Eggman sanoi:
Mutta niin Chan liittyy asiaan, että ainakin ulkomuodoltaan hän edustaa minulle (leffoista toki saatua kuvaa) karrikatyyriä kungfuheebosta.
Jackie Chanin elokuvat ovat uskomattoman viihdyttäviä ja koreografiat nerokkaita. Kyse on kuitenkin nimenomaan koreografiasta - muodosta vailla sisältöä. Pekingin oopperaa, kiinalaisessa näyttämötaiteessa akrobatialla on merkittävä rooli, ei kuitenkaan kannata rinnastaa kung fu-kouluun. Mielipiteitä ei yleensäkään kannata muodostaa elokuvien perusteella, enkä minäkään erehdy pitämään Van Damen Bloodsporttia vapaaottelun kuvallisena oppikirjana. :D
Örkki sanoi:
Keskustelun innoittama etsin muutaman clipin.. Jokainen saa muodostaa omat mielipiteensä seuraavista clipeistä. Itse en jaksa alkaa väittelemään...
Väittelemään ei tarvi ryhtyä, mutta minkä vuoksi liität kung fun kamppailullisesta ulottuvuudesta puhuttaessa mukaan videoita wushun (laji, ei käännös sotataidolle tässä yhteydessä) liikesarjakilpailusta?
Liikesarjat ja katat ovat toki tärkeitä harjoittelun kannalta opettaen liikkumisen periaatteita ja toimien "oppikirjoina", jotka auttavat muistamaan ja löytämään tekniikoita, mutta yksinään ne eivät kerro mitään. Yhdeksän kertaa kymmenestä kataa näkee tehtävän ilman minkäänlaista ajatusta, muodon vuoksi, lainkaan ymmärtämättä sen alkuperäistä tarkoitusta.
Katan lisäksi mukaasi liittämäsi videopätkät esittelevät lajien harjoituksia, sparrausta tai ovat elokuvan muotoon tehtyjä viihteellisiä esittelypätkiä. Perinteisten lajien osalta todellista kamppailua niissä ei tainnut olla yhdessäkään. Luulen, että kuvaamalla vapaaottelijan harjoittelua saataisiin materiaalia hyvinkin epärealistisen näköisistä ja kehässä toimimattomista tekniikoista silloin, kun kyseinen henkilö harjoittelee jotain nimenomaista osa-aluetta. Edit: Lisäksi en ainakaan itse tunne suurinta osaa videoilla esiintyneistä henkilöistä, joten heidän harjoitteluhistoriaansa tarkemmin tuntematta en lähde vetämään johtopäätöksiä heidän edustamistaan lajeista.
Siinä olet oikeassa, että perinteiset lajit ovat menneisyyden jäänteitä ja aika on ajanut niistä ohi. Sotakentillä ei nähdä enää miekkoja tai keihäitä, ja aika rupeaa ajamaan jo rynnäkkökivääristäkin ohi.
SIC- sanoi:
Jos nuo Kung Fu miehet ovat kerran kaikista kovimpia niin miksi eivät käy keräämässä rahoja vaparipiireistä pois?
Koska vapaaottelukehässä kovimpia ovat vapaaottelijat. Mikäli joku haluaa menestyä vapaaottelukehässä, hän ryhtyy harrastamaan vapaaottelua. Kyseessä on kuitenkin huippu-urheilu, jonka huiput harjoittelevat yksinomaa kyseistä lajia ja sen asettamia vaatimuksia varten. Mikäli kung fun harrastaja haluaisi menestyä vapaaottelukehässä, tulisi hänen mahdollisesti hylätä aseharjoittelu, lajilleen tyypillinen tekniikoiden lopetus ja keskittyä pitkäksi aikaa vaadittujen ominaisuuksien kehittämiseen.
Tiedän myös, että ammattitappelijat eivät nauti kovinkaan suurta arvostusta monissa kiinalaisissa koulukunnissa, sillä ammattitappelu yhdistetään herkästi triadien pyörittämiin vedonlyöntitapahtumiin ja vastaavaan moraalisesti arveluttavaan toimintaan. Kuinka suuret rahat vapaaottelun huipulla oikein liikkuu, jos niiden vuoksi kannattaa riskeerata oma vakiintunut ja kunnioitettu asema yhteisössään? Kukaan ei ole voittamaton, eikä yksikään laji tee kenestäkään sellaista.
Monet täällä näyttävät ymmärtävän kung fun tarkoittavan samaa kuin wushu (tässä yhteydessä tarkoitan sanalla näytöslajia, en sotataitoa). Näytös-wushu onkin osa kung fu-perhettä, mutta vain osa. Kung fu sisältää lukuisia todelliseen fyysiseen kamppailuun soveltumattomia muotoja, sillä osa tyyleistä keskittyy esimerkiksi terveyden ylläpitämiseen vailla varsinaista taistelullista ulottuvuutta. Tästä syystä en näe mielekkääksi puhua tässä keskustelussa lainkaan yleiskäsitteestä kung fu mainitsematta erikseen tyylisuuntia. Kung fu ei edelleenkään ole yksittäinen laji, vaan on hyvin monenlaista toimintaa ollen käsitteenä vieläkin laajempi kuin budo.
Kenttiensankarin kommentti Kiinan kamppailu-urheilun alemmuustilasta sai lievän hymyn kohoamaan huulilleni. Mikä olikaan kamppailulajikoulujen, asema kommunistisen vallankumouksen yhteydessä? Olisiko kommunisteilla voinut olla jotain älymystöä (moni opettaja oli esimerkiksi lääkäri) ja sellaisia laitoksia vastaan, jotka tuhansien vuosien ajan ovat toimineet kapinapesäkkeinä milloin mitäkin hallintoa vastaan? Suuri osa kung fu-kouluista tuhottiin järjestelmällisesti ja selvityjät pakenivat ulkomaille, suurin osa Taiwaniin. Sotilaalliseksi toiminnaksi tulkittavissa oleva harjoittelu kiellettiin, ja valtion valvonnassa oleva harjoittelu keskittyi urheilullisiin ja esteettisiin muotoihin.
Mitä tässäkin threadissa mainittuun Shaolin temppeliin tulee, niin vallankumouksen yhteydessä munkit karkoitettiin ja kaikki buddhalaisuuteen viittaava tuhottiin. Nykyinen Shaolin-temppeli avattiin 80-luvulla kun sen arvo turistikohteena ymmärrettiin. Kyseisestä paikasta on tullut turistirysä, jonka ympäristöön on kerääntynyt satoja Shaolinin maineella rahastavia kamppailulajikouluja. Suurella osalla Shaolinin nimeä kantavista kouluista ei ole mitään tekemistä perinteisen Shaolinin kanssa. Maailmaa kiertävien Shaolin munkkien historiallinen kytkös alkuperäiseen temppeliin on jäänyt ainakin minulle toistaiseksi epäselväksi, enkä ole missään vaiheessa nähnyt listaa opettajista joiden välityksellä oppi on siirtynyt eteenpäin. Tämä voi tietenkin olla vain minun oppimattomuuttani.
Edit: Mitä tuohon kamppailulajien uskonnollisuuteen, filosofiaan ja rauhantahtoisuuteen taas tulee, vallitsee länsimaissa laajalle levinneitä väärinkäsityksiä asiasta. 2 kertaa viikossa 1½ tuntia harjoitteleva Pekka Perusinsinööri on monasti nähnyt vain muodon ymmärtämättä syitä jotka siihen johtavat. Kamppailulajit ovat lähtökohtaisesti syntyneet väkivallan välineiksi, mutta kukaan ei vihaa sotaa kuin sotilas. Armas on oikeassa siinä, että itämaiset kamppailulajit, filosofia ja uskonto nivoutuvat tiukasti yhteen. Lähtökohta on kuitenkin se, että kamppailu ja sen harjoittaminen johtavat uskonnollisuuteen ja filosofiaan. Filosofista elementtiä etsivä länsimaalainen taas saattaa pitää virheellisesti kamppailua taas työvälineenä.
, mutta antaa mennä...
