Mulla on paska matikkapää, mutta opin kyllä sitä niin paljon kuin tarvitsikin.
Ei ole mitään "salaista supertekniikkaa", jolla asiat saadaan kenen tahansa päähän. Hyvin yksilöllistä, mutta esim. omalla kohdallani toimii kielissä se, että luen paljon tekstiä. Esim. artikkeleja ja kirjoja. Jokaista sanaa ei tarvitse ymmärtää, mutta jos koko lauseen merkitys jää epäselväksi, ei muuta kuin sanakirja käteen. Näin oppii kätevästi myös kielioppia ja ns. kielikorvaa, eli oppii tunnistamaan mikä on oikein ja mikä ei. Sanastoa opettelen samalla tavalla, eli aiheeseen liittyvän tekstin avulla. Sanakokeisiin koulussa tosin luin ihan perinteisellä ulkomuistitekniikalla, koska sanakokeissa kysytään aina ne tietyt sanat eikä muuta. Meillä kirjoitettiin ranskassa myös paljon esseitä, mistä koen olleen tosi paljon hyötyä, varsinkin hyvän palautteen kanssa. Esseekirjoituksessa on hyvä opetella muutama perusfraasi ja konnektiivi, koska niillä saa sujuvuutta ja pituutta esseeseen.
Mulla oli lukiossa ongelmia matikan kanssa ja siinä tein aina niin, että joka aiheesta opettelin erityisen hyvin muutaman erilaisen esimerkkitehtävän ja niitä soveltamalla pärjäsin kokeissa. Laskin tietysti jonkun verran myös muita laskuja, mutta ne esimerkit pyrin ymmärtämään kunnolla ja sen jälkeen niitä olikin jo helppo soveltaa. Sama aika pitkälti kemian ja fysiikan kanssa.
No mä vähän arvasinkin ettei mitään erikoista tekniikkaa ole. Toisin sanoen ihan yhtä tyhjän kanssa höpötys opiskelutekniikoista. Ilmeisesti sinulla on perustunut opiskelusi ihan ulkoa muistamiseen. Ja usein niillä joilla on kielten kanssa ongelmia on nimenomaan se ongelma, että ulkoa muistaminen on melko heikkoa ja niiden esimerkkien opiskelu jo vaatii hirveästi työtä. Itsellä esim lukion käyminen perustui lähes pelkästään siihen, että muistin kokonaisuuksia enkä yksityiskohtia. Matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa päättelin/johdin asiat kokeessa. Silloin kun aivot toimii tuolla tavalla, että muistaa vain kokonaisuuksia, mutta ei yksityiskohtia, tulee kielten opiskelusta ihan yhtä helvettiä. Ei sanoja voi johtaa mistään.
Vaikka menee offtopiciksi, niin muistan kun joskus fysiikassa tai matikassa opettaja laittoi vahingossa sellaisen kysymyksen kokeeseen, jota ei ollu käyty tunneilla läpi. Tuli ihan hirveä itku aina niiden ulkoa opiskelijoiden toimesta, että kun ei oltu opetettu asiaa. Ois pitäny varmaan silloin kuittailla niille, että siitäkö päättelet ihan helppoa. Ja tingata asiaa kyllästymiseen asti kuinka helppoa se on päätellä lukiotasoisia asioita. Ihan samalla tavalla kuinka helppoa heidän mielestään oli opetella ulkoa kieliä.
Ja tohon liittyen oon kyllä sitä mieltä, että tuollaisia kysymyksiä olisi pitänyt olla fysiikassa, kemiassa ja matikassa enemmänkin, joita ei ole aikaisemmin opetettu. Olisi näkynyt oikeasti myös se onko kyseisessä aineessa lahjakas vai ei vai opiskeleeko pelkästään ulkoa. Kun käytännön elämässä tuo päättelykyky on vähintäänkin yhtä isossa roolissa kuin ulkoamuistaminen.
Mutta ihan oikeasti? Onko se niin älyttömän vaikeaa ymmärtää, että ihmisten aivot toimivat eritavoilla ja ihmiset on eritavalla lahjakkaita? Osalla on hyvä ulkoamuisti ja osalla hyvä päättelykyky ja joillakin onnellisilla on noi molemmat ja joillakin ei ole kumpaakaan.
Voin vielä antaa esimerkin tässä, että alotin tuossa 2003 opiskelemaan itsenäisesti espanjaa. Otin siinä pitkälti taktiikaksi sen, että luen jonku verran kirjasta esimerkkejä ja sitten yritän niitä soveltaa käytäntöön. Ja haluaisin todella oppia kyseisen kielen. Tuolloin 2003 tutustuin muutamiin espanjankielisiin henkilöihin netissä ja olen yrittänyt puhua sitä
päivittäin messengerissä ja facebookissa. Siis olen nyt joka jumalan päivä kirjoittanut espanjaa netissä reilun 7 vuoden ajan ja edelleen pystyn keskustelemaan tyyliin lähinnä "mitä kuuluu" ja niin edes päin. Yhtään mitään tuon monimutkaisempaa en osaa sanoa. Ja kavereiden lauseista joudun vetämään jollain netin kääntäjillä aivan älyttömän ison osuuden, jos ne laittavat vähänkään monimutkaisempaa lausetta. Ja edelleen katson päivästä toiseen samoja sanoja sanakirjasta, kun ne ei vaan jää päähän. Tuntuu lähinnä vittuilulta, kun joku tulee selittämään sitten että ole vaan ahkera ja opiskele, niin kyllä opit.
Joo nyt tuntuu tulleen parannus asiaan, kun olin niin kyllästynyt tuohon ettei sanat jää päähän ja tilasin jenkeistä pramirasetaamia ja olen syönyt sitä 150 mg päivässä. En ole kyllä kovin pitkään vielä käyttänyt, mutta nyt vajaan 2 kk käytön jälkeen olen alkanut huomaamaan, etten katso läheskään niin paljon sanoja sanakirjasta mitä aikaisemmin katsoin. Pitää nyt vielä katella miten tuo toimii ja tilata isompi lasti lisää, ennen kuin viranomaiset keksii pistää tuota lääkelistalle kuten muutkin älylääkkeet on laitettu.
??
