Jos "kielipäässä" on ongelmia niin sitten kaikkien vieraiden kielien opiskelun pitäisi olla hankalaa, mutta englantia nämäkin jantterit vetää varmaan ihan sujuvasti. Kyseessä on asenneongelma ja mitä aikaisemmin sen ymmärtää niin sen helpompaa kaikki tulee olemaan.
Ite ihan omien kokemusten pohjalta kirjoitin ja kävin lukiossa enkussa ja ruotsissa melkolailla molemmissa kahteen kertaan puolet kursseista, että sain ne neloset pois. Enkun puoleen ei asenneongelmaa ainakaan ollut, kun ihan oikeasti kiinnosti kommunikointi muiden maalaisten kanssa ja halusin pystyä lukemaan englanninkielisiä tekstejä. Ongelma oli vaan enkun opiskelussa se, kun siitä oli tippunut jo aikapäiviä sitten kärryiltä ja jäänyt muista jälkeen, niin ne tunnit tuntu koulussa helvetin noloilta kun ei osannut mitään ja sitten piti oikein tuoda esiin aina sitä omaa osaamattomutta koko luokalle. Itellä ois kyllä enkun opiskelussa todennäköisesti tasoryhmät muuttaneet tilanteen aika täysin.
Mutta se vielä pitää sanoa kielten opiskeluun motivoinnista, että jos on vähänkin kielipäätä niin se itsensä motivointi on helppoa verrattuna sellaiseen henkilöön jolla sitä ei ole. Se on niin helvetin turhauttavaa, kun lukee päivä tolkulla kokeeseen ja sieltä napsahtaa joku numeroksi joku 4½ ja opettaja tuumaa, että ens vuonna uudestaan. Ja sitten kun tuli vinkkinä tuota, että lukisi pitempiä tekstejä. Joo oishan se kiva, kun tajuaisi edes sen verran sanoja että tietäisi mitä tekstissa puhutaan. Ekassa lauseessa 6 sanaa joista neljää ei ymmärrä ja kun on kolmatta sanaa kääntämässä, niin ehtii unohtaa sen ensimmäisen. Tuollaista se kielten opiskelu on omalla kohdalla ollut.
Ja se mitä itse näillä ajan takaa, niin yritän saada ihmiset ymmärtämään, että jos oikeasti ne kielet ei uppoa päähän, niin millään pienellä yrittämisellä ne ei ala aukeneen. Ne tarvii ihan hirveää tsemppaamista ja se ei ole helppoa silloin kun monen tunnin puurtamisesta ei välttämättä muista yhtään mitään enää parin päivän päästä. Ja tuossa tilanteessa se itsensä motivointi on kaikkea muuta kuin helppoa, kun kokee ettei siitä opiskelusta edes jää mitään käteen.
Ja omasta mielestä tosiaan ihan aiheellista ja hyväksyttävää kysyä voiko tuon ruotsin jotenki skipata vaan ohi, ettei sitä tarvi käydä. Jos se ei onnistu, niin opettelee jonku pari oikein pitkää ja vaikeaa lausetta ulkoa ja kirjoittaa ne kokeessa olevaan essee tehtävään, sopii ne aiheeseen tai ei. Sen lisäksi meillä ainakin oli kokeissa myös luetun ymmärtäminen, niin kopio sieltä myös lauseita essee tehtävään ja vaihtaa ehkä pari sanaa niihin. Ja sitten jos ja kun se nelonen kuitenki tulee, niin menee itkeen opettajalle, että voisko jollain tukiopetuksella korottaa kurssin vitoseksi ettei koko lukio veny tai jää kesken näiden takia. Nykyään sitä ei onneksi taida tarvia enää kirjoituksissa tehdä.