Kroppa ei kestä fyysistä rasitusta lainkaan ja kunto romahtamassa, missä vika?

Jos siihen laboratorialähetteeseen ne on ruksittu, niin kyllä silloin ne kaikki pitäisi ottaa. En sano että lähtökohtaisesti oireet johtuisivat matalista testoista, enkä ihmettele vaikka olisivat kyykänneet kaikesta tästä stressistäkin, mutta selvittäisin nekin. Näkisi, että möyriikö ne ihan pohjamudissa ja silloin ainakaan sen puolesta jaksaminen ei ole hyvää. Ikäsi huomioiden (nousee vanhemmiten) SHBG lähentelee annetun viitearvon ylärajaa ja se on vähän huono asia, sillä se sitoo vapaata testosteronia.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Joo, kyllä tässä nyt on labran puolelta tullut virhe, kun ei ole sitä testoa mitattu, tai jos on mitattu niin se on jäänyt noista tuloksista pois. Täytyy heti maanantaina soittaa labraan. Hyvä kun tuli puheeksi, empä olisi itse asiaa muuten huomannut.
 
Olisko mentaalipuolen ongelmaa? Ihminen pystyy sukkeroimaan itselleen melkein mitkä tahansa oireet. Itse olen sairastanut mm. "reuman". Olin siis ihan varma että sairastan reumaa ja söin vaikka mitä ja tilasin reumasta parantumisen kirjoja 3-4 kappaletta. Näin jälkiviisaanaa koko "reuma" hiukan naurattaa minuakin ja vaimoa vielä enemmän. Taustalla oli muutoksia treeniä, isän kuolema ja stressaava tilanne töissä.
 
Ei ongelma johdu siitä. Toki ei tässä henkinen puolikaan missään parhaassa terässä ole kun urheilua ja salitreeniä rakastavana ei ole yli puoleen vuoteen voinut juuri mitään raskaampaa liikuntaa harrastaa (kokeiltu kyllä on huonoin seurauksin), mutta se vika on selvästi jossain fyysisellä puolella, koska kävelyä raskaampi liikunta aiheuttaa niin selvät fyysiset oireet.
 
Joo eli testot oli vaan jäänyt jostain syystä tulosteesta pois. Arvot oli: S-TestoVl 371, S-Testo 26.1 ja S-SHBG 42. Kaksi ja puoli vuotta aiemmin vastaavat arvot olivat 309, 20 ja 34. Lääkäri tietysti kaikki arvot mulle kommentoi ensi viikolla, mutta äkkiseltään vaikuttaisi, että testotasoissa ei mitään ihmeempää vikaa ole?
 
tourettes sanoi:
Joo eli testot oli vaan jäänyt jostain syystä tulosteesta pois. Arvot oli: S-TestoVl 371, S-Testo 26.1 ja S-SHBG 42. Kaksi ja puoli vuotta aiemmin vastaavat arvot olivat 309, 20 ja 34. Lääkäri tietysti kaikki arvot mulle kommentoi ensi viikolla, mutta äkkiseltään vaikuttaisi, että testotasoissa ei mitään ihmeempää vikaa ole?
Click to expand...

Joo ei, yllättävänkin hyvät arvot tilanteen stressaavuuden nähden. Missä tän asian kanssa nyt mennään, onko selvinnyt mitään uutta?
 
Super5 sanoi:
Joo ei, yllättävänkin hyvät arvot tilanteen stressaavuuden nähden. Missä tän asian kanssa nyt mennään, onko selvinnyt mitään uutta?
Click to expand...

No tilanne on hieman parempaan suuntaan mennyt, mutta mitään ratkaisevaa ei ole selvinnyt. Pään magneettikuvauksen ja lihasbiopsin tuloksia edelleen odotan. Labroista lääkäri kommentoi, että "Ferritiini noussut edelleen (yli 150) ja kuvastaa oksidatiivistä stressiä ja/tai akuutin faasin reaktiota eikä kerro välttämättä rautatasapainosta" sekä "Homokysteeni tavoitetasaon alarajalla.".

Yksityisellä puolella kävin kuntokartoituksessa ja siitä lausunto kuuluu näin: "Aerobinen kunto on heikko heikko ja laktaatti jo alussa korkeahko ja hyytyy heti anerobisen kynnyksen jälkeen eli keho ei kestä laktaattia viitaten ongelmiin sitruunahappokierrossa ja/tai oksidatiivisessa fosforylaatiossa."

Vaihdettiin kilpirauhaslääke Thyroidista pelkkää T3-hormonia sisältävään Liothyroniin (mahdollisen rT3-ongelman vuoksi). Olo on kuusi viikkoa lääkityksen vaihdon jälkeen hieman parempi. Energiaa on hieman enemmän kuin aiemmin ja lievää fyysistä rasitustakin elimistö jo sietää (tosin puntteihin on turha koskea vielä pitkiin aikoihin). Päänsäryt ja selkäkivut ovat lähes täysin hävinneet, toisaalta taas tilalle on tullut jo toista kuukautta kestänyt ja paheneva täysin sietämätön vihlova kova kipu toisessa pakaralihaksessa, joka vaikeuttaa jo kävelyäkin. Lääkärin mukaan lihaskivut ovat yleinen oire rT3-ongelman kanssa, ja helpottavat tai poistuvat T3-lääkityksen myötä, mutta ei ole ainakaan vielä lääkitys tuonut mitään apua siihen.
 
Itsellä on melkein identtinen tilanne aloittajan kanssa. Viestisi perusteella käyn todennäköisesti jopa samalla lääkärillä Lupauksessa. Minulla on samat oireet tuota selkäkipua lukuunottamatta ja lisäksi pari lisäoiretta. Minulla oli ensioireet 3 vuotta sitten kun salitreeni ei oikein maistunut. Kuvittelin aluksi itseni vaan laiskaksi, mutta sitten alko painojen ja toistojen määrä tippumaan kunnes oli pakko lopettaa urheilu. Tämän jälkeen uupumus tuli aivoihin jne. Nyt en ole pystynyt 2,5 vuoteen urheilemaan ollenkaan ja kävelemään vain noin kilometrin. Sen jälkeen olo kun olisi vetänyt maratonin. Muukin rasitus vie voimat täysin ja täytyy palautua pari päivää. Painoni nousi alussa 25kg ja pistin sen saurauden piikkiin mutta kun tarkemmin laskeskelin kalorit niin tuo lihominen johtui vaan siitä että kaikki urheilu loppui täysin ja tuli ylisyötyä kulutukseen nähden.

Minulla oli myös pyruvaatti korkella ja samanlaisia tuloksia sitruunahappokierron ja oksidatiivisen forforylaation osalta, eli ne oli matalalla joten vika mahdollisesti niissä. Julkisella puolella eivät kiinnittäneet pyruvaatin korkeuteen oikeastaan mitenkään huomioo kerta laktaatti ei ollut korkealla. Tekisi mieli testauttaa tuo laktaatti rasituksessa sillä pelkästään kauppakassin kanto vie kädet niin hapoille että ne rupee tärisee. Sen takia kiinnostas tietää että missä ja minkälaisessa kuntokartoituksessa olet käynyt? Olen myös jo 5 numeroisen luvun syytänyt lääkäreille ja tutkimuksiin mutta mitään ratkaisua ei ole löytynyt. Diagnoosina on tuo Kroonien väsymysoireyhtymä mistä eräs käyttäjä linkkasikin. Vakuutusyhtiöhän ei sitä hyväksy vaan olen asian vienyt vakuutusoikeuteen. Onhan tämä elämä paskaa ja käyntännössä ohi kun ei voi tehdä töitä, ei harrastaa, ei seurustella, ei urheilla, ei liikkua tai tehdä yhtään mitään. Pelkästään kaupassa käynti on jo taistelua. Ja vakuutusyhtiön mielestä ei mitään vikaa, töihin vain. MInulla on erikoislääkäreiden lausunnot ja diagnoosit työkyvyttömyydestä mutta vakuutusyhtiölle ne ei kelpaa.

Itselleni on tehty nuo unitesti ja selkäydin punktiot jne. eli paljon on tutkittu mutta mitään ratkaisua ei ole löytynyt. Pään magnettikuvissakaan ei löynyt mitään. Tuota suolistoakin olen yrittänyt tuon saman lääkärin toimesta laittaa kuntoon hiivakuurilla ja greipinsiemen kuurille jne. Olen myös nuo kilpirauhaslääkkeet T3 ja T4 syönyt eli ihan sama hoitokokeilu linja tuon saman lääkärin kanssa. Tosin mulle noista kilpirauhaslääkkeistä ei ollut hyötyä. Arvot tosin oli melko alhaalla ja ne parani mutta olossa ei parannusta. Lisäksi testo oli matalalla, ja tuo shbg liian korkealla mutta se johtu todennäköisesti kilpirauhaslääkkeestä. Eli hormoonitoimintakaan ei ole oikein kunnossa. Ymmärrän täysin minkälainen olo sulla on ja kuinka uuvuttavaa on jokapäiväinen arki. Eikä kyse ole päänupista, vaikka tyhjänpanttina olo alkaa siihenkin vaikuttamaan. Sitä aina välillä yrittää väkisin vääntää ja ottaa itseään niskasta kiinni muuta heti kun tulee vähänkin rasitusta niin kunto romahtaa niin ettei meinaa sängystä päästä ylös huonoina päivinä. Ite olen melko pessimistinen jo tilanteen ratkaisusta. Aina välillä tulee valoa tunnelin päähän mutta jos jotain kokeilee niin parannusta ei tule. Mitä itse luin että tuo sitruunahappo tuottaa jopa 18x enemmän energiaa kun glykolyysi eli sitä tulee vedettyä jollain 10% energia varannoilla verrattuna terveeseen ihmiseen jos siis ongelma tossa sitruunahappokierrossa ja siltä kyllä tuntuukin olo. Kyse ei ole mistään pienestä uupumuksesta. Itse toivon pääsyä lihasbiopsioon, olen pyytänyt tuota lääkäriä lähettämään lähetteen Meilahden lihastautipuolelle kun asustelen pääkaupunkiseudulla enkä kuopiossa enää. Lisäksi olen potilaanan meilahden kuntoutustutkimusyksikössä mutta siellä ei hoideta mitenkään.

Jos jotain parannusta tai selvennystä saat oireillesi niin olisin kiitollinen jos siitä tänne ketjuun kirjoittaisit niin voisi olla minullekin apua.
 
Onko outoo jos kolmas ilmottautuu samalta paikkakunnalta samanlaisen ongelman kanssa? o_O

Tosiaan tuossa 2-3v sitten alkoi salihommat tökkimään, ensin loppui jalkojen palautuminen sitten selkä ei tahtonut enää palautua ja lopulta koko ukko väsähti (isot lihasryhmät meni eka). Pari vuotta nyt ollut erinlaisissa labroissa ja testeissä (aika perus laajaa verenkuvaa jne). Ruokavalioo itse epäilin välillä, tuli käytyä laktoosi ja keliakia kokeet joista tuli puhtaat paperit. Koskaan ei ole mitään selitystä löytynyt ja kahden yksityisen talon eri lääkäreitä olen käynyt läpi. Tällä hetkellä tilanne on jo hieman parempi, mutta kesällä oltiin siinä että kyykkyjä kun teki 10 toistoa 3 sarjaa omalla painolla niin "domssit" kesti viikon tai yli. Tosin nytkin saattaa huomata, että arjen askareista voi saada hauiksiin domssit.

Kahdella eri fysioterapeutilla olen käynyt jalkojen jäykkyyttä hoitamassa ja molemmat on vahvasti sitä mieltä, että olen treenannut liikaa ja levännyt liian vähän. Viimeisin hoitosuhde oli tänä kesänä eikä fyssari pitänyt minään ihmeenä, että ylikunto tuntuu vieläkin parin vuoden jälkeen. Lähti jalkapohjista ylöspäin käymään läpi faskiapisteitä ja jokaikinen oli aivan kosketusherkkä ja pahasti jumissa. Treeniä nyt pahimmillaan oli 5-12 viikossa, salia ja juoksua, viikonloppusin tuplana ja miten sattuu. Treenit ei ollut edes mitään kovin rankkoja eikä varsinkaan pitkiä 20-45min. Dietillä tuli vedettyä välillä nollahiilareilla paitsi palkkarissa ja treenin jälkeen ruuassa oli yleensä. Kerran pari viikossa kuitenki hiilaritankkaus, tuntu vaan toimivan itselle. Liikaa treeniä ja liian vähän lepoa tuli lähinnä siitä, että työ on fyysisesti erittäin raskas ja päivät on työmatkoineen 10 tuntisia. Perheeseen kuuluu 3 pientä lasta joten yöunetkaan ei aina olleet priimaa ja tietysti yöunista piti tinkiä jos aikoi treenata. Olin myös kahdesti First Beat mittauksessa joissa vedin jonkin historian ennätykset stressi/kuormitus lukemissa. Päivät alkoivat heti herätyksestä täydellä punaisella tolpalla ja jatkuivat iltaan asti samana kunnes olin kirjannut päiväkirjaan "menin nukkumaan". Anturit oli minuutin viiveellä lukenut "syvää unta" koko yön. Lääkärit sanoi sillon että "tuon on sinun pelastus tällä hetkellä, jos et nukkuisi niin et jaksaisi, mutta hyvältähän tämä ei näytä". Unen kait pitäis tulla silleen hiljalleen ja se syväuni saavutetaan vasta viiveellä.

Toistaiseksi olen uskotellut itseleni että vedin itseni piippuun/ylikuntoon treenaamisen kanssa ja tässä elämäntilanteessa ei vaan voi treenata noin paljon. Tavallaan toivon, että kysymys on ylikunnosta ja joskus tästä suosta vielä noustaan ja pääsee takaisin kuntoon.
 
honier sanoi:
Onko outoo jos kolmas ilmottautuu samalta paikkakunnalta samanlaisen ongelman kanssa? o_O

Tosiaan tuossa 2-3v sitten alkoi salihommat tökkimään, ensin loppui jalkojen palautuminen sitten selkä ei tahtonut enää palautua ja lopulta koko ukko väsähti (isot lihasryhmät meni eka). Pari vuotta nyt ollut erinlaisissa labroissa ja testeissä (aika perus laajaa verenkuvaa jne). Ruokavalioo itse epäilin välillä, tuli käytyä laktoosi ja keliakia kokeet joista tuli puhtaat paperit. Koskaan ei ole mitään selitystä löytynyt ja kahden yksityisen talon eri lääkäreitä olen käynyt läpi. Tällä hetkellä tilanne on jo hieman parempi, mutta kesällä oltiin siinä että kyykkyjä kun teki 10 toistoa 3 sarjaa omalla painolla niin "domssit" kesti viikon tai yli. Tosin nytkin saattaa huomata, että arjen askareista voi saada hauiksiin domssit.

Kahdella eri fysioterapeutilla olen käynyt jalkojen jäykkyyttä hoitamassa ja molemmat on vahvasti sitä mieltä, että olen treenannut liikaa ja levännyt liian vähän. Viimeisin hoitosuhde oli tänä kesänä eikä fyssari pitänyt minään ihmeenä, että ylikunto tuntuu vieläkin parin vuoden jälkeen. Lähti jalkapohjista ylöspäin käymään läpi faskiapisteitä ja jokaikinen oli aivan kosketusherkkä ja pahasti jumissa. Treeniä nyt pahimmillaan oli 5-12 viikossa, salia ja juoksua, viikonloppusin tuplana ja miten sattuu. Treenit ei ollut edes mitään kovin rankkoja eikä varsinkaan pitkiä 20-45min. Dietillä tuli vedettyä välillä nollahiilareilla paitsi palkkarissa ja treenin jälkeen ruuassa oli yleensä. Kerran pari viikossa kuitenki hiilaritankkaus, tuntu vaan toimivan itselle. Liikaa treeniä ja liian vähän lepoa tuli lähinnä siitä, että työ on fyysisesti erittäin raskas ja päivät on työmatkoineen 10 tuntisia. Perheeseen kuuluu 3 pientä lasta joten yöunetkaan ei aina olleet priimaa ja tietysti yöunista piti tinkiä jos aikoi treenata. Olin myös kahdesti First Beat mittauksessa joissa vedin jonkin historian ennätykset stressi/kuormitus lukemissa. Päivät alkoivat heti herätyksestä täydellä punaisella tolpalla ja jatkuivat iltaan asti samana kunnes olin kirjannut päiväkirjaan "menin nukkumaan". Anturit oli minuutin viiveellä lukenut "syvää unta" koko yön. Lääkärit sanoi sillon että "tuon on sinun pelastus tällä hetkellä, jos et nukkuisi niin et jaksaisi, mutta hyvältähän tämä ei näytä". Unen kait pitäis tulla silleen hiljalleen ja se syväuni saavutetaan vasta viiveellä.

Toistaiseksi olen uskotellut itseleni että vedin itseni piippuun/ylikuntoon treenaamisen kanssa ja tässä elämäntilanteessa ei vaan voi treenata noin paljon. Tavallaan toivon, että kysymys on ylikunnosta ja joskus tästä suosta vielä noustaan ja pääsee takaisin kuntoon.
Click to expand...
Kaikilla mun tietämillä mystisesti väsyneillä tai väsymysoireyhtymäläisillä on vastaava historia. Kynttilää poltettu vuosia molemmista päistä yhtä aikaa. Tuossakin tuli esiin että pienet lapset vuosia häirinnyt unia, Isot treenimäärät, raskas työ yms. Varsinkn jos kroonisessa univelassa yrittää tehdä kovaa, kehittävää treeniä niin ongelmiin joudutaan. Yksi toinen oli vajaat kymmenen vuotta vääntänyt useampaa tutkimusta ja väitöskirjaa seitsemän päivää viikossa. Ravattiin konferensseissa maailmalla. Unesta karsitiin aina ekana. Lopulta tuli stoppi eikä reilukaan työmäärän vähennys millään alkanut auttaa väsymykseen. Tiedä sitten voisiko ihminen polttaa itsensä lopullisesti loppuun ettei mikään lepo auttaisi? Jotkut elimistön säätelyjärjestelmien muutokset senkin tietty aiheuttaisi ja niihinkin ehkä voisi vaikuttaa. Mutta hankalaa on jos missään labroissa ei ole poikkeavaa, eikä kuvantamisillakaan mitään löydy.
 
Kuulostaa krooniselta ylikunnolta, tiedä sitten.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylikunto

Suosittelen totaalilepoa ja tarpeeksi myös rasvaa/hiilareita, jotta keho palautuu myös henkisesti.

Itselläni meni hieman yli tuo liikunnan harrastus tuossa syksyllä.
Kävin 5 krt/viikossa salilla+pyöräilin päivittäin 10km+.
Aloitin siis nolla kunnolla monen vuoden tauon jälkeen liian kovalla innolla ja söin aika proteiini pitoisesti ja rasvaa en juuri käyttänyt. Ihmettelin kun juuri tuon kaltaisia oireita alkoi ilmetä ja tuntu, että kroppa leikkaa kii. joten pidin viikon totaali levon kaikesta liikunnasta ja huomasin, että pikkuhiljaa alkoi keho palautumaan ja oireet katoamaan.

Kävin myös monta kertaa lääkärissä kyseisten vaivojen tiimoilta, ikinä ei mitään löytynyt ja myös ekg otettiin lähes joka kerta kun oli myös kovia rintakipuja.

Toki nämä ovat vain henkilökohtaisia kokemuksia.

Ps. toivottavasti selviä mikä on vikana.
 
Viimeksi muokattu:
Ei pystyny enää edittaa.
Joten hieman lisää.
Ylikunto, stressi ja huonosti nukutut yöunet yhdessä tappaa kropan totaalisesti.
Musta tuntuu, että nämä asiat mistä olet kirjoitellut vaivaavat sinua todella paljon.
Ja kun joudut miettimään mikä vaivaa ja kun et saa selkeää vastausta lääkäreiltä.
Se kuluttaa myös sinua henkisesti ja fyysisesti todella paljon ja lisää ahdistusta ja stressiä, joka kuluttaa vielä roimasti enemmän.
Lue myös https://fi.wikipedia.org/wiki/Stressi

Myös huomasin sinun käyttävän lääkkeitä nukkumiseen. Nuo lääkkeet sisältävät suurenmäärän turhia myrkkyjä jotka kerääntyvät elimistöön.

jotka mahdollisesti vaikuttaa munuaisiin?

En tässä kauheasti viitti jakaa koko kansalle henkilökohtaisempia kokemuksia, mutta sanon vielä, että Stressi, Ylikunto ja lääkkeillä nukkuminen(ei ole sitä oikeaa unta) vertaisin sitä melkein alkoholi vaikutuksen alaisena nukkumiseen.

Vaikuttavat todella dramaattisesti fyysiseen ja henkiseen kuntoon.

En osaa antaa muuta neuvoja kun stressitöntä elämää, liikuntaa hyvän maun rajoissa, pikkuhiljaa lääkkeistä luopuminen, tarpeeksi pitkät yöunet, tarpeeksi ruokaa ja positiivista mieltä ja kehon puhdistamista.

http://www.homeopaatti.com/itsehoito/spirulina-chlorella

Tuosta Chlorellan avulla kropan puhdistamisesta tuskin olisi haittaa, itse huomasin toimivan niikuin luvattiin, ja elimistö alkoi puhdistua(tuli n.10vuotta käytettyä erilaisia lääkkeitä nukkumiseen)

Tsemppiä ja voimia!
 
Viimeksi muokattu:
Dr.Faustus sanoi:
Kaikilla mun tietämillä mystisesti väsyneillä tai väsymysoireyhtymäläisillä on vastaava historia. Kynttilää poltettu vuosia molemmista päistä yhtä aikaa. Tuossakin tuli esiin että pienet lapset vuosia häirinnyt unia, Isot treenimäärät, raskas työ yms. Varsinkn jos kroonisessa univelassa yrittää tehdä kovaa, kehittävää treeniä niin ongelmiin joudutaan. Yksi toinen oli vajaat kymmenen vuotta vääntänyt useampaa tutkimusta ja väitöskirjaa seitsemän päivää viikossa. Ravattiin konferensseissa maailmalla. Unesta karsitiin aina ekana. Lopulta tuli stoppi eikä reilukaan työmäärän vähennys millään alkanut auttaa väsymykseen. Tiedä sitten voisiko ihminen polttaa itsensä lopullisesti loppuun ettei mikään lepo auttaisi? Jotkut elimistön säätelyjärjestelmien muutokset senkin tietty aiheuttaisi ja niihinkin ehkä voisi vaikuttaa. Mutta hankalaa on jos missään labroissa ei ole poikkeavaa, eikä kuvantamisillakaan mitään löydy.
Click to expand...

Sehän tuossa omalla kohdalla oli petollisinta, että ennen väsymistä elin "elämäni parasta aikaa". Energiaa tuntui olevan ihan loputtomasti ja kroppa oli elämäni parhaassa kunnossa. Ensimmäisiä merkkejä kun alkoi ilmaantua niin aloin ottamaan ihan täyslepoa treenistä viikon kerrallaan. Tuntui että nyt menee taas eteenpäin ku jatkoi. Jossain vaiheessa se kuitenkin tyssäsi kokonaan, varmaan alkoi olla myös normaalia enemmän ja pidempää flunssaa. Treenistä väsyi totaalisesti ja kovan treenin jälkeen nousi vähän kuumetta, siinä vaiheessa kait tuli lopeteltua treenit. Varmaankin aivan liian myöhään sillä väsyminen ja oireet vaan paheni vaikka suorittaminen oli jo nollissa pitkään.
 
Mä treenasin itseni ylikuntoon joskus nuorempana. Taisi vuosi mennä ennenkuin palauduin niin että kykeni taas urheilussa kehittymään. Ei kyllä oireet olleet noin dramaattisia mitä muut tuossa edellä ovat kuvanneet. Onko teiltä tutkittu mahdollista mykoplasmainfektiota? Sehän on ikävä riesa monellakin urheililjalla ollut. Oireet voivat olla hyvin epämääräisiä, eikä aina ole niitä ylähengitystieoireita. Mutta onhan tietty kaikkia harvinaisia neurologisia sairauksia ja lihassairauksia. Mutta ehkä niitä osaisi lääkärit kuitenkin nopeammin epäillä.
 
Basileios, tuo kuntokartoitus oli myös Lupauksessa. Heidän nettisivuiltaan löytyy lisätietoa Liikuntapalvelut-kohdasta. Mainitsit, että olet kokeillut T3 ja T4-kilpirauhaslääkkeet, niin oletko kokeillut lääkitystä pelkällä T3-lääkkeellä eli Liothyronilla? Itse olen aiemmin syönyt normaalia tyroksiinia, ja eläinperäistä Thyroidia (joka sisältää molempia T3 ja T4-hormonia) ja kumpikaan ei ole oloon vaikuttanut mitenkään. T3-lääkitys on ainut lääkitys mistä on selvää hyötyä ollut oloon, joten jos sitä et ole kokeillut niin suosittelen kokeilemaan.

Kys:istä tuli pään magneettikuvauksen ja lihasbiopsin tulokset, ja niistä ei löytynyt mitään vikaa. Lääkärikään ei tuntunut suhtautuvan asiaan kovin vakavasti, sain sen vaikutelman, että piti syynä terveysongelmiin pääasiassa liikunnan harrastamattomuutta. Yritä siinä nyt selittää, että kun haluaisi harrastaa sitä liikuntaa, mutta kun elimistö ei kestä sitä. Nyt ollaan taas vähän pattitilanteessa, Kys:in puolelta asia jäi siihen, ja Lupauksellekaan en ihan heti viitsi varata aikaa, kun sieltäkään tuskin mitään uutta olisi tiedossa, vain rahanmenoa.

Viime viestissä kehuin, että olo on hieman parempaan suuntaan mennyt, ja kroppa kestää lievää fyysistä rasitustakin hieman, mutta saunomassa kun erehdyin käymään pitkästä aikaa niin kyllä tuli taas olo rymisten alas. Sitä ei näköjään elimistö kestä lainkaan vielä. Onko sulla Basileios sama juttu saunomisen kanssa?

Ropzulta hyvää tekstiä. Täytyy nyt vaan taas jälleen kerran (kymmeninen aiempien yritysten jälkeen) yrittää omin voimin parantaa tilannetta, lievittää tuota stressiä, yrittää rentoutua enemmän, korjata ruokavalioo paremmaksi, yrittää saada lääkkeiden käyttöä vähennettyä jne. Tuo stressi varmasti on isona syynä näihin ongelmiin. Tällä hetkellä on elämässä muutamia isoja stressaavia asioita tämän terveysongelman lisäksi (joista ei pääse irti ihan heti), ja tuntuu, että se stressaaminen ja asioiden miettiminen on aivoissa käynnissä 24/7. Muutenkin kun olen luonteeltani sellaista liikaa ajattelevaa tyyppiä (joka on enemmän kirous kuin positiivinen asia) niin vaikkei elämässä mitään huolia ja murheita olisikaan niin aivot raksuttaa jatkuvasti, ajatukset vilisee päässä käytännössä kokoajan, ja se vaikeuttaa esim. sitä nukkumista huomattavasti. Kun ois vaan päässä semmoinen vipu, josta voisi laittaa aivot off-asentoon aina nukkumaan mennessä niin kylläpä olisi elämä helpompaa.
 
Kokeilin myös pelkästään tuota T3 Liothyroidia. En kokenut siitä oikeastaan mitään apua. Sauna ei minulla romahduta kuntoa, mutta tiedän että monella joka sairastaa väsymysoireyhtymää niin se heikentää oloa. Itsellä on lähinnä kylmä mikä tuntuu herkemmin luissa ja ytimissä.

Tuo liikunnan lisääminenhän on oikeastaan ainut mitä lääkärit (huonot) osaa ehdottaa. Se on väsymysoireen käypähoito suosituksissa ja se perustuu -80 ja -90 luvun tutkimuksiin missä ei todellisia väsymysoireyhtymäläisiä ole ollut. Liikunnan lisääminen auttaa noin 20%:lle ja sama määrä kokee apua myös lumelääkkeestä joten lääkäriltä voi hyvin kysyä että mikä hoito se sellainen on joka ei lumelääkettä paremmin toimi. IOM teki viime vuonna moni sata sivusen raportin väsymysoireyhtymästä ja siinä jätettiin tuo liikunnan lisääminen pois koska se itse asiassa vain pahensi tilannetta yli 50%:lla. Ne suosittelikin myös uutta nimeä eli SEID jonka lyhenne suomeksi tarkoittaa systeeminen rasituksen intoleranssi. Tuo intoleranssi ei oikein käännettynä englannista sovi tuohon mutta periaatteessa tarkoittaa että ei vaan kestä rasitusta. Tuota oireyhtymää käytetään suomessa edelleenkiin koska monella meillä on vaan läjä erilaisia oireyhtymiä.

Se mitä on yleensä yhtenäistä on tuo että kaikki oireilevat ovat melko tunnollsia ja tressaajia. Itse myös tressailen ihan liikaa. Mutta mulla kyse ei ole ylikunnosta vaikka monet oireet ovat melko samanlaisia. Kun aloin sairastaa niin en ollut edes töissä, eikä minulla ole perhettä. Minä reppureissailin ja käytännössä elin tressitöntä ja rasituksetonta aikaa. Olen kokenut aikasemmin töissä tressiä ja uupumusta (sairasloma) mutta se on pientä verrattuna mitä nyt on ja mitä kaikkea oireita nyt on. Lisäksi olen ollut nyt jo noin 2,5 vuotta tekemättä yhtään mitään, eli käytännössä oleskellut vain kotona ja käynyt vaan lääkäreillä ja tutkimuksissa. Eli normi elämä on jäänyt kokonaan, eikä palautumista ole tullut yhtään. Mutta liika tressi kyllä on huonoksi ja kaikki nuo meditaatio ym. jutut on kyllä hyviä. Mä itsekin niitä vähän yrittelin mutta ei vaan ole oikein energiaa edes noihin ajatus juttuihin kun ei vaan aivot toimi. Kävin myös siis neuropsykologisissa testeissä meilahden neurologian kuntoutusyksikössä ja niissäkin todettiin kognitiivisia ongelmia eli ajatus ei toimi heti kun tulee rasitusta.

Terveellä ihmisellä liikunnan lisääminen yleensä auttaa, se parantaa aivojen verenkiertoa. Väsymysoireyhtymässä taas se heikentää verenkiertoa aivoissa. Itselläni oli jonkun verran neurologisia oireita kuten tic-oireilua eli silmien tahatonta räpsyttelyä malliin 100 keraa minuutissa. Söin välillä epilepsia lääkettä joka paransi verenkiertoa aivoissa ja se auttoi ja toistaiseksi olen ollut ilman noita oireita. Itsellä tekis joskus mieli vittuilla ja huutaa lääkäreille jotka ehdottaa liikunnan lisäämistä, ihan kun sitä ei tulis jo yritettyä. Kun pelkästää joskus kaupassa käynti vie sängyn pohjalle niin yritäppä siinä sitten harrastaa liikuntaa. Kun energia yksinkertaisesti loppuu ja lihakset ei vaan jaksa niin ei auta vaikka kuinka yrittää tsempata. Ja palautumiseen menee aina monta päivää pienestäkin rasituksesta. Toinen mitä esim. terveyskeskuslääkärit ehdottaa niin on tuo pääkoppa. Itse kävin myös eräällä suomen huippu psykiatrilla ja hänen mukaansa kyseessä ei ole masennus.

Sellainen outo tapaus mulla on että kun kävin pari vuotta sitten vanhan olkapäävamman leikkuutamassa niin jotenkin tuo leikkaus/yleisanestesia tai joku sotki kroppaa että minulla oli vähän sen jälkeen noin 1-2 vko energinen jakso eli jaksoin käydä 5km kävelyllä ja palauduin samantien ja aivotkin alkoi toimimaan. Piti ihan excelin funktiolla testata. Eli jostain tuli yllättäen vähäksi aikaa energiaa. Kerkesin jo silloin kuvitella että tämä paska olis ohi mutta tuota energiaa ei kovin kauaa kestänyt vaikka en tietysti uskaltanut kun kerran käydä kävelyllä ja aivojani vähän testata. Mutta se energian lisäys oli tyyliin 10 kertainen ja olo tuntui suhkot normaalilta.
 
Ei taida noilla kilpirauhashormoneilla apua saada, jos ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa. Kovasti tuossa tulee masennukseen sopivaa oireistoa esiin. Ei ihme, että sitä tarjotaan syyksi. Ehkä voisi jonkun toisenkin psykiatrin mielipidettä kysyä. Mikä muuten on huippupsykiatri? Mua epäillyttää heti tuollainen titteli :) Ymmärrän kyllä että ärsyttää se lääkärien liikunnan tarjoaminen. Mutta ymmärtäähän sen jos ovat kokeneet sen useimmiten potilaille hyödylliseksi. Yleiset asiat ovat yleisiä ja lääkärit yleensä pohtivat sitä kautta ensin. Varmaan muidenkin harvinaisten sairauksien potijat joutuvat välillä turhautumaan, kun ei tunnu osaamista lääkäreiltä löytyvän. Päivittäkää tänne mielellään jatkossakin kaikki mitä tutkimuksissa yms. selviää. Kiinnostava aihe ja varmaan kaikki kokemukset hyödyksi muillekin jotka noiden ongelmien kanssa painii
 
Dr.Faustus, Kyse siis henkiilöstä joka on ollut HYKS psykiatrisen osaston ylilääkäri. Toiminut mm. mielisairaalan ylilääkäriä. Lisäksi Helsingin yliopioston psykiatrian professori eli kouluttanut suurimman osan nykyisistä psykiatreista jne. Eli jos ei paras niin yksi parhaimmista Suomessa. Tuskin hän itse mitään huippupsykiatri titteliä käyttää, se oli vaan mun mielipide. Kävin mä joltain kunnalliselta psykologilta kyselee mielipidettä aikoinani mutta hänkin sanoi että ei ole tarvetta jatkokäynneille. Näköjään kyselit tossa aikasemmin mykoplasmasta. Itselläni oli vissiin sekin keuhkokuumeen lisäksi joku 1,5 vuotta ennen nykyistä oireilua. Mä sairastelin silloin paljon ja vedin antibiottikuureja ihan älyttömästi. Näköjään Tourettesillakin ollut noita terveysongelmia pitkään jo ennen tätä viimeisintä "sairastumista" Nuo antibiotit on kyllä todella pahoja mahalle kun tuhoovat myös kaikki hyvät bakteerit. Jotain dokumenttia katoin että maha olis kun toiset aivot ja paljon sen kunto vaikuttas kaikkeen. Itsekin vähän epäillyt että voisiko siitä johtua nämä oireet mutta joidenkin lääkäreiden mielestä joita olen tavannut niin kuulemma ei voi olla. Voihan tämä sairastuminen olla myös monen tekijän summa, eli tressi, huono mahan kunto jne jne.

Kuten touretteskin totesi että jos terveyskeskuslääkäreiden neuvoilla edettäisiin niin diagnoosi olisi masennus. Ja epäilen suuresti että hänellä ei sitä ole sillä pelkästään saunassa käynti romahdutti kunnon. Tätä tilannetta ja oloa on tosi hankala selittää terveelle. Edes muutava vuosi takaperin oleva terve minänikään ei tätä ymmärtäisi jos nyt yrittäisin selittää. Se miksi epäilen että ongelma voisi olla energia tuotannossa on että sitruunahappokierto joka siis tuottaa pääosan energiasta ei näyttäisi toimivan kunnolla. Minulla tuli tälläiset tulokset. <*dl tarkoittaa nollaa. Onko sinulla Tourettes otettu vastaavaa?

kuva.jpg



Olen myös yrittänyt konfiaktoriloudausta eli paljon b-vitamiineja ym. mitkä vaikuttas energian tuotantoon ja mahdollisesti sitruunahappokierron boostaukseen mutta sekään ei ole auttanut. Lääkäreiden mukaan minulla kuitenkin ei todennäköisesti olisi mitään mitokondrio sairautta koska koin tuon yhden energisen kauden pari vuotta sitten. Eli silloin ei pitäisi tulla energia piikkiä sillä jos mitokondriot ei toimi niin sitten ne ei toimi. Oikastaan ainut mitä olen saanut vastaukseksi ihan erikoislääkäreiden toimesta on, että lääketiede ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt että tiedettäisiin mikä vaivaa ja itsekin olen vähän pattitilanteessa kuten tourettes. Eli jos muilla on kokemuksia ja mahdollisesti jotain joka on auttanut niin olisi kyllä kiva tietää. Ja olisi jatkossa myös Tourettesin tilanne kiva tietää kun on niin paljon yhtäläisyyksiä. Laittelen myös infoa jos itselläni muuttuu jotain tilanteessa.


PS. Tuo T3-hormooni kyllä usealla tuo energiaa vaikka ei olisi suoranaista kilpirauhasen vajaatoimintaa. T4-hormoni käsittääkseni ei. Nythän on ollut julkisuudessakin juttua kun endokrinologit kyrvii toisia lääkäreitä jos tuota T3:sta on määrätty ja väittäävät että dopingmainen vaikutus jne ja että pelkästään T4 hormoonia saisi määrätä.
 
On kyllä hämmentävää, kun ei syytä keksitä. Ehkä joku harvinainen geenipoikkeama jota ei vielä tunneta. Jotain sitruunahappokierrossa tarvittavaa entsyymiä koodava geeni ei ole esillä tai tuottaa vääränlaista entsyymiä? Joo tietystihän ne kilpparihormonit energiaa tuo kun tarpeeksi nostaa tasoja. Mutta syynmukaista hoitoahan se ei silloin ole. Loogisilta nuo T3 väännöt tuntuvat, kun lukee sen aineenvaihdunnasta ja vaikutuksesta. Pitää olla todella osaamista kun sitä lähtee määräämään. Haittavaikutusriskit olemassa. Ja tuottaisihan se tervekin kilppari pelkkää T3:a jos se niin olisi tarkoitus. Oletko perehtynyt minkälainen tilanne muualla maailmassa on näiden mystisten väsymysjuttujen suhteen?
 
Back
Ylös Bottom