Koululiikunta

[fitnesspimu]

Täytyy vielä lisätä sen verran, että rakastin kuntotestejä! Monelle oppilaalle ne varmasti olivat painajaisia, kun opettajat hehkuttivat niitä jo paria viikkoa aikaisemmin. Pidetäänköhän nykyään koulussa edes sellaisia? Epäilen.

Kuinka moni on koulussa joutunut tekemään sellainen vatsalihastestin, missä piippauksen kuultua rutistetaan aina ylös ja lasketaan alas? Tietyn ajan kuluttua piippauksien tahti kiihtyy eli vatsalihaksia tehdään nopeampaan tahtiin? Muistelen, että tämä oli aika kova ja raskas testi suorittaa. Tuskin kukaan sai tehtyä sitä loppuun saakka. On vain nyt jälkikäteen ruennut kiinnostamaan, josko jostain saisi tämän testin käsiin. Vois vaikka kokeilla selviäisikö nyt loppuun asti...
Olen kyllä edelleen hyvissä väleissä yläasteen liikkaopen kans, joten hän voisi kertoa minulle siitä testistä tarkemmin, jos viitsisi ottaa yhteyttä.

 

[Eleonoora]

Täytyy vielä lisätä sen verran, että rakastin kuntotestejä! Monelle oppilaalle ne varmasti olivat painajaisia, kun opettajat hehkuttivat niitä jo paria viikkoa aikaisemmin. Pidetäänköhän nykyään koulussa edes sellaisia? Epäilen.

Kuinka moni on koulussa joutunut tekemään sellainen vatsalihastestin, missä piippauksen kuultua rutistetaan aina ylös ja lasketaan alas? Tietyn ajan kuluttua piippauksien tahti kiihtyy eli vatsalihaksia tehdään nopeampaan tahtiin? Muistelen, että tämä oli aika kova ja raskas testi suorittaa. Tuskin kukaan sai tehtyä sitä loppuun saakka. On vain nyt jälkikäteen ruennut kiinnostamaan, josko jostain saisi tämän testin käsiin. Vois vaikka kokeilla selviäisikö nyt loppuun asti...
Olen kyllä edelleen hyvissä väleissä yläasteen liikkaopen kans, joten hän voisi kertoa minulle siitä testistä tarkemmin, jos viitsisi ottaa yhteyttä.

Etpä kyllä taida lisätietoa enää tarvita. Tiedät kaiken tarpeellisen. Pari tuttua jätkää on tuon loppuun asti saanut selvitettyä. Pakko sanoa, että tiukille otti heilläkin, vaikka kovakuntoisia ovatkin. Itse tuskin saisin loppuun asti tehtyä. Muistankohan ihan väärin, jos väitän, että sata kertaa pitäisi jaksaa rutistaa, jotta pääsisi loppuun asti? Ja kyllä noita testejä koulussa on vieläkin. Ei ehkä kaikissa kuitenkaan.

 

[fitnesspimu]

Etpä kyllä taida lisätietoa enää tarvita. Tiedät kaiken tarpeellisen. Pari tuttua jätkää on tuon loppuun asti saanut selvitettyä. Pakko sanoa, että tiukille otti heilläkin, vaikka kovakuntoisia ovatkin. Itse tuskin saisin loppuun asti tehtyä. Muistankohan ihan väärin, jos väitän, että sata kertaa pitäisi jaksaa rutistaa, jotta pääsisi loppuun asti? Ja kyllä noita testejä koulussa on vieläkin. Ei ehkä kaikissa kuitenkaan.

Tänne se testi :evil: !!! Pakko päästä kokeilemaan! Tietäis vaan ne rutistusten tarkat määrät ja millä tahdilla mennään ennen kuin tahti nopeutuu. Löytyisköhän sitä jostain kirjastosta, nettihän se paras paikka lienee kaiken maailman vastauksien löytämiseen :thumbs:

 

[S0874]

En tykännyt koululiikunnasta, mutta ei ne tunnit nyt mitään traumojakaan jättäneet. Sekä ala- että yläasteella oli lajivalikoima kohtuullisen laaja, mutta enimmäkseen kuitenkin pallopelejä ja yleisurheilua. Olen kaikissa pallopeleissä, ja oikeestaan melkein kaikissa lajeissa noin ylipäätään, armottoman huono, joten liikuntatunneilla tuli lähinnä lusmuiltua mahdollisuuksien mukaan. Muutamilla opettajilla oli myös aikamoinen natsiasenne, eikä koskaan pahemmin kyselty oppilaiden mielipiteitä liikuntatuntien sisältöön, eikä varsinkaan ollut mitään vaihtoehtoista tekemistä (lenkilläkäyntiä tms.). Numero oli aina 7 tai 6.

Lukiossa oli sama meininki, paitsi että siellä sai korvattua osan liikuntatunneista punttiskäynneillä, joka oli mukavaa koska lukioaikoina treenailin jo painoilla. Numero nous kasiin, ilmeisesti juuri tuon aktiivisen punttailun takia, joka tietty myös vaikutti positiivisesti lihaskuntotesteihin yms.

En mä kyllä vieläkään suostu mitään pallopelejä pelaamaan tai yleisurheilua harrastamaan. Sillon liikuntatunneilla iskostui selkärankaan että oon niissä niin huono ettei viitsi edes yrittää. Oli vissiin hieman kilpailuhenkinen asenne koululiikunnassa :lol2:

 

[Ann]

Mä olen aina ihan tykännyt koululiikunnasta. Ja vaikka meillä olikin ala-asteella
aika suppea lajitarjonta yleensä(pesis, sähly, koris ja jalkapallo) niin tykkään
vieläkin noista kaikista tosi paljon. Käytiin noina aikoina vielä iltaisinkin
pelaamassa koululla pesistä vanhempien kanssa.. :D

Yläasteella opettaja vaihtui turhan tihuaan, mutta siitäkin ajasta ihan kiva
kuva jäi. Yleisurheilusta en koskaan pahemmin tykännyt, kun olin ihan surkea
siinä, mut oli kyllä tosi kiva päästä vähän heittämään keihästä ja kiekkoa.. Ja
niistä kaiken maailman tanssitunneista ja aerobic-kuvioista on varmaan ihan
turha mainitakaan mitään.. :jahas: Mutta kun opettaja jonkun aikaa katsoi
räpellystäni niin se siirsi mut aina hiljaisin äänin koulun punttikselle.. :lol2:
Olin kyllä yleensä vähän katkera, kun pojat aina sai 'vaan' pelata, ja tytöt
joutui tanssimaan ja telinevoimistelemaan. Ja joskus aina sain itteni puhuttua
poikien tunneille.. Siellä sentään pelattiin useimmiten kunnolla! :whip:

Joukkuelajit kuului yläasteellakin suosikkeihin, ja pelasinkin koulun pesis- sekä
salibandy-joukkueissa.

Kasisataset on juostu ja testit on tehty, mutta yks mikä mua on jäänyt vähän
harmittamaan, on se, että en ole vielä kertaakaan päässyt kokeilemaan
coopperia. Toivottavasti lukioaikana näin tapahtuu.. :evil:

 

[Tomppa85]

Ala-asteella homma meni niin huutoäänestyksissä, että "pomot" valitsivat kaverinsa ekana joukkueisiin ja minut viimeisenä. Siitä huolimatta, että olin kaikissa muissa lajeissa, paitsi pesäpallossa ja jääkiekossa, parhaimpien joukossa. Vitun vittupäät.

Yläasteella liikunta oli paljon mukavampaa. Kunnolla saatiin hikoilla ja pelata mitä halusimme.

Kaikkien aikojen lempilaji on kyllä pesäpallo. Jostain kumman syystä, vaikka en siihen palloon oikein osunutkaan. Jokin siinä kopittelussa kiehtoo...

 

[uusio]

Ei siinä koululiikunnassa aina ollut oikeen mitään järkeä kun pelattiin joko futista tai pesistä, fiilishän siinä menee.

 

[Halffi-]

Koululiikunta oli aika jees, aina otin sen valinnaiseksi. Ala-asteella taisin tuhannella metrilläkin hopeamitallin juosta Onko mulla ollut hyvää tuuria kun aina saatiin peruskoulussa itse valita mitä tahdotaan tunneilla tehdä? lähestulkoon.

 

[Harrij]

Koululiikunta. Ala-asteella aika perseestä. Natsidiktaattori opettaja piti tunteja niistä lajeista mistä ite tykkäsi ja niitä ei ollu monta. Yläasteella tosi mukavaa. Saimme opettajaksi vasta valmistuneen nuorenmiehen. Lajeja oli monipuolisesti ja saimme itse vaikuttaa tuntien sisältöön niin että lukukausien alussa suunniteltiin mitä tehdään millonkin. Yläasteella otettiin sitten kavereiden kanssa melkein kaikki valinnaiset liikunnat.

 

[Hippa]

Jos liikunta olisi tällaista ns. hyvän mielen keppijumppa kivaa-kivaa linjaa, jossa pahinkin vässykkä viihtyisi, ei se riittäisi purkamaan luokan hyperaktiivisten duracell-pupujen loputtomia energiavarastoja.

Koululiikunnan tarkoituksena ei ole lapsien/nuorten energiavarastojen purkaminen. Muutenhan liikuntaa pitäisi olla joka päivä

Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että koululiikunnan tulisi olla pakollista kaikilla luokka-asteilla, mutta opetussuunnitelman tulisi olla väljempi, ja numeroarvostelu pitäisi ehdottomasti poistaa (kuten myös kaikista taideaineista, mutta ei niistä nyt sen enempää) EDIT: kuten myös jatkuva kilpailu- ja suoritusmeininki . Niin halutessaan voisi toki numeronkin saada, mutta sitä pitäisi erikseen pyytää (jos on pyrkimässä opiskelemaan liikunta-alalle tms.).

Mun koululiikuntakokemuksilla tuo olisi ihan hirveä kauhistus, koska vihaan ryhmälajeja yli kaiken. Idea on sisällänsä oikein hyvä, mutta olisi myös hyvä, jos sitä pakkoliikuntaa voisi korvata vapaa-ajan harrastuksilla. Mua ei numeroarvostelu koskaan häirinnyt, vaan sain yllättäen aina liikunnasta ihan kohtuullista numeroa.

Omat kokemukset koululiikunnasta on enimmäkseen huonoja. Joskus ihan pienenä oli kivaa, ku oli kaikkia leikkejä, mutta sitten homma alkoi mennä yksipuoliseks ja pääpaino oli siinä, kuka on paras. Inhosin koululiikuntaa ja inhoan sitä yhä. Toivon, ettei mun tarvi ikinä sitä opettaa. Voi kyllä olla, ettei onnistu, koska luokanopettajan työhön kuuluu liikunnanopetus. Yäk!

Sitä kanssa ihmettelen, kun tuntuu olevan sellainen käsitys, että 10 liikunnasta kertoo sen, että henkilö on liikunnallisesti lahjakas.

Koululiikunnasta jäi pysyväksi sellainen käsitys, etten ole yhtään liikunnallinen ihminen. Ihan sama, vaikka harrastaisin 8 tuntia viikossa liikuntaa niin minä en ole yhtään liikunnallinen. Tanssia rakastan yli kaiken, mutta eihän nyt sellaista ollut koulussa muulloin kuin vanhojen tansseissa.

 

[Sumppari]

Itse koin koulussa liikunnan aina odotetuimmaksi aineeksi koko viikolla. No kuvis oli yhtä mielenkiintoista, muu tuntui turhalta. Joukkuelajit nyt oli vähän siitä hankalia, että jos otti tosissaan, otti päähän se että toiset vetkuili. Sitten jos ite vetkuili niin otti päähän se kun toisten päätä kiristi vanne pikku säheltämisestä, mutta ei se nyt paljon menoa haitannu.
Ennemmin silti 30 tuntia liikuntaa ja 2 tuntia teoriaa kuin toistepäin, jos minä saisin valita.

Siitä olin vähän katkera yläasteella, kun hiihtoa tai juoksua harrastavat kaverit sai tokariin liikunnasta kympin, vaikka eivät kuntotestissä just mistään kohdasta saaneet kymppiä. Ite sain joka kohdasta testissä kympin, mutta aina pojotti sama ysi tokarissa.
Ehkä se kuitenkin johtui hiihto/jääkiekkovastaisuudestani.

 

[Viivi]

Mulle ei pahempia traumoja koululiikunnasta ole jäänyt, ala-asteella tosin ei pelattu juuri muuta kuin lentopalloa kun opettaja oli joskus valmentanut jotain joukkuetta.

Ylä-asteella meininki olikin jo toinen, liikunnan ope oli ihku ihana ja lajit monipuolisia.
Mä en koskaan ollut sieltä parhaasta päästä, mutta maikka aina sanoi että jos joskus keskittyisin IHAN oikeasti johonkin tulisi tuloksiakin, se tiesi että mulla on lahjoja ,mutta mihin niin sitä ei vielä silloin tiedetty.

Mulla oli jo yläasteella ja lukiossa kamala hinku punttikselle, ja monasti kävinkin koulun salilla heilumassa vaikken mitään osannutkaan oikein tehdä.

Kävin juuri kotikonnuilla ja törmäsin liikanopeen kaupungilla, se oli mielissään, että olen löytänyt lajinin, ja tajunnut liikunnan riemun,kannusti kovasti eteenpäin ja toivotti tsemppiä jatkossa.

Mä toivoisin että lapsia ja nuoria kannustettaisiin monipuoliseen liikuntaan ja saataisiin ne liikkeelle, sillä olen ihan oikeasti huolissani lasten ja nuorten liikunnan puutteesta ja sitä myöden liikalihavuudesta.

Koulun liikkatunneilta voisi ihan oikeasti joku saada kiksit ja eväät liikuntaan joka kestäisi sitten koko akuisiän, sillä lapsiin on niin helppo vaikuttaa oikeilla metodeilla, kannustuksella ja tekemällä siitä liikkumisesta HAUSKAA !!!!!

 

[Fletch]

Muistankohan ihan väärin, jos väitän, että sata kertaa pitäisi jaksaa rutistaa, jotta pääsisi loppuun asti?

Ainakaan meidän piippaustestissä lukiossa ei riittänyt sata, kun itse tein noin 150. Hatara muistikuva kertoo luvun 220. Yli kaksi sataa kuitenkin. Tai ainakin se 200.

 

[Tähtityttö]

Välillä sitä kyllä ihmettelee mistä noita liikanmaikkoja tulee. Lukiossa meijän maikka oli sellanen satakilonen mamselli, joka turkki päällä tepasteli joka paikassa. Myös siis luistelutunneilla seisoi kentän laidalla turkiksessaan, ei mitään luistimia tietenkään. Ja lukiossa liikannumeron sai yhdestäkin kurssista AINOASTAAN 1500metrin tuloksen perusteella (hyvä aika 9-10 jne). Aika mielenkiintosta.

 

[MissEvilEve]

Ala-asteella koululiikunta oli ihan hauskaa. Leikittiin paljon erilaisia pelejä kuten polttopalloa ja 'Kuka pelkää mustaa miestä' yms. Voimistelu oli myös hauskaa, tykkäsin tehdä temppuja rekillä ja hyppiä pukin yli [monelle se oli kauhu ja tytöt jostain syystä pelkäsivät hyppiä, moni itkikin ennen omaa suoritustaan], puolapuissa oli kiva roikkua ja ränklätä renkaita. Suunnistus ja yleisurheilu vaan oli kauheaa... Ja sitähän yleensä oli silloin kun satoi vettä... :curs:

Ylä-asteella alkoi lusmuilu, liikunta ei kovinkaan paljoa kiinnostanut ja verkkareissahan olisi näyttänyt ihan 'idiootilta'. Eli Leviksen 501 ja purkkarit jalassa [kaikilla cooleilla oli silloin sellaiset] nöxte kohollaan sitten pelattiin pesistä purkkaa jauhaen... Uimisesta lintsasin AINA yläasteen aikana sillä koin erittäin epämiellyttäväksi hillua alasti/nähdä paljon alastomia vieraita ihmisiä, ei luontaisa ympäristö. Minua myöskin ällötti kun monet eivät ajaneet yhtään karvojaan [sheivaus ei ollut silloin muodissa ja kainalotkin rehotti monilla täysiä] ja kuvittelin aina että uin siellä samassa vedessä missä ventovieraiden ihmisten häpykarvat lilluvat... [Hygieniafriikki tai jotain]... Eli aina kun oli uimista niin silloin sattui sopivasti kuukautiset. :jahas:

Luistelu on ollut kautta aikain todella kivaa, ja lukiossakin sitä tehtiin paljon talvisin. Silloin myöskin kuntosali ja aerobic olivat vaihtoehtoja joten liikunta oli paljon rennompaa.

Yleinen mielipide vaihtelee 'plaah':in ja 'ihan jees':in välillä. Ei siis traumoja, mutta ei kyllä mitään intoiluakaan koululiikunnan suuntaan.

 

[Kuminaama]

Mul liikunta oli yläasteel semmone ''rauhottumispaikka'', eli sai laittaa aivot narikkaan vähäks aikaa ja sit taas jakso opiskella.

 

[Sinttu]

Mulla oli aina kaikki valinneiset liikunnasta, mä tykkäsin kyllä hirveesti koululiikunnasta! Vaikken ollut sinänsä paras tai välttämättä edes hyvä kaikissa lajeissa, mulla jäi silti tosi hyvä mieli koululiikunnasta. Numero oli aina 9, vaikken sitä ehkä aina olisi ansainnutkaan. Jumppamaikka oli mielestäni tosi mukava, jotkut lusmuilijat tosin inhosivat häntä..

Yläasteella meitä oli semmonen neljän-viiden tytön ryhmä valinnaisessa liikunnassa, sillon saatiin melkein aina tehdä mitä haluttiin. Käytiin ratsastamassa, laskettelemassa jne..Lukiossa taisi olla kanssa viimisenä vuonna melkein sama neljän tytön ryhmä. Käytiin keilaamassakin pari kertaa kaupungissa, kun täällä käpykylässä ei ollut siihen mahdollisuutta.

Nyt lähden syksyllä urheilupainotteiseen kouluun, ja odotan kyllä innolla liikuntatunteja! Myös kuntosalillakäyntimahdollisuudet paranevat, mikäs sen mukavampaa:D Ajattelin myös aloittaa potku- tai kuntonyrkkeilyn Eli mulle ei tod. jäänyt mitään kammoja koululiikunnasta, se vain kannusti minua harrastamaan enemmän liikuntaa ja toi hyvän mielen koulupäivinä

e. Ai niin, totta kai mullakin silti oli inhokkilajini, ja ne oli luistelu ja koripallo. Mulla ei ollut omia luistimia, (niinkuin ei monilla muillakaan) ja jouduin luistelemaan koulun luistimilla jotka olivat vuodelta kivi ja kirves. En tiedä miksi inhosin koripalloa, mä harrastin sitä vielä joskus pentuna ihan innoissani..Se ei vaan ollu kivaa.. Sähly oli kyllä lajeista ykkönen!!:D

 

[Eleonoora]

Inhosin koululiikuntaa ja inhoan sitä yhä. Toivon, ettei mun tarvi ikinä sitä opettaa. Voi kyllä olla, ettei onnistu, koska luokanopettajan työhön kuuluu liikunnanopetus. Yäk!

Ei ehkä kannata pitää liikuntatunteja lapsille, jos asenteesi on tuo. Saattaa tulla vaan maan päälle lisää lapsosia, jotka inhoavat koululiikuntaa.. Mut ala-asteella se liikunta on enimmäkseen leikkimistä, joten ei pitäisi olla kovin hirveää opettajalle, kuten ei myöskään lapselle.

Sitä kanssa ihmettelen, kun tuntuu olevan sellainen käsitys, että 10 liikunnasta kertoo sen, että henkilö on liikunnallisesti lahjakas.

Kun on 10 liikunnasta, niin on pakko olla liikunnallisesti lahjakas. Mutta ei riitä, että joku osaa vain tanssimisen hyvin, vaan vaaditaan useamman lajin osaamista. Pitäisi kai puhua, että kun on liikunnallisesti monilahjakas, voi saada kympin. Mielestäni sillä, joka narisee jokaisella tunnilla, ettei tahdo pelata joukkuepelejä vaan tahtoo esim. puntille, ei välttämättä ole kymppiä ansainnut. Jos vaikka joku hallitsee historiasta hyvin talvisodan, mutta muista historian asioista ei sitten kovin paljoa olekaan tietoa, niin tuskinpa oppilas kymppiä saa.

 

[Eleonoora]

Ainakaan meidän piippaustestissä lukiossa ei riittänyt sata, kun itse tein noin 150. Hatara muistikuva kertoo luvun 220. Yli kaksi sataa kuitenkin. Tai ainakin se 200.

Voi olla, että sulla on parempi muisti.

 

[fitnesspimu]

Sitä kanssa ihmettelen, kun tuntuu olevan sellainen käsitys, että 10 liikunnasta kertoo sen, että henkilö on liikunnallisesti lahjakas.

Minun mielestäni oppilas on ansainnut koululiikunnasta kympin, jos oppilas on innostunut liikunnasta ja osoittaa liikunnallista aktiivisuutta myös vapaa-ajallaan!! Lajista kuin lajista tulee olla keskitason tai keskitasoa paremmat taidot. Kyllä minun mielestäni tällöin puhutaan liikunnallisesti lahjakkaasta oppilaasta, jos pystyy antamaan tasavahvoja näyttöjä lajista kuin lajista ja tämän lisäksi hyvin usein kympin oppilailla on ns. oma vahva laji.

Tärkeintähän koululiikunnassa on liikkumisen ilo ja kehittyvät taidot. On kuitenkin oikein, että oppiaineessa lahjakkaat ja hyvät oppilaat palkitaan myös hyvillä numeroilla. Aivan kuten kaikissa muissakin oppiaineissa.