Kun kaikki kaatuu - tarina selkävammasta

[Fabien]

Pahoitteluni uudesta topikista, tämä on pakkokeino, johonkin on pakko purkaa ajatusta ja tuntoa. Kesäkuun 26.2006 ja selässä alkoi tuntua kipua. Kirjoittelin siitä pakkikselle ja otin kesätöistä sairaslomat, lievät välilevyn pullistumat diagnosoitiin kahden lääkärin toimesta. Odotin syksyn alkua kuin kuuta nousevaa, tyttöystävän kanssa yhteenmuuttoa, opiskeluiden jatkua, liikunnan riemua ja positiivista tuskaa salilla. Toisin oli kuitenkin päätetty.

Selän vaivat tuntuivat kadonneet loppukesästä, mutta sitten palattuani kevyeen saliharjoitteluun alkoi oireita taas tulla. Nimenomaan selkään ja selän oikealle puolelle. Otin tauon salista ja kaikesta liikunnasta. Yllätyksekseni kipu hävisi selästä ja siirtyi täysin oikeaan lonkkaan.

YTHS:n lääkärille juttelemaan, röngteniin ja apteekkiin. Kuvissa ei "yllättäen" löytynyt mitään. Burana 800:n vaikutus tuntuu samalta kuin kurkkupastillin söisi. Kipu on yhä siellä,jomottavan muistuttavana tunteena.

Kivun jatkuminen on nostanut tunteita pintaan. Huomaan olevani jokaisessa asiassa todella kärsimätön, kiukkuinen ja stressaantunut. Tyttöystävä ihmettelee kiukustumisiani, mutta ymmärtää. Kouluasiat jäävät taka-alalle selän kuntoonlaittamisen johdosta. Jokainen aamu tuntuu painajaiselta, mutta paljastuukin täydeksi todellisuudeksi kun kipu palaa.

Eniten tässä vituttaa, etten tiedä miten tämän asian kanssa tulisi toimia, saati elää? En voi, enkä jaksa tällaista touhua. OMT-Fysioterapiassa ensimmäinen käynti takana, tuloksena teippaus selkään (WTF!!!) ja "onpa erikoista, että kiristää lonkkaa tässäkin asennossa"-kommentti. Kas kun ei kylmä-sprayta laittanut. Jatkosta ei uskalla paljoa toivoa.

Maanantaina pyydän koventamaan lääkitystä ja lähetettä magneettikuviin. Eihän ne kuvat mitään ratkaise, mutta lopullinen selvyys siihen mikä vittu tässä vaivaa olisi paras ratkaisu mielestäni myös tuon fysioterapian kannalta. Nyt tuntuu, että fysio arvailee ja tutkailee, kun pikemminkin pitäisi laittaa mies tekemään armotta ja yötä päivää kuntoutusta.

Tänne on voinut ennenkin kirjoitella sydäntä kevyemmäksi ja näin päätin tehdä tälläkin kertaa. Olen niin paskana tässä tilanteessa, että ei oikeasti jaksa ajatella edes seuraavaa päivää ja kaikki menee vaan ohi.

 

[vässy74]

Toiselta selkävammaiselta vinkkejä:
- fysiatrille (eli siis näiden selkäasioiden erikoislääkärille) mars mars, mulla oli pitkään samat arpajaiset ja lääkepelleilyä vaikka kuinka paljon, fysiatri selvitti minun selkäni vian aika pitkälle röntgenkuvien ja vääntelyn avulla ja osasi neuvoa oikean hoidon
- eli yleislekurilta lähete fysiatrille, joka sitten laittaa sut magneettiin jos tarvitsee, ei se yleislääkäri niistä magneeteista kuitenkaan mitään ihmeitä irti saa jos ei saanut kerran röntgenistä
- fysioterapeuteille jne. on selän hoidossa ansaittu paikkansa, mutta ensin pitää tietää mikä oikeasti mättää ja omien kokemusten perusteella fysiatrian erikoislääkäri oli se joka sai homman oikeaan suuntaan

Tsemmpiä ja jaksamista, mulla on aika hyvä kuva ja tuore kokemus siitä millaisen turhautumisen kanssa painit.

 

[Impaler]

Olen itsekin taistellut aikoinaan tovin jos toisenkin kivulaiden selkävaivojen kanssa, mutta vaivat ovat sittemmin siirtyneet historiaan - kiitos kiropraktiikan. Samaa lääkettä suosittelen sinullekin varsin lämpimästi. Tsemppiä! Keljumaisia vaivoja kertakaikkiaan.

 

[taicaviitta]

toistan itseäni miljoonannen kerran: unohda kaikki kiropraktikot, ja muut vastaavat. fysiatri/muu asiantunteva lääkäri (itse käytän yksityisiä, joten voi pitkälti valita lekureitaan), magneettikuvat, ja perussyy selville. sen jälkeen sitten lekurin kanssa yhdessä miettimään mitä selälle voi, ja kannattaa tehdä. perussyytä tietämättä voi kiro/naprakin tehdä selälle paljon vahinkoa, kun ei osaa varoa mahdollista ongelmaa siellä. asia on sitten eri, kun voi kirollekin kertoa mahdollisista pullistumista ja muista ongelmista - manipulaatio muuttuu sen jälkeen turvallisemmaksi. siltikin noissa kirojen ja naprojen hoitomuodoissa on paljon eriäviä mielipiteitä. mulle on esim. yksi suomen johtavista kirurgeista sanonut, että tällä selällä ja ongelmilla hän ei ikinä antaisi kenenkään sitä manipuoloida. mutta jokainen tekee, kuten haluaa.

magneetti ja lekuri (varsinkin yksityisellä) voi tuntua kalliilta ratkaisulta, varsinkin jos ei ole vakuutuksia, mutta mitä sitten? on se ainakin parempi vaihtoehto kuin pohtia joka aamu mikä siellä on, ja odotella seuraavaa puoskarilla käyntiä - joka ei myöskään tiedä mikä siellä on. kenelläkään kun ei edelleenkään ole x-ray katsetta, jolla näkisi kudosvauriot, eli se magneetti on pakollinen. jättää vaikka pari reissua baarissa käymättä, ja loput maksettavasta määrästä pitää vaan sijoituksena terveyteensä. itse maksoin vuosi sitten selän selvityksestä magneetteineen ja erikoislääkäreineen vajaa 800 euroa, omasta pussista. ja helpotti, kun sai selvyyden asioihin.

joka tapauksessa, jokainen tekee miten haluaa. selvää on vaan se, että hommalle on itse aktiivisesti tehtävä jotain, ja vaadittava hoitoa. kunnallisella puolella se vaatiminen on vaan vähän heikompaa - ja vie vähintäänkin aikaa.

 

[Fabien]

toistan itseäni miljoonannen kerran: .

Kiitoksia tuesta. Meneen lässynlässyksi, mutta vähääkään valoa tunnelin päähän tuova mielipide parantaa henkistä tilaa. Sen verran kysyisin Taicaviitalta,että mitä sait tuolla 800 eurolla konkreettisesti ja miten selkä tuli kuntoon (jos siis tuli)?

 

[taicaviitta]

mitä sait tuolla 800 eurolla konkreettisesti ja miten selkä tuli kuntoon (jos siis tuli)?

sain konkreettisesti magneettikuvat selästä, ja kaksi käyntiä neurokirurgin luona (eri kirurgit, toinen oli kirurgi joka leikkasi kolme vuotta sitten kaularankani, ja toinen oli selkäspesialisti, jonne sain lähetteen siltä ekalta kirurgilta). sen spesialistin kanssa sitten käytiin kuvat läpi, aiemman epikriisin kera, ja pähkäiltiin mikä selässä on suurimpana vaivana, ja mitä sille voi tehdä. eli käytiin vaihtoehdot läpi - jotka olivat leikkaus, ja selviäminen kipujen kanssa. valitsin jälkimmäisen, koska sain konkreettisen tiedon mikä siellä on suurimpana syynä, ja koska lääkäri sanoi että sen asian kanssa voi elää - ja mikä tärkeintä, treenata. jos kipu yltyy todella suureksi (elän kivun kanssa siis joka päivä, joka hetki - mutta käytännössä tarkoitan tuolla kivulla "kun jalat lähtevät pysyvästi alta" -kipua), niin leikkaus tulee sitten siinä vaiheessa eteen. siihen asti treenaillaan, ja eletään tämänhetkisen kivun kera.

tärkeintä minulle siis oli tieto siitä, että miksi selkään koskee - ja mitä sen kanssa voi tehdä. nyt sain luvan treenata kivun rajoissa, ja niin teenkin. aiemmin olin ihmeissäni aina treenin jälkeen, kun selkään koski niin paljon etten sängystä ylös päässyt, ja kuvittelin että kohta se sanoo sopimuksen irti kokonaan. nyt sitten tiedän miksi se kipeytyy - eikä se kipu tarkoita sitä, että selkä olisi hajoamassa. tieto on joskus kullanarvoisempaa, kuin voisi uskoakaan.

 

[vässy74]

tärkeintä minulle siis oli tieto siitä, että miksi selkään koskee - ja mitä sen kanssa voi tehdä. nyt sain luvan treenata kivun rajoissa, ja niin teenkin. aiemmin olin ihmeissäni aina treenin jälkeen, kun selkään koski niin paljon etten sängystä ylös päässyt, ja kuvittelin että kohta se sanoo sopimuksen irti kokonaan. nyt sitten tiedän miksi se kipeytyy - eikä se kipu tarkoita sitä, että selkä olisi hajoamassa. tieto on joskus kullanarvoisempaa, kuin voisi uskoakaan.

Komppaan aivan täysillä. Mulla täsmälleen samat kokemukset, fysiatri tutki selkäni ja antoi diagnoosin: saa ja pitää treenata ja selkä ei ole täysin tervettä selkää herkempi muille vaurioille eli toinen pääharrastukseni eli ratamoottoripyöräily ei tällä selällä ole sen riskialttiimpaa kuin terveelläkään. Eli mitään hoitoja ei tehty, ahkera treeni on itseasiassa parantanut selkääni, sain tiedon mikä selkää vaivaa ja mitä sillä voi tehdä. Ja tämä tieto oli kultaakin arvokkaampi.

 

[Fabien]

Eniten ihmetystä herättää se, että selässä ei ole 3 viikkoon tuntunut mitään kipua, vaan "kivun keskus" on tuo oikea lonkka. Kuitenkin eilisen 25minuutin hölkkäkävelyn jäljiltä oikean jalan varpaita puuduttaa aika ajoin. En vaan vittu tiedä!

Kyllä näiden viestien jäljiltä tuntuu, että yksityiselle mennään magnettiin ja NIMENOMAAN fysiatrin kautta. Kyllähän se opiskelijalle loven tekee tilille, mutta jospa vaikka synnyttäjä&siittäjä auttaisivat.

Kuvien jäljiltä on sitten helpompi jatkaa mielenrauhan vallitessa eteenpäin. Jossain mieleni syövereissä tuntuu, että tuo selkäkivun vaihtuminen/häviäminen lonkkakivuksi viittaisi perkele johonkin lonkan jäykkyys/liikkuvuus-ongelmaan. Outoa,ettei fysio siihen huomiota kiinnittänyt.

Vittu tämä rassaa..:(

 

[Ironbar]

Taicaviitalta ja vässyltä tulikin aika pitkälti kaikki oleellinen tieto. Eli siis fysiatrin luokse joka sitten osaa sanoa kuvien ja muun tutkimusten perusteella mikä mahdollisesti on vikana. Fysiatrin lausunnon perusteella se OMT-Fysioterapeutti sitten tietää mistä kenkä puristaa ja miten vaivaa pitäisi lähteä hoitamaan ja mitä harjoitteita voi/pitää tehdä itsenäisesti eikä tarvitse lähteä arpomaan.

Tuntuu vaan että monille fysiatreille on melko pitkät jonot. Riippuu tietenkin paikkakunnasta onko siellä useampi fysiatreja.

Tiedän omasta kokemuksesta, että selkäkipu on yksi vittumaisempia kun se vaikuttaa niin moneen asiaan ja haittaa monia yksinkertaisia askareita, esim sukkia ei saa itse jalkaan tai että jalat puutuu istuessa, jos nyt edes pystyy kunnolla istumaan.

 

[Klatskin]

Jooh, fysiatri lienee oikea osoite. Yksityiselle tietysti pääsee nopeiten. Mutta kyllä yleislääkäriltäkin fysiatrille voi päästä (halvemmalla), mutta jonot voivat tosiaan olla melkoiset.

Sen sijaan magneetti ei tässä välttämättä ole mikään autuaaksitekevä ratkaisu. Ilman paikallistavaa oiretta magneettikuvilla ei tee oikein mitään. Tässä tilanteessa muodostuisi ongelmaksi lisäksi se, että mistä magneetti otettaisiin? Lonkasta, lannerangasta, rintarangasta...?

Ja näillä tiedoilla / netin kautta ei pitäisi leikkiä lääkäriä, mutta pakko vielä kysyä: kun selkäkipua oli, missä kohtaa se tuntui, säteilikö johonkin? Mihin vuorokaudenaikaan se oli pahimmillaan? Pitikö nousta öisin jaloittelemaan? Onko muissa nivelissä ollut ongelmia? Saatko sormet lattiaan? Onko silmätulehduksia ollut? (Ihan vaan mielenkiinnosta... Olisin kysynyt privalla mutta yhteystiedot puuttuvat / en vaan osaa)

Mutta niin tai näin, fysiatrille siis, jotakin reittiä. Fysioterapeutteja/kiropraktikoita en minäkään suosittelisi ennen kuin asiaan on tullut lisäselvyyttä.

 

[taicaviitta]

Sen sijaan magneetti ei tässä välttämättä ole mikään autuaaksitekevä ratkaisu. Ilman paikallistavaa oiretta magneettikuvilla ei tee oikein mitään. Tässä tilanteessa muodostuisi ongelmaksi lisäksi se, että mistä magneetti otettaisiin? Lonkasta, lannerangasta, rintarangasta...?

tietenkin pitää tietää, että mihin kohtaa rankaa se kipu paikallistuu. mutta jos kerran selässä kipu on ollut, niin eiköhän se lannerangan magneetti ole silloin enemmän kuin paikallaan. rintarangassa noin niinkuin yleisesti ottaen muutenkaan ei ole pahemmin ongelmia - siis tällaisia ongelmia. mutta, siellä lääkärin kanssa jutellessa nämäkin asiat selviää paremmin. netissä on tosiaankin paha leikkiä lääkäriä, se on enemmän kuin totta - tjj:tä taas kerran lainatakseni, kun "ei pääse iholle". <- kuulostaa muuten kerta kerran jälkeen enemmän perverssiltä. sääli tjj:nkin naispotilaita... ;)

mutta noin yleisesti, tällaisten kiputilojen selvittämiseen se magneetti on lähestulkoon ainoa keino. sillä sinne kudoksiin sisälle pääsee tutkimaan, ja paikallistamaan ongelman juurta. jos se siis on sellainen ongelma, että se sieltä selviää. mutta jos sieltä paljastuukin täysin terve ja ongelmaton selkäranka (lanne), niin eiköhän sekin anna jo aika hyvää tietoa siitä, että siellä se ongelma ei ainakaan ole. maksaisin muuten itse aika paljon sellaisesta magneettikuvasta, jos omaan selkääni sellaisen saisin.

 

[Fabien]

Ja näillä tiedoilla / netin kautta ei pitäisi leikkiä lääkäriä, mutta pakko vielä kysyä: kun selkäkipua oli, missä kohtaa se tuntui, säteilikö johonkin? Mihin vuorokaudenaikaan se oli pahimmillaan? Pitikö nousta öisin jaloittelemaan? Onko muissa nivelissä ollut ongelmia? Saatko sormet lattiaan? Onko silmätulehduksia ollut? (Ihan vaan mielenkiinnosta... Olisin kysynyt privalla mutta yhteystiedot puuttuvat / en vaan osaa)

Kivun tuntuessa selän puolella, "keskipiste" oli tuossa oikealla puolella (pakaran yläosan ja selän loppuosan kohta, noin.pirun vaikea selittää). Alussa kipua säteili pohkeeseen ja jalkapohjaan, josta poistui kuitenkin n. 2vkon jälkeen. Kipu oli pahimmillaan fyysisesti raskaan työpäivän jäljiltä ja toistuvien nostojen&siirtojen jälkeen. Työ-fysio antoi ns.veto-hoitoa, jolla mielestäni tuon itse selän kivut saatiin katoamaan. Siitä se pikku hiljaa alkoi siirtyä tuohon lonkkaan&pakaraan. Öisin sain nukuttua.

Refleksit toimivat molemmissa jaloissa erinomaisesti ja mikä "huvittavinta", sekä eteen-että taaksetaivutukset eivät tuota minkäänlaista kiputunnetta. Sivulle taivutus vasemmalle kyljelle tuottaa kipua saman tien oikeassa lonkassa (mutta ei kuitenkaan oikealla puolella selkää!!!!!!!???)

Vielä lisättävä, että viimeisen kuukauden aikana lonkassa on tuntunut vitunmoista kireyttä. Milloin ottaa lonkasta "kiinni" pyörän selkään noustessa, milloin kengännauhoja solmiessa. MUTTA EI SELÄSTÄ.

Juuri nuo em. asiat saavat pään vittu aivan sekaisin ja entistä äkäisemmäksi.

 

[Kuli]

Pystytkö kävelemään kantapäilläsi?Eli nostamaan jalkaterät ylös vai onko oikea jalkaterä tässä heikonpi?

 

[Fabien]

Pystytkö kävelemään kantapäilläsi?Eli nostamaan jalkaterät ylös vai onko oikea jalkaterä tässä heikonpi?

Kokeilin, ei merkittävää eroa. Jotenkin alkaa tuntumaan, että vika olisikin lonkassa ja sen jäykkyydessä. Toisaalta tuo lievä pistely oikean jalan varpaissa aika ajoin kertoo omaa kieltään.

 

[TJJ]

tjj:tä taas kerran lainatakseni, kun "ei pääse iholle". <- kuulostaa muuten kerta kerran jälkeen enemmän perverssiltä. sääli tjj:nkin naispotilaita... ;)

Prkl.. :jahas: Pitäskö sanoa, että pitäs päästä kopeloimaan/hiplaamaan/käpälöimään? Kuulostaisko se paremmalta? ;)

Aiheeseen en nyt paljoa muuten ota kantaa, kun noiden kipualueiden arviointi ja lihasvoimien arviointi jne on netin läpi juurikin 99% mahdotonta. Pitäs kato päästä sinne iholle. ;). Mutta jos haluaa sitä infoa että mikä mättää, niin yksityinen mri (mutta kuten aiemmin sanottu, pitäisi olla joku selkeä kohde kys tutkimukselle)+fysiatri (tai selkäpuolesta kiinnostunut ortopedi tai neurokirurgi) on aika hyvä yhdistelmä.

Itsekkin selkävaivainen olen, mutta en ole kokenut tuota tarpeelliseksi. Selkäni on II-laatua, enkä sitä ole menossa leikkauttamaan, joten en näe tarvetta isommille tutkimuksille, kun ei se vaikuta mun elämään mitenkään. Lihaksien kunnosta huolen pitäminen pitää selkäongelmat aisoissa melko pitkälle.

 

[Klatskin]

Jep, kiitos lisätiedoista. Kävi alkutiedoista vain mielessä eräs ei-fysiatrinen ongelma, josta olisi voinut netitsekin (?) saada edes hiukan selvyyttä. Mutta se siitä.

mutta jos kerran selässä kipu on ollut, niin eiköhän se lannerangan magneetti ole silloin enemmän kuin paikallaan.

Yleensä näin, mutta jos selässä ei enää ole kipua? Ja kipua tuntuu vain lonkassa...?

mutta noin yleisesti, tällaisten kiputilojen selvittämiseen se magneetti on lähestulkoon ainoa keino. jos se siis on sellainen ongelma, että se sieltä selviää.

mutta jos sieltä paljastuukin täysin terve ja ongelmaton selkäranka (lanne), niin eiköhän sekin anna jo aika hyvää tietoa siitä, että siellä se ongelma ei ainakaan ole.

Niin, alussa tosiaan kävi mielessä että ongelma olisi voinut olla myös sellainen, joka ei magneetilla selviä... Tällöin laskun jälkeen voisi jurppia.

Noissa magneeteissa on se huono puoli, että täysin tervettä ja ongelmatonta rankaa ei olekaan. Aina on jonkunlaista epämääräistä löydöstä - suurin ongelma usein onkin miettiä, aiheuttavatko "löydökset" oireet.

Anyway. Jos ja kun asia noin paljon vaivaa, luultavasti yksityinen magneetti on hyvä ajatus. Ja fysiatri (/selkäkirurgi).

 

[Hippa]

Jos raha on tosi tiukilla niin kyllä julkisellakin sektorilla on erikoislääkäreitä. Jonot vaan on pidemmät ja lähetteen saamiseksi voi joutua kiukuttelemaankin.

Mutta jos rahaa liikenee niin onhan yksityinen aina helpompi ratkaisu.

 

[165161651]

Jos raha on tosi tiukilla niin kyllä julkisellakin sektorilla on erikoislääkäreitä. Jonot vaan on pidemmät ja lähetteen saamiseksi voi joutua kiukuttelemaankin.

Mutta jos rahaa liikenee niin onhan yksityinen aina helpompi ratkaisu.

Hommatkaa se kunnon sairaskuluvakuutus niin ei tuu kalliiks, eikä tarvii alentuu jonottelee.
T.n.15-20000 vakuutuseurolla:lla leikelty.

 

[Hippa]

Hommatkaa se kunnon sairaskuluvakuutus niin ei tuu kalliiks, eikä tarvii alentuu jonottelee.
T.n.15-20000 vakuutuseurolla:lla leikelty.

Mulle ei myönnetty Nimim. oottelen, että tulis pian pari vuotta lisää ni jäis jotkut sairastelut sen minimiselvitysajan ulkopuolelle.

 

[NHB]

Itselläni alkoi reilu vuosi sitten vastaavalla tavalla selkä oireilemaan. Pitkin syksyä tilanne muuttui vain huonommaksi, kunnes joskus tammikuussa alkoi tapahtumaan muutosta parempaan suuntaan. Siitä lähtien ollaan tultu tasaisesti parempaan suuntaan, hitaasti mutta varmasti. Nykyisellään selkä ei juurikaan vaivaa tai rajoita mitään, toivottavasti ongelmat myös poissa. Pahimmillaan kävely oli vaikeaa, eteenpäin ei voinut taittaa selkää ollenkaan ja sukkien laittaminen jalkaan oli lähes ylivoimainen tehtävä.

Oireiden ollessa pahimmillaan itsellä oli aika pitkälle samoja fiiliksiä. Kipu ei niinkään haitannut, mutta epätietoisuus tulevasta sitäkin enemmän. Päällimmäisenä mielessä oli kysymys siitä, pystyisinkö koskaan enää harrastamaan liikuntaa tai elämään täysipainoista elämää. Julkinen terveydenhuolto kusi tapansa mukaan täydellisesti. Yksityiset kiropraktikot/OMT-terapeutit antoivat vaihtelevia diagnooseja ja kuntoutusohjeita. Olo oli aika paska kun oireet vain pahenevat kuukausia, eikä kukaan edes osaa kertoa mikä vaivaa. Tätä jatkui niin kauan, kunnes pääsin CT-kuvauksiin. Välilevyhän siellä oli pullistunut. Vaihtoehdot olivat leikkaus tai sitten odottaminen josko aika parantaisi. Kun siinä vaiheessa oli jo merkkejä paremmasta huomisesta, niin valitsin jälkimmäisen.

Näin jälkeenpäin ajatellen olisi varmaan kannattanut ensimmäisenä unohtaa julkinen terveydenhuolto ja YTHS. Seuraaavan kerran menen ensimmäisenä magneettikuviin. Niistä näkyy monesti syy kipuihin selvästi, ei tarvitse elää epätietoisuudessa sen jälkeen. Toki siihen vähän kuluu rahaa yksityisellä puolella, mutta se on halpa hinta mielenrauhasta. Muutoin tuo sinun kertomasi on pitkälle samankaltaista kuin omani, mutta itse en pystynyt taittamaan selkää ollenkaan eteenpäin. Silti veikkaisin välilevyä sinunkin oireidesi syyksi. Jos vika on tosiaan on välilevyssä, niin yleensä aika parantaa.