Kung-fu miehet UFC:ssä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Avv
  • Aloitettu Aloitettu

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Noista lajeista en tiedä, mutta tappelemaan oppii tappelemalla... --->nakkikiskalle...:david:
 
Suurin rajanveto on mielestäni kamppailulajien ja IP-lajien välillä. Tämä tredi on täyttä tuubaa ja kinastelua, ei siitä mihinkään pääse. Omasta mielestäni kilpakamppailija on stressinsiedoltaan ja taidoiltaan useimmiten ylivertainen IP-mieheen, oli IP-tyyppi treenannut miten vaan, ja näin ollen omaa paremman pohjan kamppailulle millä hyvänsä säännöillä.

Paino sanalle "useimmiten".

:piis:
 
jamirr sanoi:
Raja on selvästi vedetty mma:n ja (ei pelkästään kung fun) muiden itsepuolustuslajien välille. Miksi kuitenkin näillä ip-lajeilla on suurempi kannattajakunta, kuin mma/vapaaottelulajeilla, on ollut ja tulee olemaan? Okei, ip-lajin voi aloittaa myös kuntoilu ym mielessä, mutta pääpointtina on kuitenkin itsepuolustus..?
RRKallen pointit olivat mielestäni aika osuvia.

Raja ei ole MMA:n ja "muiden" välillä vaan ehkä enemmänkin jako menee niin että toisessa leirissä ovat lajit joissa sparrataan/otellaan kunnon kontaktilla ja rapakon toisella puolella taas ne joissa a) ei kilpailla b) kilpailu perustuu puhtaasti teknisen suorituksen arvosteluun c) "kamppailu" on pisteiden keräilyä, ei varsinaista kamppailua.

Monet kallistuvat jälkimmäiseen leiriin esimerkiksi siksi että tahtovat kohottaa kuntoaan ja itsevarmuuttaan (lue: tuntevat itsensä valmiimmiksi toimimaan mahdollisen IP-tilanteen sattuessa) tai yksinkertaisesti siksi että on kuulimpaa harrastaa :lisää tähän laji: kuin kuviokelluntaa. Kuitenkaan moni ei tykkää ottaa kinnasta nekkuun tai väännättää pilliään solmuun useampaa kertaa viikossa joten on helpompaa valita laji josta saadaan irti haetut edut ilman varsinaisten kamppailulajien negatiivisia puolia.

Lisäksi yksi syy on siinä että (Suomessa) monia "perinteisiä" lajeja on harrastettu jo vuosikymmeniä. Veikkaan että sanana esimerkiksi "Karate" on noin tuhat kertaa tunnetumpi kuin MMA.

Vanhemmat voivat viedä lapsensa karatekurssille tämän täytettyä 5 vuotta joten lajilla on luonnostaan enemmän "pitkän linjan" harrastajia. MMA tai muukaan täyskontaktilaji ei taida ihan olla alle esikouluikäisten repertuaarissa (tämä kertoo jo osaltaan aika karua kieltä lajien erilaisuudesta, toki esimerkkinä käyttämässäni karatessakin on tyylisuuntia kai about yhtäpaljon kun lotossa mahdollisia erilaisia rivejä) ;)
 
Jasse Junkkari sanoi:
Monet haluavat uskoa etta kaksi kertaa viikossa, esim: taijita, aikoidoa, bujinkania, penkkipunnerrusta, sakinhakkausta,jne., auttaa huomattavasti tappelu tai IP-taitoihin. Mielestani taytta :anssi: .

Kaksi kertaa viikossa treenaamalla ei liene juuri millään lajilla kehity kovin huipputekijäksi. Mutta aktiivinen treeni usean vuoden ajan auttaa jo enempi, toki tässäkin tietysti vaikuttaa lajin treenimenetelmät..


Armas sanoi:
Ongelma monien itämaisten kamppailulajien kohdalla on se, että ne eivät istu länsimaalaiseen ateistiseen ympäristöön. Eivätkä ne tänne ole aluperin tarkoitettukaan. Rahanahneet "senseit" ym. business-mänit ovat vain päättäneet kerätä tyhmiltä fyffet pois maallistamalla näitä lajeja länsimaalaisille sopivimmiksi. Sitten ihmetellään miksei Kung-fu ole yhtä tehokas taistelulaji kuin paini tai nyrkkeily.

Taitaapa olla aika harvassa ne itämaisten lajien opettajat jotka hirveästi rahaa keräävät. Vapaaottelussa pärjäämättömyys ei tee lajista rahastusta. Joissakin lajeissa on kyllä näytöselementtejä enemmän tai vähemmän. Yleensä jotkin harjoitusmenetelmät, kuten murskaus ja hyppypotkut koetaan pelkästään näytöstavaraksi, vaikka kyseessä on vaan irralliset harjoitusmenetelmät. Hyppypotkuilla harjoitellaan koordinaatiota, mikä käsittääkseni koetaan tärkeäksi myös judossa, ainakin siinä judoseurassa missä minä treenasin harjoiteltiin puolivoltteja yms. Esim. ITF-TKD:ssa hyppypotkut ovat vähän samanlaisessa asemassa, niitä kun ei harjoitella sen enempää kuin judossa sitä akrobatiaakaan. Näytöksiin ne kyllä sopivat.


Tehokkudesta ja realismista voidaan tinkiä jos sillä saavutetaan jotain parempaa. Niinkuin esimerkiksi nyrkkeilyssä käytetään hanskoja että pysyy nyrkit ja naama ehjempänä ja siinä ei saa potkia munille, vaan keskitytään pelkkiin käsiin jotta tultais mahdollisimman hyviksi niiden käytössä. Taekwondossa (WTF) sama periaate, mutta käytetään enimmäkseen vaan jalkoja. On saatu aikaiseksi olympiakelpoinen eli hyvä kamppailu-urheilulaji.


Armas sanoi:
Minusta on jopa on irvokasta kun länsimaalainen ateisti-jolppi harrastaa tälläistä lajia. Miksi? Miksi joppi ei harrastaisi kreikkalais-roomalaista painia, joka on perisuomalainen kamppailulaji ja istuu paljon paremmin tänne henkisesti tyhjään, mutta kovaa työtä ja suoraviivaista tehokkuutta arvostavaan pohjolaan?

Miksi jolpin pitäisi valita juuri kreikkalais-roomalainen paini? Se että laji on perussuomalainen ei ole mikään varteenotettava syy valita sitä. Treenataan niissä itämaisissakin lajeissa kovaa, se on kiinni ihan treenin vetäjästä, ei lajista. Ainakin itse olen kokenut paljon paremmaksi lajinvalinta kriteeriksi sen miten ja mitä haluan treenata, sekä osittain omat lahjakkuudet. Kokeilin judoa enkä kokenut hommaa ihan omimmaksi touhuksi. Suurin osa siitä ajasta kun lajia käytetään, tapahtuu siellä salilla joten eiköhän se ole ihan loogista että valitaan sellainen laji joka oikeasti itseä kiinnostaa, vaikka sillä ei sitten voisikaan samalla tavalla leuhkia kavereilla kun harrastaa niin kovaa lajia. Itsepuolustustilanteet ovat kovin harvinaisia ja niissä on sen verran muuttujia että mikään laji ei takaa selviytymistä. Eli ne tuhannet tunnit siellä salilla tosiaan on se keskeisin tekijä, itsepuolustus ja pätemisen tarve ovat niin mitättömiä asioita että ei niiden takia vaan kannata tehdä niistä lukuisista harjoitustunneista yhtään ankeampia. Eli kannattaa miettiä mitä haluaa, ei niinkään että mikä on muotia tms.



Armas sanoi:
Vastaus on: jolppi on liian laiska painimaan...

Tai jolppia ei vaan kiinnosta harjoitella painia kreikkalais-roomalaiseen tapaan, joka nyt on hieman rajattua touhua. Tai painia ylipäätäänsä. Vähän niinkuin joitakin miehiä ei naiset kiinnosta, nykyaikana ei oo pakko jyystää niitä jos ei tee mieli. Voi valita jotain muuta tai olla ilman. Jolppi saattas mieluummin harjoitella vaikka jotain potkupainotteista lajia. Ja paini nyt on vaan vähän hankala aloittaa aikuisiällä, se kun on kilpalaji, ei painiseuroja kiinnosta muut kuin lapsesta asti vääntäneet, kisoissa paremmin menestyvät.

Armas sanoi:
...mutta samalla myös liian tyhmä tajuamaan että kung-fu on elämäntapa, joka on kaukana siitä jota hän itse elää :)

Eipä niissä itämaisissa lajeissa nyt niin hirvittävästi sitä filosofiaa ole, Salietieketti ja käytöstavat saattavat länsimaiseeen silmään näyttää mystisiltä kun ne suoritetaan itämaisilla tavoilla. Painissakin taidetaan kätellä, kamppailu-urheilussa matsin jälkeen halataan. Kättelyä voisi verrata pystykumarrukseen ja halausta polviltaan kumartamiseen. Nämä kunnioituksen osoitukset nyt vaan on luontevampaa tehdä niin niitä myös tehdään itämaisissa lajeissa paljon. Lisäksi on tietysti lajin taktiikkaa, voiko tuota nyt filosofiaksi kutsua? Joissakin lajeissa on kyllä jotain filosofian tapaista, mutta oman kokemuksen mukaan niitä ei painoteta kovin paljoa käytännössä, eivätkä ne kovin syvällisiä filosofioita ole, sellaista peruselämänohjeita että ei olla pahoja ihmisiä ynnä muuta sen suuntaista. Eikä siinä mitään, ei kamppailulajeja tappelupukareille saisikaan opettaa.
 
Hagakure sanoi:
Kuinka paljon ihmiskeho on kokenut evoluutiota viimeisen 2000 vuoden aikana?

Luultavasti ei niin paljoa, että olisi keksitty mitään uutta ja mullistavaa tapaa vahingoittaa sitä. Ihmiskehon nivelet liikkuvat vain muutamaan tiettyyn suuntaan, ja uskon että käden heittäminen sormet nyrkissä mahdollisimman lujaa on keksitty jo aikapäivää sitten. Samoin luultavasti jalan heilauttaminen vahingoittamistarkoituksessa.

No ainakin Suomessa kolmisenkymmentä vuotta sitten tapahtui jotain mitä ei ollut aiemmin tapahtunut - lajit tuli maahan ja niitä alettiin treenaamaan myös harrastuksenomaisesti. Ennnen 70-lukua ei ollut juuri muuta kuin nyrkkeilyä ja painia, nyt on vähän alle sataa lajia ja treeenaajia on huomattavasti enemmän. Eiköhän tuo kehitys ole ollut muissakin maissa samansuuntaista, tuskinpa on ollut missään muuallakaan päin maailmaa kamppailuharrastajia kovin suuria määriä ennen 70-lukua. Puhumattakaan ajasta ennen 1900-lukua. Alkuperämaissa lajeja kyllä treenattiin, mutta silloin oli myös yhteiskunta ihan erilainen, harjoittelua rajoittavia tekijöitä oli paljon runsaammin ja eri tyylien väliset taistelut eivät olleet niin kontrolloituja, vaan saattoi olla huomattavia kokoeroja yms. jolloin se laji ei niin hirvittävästi välttämättä vaikuttanut. Ja lääketiede oli vähän tehottomampaa, nykyaikana korjattavissa ollut vamma saattoi lopettaa treenaamisen siihen, eli ei ollut varaa loukkaantua eli ei kantsinut treenata kovaa. Joskus on perusteltu että sodat olisivat jotenkin merkittävä tekijä kamppailulajien tekniselle kehitykselle, mutta harvapa paljain käsin sotii.. Sodissa vaan kuolee mestareita, koska se touhu ei ole mitään kontrolloitua kaksinkamppailua, ei siinä mestarin taito riitä jos joku tuikkaa takaapäin kaaoksen keskellä.

Kyllähän tehokkaimmat tekniikat ja menetelmät on viimeisen 2000-vuoden aikana kehitetty, mutta uskoisin että vapaaottelu on kyllä vaikuttanut niiden yhteenkokoamisessa.

Vaikka jossain Kiinassa olisikin ollut turnauksia niin ei niissäkkään kerralla ole ollut osallistujia kuin yhdestä kaupungista, tuskinpa kung fu -mestarit ovat Kiinan halki ratsastaneet kisoihin, joista ovat tiedon saaneet vuotta aiemmin vaeltavilta kauppiailta tms. Ja piirin mestari nyt ei vaan ole nykyaikanakaan mikään hurja titteli. Nykyään taas joka lajissa on MM-kisoja, siinä on aika iso kontrasti siihen mitä homma oli sata vuotta sitten. Se on vähän eri juttu testata tekniikoita oikeasti osaaviin vastustajiin kuin paikallisiin rettelöitsijöihin. Ja muissa lajeissa kuin vapaaottelussa ei nykyään niinkään pyritä kehittymään, vaan säilyttämään se mikä on jo kehitetty. Mikä on ihan hyvä juttu, on paljon erilaisia lähestymistapoja. Ja onhan niillä lajeilla myös tavoitteet erilaiset.

Tää kehitysjuttu oli sitten mutua.
 
Willie sanoi:
Minä en paennut maasta.
Näytti tulevan tuohon aiempaan tekstiin pieni painovirhepaholainen! :hyper: Tai mistäs vitusta sen tietää missä olet sooloillut kun tuota tietoa näyttää sulla riittävän! :worship:
 
pari sivua jakso lukea tätä kuraa. kaikkihan sen tietävät miksi näitä mystiikoita ei nähdä esim. pridessa, koska nekkuun tulisi ja pahasti. miksi tästä edes keskustellaan. kyllähän sen kaikki tajuaa kun hetken miettivät. sen verran isot rahat liikkuvat noissa piireissä että kyllä sen sieltä joku sensei kävisi poimimassa.

http://www.wimp.com/knockouts/

siinä vasta sensei, no huh huh... joku varmaan uskoo tonkin.
 
jamirr sanoi:
Viritelläänpä keskustelua...
Raja on selvästi vedetty mma:n ja (ei pelkästään kung fun) muiden itsepuolustuslajien välille. Miksi kuitenkin näillä ip-lajeilla on suurempi kannattajakunta, kuin mma/vapaaottelulajeilla, on ollut ja tulee olemaan? Okei, ip-lajin voi aloittaa myös kuntoilu ym mielessä, mutta pääpointtina on kuitenkin itsepuolustus..?

Harvalla ihmisellä riittää puhti treenata kilpaurheilua varsinkaan vaparia. Jos on lajitreenit 6krt viikossa joissa sparrataan kovaa + kaikki muut treenit niin siinä ei paljoa muulle elämäle jää aikaa. Paikat on aina totaalisen paskana ja monelle tulee pelkästään vammojen takia lopettaminen vastaan. Niissä lajeissa joissa ei kilpailla ei myöskään ole mitään järkeä sparrata niin kovaa ja paljon. Tavalliselle kaduntallaajalle on hemmetisti helpompaa treenailla vaikk 2krt viikossa kun-fukia kun että sovittaa työt ja muun elämän treenien kanssa samaan soppaan. Ip-lajeissa ei tarvitse myöskään pitää niin tarkasti silmällä syömisiään koska sarjapainoja ei tarvitse miettiä. Eikä myöskään tarvitse miettiä sitä että millaiseen löylytykseen voi joutua kehässä. Ehkä siinä on syy sille miks monet treenailee paljon mielummin jotain ihan muuta... vaikka pingistä!!! :)
 
Onhan päivänselvää, että MMA vs. normi lajit on valtava kuilu välissä. Pelkkä perusidea, että kilpailussa on mahdollista äärimmäisessä tapauksessa delata ja hyvässäkin tapauksessa saada sellainen löylytys että riittää.....
Jo perinteisten lajien välissä on isohko ero niiden välillä, joissa vain "leikkiotellaan" ja missä oikeasti tyrmätätään.
Vaikka minuakin kiinnostaa ninjailu, niin tajuan, ettei minusta olisi ottamaan naamariini sääriluuta tai säkkihanskan sisällä olevaa nyrkkiä. Tämän tosiseikan varmasti tunnustaa 99% kaikista "ninjoista" ainakin itselleen, vaikkakin ei julkisesti?!
 
Miksi ootte joka välissä vetämässä mukaan jotain shaolin tai muita munkkeja yms? Ne treenaa modernia wushua!
Ja mitä noihin itämaisten lajien mystiikkaan ja muuhun tulee, niin ne on paljolti länsimaisten kehittämiä ja keksimiä juttuja.



Örkki sanoi:
Tietenkin itämaisiin lajeihin kuuluu "idän mystiikkaa ja mytologiaa", joka on tietenkin -ok- jos sellaista haluaa harrastaa. Mutta jos haluaa tehokasta lähitaistelulajia / IP-lajia tai haluaa tapella kehässä niin kyllä noi perinteiset lajit voi unohtaa.
En kuitenkaan tekstilläni halua dissata satojavuosia vanhoja lajeja, niissäkin on paljon hyvää, mutta näkökulman treeniä kohtaa pitää olla aivan toinen.
Et tiedä yhtään mistä puhut. Ok, löytyy paljon seuroja, joissa "perinteisiä lajeja" treenataan suorastaan surkeasti. Tämä ei kuitenkaan tee itse lajeista huonoja. Mutta pliis älä mene puhumaan tuollaisia kun sinulla ei asioista selvästi ole paljon mitään tietoa.
Ja aika kumma, jos pystyt jonkun lajin tuomitsemaan parin videoklipin perusteella.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
ka1 sanoi:
Ja aika kumma, jos pystyt jonkun lajin tuomitsemaan parin videoklipin perusteella.

Itse asetan omalle lajille tietyt vaatimukset, en halua siltä mitään tiettyä filosofiaa yms. Haluan vain toimivan työkalun. Sen verran tiedän, että voin muodostaa kokemusteni perusteella mielipiteen siitä mikä on minulle sopivaa ja mikä ei. Muut saavat muodostaa omat mielipiteensä muutaman clipin perusteella jos haluavat.


Ja tuskin tämä niin pyhä asia on ettei tietämätönkin saisi tulla kommentoimaan... Vai onko??
 
Mr.Bueno sanoi:
Ip-lajeissa ei tarvitse myöskään pitää niin tarkasti silmällä syömisiään koska sarjapainoja ei tarvitse miettiä. Eikä myöskään tarvitse miettiä sitä että millaiseen löylytykseen voi joutua kehässä. Ehkä siinä on syy sille miks monet treenailee paljon mielummin jotain ihan muuta... vaikka pingistä!!! :)
Hmm Hmm... Jos katson kung-fu/karatesaliin, ja sitten vilkaisen mma-saliin, niin kas kummaa, ip-lajien harrastajat ovat tainneet kuitenki pitää enemmän kiinni omista syömisistään. Saattaapi myös olla, että on vaikea ninjailla, jos ei ole tarkkaillut painoaan. Ja voi myös olla, että perusmma:ssa pärjää selvästi ylipainoisempikin *kärjistettynä* kun pitää vain pyöriä matossa.

Joo joo, molemmissa "koulukunnissa" hyvät ja huonot puolensa, ja kummastakin löytyy sekä lihavia, että laihoja. Veikkaanpa kuitenkin että normaali katujampalle mma-harrastaja herättää mielikuvan painavahkosta sikaniskasta ja budolajien harrastaja taasen mielikuvan hyväkuntoisesta ninjasta...
 
Kun kattoo MMA salille, niin siellä on 90% sellaisia henkilöitä jotka treenaavat kunnolla, ja joista tulee kovia sällejä. Kun katsoo muilla saleille, niin 90% on kuntoliikkujia, joista ei tule kovin tasokkaita kamppailijoita.

MMA on samalla painoluokkaurheilua, porukan parhaat matsarit ovat todella tiukassa kunnossa, ylikilot on vaan haitaksi. Ainoastaan superraskas +93kg sarjassa on heppuja joilla on vähän ylimääräistä, mutta ei sielläkään mitään tajuttomia valaita ole.

Matossa pyöriminen on muuten ihan pirun rankkaa, parempaa kuntotreeniä saa hakea. Kalorit karisee ihan kunnolla.
 
jamirr sanoi:
Hmm Hmm... Jos katson kung-fu/karatesaliin, ja sitten vilkaisen mma-saliin, niin kas kummaa, ip-lajien harrastajat ovat tainneet kuitenki pitää enemmän kiinni omista syömisistään. Saattaapi myös olla, että on vaikea ninjailla, jos ei ole tarkkaillut painoaan. Ja voi myös olla, että perusmma:ssa pärjää selvästi ylipainoisempikin *kärjistettynä* kun pitää vain pyöriä matossa.

Joo joo, molemmissa "koulukunnissa" hyvät ja huonot puolensa, ja kummastakin löytyy sekä lihavia, että laihoja. Veikkaanpa kuitenkin että normaali katujampalle mma-harrastaja herättää mielikuvan painavahkosta sikaniskasta ja budolajien harrastaja taasen mielikuvan hyväkuntoisesta ninjasta...

Tuo on kyllä sitten niin silkkaa :anssi: että ei mitään järkee. Raskaansarjan kaverit on eriasia kun niillä sitä painoa saa olla rajattomasti mutta kyllä kaikki alempien sarjojen jannut on "huippu tikissä"(tarkoittaa ulkoista olemusta). C-luokan otteluissa näkyy silloin tällöin ottelijoita jotka on löysässä kunnossa. Heillä on yleensä vasta lyhyt treenitausta ja sinäkin aikana on painoa tippunut hurjasti. Pridestä/UFC:stä löytyy muutamat kaverit jotka ovat jossain pienemmässä sarjassa silti löysiä mutta näitä tapauksia löytyy muistakin lajeista.

PS: MMA herättää minussa mielikuvan kamppailulajien F1-masiinoista, ruumillisen voiman, nopeuden, kestävyyden ja huippuosaamisen pioneerejä!!! Kun taas noista ninja hommista tulee mieleen esikouluaika :D nou haart fiilinks!
 
Kyllä nyt on puurot ja vellit mennyt kungfumestareilta sekaisin. Se on nyt ihan selvä, että vaikka raskaansarjan MMA ottelijalla olisi millanen paskavatta niin kungfupiippa ei kauan sellasessa käsittelyssä hereillä pysyisi.

On hienoa, että on erilaisia lajeja, joihin voi hakeutua kun tarkoituksena oman itsetunnon ja kunnon nostaminen mutta tarvii kuitenkin muistaa, että lajit joissa kilpaillaan ja väännetään päivittäin täyskontaktia matossa ja pystyssä antaa ihan eri pohjan kamppailutilanteeseen, jossa ottelijat ottavat mittaa toisistaan.

Jos nyt joku huippunyrkkeilijäkin kohtaisi kungfumestarin niin tuskin ottelu kauan kestäisi.

Turkulaisessa kaupunkilehdessä oli äskettäin juttua kungfuseuran harjoituksista kun äijät treenailivat jossain kirkkopuistossa ihme asennoissa jotain käytännön harjoittelua. Ei sellainen ainakaan kamppailu-urheiluun mitään auta vaikka pomppisi miten pitkin nurmikkoja...:hyper:
 
Mr.Bueno sanoi:
. C-luokan otteluissa näkyy silloin tällöin ottelijoita jotka on löysässä kunnossa. Heillä on yleensä vasta lyhyt treenitausta ja sinäkin aikana on painoa tippunut hurjasti.

Minä olenkin vastarannan kiiski, nostin painoa kun aloitin MMA:ta, vaikka treenasin kyllä ihan aktiivisesti. Nyt treenailen vielä aktiivisemmin, mutta ei toi paino ota laskeakseen. Treenaan siis vähintään 6krt viikossa, aamutreeneihin ei aina ehdi. Löysää löytyy kyllä ihan hyvin, mutta kunhan joskus opin Suvannolta läskihapetuksen, niin voitan kaikki.:hyper:

Mutta noin yleisesti, niin nuo pitemmän aikaa treenanneet on kyllä ihan törkeän hyvässä kunnossa, päkki paistaa ja lihaksistosta löytyy. Rasvaa on vähemmän kuin becelissä.


Mr.Bueno sanoi:
.
PS: MMA herättää minussa mielikuvan kamppailulajien F1-masiinoista, ruumillisen voiman, nopeuden, kestävyyden ja huippuosaamisen pioneerejä!!! Kun taas noista ninja hommista tulee mieleen esikouluaika :D nou haart fiilinks!

Hehee, tästä tulee miulle uusi sigu yhdelle toiselle foorumille:D
 
wääntäjä sanoi:
On hienoa, että on erilaisia lajeja, joihin voi hakeutua kun tarkoituksena oman itsetunnon ja kunnon nostaminen mutta tarvii kuitenkin muistaa, että lajit joissa kilpaillaan ja väännetään päivittäin täyskontaktia matossa ja pystyssä antaa ihan eri pohjan kamppailutilanteeseen, jossa ottelijat ottavat mittaa toisistaan.

Tämä kuulostaa sen verran kiinnostavalta, että on pakko vielä liittyä mukaan ja kysyä: miten tämä puuro hämmennetään, eli miten on mahdollista harjoitella päivittäin täydellä kontaktilla? Omaan kokemukseen perustuen väitän, että täydellä kontaktilla vedettyjen sparrausten tai parin kanssa tehtyjen harjoitteiden jälkeen ainakin harjoituksen toinen osapuoli on ottanut sen verran iskua vastaan, ettei normaalilla kontaktillakaan suoritettava harjoittelu ota luonnistuakseen ainakaan viikkoon. Tämä taas tarkoittaisi sitä, että vapaaottelijat eivät joko osaisi lyödä, tai vaihtoehtoisesti salille kuskattaisiin kuorma-autolasteittain tuoreita harjoituskumppaneita. Kumpikaan vaihtoehto ei oikein tunnu uskottavalta.
Mikäli tarkoitat täydellä kontaktilla taas normaalia harjoittelukontaktia tai säkin ja potkutyynyjen möyhentämistä täydellä kontaktilla, voin kertoa tätä harjoitettavan myös useassa kung fu-koulussa päivittäin. Kaikissa kouluissa asia ei kuitenkaan ole näin, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, kung fu on laajempi kokonaisuus kuin budo ja mukaan mahtuu kaikenlaista toimintaa. On arvioitu, että ennen Kiinan kommunistista vallankumousta kung fun eri tyylisuuntia oli enemmän kuin muita kamppailulajeja on yhteensä tänä päivänä.

Jotta tähän keskusteluun saataisiin jotain mielekkyyttä, kannattaa mainita aina tyylisuunnan nimi. Kung fu ei edelleenkään ole mikään yksittäinen laji, vaan käsitteenä budoa laajempi kokonaisuus. Suuri osa tähän ketjuun kirjoittajista ei mainitse kuvailemansa tyylisuunnan nimeä, minkä epäilen johtuvan yksinomaan siitä, etteivät he sitä edes tiedä. Heille kaikki kung fu on yhtä ja samaa.
 
Wintikka sanoi:
Onhan päivänselvää, että MMA vs. normi lajit on valtava kuilu välissä. Pelkkä perusidea, että kilpailussa on mahdollista äärimmäisessä tapauksessa delata ja hyvässäkin tapauksessa saada sellainen löylytys että riittää.....
Jo perinteisten lajien välissä on isohko ero niiden välillä, joissa vain "leikkiotellaan" ja missä oikeasti tyrmätätään.
Vaikka minuakin kiinnostaa ninjailu, niin tajuan, ettei minusta olisi ottamaan naamariini sääriluuta tai säkkihanskan sisällä olevaa nyrkkiä. Tämän tosiseikan varmasti tunnustaa 99% kaikista "ninjoista" ainakin itselleen, vaikkakin ei julkisesti?!

Meinasin kirjoittaa itse juurikin saman asian. Erittäin suurimmassa osassa ei ole "miestä" ottamaan niin rankasti runtua mitä vaparitreeneissä ja otteluissa saa. Itse harrastin potkunyrkkeilyä muutaman vuoden ja kertaakaan ei sattunut mitään vakavampaa loukkaantumista, verenvuodon ja mustelmien lisäksi. Ei tarvinnut koko ajan olla ihan paikat paskana vapaa-ajalla. Luulisi, että vaparitreeneissä paikat menee x kertaa enemmän paskaksi ja siihen on vain harvalla sisua.

Vaikka vapaaottelijat ovat yleisesti kaikkein parhaita katutappelijoita, niin ei sitäkään kannata ehkä yleistää. Se on kuitenkin aina mies vs. mies, eikä esimerkiksi MMA vs. nyrkkeily.

JOS NETTISPEKULAATIOTAPPELU
Jos keskitason vapaaottelija ja nuori 80-luvun Mike Tyson tappelisi niin kyllä saisi vapaaottelija olla maihin viedessään pirun varovainen, ettei Tysonin hirvittävä moukari kolahtaisi oikeaan kohtaan. :thumbs:
 
Willie sanoi:
Jotta tähän keskusteluun saataisiin jotain mielekkyyttä, kannattaa mainita aina tyylisuunnan nimi

Jos ohjaajaa kutsutaan senseiksi ja salille tullessa sekä pois mennessä kumarrellaan ja kuorossa kiljutaan jotain puutaheinää lyöntien yms päälle on tyylisuunnan nimi yhdentekevää. Vielä tämän lisäksi sensei saattaa kerran vuodessa lyödä lekaharkkoja mäsäksi tai jopa tehdä ns. touchless knockoutin. :D

7.jpg


kuvan nimi googlen kuvahaulla: Murskausleiri hahahah
 
Kungfussa ei ole senseitä. Sensei on japania. Ja kungfussa harvemmin huudetaan kun lyödään. Willies point proven?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom