Koululiikunta

[Ekimies]

Millähän perusteella muuten ne harrastettavat lajit valitaan? Liikunnanopen päähänpistojen vai? Jotkut juoksut yms. ovat varmasti perusliikuntavalmiuksia ajatellen ihan hyvä, mutta esimerkiksi kiekonheitto tai korkeushyppy, puhumattakaan seiväshypystä eivät kyllä luonnistu saati parane sillä, että kerran vuodessa teet kolme suoritusta. Vai liittyykö tähän joku piilo-opetussuunnitelma vitutuksen sietämisestä ja pettymysten kokemisesta

 

[Sininenporkkana]

eiköhän tuo liikuntatuntien vihaaminen tai pitäminen ole aikalailla maikasta kiinni, mulla oli ala/yläasteella ja lukiossa hyvä maikka ja mä diggasin tunneista, vaikka monessa lajissa valittiin viimesten joukossa, mut ei se mitään pitää vaan ajatella että taso on niin kova

 

[Tähtityttö]

Enpä koskaan inhonnut liikuntatunteja (toisin kuin systerini), vaikka yleensä olin viimeisten joukossa kun joukkueita valittiin. Ihmettelen vaan, mitä järkeä on siinä, että yläasteella harjoitellaan pallon pomputtelua (koris) ym. , sellaista opetan 5-6 vuotiaille naperoille! Lukiossa taas maikalla oli hyvä tyyli: "Mitäs tänään tehdään" ja kun kovaäänisin gangsta-muija huutaa"lentopalloa" niin se oli siinä. Ja lähes joka tunti. No talvella sentään oli luistelua, se oli kivaa, kun oli ainoa, joka osasi jotain tehdä! :D Ja juoksuhommista tykkäsin myös, kun muilla ei ollut kuntoa, muutamaa tanssityttöä ja lätkänpelaajaa lukuunottamatta.

 

[metalman]

kyllä mulla oli aina kivaa liikkatunnilla, ja IMO se liikkatuntien tärkein funktio, eli eri lajien kokeilu, täyttyi todella hyvin. Kokeiltiin yleisurheilua ja vaikka mitä, ja aika monille sieltä löytyi se oma laji. Aika monesti käytiin puntillakin, ja liekkö juuri sieltä tarttunut innostus salillakäyntiin, en muista..

Joukkuelajit olivat kyllä kieltämättä joillekkin aikamoista tuskaa. Tietyt tyypit ei vaan yksinkertaisesti ole hyviä eikä niitä edes kiinnosta yrittää pelata joukkuepelejä.. Mutta elämä on.

 

[Yhtä#Hauista]

Mie olin ala-asteella lihava laps ja vihasin liikuntaa, yläasteella laiha juoppo teini joka lintsasi liikunnasta. Lukion ekalla löysin elämäni rakkauden. Kuntosalin. AAAAH:D

 

[fitnesspimu]

Voi juku, mä rakastin koululiikuntaa! Ihan niin paljon, että se oli jopa valinnaisena aineena yläasteella. Koululiikuntaa tuli viikossa yhteensä 4h!

Olen mielestäni ollut aina liikunnallisesti lahjakas, sillä pärjäsin koulussa lajissa kuin lajissa. Liikunnasta minulla onkin aina ollut arvosanana 10. Lempparilaji kuitenkin ehdottomasti oli telinevoimistelu :haart:

Yläasteella voimistelujoukkueemme esiintyikin kaiken maailman kissan ristiäisissä, joten suurin osa koulumme oppilaista piti meitä varmastikin täysinä => . Vai kuinka Faidra? (kävi samaa koulua aikoinaan.)

Koululiikunta kunniaan! Välillä olenkin tuumannut, että taidan olla aivan väärällä alalla töissä. Kyllä minun paikkani olisi liikkaopettajana. :D Vanhat koulukaverit varmasti muistavat minut ikuisena jumppakärpäsenä!

 

[PikkuEero]

Itse olen erittäin kiitollinen omalle yläasteen ja lukion liikunnanopettajalleni. Pena opetti meille lajeja laidasta laitaan. Kaikkein vittumaisimmista lajeista(mulle hiihto) se teki tosi mukavia kannustamalla ja jakelemalla tekniikka- ym. vinkkejä. Mulla oli ala-asteen ja yläasteen ajan liikunta vahvaa kasia. Ja lukiossa kun aloitin puntilla käynnin, nousi numerokin sitten ysiin. Ja sitä myötä aikaisemmin vähän hiljaisesta(kyllä, olen joskus ollut sellainen) muotoutui hyvinkin sosiaalinen ja äänekäs. Mulle on kaiken kaikkiaan jäänyt hyvin positiivinen kuva koululiikunnasta.

 

[kvu]

Mun mielestä liikunnan numero just pitäisi antaa fyysisen kunnon mukaan.

Ala- ja yläastella liikunta oli helvetin jees. Opettajat neuvoivat miten fyysistä kuntoa voi kasvattaa ja teimme monipuolisesti kaikkea. Ala-asteella oli mm. telinevoimistelua, painia ja rullaluistelukerho.

Lukiossa liikunta oli sitten aivan perseestä. Onko kukaan täällä käynyt Alppilan lukiota? Tämän laitoksen liikunnan opettaja on suurin näkemäni lusmu opettaja koskaan. Hän jätti useasti saapumasta liikuntatunneille ja jos saapui, niin jauhoi pelkkää paskaa. Tällä opettajalla oli mm. omat "kultaoppilaat", jotka saivat automaattisesti kympin todistukseen. En tajua mistä tämä rouva saa palkkaa...

 

[Dragon]

Ala-asteella liikunta oli vielä liikkumista ja ilo liikunnasta, poikkeuksena pesäpallo. Todellista liikuntaa, kun 20 jamppaa istuu nurmikolla ja miettii: "Saisinpas mäkin lyödä edes kerran tota palloa tällä sisävuorolla." Mitä enemmän pääsi juoksemaan tai yleensäkin liikkumaan niin sitä parempi.
Muistan edelleen ala-asteen liikunnanopettajan rakentaman seikkailuradan koulun liikuntahalliin... me pikkutarzanit painettiin sitä ympäri niin kauan, ettei jaksettu enää pitää käsillä köysistä kiinni.

Yläasteella koululiikunta muuttui täysin. Eipä me siellä juuri muuta tehty kuin pelattiin korista ja sählyä. Joskus harvoin oli akrobatiaa, uintia, suunnistusta, punttista tai kenttälajeja. Koris ja sähly, koris ja sähly, koris ja sähly... aarrgghhh!!! Vaihtelua kiitos tai sitten perustetaan erikseen erilaisia liikuntaryhmiä, "joukkuelajit", "voimistelu", "Punttis"...

Lukiossa sama touhu kuin yläasteella paitsi, että opettajana oli vanha 10-ottelija, joka ei antanut 8 parempaa numeroa jos ei kilpaillut SM-, EM-, tai MM kisoissa. Jotenkin se vitutti kun kävin kuitenkin lajitreeneissä 5xviikossa ja palkkana joku saatanan 8.

 

[Alieni]

Aina oon liikunnasta tykänny, paitti telinevoimistelusta ja tanssist :(

Ala-asteella pelattiin joka välkkä futista tai sisällä sählyy tai koripalloo, ja kivaa oli. Liikuntatunneillakin oltiin aina samoja lajeja (futis, sähly yms.) ja oli todella kivaa.

Yläasteella otin lisäksi viel palloilun, jossa harrastettiin aika monipuolisesti pallopelejä. Lentopalloa, salibandyä, koripalloo, jalkapalloo, sulkapalloo ja pingistä ainakin. Oli todella mukava pelailla oikeen kunnon joukkueilla, ja varsinkin kun jokainen yritti parhaansa.

Normaaliliikunnassa yläasteella olikin sitten näitä samoja lajeja, lisäksi hiihtoa, telinevoimistelua, kuntoharjottelua, tanssia, luistelua, uintia, yleisurheilua jne., aina 2-4 viikon ryhmissä, eli aika monipuolisesti on tullu kaikkee urheilua harrastettua, ja tykkäsin myös yläasteen normaalista liikunnasta, liikuntanumero pyöri 9 tienoilla, ja se olis varmast ollu 10 ilman telinevoimistelua ja tanssia :wall:

Yläasteella liikunnanopettajana oli todella vaativa opettaja, jokseenkin hyvä. Hänen kanssaan tuli hyvin toimeen, jos teki mitä piti, ei valittanu jne.

Sittemmin liikunta jäi aika heikoille, kun ammattikouluun menin. Alotin yhteisessä lukio-ammattikoulujutussa ja siel oli yks toinen poika mun lisäks, joten liikuntatunnit oli aika "orpoja", kun tottunu yläasteella pelaamaan oikeen kunnolla joukkuelajeissa, koita siinä sitten tyttöjen kanssa (varsinkin semmossia "yyh... nyt katkes kynsi"-tyyppisten tyttöjen kanssa jotain tehä). Joten sieltäpuolelta on tullu "traumoja" koululiikunnasta, ja kun ei voinu taitoja näyttää eri lajeissa, niin kunto ratkas aika pitkälti numeron, sillon kun ei kunto ollu kovin hyvä (onko se sitä vieläkään?) ;)

Lopetin siinä sitten tuon lukiojutun ja pääsin harrastaan liikuntaa oman ammattikoululuokkani kanssa, mutta sillon alettiin olla kai niin "vanhoja", että se meni istuskeluks yms.

Mutta nykyään liikunta maistuu :thumbs:

Välillä tekis miel kerätä jengiä kasaan ja pelailla ihan futista, korista yms. lajeja. Mutta tuntuu ettei kellään o aikaa!

 

[Thoke]

Ala-asteella liikunnanopettaja toimi erittäin tehokkaana liikunnan ilon tappajana: syksyt harjoitettiin mm. viestijuoksuvaihtoja koulunpihaa ympäri kävellen sekä aitajuoksua aitojen vieressä kävellen.
Talvet sitten hiihdettiin ja luisteltiin kelloa vastaan. Kovemmilla pakkasilla saatoimme jopa päästä liikuntasaliin juoksemaan ympyrää opettajan narun päässä heiluvaa pilliä väistellen :whip:
Ainoa mukava muisto ala-asteliikunnasta on muutamat korkeushyppykerrat sekä välitunnit, joilla harrastimme liikuntatunneilta uupumaan jääneitä lajeja.

Yläasteella sitten kokeiltiinkin läpi sitten lähes kaikki lajit mitä maa päällään kantaa ja liikunnan ilokin palasi. Myös liikuntanumero nousi seiskasta ysiin, kun hommaan tuli mielekkyyttä ja arvostettiin muutakin kuin hiihtoa ja tiettyjä yleisurheilulajeja.

Lukiossa palattiinkin sitten arkeen; liikuntatunnit olivat vuodesta toiseen joukkuepelejä; sählyä, futista, kaukalopalloa, korista jne. Mukavaa, mutta ei kovin mielekästä. Numero määräytyi kerran lukukaudessa juostun cooperin perusteella...

AMK:ssa liikunta sitten perustui vapaaehtoisuuteen, joten joukko muodostui varsin innokkaista ja jopa motivoituneista liikkujista. Kun vielä harrastettavat lajitkin olivat ryhmän itsensä päätettävissä, niin mikäs siellä oli höntsäillessä...

Eli enemmän löytyy hyviä kuin huonoja muistoja, vaikka ala-asteen liikunnasta monelle läsnäolleelle saattoikin traumat jäädä ;-)

 

[Pikkuhannu]

Koululiikunnasta on meikäläiselle jäänyt ikuiset traumat!
Aina viimeisenä valittiin, ja aina jonnekin puolustamaan, joten eipä tarvinnut paljoakaan tehdä kentällä...
Yläasteellla opettajana oli entinen triatlonisti, joten touhu oli sen mukaista, ja lisäksi suurin osa luokkalaisista harrasti jalkapalloa tai jääkiekkoa.
Ainut mikä siinä vaiheessa kiinnosti oli punttisali , sitä vaan aika harvakseltaan oli.
Tunneilla ei viitsinyt itseään kiusata, joten poissaoloja tuli jonkun verran ja numero taisi olla 5!

 

[enceli]

Itsellä kanssa liikunta oli aina yksi suosikkiaine koulussa, vaikka en opettajan suosikkeihin kuulunutkaan, ennen kuin joskus kahdeksannen puolivälissä opettaja jostain tajusi, multa löytyvän paljon liikunallisia harrastuksia ja koki herätyksen, että olenkin sen lempioppilas :D

Meillä oli sekä ylä- että ala-asteella monipuolista liikuntaa ja varmaan kaikkia mahdollisa lajeja kokeiltiin. Ainut mikä suuresti otti yläasteella päähän, että meidän liikuntaryhmässä oli neljä aktiivista liikkujaa ja kaikki muut todellisia lusmuja ( liikkatunnille korkkarit jalassa ja täysmeikit naamassa), mitään eivät oikein halunneet tehdä, pelaa siinä sitten pesäpalloa kun puolella luokkaa suurin ongelma on kuinka juosta niin ettei vaan tule hiki, suihkussahan ei olisi voinut käydä ettei meikit mene pilalle.

Se tarvii kyllä myöntää, että ala-asteen liikunnanopettaja oli juuri niitä tapauksia, jotka aiheuttavat monelle ikuisen liikuntakammon, rouvalla oli tasan tarkkaan omat suosikkinsa, jotka oli valittu sen perusteella kenen vanhemmista piti ( pieni paikkakunta, jossa kaikki tunsivat toisensa). Siltä tätiltä joutui kyllä aika paljon suodattamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onneksi siinä helpotti, että meillä oli paljon Vierumäen urheiluopiston liikunnanopiskelijoiden pitämiä ihan puolueettomia tunteja.

 

[Alec]

liikuntatunnit oli just parhaita,harmi ettei niitä enää ole tällä tasolla :D
olin melko hyvä melkein kaikissa pallopeleissä(paitsi kaukalopallossa,jossa ihan perseestä,joten panostin fyysiseen peliin=) ja tykkäsin niiden pelaamisesta ihan sikana.
en oo myöskään koskaan vihannut hiihtämistä(paitsi intissä=) joten sekin meni.
sähly,koripallo,lentopallo,futis,pesäpallo,kaikki meni ja menee

 

[Taskuamatsoni]

Mä oon tykännyt kyllä koululiikunnasta, paitsi hiihdosta. Ala-asteen ekoina luokkina mut valittiin siellä vikojen joukossa, kun olin tyhmä ja kömpelö, mutta joskus 4-5 luokan aikoihin aloin osata eri liikuntalajeja, huomasin esim. olevani todella hyvä maalivahti sählyssä ja jaliksessa sekä lentopallossa olin parempi kuin kukaan :evil: (vaikka kääpiö olenkin). Yläasteella minut myös valittiin ekojen joukossa, mutta luultavasti siksi, että harva halusi olla mun kans eri puolelle kun olin hieman... raju... Kröhöm. Opettaja tykkäs musta yläasteella ja antoi 10, vaikka sellainen keskinkertainen tapaus olinkin, ala-asteen opella taas suosikit tuli "paremmista perheistä"... Lukiossa alunperin valitsin kaikki liikunnat, mutta kävinkin vaan ne pakolliset...

 

[Smart]

Kaikki muut lajit olivat kyllä hauskoja paitsi suunnistus. Jotenkin se aina ajoittui sateiseen syksyyn. Opella oli vielä tapana todeta, ettei me olla sokerista! Niinpä sitten ryntäiltiin ristiin rastiin likomärkinä ympäri pusikoita. Näin opin vihaamaan suunnistusta ja täytyy tunnustaa, että en vieläkään osaa käyttää kompassia oikein .

 

[Eleonoora]

Voi juku, mä rakastin koululiikuntaa! Ihan niin paljon, että se oli jopa valinnaisena aineena yläasteella. Koululiikuntaa tuli viikossa yhteensä 4h!

Olen mielestäni ollut aina liikunnallisesti lahjakas, sillä pärjäsin koulussa lajissa kuin lajissa. Liikunnasta minulla onkin aina ollut arvosanana 10. Lempparilaji kuitenkin ehdottomasti oli telinevoimistelu :haart:

Mulla oli yläasteella 6 tuntia viikossa ja lukiossa neljä. Ja sitten, kun välillä poikkesin vapaaehtoisesti poikien tunneilla, niin usein kertyi 5 tuntia viikossa.
Mä pidän itseäni kanssa liikunnallisesti lahjakkaana. Numero aina 10.
Liikunnanopettaja olisi mulle aivan loistava ammatti, mutta se kouluun pääseminen on niin vaikeaa.. :jahas:

 

[mxm]

Ala-asteella koululiikunta meni siinä sivussa, yläasteella alkoi se kunnon vitutus. Meidän liikunnanope oli kunnon mulkku ja se latisti fiilistä aika paljon. Siinä kun ruvetaan teini-ikäistä pakottamaan urheilemaan niin ei tuu hyvää jälkeä.
Lukiossa sitten meno muuttui pikku hiljaa. Liikunnanope oli aivan huippu ja me saatiin ite päättää mitä tehdään. Monesti käytiin pelaamassa lätkää hallissa ja futista jenkkimalliin painimatoilla, lukiossa kävin jopa kerran uimassa:D
Oon tavannut myöhemmin yläasteen liikunnanopen ja jutellut sen kanssa kun oon ite ollut yläasteella sijaisena eikä sinänsä oo mitään paskaa makua jäänyt enää niistä ajoista. Äijä ei vaan osannut silloin ottaa kontaktia oppilaisiin, nykyään se onneksi kuuntelee enemmän myös oppilaita.
Harmi kun yliopistossa ei oo mitään pakollisia liikkatunteja, olis hyvää vaihtelua perseen kuluttamiselle luentosalissa:D

 

[diesel noi]

Mä odotin koulun liikuntatunteja aina ku kuuta nousevaa. Kaikki mitä tehtiin niin aina oli parhaiden joukossa. Eli päinvastoin, kuin muussa koulunkäynnissä.
Lisäks mulla on ollu liikunnanopettajat aina ite sellasii sporttityyppejä, jotka diggas urheilijoita (ite pelasin lätkää) ja jotka puhui musta positiiviseen sävyyn muiden opettajien lähinnä nyrpistellessä nenää. Liikuntatunnit rulez!!

 

[MKS]

Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että koululiikunnan tulisi olla pakollista kaikilla luokka-asteilla, mutta opetussuunnitelman tulisi olla väljempi, ja numeroarvostelu pitäisi ehdottomasti poistaa (kuten myös kaikista taideaineista, mutta ei niistä nyt sen enempää) EDIT: kuten myös jatkuva kilpailu- ja suoritusmeininki . Niin halutessaan voisi toki numeronkin saada, mutta sitä pitäisi erikseen pyytää (jos on pyrkimässä opiskelemaan liikunta-alalle tms.).

No tehdään samantien vastaava arvostelu matematiikkaan, koska kaikki eivät pärjää siinä yhtä hyvin kuin toiset. Ja äidinkieleen. Ja ruotsiin. Ja englantiin. Ja historiaan. Ja biologiaan.

Loppujen lopuksi kukaan ei saa arvostelua mistään ja kaikilla on kivaa. Näin kannustetaan oppilaita olemaan tekemättä työtä ja ottamaan rennosti, koska millään ei ole mitään väliä. Jipii.