Onko outoo jos kolmas ilmottautuu samalta paikkakunnalta samanlaisen ongelman kanssa? o_O
Tosiaan tuossa 2-3v sitten alkoi salihommat tökkimään, ensin loppui jalkojen palautuminen sitten selkä ei tahtonut enää palautua ja lopulta koko ukko väsähti (isot lihasryhmät meni eka). Pari vuotta nyt ollut erinlaisissa labroissa ja testeissä (aika perus laajaa verenkuvaa jne). Ruokavalioo itse epäilin välillä, tuli käytyä laktoosi ja keliakia kokeet joista tuli puhtaat paperit. Koskaan ei ole mitään selitystä löytynyt ja kahden yksityisen talon eri lääkäreitä olen käynyt läpi. Tällä hetkellä tilanne on jo hieman parempi, mutta kesällä oltiin siinä että kyykkyjä kun teki 10 toistoa 3 sarjaa omalla painolla niin "domssit" kesti viikon tai yli. Tosin nytkin saattaa huomata, että arjen askareista voi saada hauiksiin domssit.
Kahdella eri fysioterapeutilla olen käynyt jalkojen jäykkyyttä hoitamassa ja molemmat on vahvasti sitä mieltä, että olen treenannut liikaa ja levännyt liian vähän. Viimeisin hoitosuhde oli tänä kesänä eikä fyssari pitänyt minään ihmeenä, että ylikunto tuntuu vieläkin parin vuoden jälkeen. Lähti jalkapohjista ylöspäin käymään läpi faskiapisteitä ja jokaikinen oli aivan kosketusherkkä ja pahasti jumissa. Treeniä nyt pahimmillaan oli 5-12 viikossa, salia ja juoksua, viikonloppusin tuplana ja miten sattuu. Treenit ei ollut edes mitään kovin rankkoja eikä varsinkaan pitkiä 20-45min. Dietillä tuli vedettyä välillä nollahiilareilla paitsi palkkarissa ja treenin jälkeen ruuassa oli yleensä. Kerran pari viikossa kuitenki hiilaritankkaus, tuntu vaan toimivan itselle. Liikaa treeniä ja liian vähän lepoa tuli lähinnä siitä, että työ on fyysisesti erittäin raskas ja päivät on työmatkoineen 10 tuntisia. Perheeseen kuuluu 3 pientä lasta joten yöunetkaan ei aina olleet priimaa ja tietysti yöunista piti tinkiä jos aikoi treenata. Olin myös kahdesti First Beat mittauksessa joissa vedin jonkin historian ennätykset stressi/kuormitus lukemissa. Päivät alkoivat heti herätyksestä täydellä punaisella tolpalla ja jatkuivat iltaan asti samana kunnes olin kirjannut päiväkirjaan "menin nukkumaan". Anturit oli minuutin viiveellä lukenut "syvää unta" koko yön. Lääkärit sanoi sillon että "tuon on sinun pelastus tällä hetkellä, jos et nukkuisi niin et jaksaisi, mutta hyvältähän tämä ei näytä". Unen kait pitäis tulla silleen hiljalleen ja se syväuni saavutetaan vasta viiveellä.
Toistaiseksi olen uskotellut itseleni että vedin itseni piippuun/ylikuntoon treenaamisen kanssa ja tässä elämäntilanteessa ei vaan voi treenata noin paljon. Tavallaan toivon, että kysymys on ylikunnosta ja joskus tästä suosta vielä noustaan ja pääsee takaisin kuntoon.