Nyt osui sellainen ketju, että piti oikein rekisteröityä että pääsee kommentoimaan.
Pikasilmäyksellä en huomannut mitään mainintaa siitä, onko tourettes mies vai nainen. Täältä löytyy nainen, joka potee estrogeenilääkityksen sivuvaikutuksena aiheuttamaa sinkin imeytymishäiriötä, joka puolestaan on aiheuttanut totaalisen vatsahappokadon. Saman voi aiheuttaa myös kilpirauhasen vajaatoiminta. Ja kun ei ole happoja, mikään ravinto ei imeydy, ja siitä sitten aiheutuukin vaikka minkälaisia oireita. Joita ei moni ns. terveydenhuollon ammattilainen suostu edes tutkimaan... Kaikennäköistä on käyty läpi, ennen kuin vyyhti selvisi minun kohdallani! Ohjasivat tietty psyk.puolelle, ja harhaluuloiseksikin ovat leimanneet. Oirekuva oli ihan yhtä laaja ja suureksi osaksi päällekkäinen täällä mainittujen kanssa. Testeissä ei löytynyt mitään vikaavikaa. Pään kuvaus ja ENMG muun muassa käyty. Ihan itse piti perehtyä lääketieteeseen ja etsiä vastaukset.
Lohdullisinta lienee se, että ensimmäiset oireet alkoivat helpottaa alle kahdessa vuorokaudessa, KAIKKI oireet jonkin verran alle 10 vrk:ssa, kun oikea apu, eli happolisät, löytyi. Melkein puoli vuotta lähes kokonaan hukassa ollut toimintakyky palautui puolessatoista kuukaudessa, ja nyt puoli vuotta myöhemmin koen olevani melkein oma itseni. Tässä on teksti, jossa kirjoitin auki muistiinpanoni aiheesta ja sen vierestä. Toivottavasti edes osa tästä osuu ja antaa helpotusta muidenkin elämään!
Onko sinulla tarpeeksi hapan vatsa, ja pitäisikö epäillä?
Vatsalaukun normaali pH on 3, vaihdellen tilanteen mukaan vähän kumpaankin suuntaan.
Liikahappoisuudesta puhutaan paljon, mutta närästys ja paineen tunne kurkussa ei välttämättä johdu siitä. Niitä voi aiheuttaa myös liian matala happotaso vatsassa. Matala happotaso, eli liiallinen emäksisyys aiheuttaa paljon muitakin oireita.
Vatsahappoja voivat alentaa:
- Helicobacter Pylori (Maailmassa n. 50%:lla väestöstä, Länsimaissa n. 30%, yleensä oireeton, aiheuttaa vatsahaavoja mutta myös muuta.)
- Candida (Melko harvinainen hiivakasvusto ruoansulatuskanavassa. Ehkäisylääkitys voi aiheuttaa.)
- Hypothyroidismi eli kilpirauhasen vajaatoiminta
- Ehkäisylääkkeet suoraan, ei pelkästään Candidan alustana
- Happosalpaajat (Jotka sisältävät yleensä myös alumiinia. Käytä mieluummin hedelmäsuolaa jos on pakko.)
- Stressi
- Jodinpuutos
- Sinkin puutos (Estrogeenilääkitys heikentää sinkin imeytymistä.)
- B1 eli tiamiinin puutos (Voi aiheuttaa neurologisia oireita!)
- Jäävesi ruokajuomana
- Ruokavalio
- Jokin krooninen sairaus
Jos epäilet, tee itse soodatesti: Siis vatsahappojen pikatesti. 1/4tl ruokasoodaa lasilliseen vettä, nautitaan tyhjään vatsaan. Normaali ihminen röyhtäisee 2-3 min kuluessa. Nopeammin tarkoittaa liikahappoisuutta, hitaammin matalaa happotasoa. 5 min jälkeen ei kannata enää tuijottaa kelloa. Happotaso on matala.
Jos tarvitset lisää happoja, perinteisiä suolahappokapseleita ei enää saa apteekista, mutta luontaistuotekaupasta saattaa löytyä. Paras ja helpoin apu on kuitenkin C-vitamiini aterioiden yhteydessä. Sehän on askorbiiniHAPPOa. Ja siitä saa happovaikutuksen lisäksi helppoa energiaa, mikä on häiriötilanteissa tervetullut lisä. C-vitamiinin saantisuositus on aikuisilla 1000mg/vrk. Suositeltava yläraja on 2000mg/vrk. Sitä enemmän voi aiheuttaa ripulia ja päänsärkyä. 500mg tabletteja saa nykyään edullisesti lähes joka marketista.
Itse käytin alkuun tarvittaessa sitruunavettä, etikka- tai omenahappoliuosta C-vitamiinitablettien lisäksi, vaikka nestemäinen happo onkin ikävämpää hammaskiilteelle. Siitä syystä niitä kannattaa käyttää vain aterian yhteydessä.
Mitä tapahtuu, kun vatsan hapot vähenevät?
1. Aminohappojen imeytyminen heikkenee
Proteiiniaineenvaihdunta kärsii ensimmäisenä. Proteiinit tarvitsevat pH:ta 1-3 pilkkoutuakseen aminohapoiksi. Ja kun ei ole suolahappoa, ruoansulatusentsyymi pepsiini ei pilko proteiineja. Käytännössä voi havaita, että proteiinipitoisesta ateriasta ei tunnu saavan energiaa. Tämä voi olla joskus syynä kasvisruokavalion suosimiseen: Lihasta tulee epämukava olo!
Yksi tärkeimmistä aminohapoista on tyrosiini, jota saa mm. linnunlihasta. Jos ei ole tyrosiinia, ei tule dopamiinia. Toinen on mm. porsaanlihasta saatava tryptofaani. Jos ei tryptofaania, ei serotoniinia. Muitakin vastaavia ketjuja voi olla järkkynyt. Aminohappoja on aika paljon. (Jos olet kasvissyöjä, ei hätää! Useita saa lisäravinteena myös vegaaneille sopivassa muodossa.)
Matala dopamiinitaso muun muassa vaikeuttaa keskittymistä eli saattaa aiheuttaa ADHD-oireita ja heikentää aloitekykyä. Se voi vaikuttaa lihasten palautumiseen rasituksesta, ja ääritapauksissa myös ajoittaista verenpaineen nousua: Keskittyminen kuluttaa dopamiinia, joka loppuu munuaisilta kesken, jolloin natrium ei poistu elimistöstä vaan imeytyy takaisin verenkiertoon!
Matala serotoniinitaso voi aiheuttaa masennusta, mutta myös ahdistuneisuutta, aggressiivisuutta ja kohonnutta verenpainetta. Jälkimmäinen tapahtuu säätelemällä vasopressiini-hormonia, joka säätelee nestetasapainoa, virtsantuotantoa ja janon tunnetta. Kova jano ei siis välttämättä ole oire diabeteksesta.
Normaalitilassa dopamiini ja serotoniini säätelevät toisiaan: Kun toista on paljon, toista on vähemmän. Jos vatsa ei toimi kunnolla, käy helposti niin, että molemmat ovat vähissä. Silloin eivät masennuslääkkeetkään pure kunnolla.
2. Hivenaineiden saatavuus heikkenee
Rauta (Fe), Seleeni (Se), Mangaani (Mn), ja jodi (I) ovat tarpeen solujen energiantuotannossa. Kun vatsa menettää happamuutta, näiden imeytyminen heikkenee ja hiipuu. Myös solujen happitaso kärsii. Samoin fosfori (P). Kaikkia noita tarvittaisiin energiantuotantoon mitokondrioissa. Kuten myös entsyymien ja ties minkä muun raaka-aineiksi. Väsyttää, heikottaa, ei tee mieli liikkua. Ajatuskaan ei kulje.
Myös kalsiumin (Ca), magnesiumin (Mg), sinkin (Zn), kuparin (Cu) ja boorin (B) imeytyminen kärsii. Niillä on vaikutusta mm. luuston ja lihasten toiminnalle. Sinkillä ja kuparilla sekä niiden keskinäisellä tasapainolla erityisen paljon myös mielialalle ja hormonitasoille. Autisteilla on usein todettu kohonnutta kuparitasoa. Samoin paniikkihäiriöstä kärsivillä. Kilpirauhasvaivoihin puolestaan saattaa liittyä ongelmia sinkin ja seleenin kanssa.
Hivenaineiden mittaus verikokeilla antaa vain viitteellisiä tuloksia. Kudoksiin sitoutunut taso voi olla täysin eri kuin verenkierrossa. Siksi yksittäisten arvojen sijaan kannattaisikin katsoa kahden vastakkain vaikuttavan hivenaineen keskinäistä suhdetta: Esim. K/Na, Mg/Ca, Zn/Cu jne. Valitettavasti lääkärit harvoin ajattelevat näin. (Paitsi eläinlääkärit, joille tämä on arkipäivää.)
Aminohappojen kuuluisi toimia välittäjinä hivenaineille. Jos niitä ei ole, voi syntyä puutostila vaikka hivenaineita olisi tarjolla ravinnosta. Esimerkiksi matala fosforitaso madaltaa näin myös aminohappo histidiiniä, joka on tärkeä osa immuunipuolustusta. Histidiini on histamiinin esiaste, eli histidiinitason muutokset vaikuttavat myös allergiavasteeseen.
Jos B6 sattuu olemaan korkealla, se heikentää myös fosforin imeytymistä. B6 eli pyridoksiini on, toisin kuin luullaan, vain heikosti vesiliukoinen. Pitkäaikaisessa käytössä suuret liika-annokset voivat kertyä lihaskudoksiin ja aiheuttaa neuropatiaoireita! Tällainen tilanne syntyy helposti, kun tulee otettua useampaa erilaista monivitamiinivalmistetta, kun imeytyminen ei tunnu olevan tehokasta.
Erityistarkastelussa mangaani: Mielen ylivilkkaus
Fosfori on erityisen kiinnostava tapaus. Kun emäksisyys lisääntyy, fosforikin vähenee. Ja sen myötä energiantuotanto. Sekä suoraan, että sen takia että fosforin vähetessä mangaani karkaa solujen energialaitosten, mitokondrioiden, pinnalta muihin tehtäviin. Kuten rasvojen varastointiin.
Jos mangaanilla on muuta tekemistä tai jos se on vaan vähissä imeytymishäiriön takia, aminohappo glutamaatti saattaa aiheuttaa ns. eksitotoksisen vaikutuksen. Glutamaatin pitäisi mangaanin avustuksella muuntua glutamiiniksi ja edelleen GABA:ksi (gamma-aminovoihappo), jolla on rauhoittava vaikutus paitsi glutamaatin hoppuiluun, myös mm. joihinkin serotoniinireseptoreihin. Glutamiinihapon tasapainopiste on ph 3. Sekään ei siis tykkää emäksisestä.
Jos mennään eksitotoksisuuteen, niin se tarkoittaa, että se vähä jäljellä oleva dopamiini konvertoituu pikavauhtia norepinefriiniksi ja epinefriiniksi. Aiheuttaen lisää keskittymishäiriöitä, joskus myös hyperaktiivisuutta. Lopputulos: Potilas yrittää tarttua moneen asiaan (tai esineeseen), mutta ei saa vietyä juuri mitään toimintoa loppuun asti. Pahimmillaan samoin käy sanoille ja ajatuksille.
Ajatukset laukkaavat, mutta jälkeä ei synny. Tästä en ole nähnyt tutkimusta, mutta epäilen itse, että yksi ensimmäisiä eksitotoksisuuden oireita on se, että kun katsoo esinettä, ei näe pelkästään sitä esinettä vaan esim. sen syntyhistorian, materiaalituotantoketjun, rinnakkaiset ja peräkkäiset välineet, ammatit joissa sitä käytetään, jne. Tällaisen ihmisen viestinnässä voi olla vaikea pysyä mukana. Aina ei omakaan viestintä pysy ajatuksen mukana.
Eksitotoksisuutta saattaa lisätä myös se, että salisylaatin on todettu estävän entsyymejä, joiden pitäisi muokata glutamaattia glutamiiniksi. Suoralta kädeltä sanoisin, että ei aspiriinia ADHD-tapauksille. Mikä ei tosin riitä, koska salisylaatteja on monessa ruo'assa. Yht'äkkiä ilmennyt salisylaattiherkkyys voi olla merkki imeytymishäiriöistä. Eksitotoksinen vaikutus on glutamaatin lisäksi myös aspartaamilla.
Erityistarkastelussa kalium: Paikalleen jumiutuminen
Mangaanin vähenemisellä on vielä yksi vaikutus. Se laskee kalium-tasoa, jonka vaikutus voi olla aivan päinvastainen kuin glutamaatilla. Varsinkin kun samaan aikaan toinen mahdollinen mekanismi voi muuttaa solujen kalium-kapasiteettia. Kun kaliumia tarvitaan solujen sisällä kuten nyt vaikka työsuorituksissa, se loppuukin verenkierrosta kesken. Ta-Daa! Hypokaleeminen kohtaus. Kädet tai jalat eivät tottele kunnolla.
Joskus syntyy myös unihalvausta muistuttava paralyysikohtaus, jossa potilas on tajuissaan mutta kykenemätön liikkumaan tai kommunikoimaan. Se menee yleensä ohi itsekseen parissakymmenessä minuutissa. Tosin kunnolla toipumiseen saattaa mennä helposti tuntikin.
Ajoittaisia paralyysikohtauksia on sekä hypo- että hyperkaleemisia. Eli matalasta ja korkeasta kaliumtasosta johtuvia. Jos kohtaus on hypokaleeminen, kalium-ravintolisästä voi olla apua ja glukoosin syöminen saattaa triggeröidä kohtauksen päälle. Hyperkalemian kanssa päin vastoin: kalium aiheuttaa ja glukoosi auttaa. Molempia esiintyy myös joidenkin geneettisten sairauksien yhteydessä. Kohtaukset ovat silloin yleensä vain osittaisia, ja saattavat kestää jopa päiväkausia.
Kalium-liitännäisten paralyysikohtausten diagnosointia vaikeuttaa se, että veren kaliumtaso heittää vain kohtauksen aikana. Ilman kohtausta otetut verikokeet näyttävät yleensä normaaleja arvoja. Huom! Kalium-lisäravinteita ei kannata käyttää varmuuden vuoksi. Liika kalium voi aiheuttaa munuaisvaurioita.
Jos tällaista ilmenee, kannattaa kokeilla, auttaisiko ylimääräinen magnesium. Häiriötilanteella voi olla jotain tekemistä ns. kalsium-portillisen kalium-aineenvaihdunnan kanssa. Magnesium vaikuttaa kalsiumia vastaan, ja ainakin minulla tuntuu estävän hypokalemian päälle lyömisen silloin, kun ensimmäisiä oireita on jo ehtinyt ilmaantua.
3. Vitamiinien imeytyminen heikkenee
Hivenaineiden lisäksi energiantuotantoon tarvitaan vitamiineja B12, B15 ja K. Jos vatsan pH on liian korkea, niidenkin imeytyminen takkuilee. Erityisesti B12 on tärkeä hermostolle ja ns. metylaatiosyklille (ks. Yasko Methylation Pathway), joka käsittelee mm. raskasmetalleja, DNA:ta ja RNA:ta; sekä vaikuttaa dopamiinin ja serotoniinin tuotantoon.
B12:n puute ei kuitenkaan aina johdu vatsasta. Siihen vaikuttavat myös melko yleiset geenimuunnokset (MTHFR), joiden takia elimistö ei pysty muokkaamaan yleisintä varastointimuotoa, syanokobalamiinia, aktiivisiin muotoihin. Näiden geenimuunnosten kantajat tarvitsevat B12:nsa jossain sen kolmesta aktiivisemmasta muodosta.
B1 eli tiamiini hajoaa emäksisessä ympäristössä herkästi. Sitä tarvitaan sokereiden pilkkomiseen. Tiamiinin äärimmäinen puutos, beriberi, aiheuttaa monenlaisia vakavia oireita. Sitä uskotaan esiintyvän erityisesti alkoholisteilla, joten terveydenhuollon asenteet saattavat olla sen mukaisia. Lievemmät puutosoireet saattavat kuitenkin olla esim. lihaskramppeja tai pieniä hermojen nykimisiä.
4. Ravinnosta saatava energia muuttuu, joten ravinto muuttuu
Mainitsin jo yllä proteiiniruoansulatuksen heikkenemisen ja tiamiinin vaikutuksen sokereiden pilkkomisessa. Toisin kuin proteiinit, hiilihydraatit alkavat sulaa jo suussa. Se selittää, miksi korkeahiilihydraattinen ruokavalio saattaa joillekin toimia paremmin kuin proteiineja suosiva. Tai miksi yhden ihmisen ruokavalio voi äkillisesti muuttua.
Jos vatsahappokadon syynä on Helicobakteeri, se nappaa yksinkertaiset hiilihydraatit käyttöönsä. Bakteerin kantaja oppii pian tykkäämään esimerkiksi kaurapuurosta ja papumuhennoksesta. Helico kaappaa vatsasta myös B12:n, joten imeskelytableteista voi olla hyötyä.
Sinkin puute heikentää insuliinin toimintaa, mikä voi selittää mahdollisia muutoksia glukoosiherkkyydessä.
5. Salamatkustajat pitävät bileet
Kun pH nousee, hiivat ja bakteerit viihtyvät oikein hyvin. Niitä kuuluu vatsan normaaleihin asukkaisiin monenlaisia. Happotason muuttuessa voi kuitenkin käydä niin, että luonnollinen tasapaino järkkyy ja jokin kasvusto heittäytyy hankalaksi. Voi käydä niin, että ruoka ei sula vaan fermentoituu. Mikä saattaa aiheuttaa sivutuotteena mm. alkoholia ja hallusinogeeneja... Eikä ainakaan auta potilasta tulemaan otetuksi vakavasti!
Tästä syystä vaikka etikkahappo on hyvä lisä vatsan tasapainotukseen, käymisteitse valmistettu omenaviinietikka ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Se sisältää väistämättä hiivajämiä.
Kun ruoka jämähtää vatsaan vellomaan eikä ulostemassa liiku kunnolla, syntyy monenlaisia vatsavaivoja. Ummetusta, ripulia, tai molempia vuorotellen. Vatsan voimakasta turvotusta ruokailun jälkeen. Kaasuja, jotka pyrkivät ulos molemmista päistä. Väänteitä ja voivotuksia.
Ummetus saattaa joskus johtua siitä, että tärkeä antioksidantti glutationi ei kierräty uudelleen aktiiviseen muotoon. Siihen tarvitaan C- ja E-vitamiineja sekä omega-rasvahappoja. Kannattaa ainakin kokeilla ulostuslääkkeen sijaan.
Moni luvaton asukas paitsi viihtyy tietyssä pH-arvossa, myös muokkaa vatsan pH:ta mieleisekseen.
Ja tässä oli varmasti vain pieni osa siitä, mitä kaikkea emäksisessä vatsassa tapahtuu!
Vastaan mielelläni kysymyksiin omista kokemuksistani. Kysymykset voi paiskata tänne jatkoksi kaiken kansan nähtäville. Laitoin ketjun seurantaan. Mutta en ole foorumin vakituinen lukija, joten en ehkä huomaa kovin pian.