80 annospussia magnesiumsitraattia (310 mg/annos), jos se vaikka auttaisi. Lisäksi otan päivittäin 375 mg magnesiumoksidia.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/1570443

Ja asenne kuntoon. Alan "nähdä" itseni sairaalloisen heikon sijasta vahvan terveenä... :) Omilla ajatuksilla on valtava merkitys vähän kaikkeen... Saa nähä, muuttuuko jäbä, jos alkaa pyörittää mielessä voittopuolisesti myönteistä softaa. Tässä on elämä kyseessä! :D

T: OH YEAH!!! :pano:
 
Hommasin äsken 80 annospussia magnesiumsitraattia (310 mg/annos), jos se vaikka auttaisi. Lisäksi otan päivittäin 375 mg magnesiumoksidia.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/1570443

Ja asenne kuntoon. Alan "nähdä" itseni sairaalloisen heikon sijasta vahvan terveenä... :) Omilla ajatuksilla on valtava merkitys vähän kaikkeen... Saa nähä, muuttuuko jäbä, jos alkaa pyörittää mielessä voittopuolisesti myönteistä softaa. Tässä on elämä kyseessä! :D

T: OH YEAH!!! :pano:

Hei kaveri! Minulla ei ole ollut koskaan paljonkaan annettavaa tälle foorumille, mutta haluaisin nyt sanoa sinulle että ota ihan rauhallisesti. Minulle on tehty useita rytminsiirtoja ja työni puolesta olen ollut näiden asioiden kanssa tekemisissä. Ylivoimaisesti erittäin suuri osa näistä kaltaisistasi potilaista on kliinisesti täysin terveitä. Jokainen sydänlihassolu kykenee tahdistamaan sydämen rytmiä omalla tavallaan sen normaalin sinustahdistuksen puuttuessa. Ja usein näitä tahdistuksia alkaa tulla turhaankin, vaikka sinustahdistus toimii normaalisti. Tämä on ns. "varojärjestelmä", jonka herkkyys voi lisääntyä ihan harmittomasti eri ärsykkeistä. Joskus voi tulla kuukausien jaksoja tuhansia ekstoja vuorokaudessa ja sitten ne jäävät pois. Joskus ne jäävät osaksi elämää, mutta niiden määrää voi vähentyä/lisääntyä eri syistä ja lääkityksellä niihin voidaan vaikuttaa. Se EKG:nPidentynyt P-Q-aika sinulla ei ole mikään erityisen dramaattinen juttu, eikä välttämättä edes todellinen "johtumishäiriö".

Kovaa urheilevilla näitä erilaisia rytmihäiriöitä on myös ihan hemmetikseen. Se on yksi seuraus urheilun fysiologisista vaikutuksista sydänlihaksessa. Jos ei vielä esiinny, niin hyvin mahdollista, että sitten myöhemmin :D. Äärimmäinen treeni, kuten maraton voi esimerkiksi palautumattomasti kasvattaa sydämen eteisiä ja lisätä eteisvärinäherkkyyttä lopuksi ikää. Olen tavannut esim. pari tällaista lääkäriä. Nämäkään eivät ole mitään maailmanlopputilanteita, sillä kardioversioita voidaan tehdä vaikka kymmeniä kertoja, eri lääkityksiä kokeilla ja ablaatiohoidot kehittyvät koko ajan.

En halua loukata, mutta sinun luonteisesi potilastyyppi saa usein rytmihäiriöt lisääntymään stressaamalla. Siis ihan todella! Ihminen ei ole pelkästään fysiologinen kone. Sen koneiston kylläkin tuleekin reagoida erilaisiin ärsykkeisiin. Ja niin epämukavaa kuin tuo onkin, niin kyseessä on tod.näk. vain sydämen "vikasietotila", joka ei oikeasti vaadi mitään hoitoa eikä vaikuta elinikään. Lähtökohtaisesti jo erittäin suurella todennäköisyydellä sinun ongelmasi eivät ole pahanlaatuiset rytmihäiriöt, mutta ne ikävämmät syyt voidaan kyllä myös sulkea erittäin suurella todennäköisellä pois muutamilla tutkimuksilla. Hankkiudu vaikka yksityiselle kardiologille jos et usko aiempia lääkäreitä / tutkimuksia tai saa lähetettä muutamiin erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Siellä erikoissairaanhoidossa kun tutkitaan näitä nuoria urheilevia potilaita, niin lopputuloksena saadaan yleensä mieli rauhoittumaan. Lääketieteellisen tiedon lukeminen ja tulkitseminen vaatii oikeasti ymmärrystä siitä lähestymistavasta. Kun noissa teksteissä puhutaan elinikäennusteista, niin siinä ei todellakaan tarkoiteta sun statuksella ja olemassaolevilla tiedoilla varustettua potilasta. Ihminen ei ole kone ja lopulta se kroppa opettaa kuuntelemaan itseään vaikka kantapään kautta. n. 3-kymppisenä tämä totuus alkaa lyödä vasten kasvoja. Olet hitaasti vanheneva mies, deal with it.

Sydäntä rasittaa kohtuuttomuus. Esim. seuraavat muuttujat erilaisilla yhdistelmillä voivat aktivoida sen "vikasietotilan": Vuorotyö, runsas treeni, ylikunto (=ylirasitus), erilaiset infektiot, alkoholi, kahvi, energiajuomat, muut piristeet, saunominen, valvominen ja erittäin yleisenä komponenttina myös psyykkinen stressi.
 
En halua loukata, mutta sinun luonteisesi potilastyyppi saa usein rytmihäiriöt lisääntymään stressaamalla.

...

psyykkinen stressi.

Näinhän se minun kohdallani ikävä kyllä on ikuisuuksia ollut - pääasiat ovat vahvasti vaikuttaneet elämänlaatuun monella tapaa - toivottavasti pystyn vielä korjaamaan asian.

Ja KIITOS!

:)
 
Empä ole itse kärsinyt varsinaisesti kuoleman pelosta, ainakaan omasta kuolemasta. Lähinnä tullut pelättyä mummon pois nukkumista hänen taistellessaan syövän kanssa, kai se sitten oli parempi vaihtoehto kuin jatkuva tuska sairauden vuoksi.
 
Monasti tätä ajattelee helpotuksena. Mutta jos oikeasti olisin kuolemansairas pelkäisin varmaan ihan helvetisti. Epäilen että monella perspektiivi muuttuu kun kuolema oikeasti uhkaa.

En tiedä, olen ehkä masentunut kun kuolema monasti tuntuu helpottavalta ajatukselta - ei enää stressiä, hoitamattomia töitä eikä sotkuista asuntoa. Olen onnellinen lähinnä tehdessäni töitä, harrastaessani, ja nousuhumalassa. Viimeaikoina ei harrastukset eikä viina ole juuri maistuneet joten olen tehnyt aika paljon töitä. Nyt menen sänkyyn lukemaan kirjaa kolmesta hölmöstä ruotsalaisesta jotka yrittivät päästä pohjoisnavalle vetypallolla. Pallolla ei ollut edes koelennetty ... valmistautumisesta päätellen hekin kaipasivat helpotusta.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom