Koulukiusaus

[Gillyanne]

Yleisesti asioiden hoitamisessa kannattaa minun mielestäni käyttää sekä kiusaajan että kiusatun tapauksessa enemmän sen perimmäisen ongelman kohtaavaa tapaa kuin vain oireita lievittävää mentaliteettia.

Näinhän se on. :thumbs:

Mutta olen kyllä sitä mieltä, että sellainen tapa ei ole tässä ketjussa monta kertaa esille tullut asian kuoliaaksi hyssyttely, saatikka sitten kiusatun syyllistäminen. Jos kiusaaja kiusaa siksi, että kotiolot ovat huonot tai isä käyttää häntä hyväkseen, on syy kotioloissa tai isässä. Jos taas siksi, että hän (siis kiusaaja) nyt vain sattuu olemaan kusipää luonteeltaan (tällaisiakin tapauksia on varmasti), niin syy on tietenkin hänen itsensä. Mutta kiusattu ei ole syyllinen kiusaamiseen, koskaan.

Vaikka syy kiusaamiseen olisikin hyväksikäyttö tai vanhempien alkoholismi ja riitaisat kotiolot tjsp., niin silti asiaan pitäisi tarttua ja osoittaa kiusaajalle selkeästi, että se, mitä sinä nyt teet, on VÄÄRIN. Eikä niin, että hyssytellään ja silitellään päätä, että voi poika/tyttörukka miten sulla on kamalaa, pitäähän sun jotenkin saada mieltäsi purkaa. Vaikka kiusaamisen taustalla oleva syy tiedostettaisiin ja sitä ryhdyttäisiin aktiivisesti hoitamaan, ei kiusaamista (eikä muitakaan mahdollisia oireita, kuten tappelemista/pahoinpitelyjä tai varastelua) saa painaa villaisella.

 

[Hippa]

Kiinnostuneille kirjavinkkinä Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Siinä on vähän yllättävääkin tutkimustietoa.

 

[Hippa]

No ensi kerralla kun tuun Hesassa käymään niin piru vie lähdet mun shoppaus-oppaaksi tai edes kaffille, eiks je?

Je

 

[Dopey]

Jos omia lapsia kiusattaisiin koulussa ja tietäisin kiusaajan menisin henkilökohtaisesti kurittamaan kiusaajaa, kohtuuden rajoissa/kiusaajan iästä riippuen. En usko että kiusaaminen jatkuisi, jos siinä samassa rytäkässä olisi vaikka kiusaajan vanhempia ojentanut kiusaajan sen nähdessä...

Pari kertaa on eskarissa ja pihaleikeissä jo menty rajan yli ja oltu yhteydessä päiväkodin henkilökuntaan ja vanhempiin. Suhtautuminen on sellaista "eihän se meidän Mikko/Ville semmosta, ei se mitään pahaa tarkoita, blaa blaa blaa".

Joka kerta kun mä nään sen penskan tekee mieli ottaa niskaperseotteella kiinni ja luututa asfalttia sen naamalla. Tästä nyt ei asiat menis kuin pahemmiksi.

 

[Janne]

Ei se nyt perkele voi niin olla etta jos kotona lapsiraukka saa isaltaan turpaan ja purkaa sita muihin niin se ei ole oma vika? Kylla siina on paassa jotain vikaa jos ei tajua etta isa ei lopeta sita hakkaamista jos itse hakkaa koulussa muita. Pois geeniperimasta tollaset mulkut sais ottaa.

 

[Hippa]

Ei se nyt perkele voi niin olla etta jos kotona lapsiraukka saa isaltaan turpaan ja purkaa sita muihin niin se ei ole oma vika? Kylla siina on paassa jotain vikaa jos ei tajua etta isa ei lopeta sita hakkaamista jos itse hakkaa koulussa muita. Pois geeniperimasta tollaset mulkut sais ottaa.

Se, että johonkin asiaan on selitys ei tarkoita sitä, että se asia on automaattisesti ok ja hyväksyttävää.

Lapsilla ei ole kovinkaan edistyneitä selviämistaitoja vaikeista tilanteista. Ei se lapsi kiusaa ja hakkaa muita sen takia, että se uskoisi kodin ongelmien ratkeavan sillä. Pikemminkin oirehtimista.

Kuitenkin kiusaajistakin löytyy ihmisiä, joilla on kotiolot ihan hyvin, joten ei se kiusaus aina selity kotiongelmilla.

Itse en hyväksy minkäänlaista kiusaamista löytyi siihen selitys tai ei.

 

[saaristo]

Pari kertaa on eskarissa ja pihaleikeissä jo menty rajan yli ja oltu yhteydessä päiväkodin henkilökuntaan ja vanhempiin. Suhtautuminen on sellaista "eihän se meidän Mikko/Ville semmosta, ei se mitään pahaa tarkoita, blaa blaa blaa".

Joka kerta kun mä nään sen penskan tekee mieli ottaa niskaperseotteella kiinni ja luututa asfalttia sen naamalla. Tästä nyt ei asiat menis kuin pahemmiksi.

Ei tietenkään mitään pikku kriminaalia tarvi turpaan latoa, menee sanomaan sille että jos kiusaus ei lopu niin sitten ei ole enään kenelläkään kivaa No myönnetään , että varmaan parempiakin tapoja on asia hoitaa.

 

[njietro]

Mutta harvon ne puheista ja jälki-istunnosta oppii. Tai ei juuri koskaan.

 

[Sumppari]

Muistaako kukaan kiusattu sitä, miksi ettei kertoneet asiasta kotona? Varmaan monet, todella monet vanhemmat suorastaan kiehuvat kun ajattelevat heidän lastaan kiusattavan. Taatusti opettajille ja kiusaajan vanhemmille mojova puhuttelu luvassa, mutta näin ei kuitenkaan usein käy, kun eivät kiusaamisesta tiedä mitään.

Miten vanhempana ohjaisit/ohjaat hommat niin, että tiedät ihan varmasti lapsen kertovan kiusaamisesta, jos häntä kiusataan? (miksi et itse lapsena kertonut/miten sinut olisi saanut kertomaan?) Miten toimit siinä vaiheessa kun lapsesi kertoo siitä että häntä kiusataan, kenelle sanot ja mitä, ja jos homma on karannut täysin käsistä, vaihtaisitko lapselle koulua?

Kiusaaminen voi joskus olla rankkaa. Luokkatoveri kieltäytyi tulemasta yläasteella kouluun jos kiusaamista ei lopeteta. Kaverin pikkuveli luultavasti tappoi itsensä jatkuvasta kiusaamisesta johtuen. (varmaan oli muitakin syitä, tai sitten ei)

 

[vision]

Muistaako kukaan kiusattu sitä, miksi ettei kertoneet asiasta kotona?

A : Noloa kun ei pärjää itsekseen
B : Pelkäs että sitten se kiusaaminen vasta alkaakin kun kiusaajat joutuu puhutteluun ja saa jotain pikku rangaistuksia. Turpaanhan siinä ois taas tullu.
c : Siihen että elämä on paskaa, tottuu

 

[Taskuamatsoni]

En kertonut vanhemmilleni, koska heillä oli ihan tarpeeksi huolta siskostani, jota erittäin paljon ja törkeällä tavalla kiusattiin ja syrjittiin ekasta luokasta jonnekkin ammattikoulun loppuun asti. Se lähes päivittäinen vittuilu ja nälviminen mitä itse sain osakseni oli pientä siihen verrattuna mitä siskoni sai kokea. :(

 

[Juseman]

Koulukiusattu on ja pahasti!

Kiusaaminen alkoi ala-asteen ekalta ja jatkui aina lukion toiselle luokalle asti. Se oli päivittäistä ja sen verran voimakasta, että rupesin lintsaamaan koulusta heti ekaluokalta lähtien ja lintsasin niin paljon kuin vain pystyin (mua ihan tosissaan pelotti mennä kouluun). Asiaa pahensi vielä se, että opettajat eivät reagoineet asiaan ollenkaan (ainaki siltä musta tuntu), homma laitettiin mun pikkiin (eli vika oli muka mussa) ja kukaan ei puolustanu mua (vähiten uskalsin itse) vaan mieluumminkin kaikki menivät kiusaajan puolelle. Mää muserruin vuosi vuodelta aina vain enemmän ja enemmän (suunnittelin monessa välissä itsemurhan tekemistä). Mulla ilmeni mm. paniikkikohtauksia ja sen sellasta… Taidan kuitenkin olla yllättävänkin luja psyykkeeltäni, koska kun kiusaaminen viimein loppui (vanhemmuuttaan ihmiset näämmä viisastuvat :thumbs: ), meni jotakuinkin vuosi ja olin jo suhtkoht normaalissa kunnossa Siitä on sitten pikku hiljaa noustu aina vain ylöspäin (osittain punttien nostelun mutta erityisesti intohimoisen itsepuolustuslajien harjoittelun ansiosta).

Tämäpä näin taustaksi. Nykyään menee jo todella hyvin ja olen kohtuullisen tyytyväinen kykyihini sekä taitoihini (olen puolustanut kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja sorrettuja ja heikommassa asemassa olevia (lukemattomat kerrat jopa fyysisestikin) ja toistaiseksi oikein hyvällä menestyksellä).

Nyt kun oon lukenu keskustelun kulkua, oon huomannu (tai ainakin oon ollu huomaavinani), että juuri kukaan täällä kirjoittavista ei ole tainnut koskaan joutua todellisen kiusaamisen kohteeksi.

Täällä ollaan yleisesti sitä mieltä, että täytyy antaa takaisin samalla mitalla. Okei, ihan hyvä idea (ei siinä mitään), mutta miten annat takaisin, jos olet aivan paniikissa ja jäykistyneenä kauhusta?? Ei siinä yksinkertaisesti pysty tekemään mitään.

Sitten, jos jotain kiusataan, kuka on mennyt itse tai on nähnyt jonkun menevän näkyvästi kiusatun puolelle? Siis ihan oikeesti? Kyllä siinä vain niin käy, että siellä kiusaajan puolella sitä kovastikin ollaan ja kannustetaan vain kiihdyttämään tahtia (pelätään joutumista itsekin kiusattavaksi).

Se, miksi kiusattua ei saa millään ilveellä kertomaan kiusaamisesta johtuu siitä, että kertominenhan vain pahentaa tilannetta. Asiathan etenevät näissä tilanteissa niin, että kun joku kertoo kiusaamisesta, opettaja menee nuhtelemaan kiusaajaa. Tästä kiusaaja hermostuu entisestään ja nyt ne sitten ne pahat ja vaikeat päivät vasta alkavatkin (kiusatun kohdalla).

Oikea menettely olisi seuraavanlainen:

Kiusattu viedään kenenkään tietämättä syrjään ja hänelle tehdään selväksi, että kiusaaja ei saa koskaan tietää tästä keskustelusta. Kiusatun kerrottua kiusaajan/kiusaajien ja ”kannustajien” nimet, kootaan ”kannustajat” yhteen johonkin rauhalliseen paikkaan ja kysellään tietävätkö he kiusataanko koulussa ketään. Yleensä he puhuvat kohtalaisen pian melko avoimestikin kiusaamisesta. Tämän jälkeen pohditaan ”kannustajien” kanssa yhdessä keinoja kiusaamisen vähentämiseksi (”kannustajat” saavat itse keksiä keinoja). Tällainen joukko on yllättävän tietoinen miten asiat olisi paras ratkaista. Lopuksi viedään kiusaaja/kiusaajat yksitellen johonkin rauhalliseen paikkaan ja kysellään ja jutellaan aluksi kaikesta mahdollisesta. Pikku hiljaa siirrytään puhumaan kiusaamisesta ja pohditaan, miten kiusaaminen saataisiin loppumaan. Heti kun kaikkien kanssa on käyty keskustelut (jolloin keinoja on löytynyt jo aivan uskomattoman paljon), sovitaan kaikkien osapuolten kanssa, että nyt ruvetaan toteuttamaan asioita. Sitten tietyin väliajoin kokoonnutaan yhteen ja keskustellaan, miten on edistytty.

Tällä tavalla on jo uskomattoman moni kiusaamishomma saatu loppumaan niin kuin seinään.

 

[setae]

Se nyt tahtoo mennä sillä tavalla että kiusaajat ovat niitä kaikkien suosiossa olevia ja luokan suosituimpia henkilöitä.
Kiusatut taas jokainen omasta syystään erilaisia ja siitä syystä ei niin suosittuja.

En kyllä olisi tästä ihan samaa mieltä. Ne kiusaajat ovat itsekin niitä "ei niin suosittuja", jotka koittavat sitten saada sitä suosiotaan esimerkiksi kiusaamalla. Toki siellä voi aina olla niitä "oikeita" (karismaattisia?) pahiksia, jotka ovat siinä suosiossaankin, mutta oman kokemuksen perusteella kiusaajat ovat lähes aina myös itse kiusattuja. Tokihan sitä pientä kuittia ja vittuilua tulee ~kaikilta, se missä se raja sitten menee onkin se vähemmän selvä juttu.

Tuskin esimerkiksi Rintafile tuntee itseään pakkotoistolla kiusatuksi Tomin naljailuista huolimatta - sen sijaan vähän vastaavassa tilanteessa koulussa joku vähemmän itsevarma henkilö voisi tuntea olonsa hyvinkin tukalaksi.

 

[Juuspo]

Itse olin peruskouluaikoinani lähinnä passiivinen sivustakatselija, mutta jonkin verran maistoin myös kiusaajan ja kiusatun rooleja. Tosin kokemukseni ovat sen verran lieviä, etten edes halua väittää tietäväni, miltä kiusatuista tuntuu tai mitä kiusaajien päässä oikein liikkuukaan.

Kuitenkin näiden kokemusten ja ihmisten puheiden perusteella olen funtsinut, että olisiko nykymallisella yhteisön ulkoisen kurin puuttumisella jotain merkitystä? Monet kovemman koulukurin aikana kasvaneet ovat kertoneet, ettei jatkuvaa, pitkäkestoista kiusaamista esiintynyt lainkaan, lähinnä pientä lällättelyä ja nahistelua joskus. Toisaalta lapsilla sosiaaliset taidot ja toisen kenkiin asettumisen kyky ovat luonnollisesti vielä pahasti vajavaisia, joten ilmeisesti he ymmärtäisivät olla kiusaamatta vain, jos se olisi ankarasti kiellettyä, ja ennen kaikkea siitä seuraisi rangaistus. Valvomattomat tai sanktiottomat kiellot ovat lähinnä paperitiikereitä, myös aikuisten maailmassa. Kolmanneksi vielä monien armeijan käyneiden tuttujeni mielestä juuri kova ja tasavertainen kurinpito aiheutti sen, ettei sisäistä arvojärjestystä päässyt syntymään (omakohtaisia kokemuksia tästä on luvassa huomisesta alkaen ;)). Luulisin, että homma toimii samoin kymmenisen vuotta nuorempienkin keskuudessa.

Joka tapauksessa näkisin mieluusti kunnon perinteisen kasvatuksen palaavan arvoonsa niin kotona kuin kouluissakin. Ja ei, en kannusta hakemaan remmiä uudestaan kaapista, lapset kun on mahdollista kasvattaa tottelemaan myös puhetta.

 

[hapetus]

Hajoo Juuspo aamuihis :D

Armeijan kurin kovuutta en lähtisi hehkuttamaan. Armeijassa vasta kiusaamista olikin. Itse en siellä ottanut osaa kiusaamiseen, mutta hyvälle tuntui kun jotkut muut kiusasivat heikoimpia. Ja kyse oli lähes yksinomaan heikkoimpien kiusaamisesta. Itsekkin huomasin, miten käsijätkä pystyi mokailemisillaan tai valittamisellaan tai muuten vaan nyhveröllä käytöksellä nostattamaan aika vihan päälle. Varmaan olisi pitänyt halveksia heikkojen sijaan maata joka pakottaa kaikki miehet armeijaan.

 

[MEV]

Varmaan olisi pitänyt halveksia heikkojen sijaan maata joka pakottaa kaikki miehet armeijaan .

Minä rukoilen. Älä lähre sinne :whip: (aiheeseen)

Kaikki mistä sinä pidät ja mitä rakastat suomessa, armeija puolustaa. Olisi se kiva jos ei olisi epävarmuutta ja kaikki eläisimme nirvanassa, mutta kun maailma on nyt mitä on, kannattaa ainakin osata osua pyssyllä kirpun pyllyyn 200m'stä kun ja jos tulee tilanne, jolloin joku kansa yrittää valloittaa sitä mitä sinä rakastat.

Se, että armeijassa toverit kiusaa heikompia, ja ehkä jopa simputtaa, on aivan luonnollista, jotkut sanoo, että se on osa peliä. Armeija on jollekin pahempi paikka kuin toisille. Ja jos joku valittamisellaan ja nyhveröinnillään hidastaa muiden menoa, on minusta kiusaaminen ja jopa simputuskin sallittua. Suomessa tuskin tapahtuu paljon simputuksia, mutta uskon, että epävirallisia simputuksia tapahtuu.

 

[Timba79]

Se, että armeijassa toverit kiusaa heikompia, ja ehkä jopa simputtaa, on aivan luonnollista, jotkut sanoo, että se on osa peliä. Armeija on jollekin pahempi paikka kuin toisille. Ja jos joku valittamisellaan ja nyhveröinnillään hidastaa muiden menoa, on minusta kiusaaminen ja jopa simputuskin sallittua. Suomessa tuskin tapahtuu paljon simputuksia, mutta uskon, että epävirallisia simputuksia tapahtuu.

Tahallisessa tumpuloinnissa ja vedättämisessä ymmärrän, että oma porukka antaa ehkä vähän "kurinpalautusta", mutta en todellakaan sitä, että heikompaa tai huonompaa pitäisi vielä joukolla potkia päähän. Mistä hitostä sä kaivat näitä viisaita ajatuksiasi?

 

[MEV]

Tahallisessa tumpuloinnissa ja vedättämisessä ymmärrän, että oma porukka antaa ehkä vähän "kurinpalautusta", mutta en todellakaan sitä, että heikompaa tai huonompaa pitäisi vielä joukolla potkia päähän. Mistä hitostä sä kaivat näitä viisaita ajatuksiasi?

Alku sanoista luulin, että oltaisiin samaa mieltä.

Jos on heikompi ja menee muiden tielle, mutta yrittää, niin silloin tovereiden kuuluu auttaa, kyllä, sitten kannustetaan ja rocky fiiliksellä ylöspäin. Mutta jos henkilö on heikompi kuin muut ja menee muiden tielle ja vedättäytyy kaikesta ja on tyhmää ja ei jaksa eikä yritä, niin silloin saa antaa turpiin mielestäni.

 

[Timba79]

Alku sanoista luulin, että oltaisiin samaa mieltä.

Jos on heikompi ja menee muiden tielle, mutta yrittää, niin silloin tovereiden kuuluu auttaa, kyllä, sitten kannustetaan ja rocky fiiliksellä ylöspäin. Mutta jos henkilö on heikompi kuin muut ja menee muiden tielle ja vedättäytyy kaikesta ja on tyhmää ja ei jaksa eikä yritä, niin silloin saa antaa turpiin mielestäni.

Meinaatko nyt tosissasi, että jokainen vähän heikompi ja ehkä laiskempikin on tahallaan toisten tiellä? Eiköhän näita tapauksia ole kuitenkin todella vähän. Ja ei se turpiinvetäminen ainakaan mikään ratkaisu ole, vaikka sitä itsekin monessa kohtaa tekisi mieli käyttää. :jahas:

 

[MEV]

Meinaatko nyt tosissasi, että jokainen vähän heikompi ja ehkä laiskempikin on tahallaan toisten tiellä?

En koskaan sanonut jokainen, lue helvetti lause loppuun :curs: .
Ja ei kukaan ei mene muiden tielle tahallaan (enkä sanonut tahallaan, lue nyt loppuun tämä viesti :curs: ) , mutta jos ei edes halua yrittää olla parempi ja olla menemättä muiden tielle, niin silloin saa antaa selkään mielestäni.

Ja ei se turpiinvetäminen ainakaan mikään ratkaisu ole

Selkäsauna tekee ihmeitä kuule.

ESIM. Varastin äidiltäni 5 vuotiaana ison purkin rahaa ja menin ostamaan sillä irtokarkkeja (säästö purkki). Äiti sai selvää siitä ja talutti minut kioskilta niskavilloista kotiin, mikä oli noloa ja antoi koivupiiskalla pyllylle. Tietysti myöhemmin sovittiin ja näin pois päin ja äiti selitti miksi ei saa varastaa, ja sen jälkeen en ole koskaan varastanut mitään vaikka on ollut oivia tilaisuuksia eri tilanteissa.