Koulukiusaus

[MEV]

kyllä mua kiusattiin ylä-asteella, henkisesti, joka päivä joku nolo juttu joka toi perhosia vatsaan ja joka päivä oli hermona, että tuleeko porukka taas hermostuttamaan (ei suuttumusta vaan hermostumista/hermo raunio)

Näin jälkeenpäin ajateltuna se johtui ihan omasta itsestäni. Joskus yritin olla jotain mitä en ollut (porukka huomasi sen), sitten joskus olin taas se munasta kuoriutunut linnunpoikanen joka oli nolona (porukka huomasi senkin).
Mua kiusattiin aina joko kaksi ihmistä, tai sitten porukalla. Yksin ne ei ikinä kiusannut mua (varmaan kaveriporukka- ego kysymyksessä, kuten yleensä kiusaajilla)

Vaikuttanut muhun? Ei. Ei enää, se vaikutti sillon, mutta nyt olen täysin toisenlainen persoonaltani. Siis mä muutuin about 4kk jälkeen kiusaajamateriaaliksi kun tulin ylä-asteelle (syytä en muista). Elli 13.4v - 15.6v oli aikaväli jolloin mulla oli joka ikinen päivä perhosia vatsassa ja olin nolona ja hermona.

 

[Kuki]

Jep, sitähän tää äitinä ja äitipuolena olo tuntuu välillä olevan, että kantaa kaikkia maailman murheita hartioillansa. Tuntuu todella, että uskaltaako noita lapsia kouluun,kauppaan,kaverille tms enää päästääkään, kun joka paikassa jokin mörkö voi vastaan tulla.

Vaan eipä niitä voi neljän seinän sisälläkään pitää ja pakko on luottaa sekä lapsen järkeen että oman kasvatuksen vaikutukseen.

 

[MEV]

Jep, sitähän tää äitinä ja äitipuolena olo tuntuu välillä olevan, että kantaa kaikkia maailman murheita hartioillansa. Tuntuu todella, että uskaltaako noita lapsia kouluun,kauppaan,kaverille tms enää päästääkään, kun joka paikassa jokin mörkö voi vastaan tulla.

Vaan eipä niitä voi neljän seinän sisälläkään pitää ja pakko on luottaa sekä lapsen järkeen että oman kasvatuksen vaikutukseen.

Nyt kun ajattelee ketkä kiusaa... paskakuntoiset, 43 koko liian suuriin vaatteisiin pukeutuvat, kynäniska, spagettikäsi ja silti yli 15% rasva poikarnat, joilla on kova ego porukassa.

jos ja kun saan lapsia, mä ainakin opetan ne alusta asti rakastamaan kehonrakennusta/voimistelua, ja jos joku kiusaaja palikka tulee sen eteen, niin se nauraa sille ja sanoo; "HAHA, mitä sa aijot tehdä? Tulla mua kohti? HAHA"

:D

 

[Ardilla]

Kiusattuna myöskin ollut. Minua kiusattiin ulkonäöstä, mutta syy siihen oli varmasti ihan muut asiat. Kiusaamisen päätyttyä pienen työn vaati, ettei tullut katkeraksi, tai toivonut kiusaajille jotain pahaa. Onnistuin kuitenkin. En kanna mitään kaunoja. Sillä tekee vain hallaa itselleen ja se vie hirveästi energiaa. Paljon suuremman työn vaati olla uskomatta mitä kiusaajat sanoivat ja pitää itseään arvokkaana ihmisenä, joka ansaitsee hyvää.

Kyllähän tuo kiusaaminen vaikutti mun käsitykseeni itsestäni pitkälle senkin jälkeen kun se oli jo loppunut. Itseasias vasta ihan viime vuosina oon oivaltanut sen, et vittu mä oo yhtään huonompi ihminen, kuin ne idiootit, jotka niin antoivat ymmärtää. Ja edelleenkin olen helvetin onnellinen, etten ole samanlainen kuin kiusaajani, mulla kun näyttäis loppujen lopuksi menevän jokaisella elämän osa-alueella paljon paremmin kuin niillä

Mullakin meni pitkän aikaa saada jostain alitajunnasta pois ajatukset että ulkonäössäni olisi jotain pahastikin pielessä tai että sillä olisi edes väliä, ja etten ole huonompi kuin muut ihmiset .

Se, etten puolustautunu, mulla johtu ainakin siitä, ettei ne kiusaajat ollut sen arvosia, että mä olisin vaivautunut edes yrittämään. Mua kiusas sekä tytöt että pojat, pojat ehkä vähän enemmän tai ainakin suoremmin. Jossain vaiheessa kiusaaminen loppu kuin seinään..?! Mun päästä ei kyllä häipännyt minnekään :itku: .

Kaksi poikaa on pyytänyt myöhemmin anteeksi, ja kyllä se ainakin mua "lämmitti". Olen antanut anteeksi, niillekin jotka ei oo pyytänyt. Ainakin ne jotka on pahoillaan siitä ovat ymmärtäneet tekonsa vääryyden jollakin tasolla, ja se onkin toivottavaa.

Lopuksi vielä tarkennus, etten aina ole itsekään ollut mikään enkeli kaikkia muita kohtaan ja se harmittaa tietysti.

 

[Deat]

Nyt kun ajattelee ketkä kiusaa... paskakuntoiset, 43 koko liian suuriin vaatteisiin pukeutuvat, kynäniska, spagettikäsi ja silti yli 15% rasva poikarnat, joilla on kova ego porukassa.

jos ja kun saan lapsia, mä ainakin opetan ne alusta asti rakastamaan kehonrakennusta/voimistelua, ja jos joku kiusaaja palikka tulee sen eteen, niin se nauraa sille ja sanoo; "HAHA, mitä sa aijot tehdä? Tulla mua kohti? HAHA"

:D

"Noniin lapset, tänään isi lukee teille iltasaduksi lisää Testomanin seikkailuja!" :D
On muuten totta tuo aiempi väite, läskit ja kynäniskat on yleensä just nitä kovimpia vittuilijoita.

 

[Big Evil]

Mua kiusattiin myös..

Jäljelle jäi arka, epävarma ja itsetunnoton Hippa, jonka on vaikea solmia ystävyyssuhteita ja tuntee olonsa aina ulkopuoliseksi seurassa kuin seurassa.

Don´t worry, we love you here! :thumbs: :haart: :5:

Oma muistini on onneksi niin huono, että muistan vain harvoja tapauksia. Tässä yksi pahimmista:

Luokan pahis oli kiusannut minua ja monia muita koko ala- ja yläasteen. Vittu mikä kusipää. Se osasi aina naamioida kiusaamisensa "hauskaksi" vittuiluksi, joten ei ymmärretty käydä porukalla sitä vastaan.
Kerran koulun käytävällä kyseinen mulkku otti "leikkimielisesti" pääni kainaloonsa, mikä "yllättävästi" sattui aivan saatanasti. No, työnsin hänet voimakkaasti pois suoraan päin luokanvalvojaa, joka oli kulkemassa ohi.
Mikäs tässä, mulkulle ei mitään, Dead Manille muistutus kotiin. Mulkku vielä tiesi tiukan isäni ja kommentoi koko luokan kuullen: Mitä isäskin ny sanoo?
Vitunsaatana mikä murmelinnussijapingviini.
Vieläkään en ymmärrä, miten kyseinen luokanvalvoja ei ilmeisesti ikinä tajunnut , mitä kaikkea yläasteella edes tapahtui. Voiko kukaan olla niin sokea? Heppu
vain mutisi aina jostain luokkahengestä...

Ps. Faija oli onneksi kohtuu ymmärtäväinen: "Tärkeintä on, että sä tiedät, että ketään ei saa kiusata." Ehkä paras neuvo, mitä äijä on ikinä antanut. Ei sillä, että olisin kyseistä neuvoa tarvinnut...

 

[rocky6]

Moni palstalla mielestäni "häiriköivä" tuntuu olevan kiusattu, huomasiko kukaan samaa? Itse aion myös opettaa muksuilleni että pitävät puolensa..kunnioittaa kaikkia muttei myöskään pelkää ketään

 

[juu_so]

Minua kiusattiin ala-asteella niinkin järkevästä syystä, että minulla on isot silmät . Onneksi kuudennelle luokalle vaihtui opettaja ja lopetti kiusaamisen siihen paikkaan. Kiusaajat olivat entisiä "parhaita kavereitani".

 

[Myth]

Mua kans kiusattiin ala- ja yläasteella. Tosin tämä ei mitään järjestelmällistä ollut, mutta todella huonon itsetunnon omaavalle pojalle se oli kova paikka, kun ulkonäköä morkattiin. Jonkin verran tätä kiusaamista varmaan hillitsi mun suhteellinen fyysisyys, olin urheilullinen ja aina luokan pisimpien joukossa. Mulla ei koskaan ollut mitään "ydinporukkaa" tukemassa tai muitakaan, vaan yksin taistelin ja alistujaksi en ruennut. En vain ollut verbaalisesti niin lahjakas, että olisin osannut kipeästi takaisin heitellä, vaan monesti meni fyysiseksi nämä yhteenotot. Sinällään jännää, että se heijastuu sieltä asti, vieläkään mulla ei sellaista "true friendiä" ole ja tosi helppoon tuntee itsensä ulkopuoliseksi, jos on joku isompi remmi koossa. Noh, ehkä ilman niitäkään kokemuksia en olis se mitä nyt oon ja onneksi nykyisellään on itsetunto todella hyvällä mallilla ja voi kattella huvittuneena miten säälittäviks rääpäleiks nää naljailijat jäi.

 

[mr. perfect]

On muuten totta tuo aiempi väite, läskit ja kynäniskat on yleensä just nitä kovimpia vittuilijoita.

Mitä omilta peruskouluajoilta muistan, niin pahimpia kiusaajia olivat ainakin jätkien joukossa just ne muita vahvemmat jotka kävivät salilla/kamppailulajitreeneissä plus sitten ne pari jalkapalloa pelaavaa kynäniskää.

 

[vision]

Ala-asteella olin itse kiusattu ja yläasteella sitten liikuin kiusaajien kanssa mutta enpä osallistunut kiusaamiseen kuin kerran. silloinkin kiusasin ihan yksinään tai oikeastaan opastin "isällisesti" yhtä kiusaajaa olemaan lyömättä pienempiään varsinkin tyttöjä. Mun opastuksen jälkeen heppua opasti yks sun toinen ja lopuksi sittä tuli poliisi asia ja pääsääntöisesti meidän koulussa loppui kiusaaminen loppu kevääksi aika totaalisesti.

 

[Rin]

Hävettää myöntää mutta ala-asteella olin kiusaaja...vieläkin tulee välillä mieleen ne parat joita kiusasin...ja aikaa on kulunut noin 15 vuotta kuitenkin.Yläasteella minua koitettiin kiusata mutta pistin hanttiin....jättivät rauhaan sitten.Summa summarum....perseestä koko asia.

 

[Merica]

Toisaalta siskollani on silloin pirunmoinen kapinointivaihe päällä, kai minä yritin kompensoida sitä olemalla kiltti ja helppo. Lisäksi minun murheilleni lähinnä hymyiltiin juuri siksi, että isosiskoni kanssa oli niin vaikeaa -nykyäänkin vielä pelkään, että jos kerron, että nyt on vaikeaa tai paha olla, minulle nauretaan tms. Että tällainen siipirikko.

Itselläni ihan sama juttu... Isosiskoni on ollut, ja edelleen on, meidän perheen drama queen ja juuri tuolloin yläasteaikoihin siskokullan kapinointi oli pahimmillaan. Äitini on yksinhuoltaja enkä silloin todellakaan halunnut omilla murheillani huolestuttaa häntä entisestään, vaan yritin olla tukena, vaikka itsekin olin ihan hukassa. Tästä johtuen äidillä on ollut aina se kuva, että olen vahva ja selviän mistä vain ja olen aina hänen tukenaan... Kyllähän tuo varmaan totta on, mutta ei se niin helppoa ole kuin miltä se äidistä saattaa vaikuttaa.
Vielä tuosta kiusaamisen vaikutuksista myöhempään elämään että, kuten Hippa ja reinhardt ja moni muukin jo sanoi, minullekin tulee helposti ulkopuolinen olo seurassa ja olen hyvin varautunut uusien ihmisten kanssa. Jos joku ystäväkseni haluaa, hänellä täytyy olla todella paljon kärsivällisyyttä ja aikaa ennen kuin saa luottamukseni. En ole ennen ajatellut sen johtuvan suoranaisesti kiusaamisesta, mutta kun luin muiden kokemuksia aiheesta, aloin miettiä, että luultavasti sillä onkin ollut isompi vaikutus kuin luulin.

 

[MEV]

"Noniin lapset, tänään isi lukee teille iltasaduksi lisää Testomanin seikkailuja!" :D

No ei ihan :lol2: , mutta siis veisin lapseni aina salille mukaan ja tälleen, kasvatan sen sellaisessa sali piirissä niin ei voi sanoa, että on pakottanut :D

Toisaalta, nykyään lapsia ei voi huijata.

tv'ssä pyörisi pumping iron, ja mitä uusia loistavia kehonrakennus dvd elokuvia on siihen mennessä jo tullut. Alaasteelle mennessä lapseni jo osaisi matikkaa hyvin, koska on aina laskenut tarkat päivän mittaiset kalorit, proteiinit, vitamiinit, mineraalit, hiilihydraatit ja rasvat. Lapseni tietäisi ihmiskehosta enemmän kuin yläasteen ja lukion biologian opettajat...

En malta odottaa, että saan omia lapsia (niin ja kaikkihan olisi noin yksinkertaista).

 

[ValmetBoi]

Niin se vaan menee, että heikkoja kiusataan. Oli kyse sitten peruskoulusta, lukiosta tai jopa intistä. Ala-asteella olin kiusaaja, jouduin reksin puhutteluun, mutta taitavan tarinan ansiosta en saanut rangaistusta. Kiusaamisen lopetin ekaluokan jälkeen.

Ylä-asteella sainkin sitten jo kuulla vittuilua, myöhäinen murrosikä, pitkä hieman hontelo vartalo, pömpöttävä vatsa ja sain kiusausta osakseni. Luokan kovikset pönkittivät omaa egoaan, ryhmässä tietenkin. 1on1 puheluissa kiusaajat vaikuttivat aivan järkeviltä, mutta kaveriporukassa he sitten kiusasivat aina niitä heikoimpia, minuakin aina välillä.

Lukiossa yritin esittää itseäni kovempaa jätkää, mutta tätäkään ei tarvinnut jatkaa kun huomasin, että kukaan ei päin naamaa vittuile. Selän takana sitten paskaa jo puhuttiin, en tiedä sitten kuinka paljon minusta, mutta ainakin muista.

Ennen inttiä olin jo salilla käynyt puolisen vuotta, päin vittua tietenkin, mutta itseluottamus oli jo kasvanut hitusen. Intissä sitten näkikin kaikenlaista porukkaa ja siellä vasta tajusin, että kaikki ovat erilaisia ja kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Intissäkin tuli huomattua, että niitä heikoimpia kiusattiin.

Työ-elämässäkin piipahdin ja harmikseni huomasin, että siellä vasta paljon paskaa selän takanu puhuttiin toisista. Tämä on asia mitä inhoan yli kaiken, jos on jotain asiaa niin menisi sitten suoraan sanomaan.

Joskus leikittelen ajatuksella, että mitä teen kun kohtaisin kiusaajani, mutta tätä triidiä lukiessani tajusin, että taitaa vaan olla parempi yrittää antaa näille anteeksi ja unohtaa koko paska. Toki itseluottamus on nyt tarpeeksi korkealla, että enää ei tarvitse mitään paskaa ottaa vastaan, vaan takaisin annetaan (ainakin yritetään )

Yhteenvetona voisin sanoa, että kiusaaminen on erittäin perseestä. Kiusaajilla on omat ongelmansa ja ne levittävät kiusaamisellaan ongelmiaan eteenpäin.

T: Ezkm

 

[Jakob]

yläasteella sitten liikuin kiusaajien kanssa mutta enpä osallistunut kiusaamiseen kuin kerran.

vähän sama homma. Olin kiusaajien porukassa, mutta en ketään kiusannut. Vaikka tiesin, että kiusattu kärsii niin sitä vaan piti turpansa kiinni ja hyväksyi tapahtuman. Olishan tuohon pitänyt puuttua, varsinkin, kun mulla oli jonkin verran auktoriteettia porukan sisällä, mutta ei sitä (nuorena jannuna) aina uskalla mennä väliin. Pelkää, että joutuu itse uhriksi..

Noita kiusattuja olen kyllä jälkeenpäin nähnyt, eikä ketään mulle ole kaunaa kantanut. Eivät ainakaan ole myöntäneet sitä. No onhan tuosta jo niin paljon aikaa, että yöunia en aio menettää noin wanhoista tapahtumista.

 

[Boheema]

avautuminen

..kauheeta tuubaa..

Mietippä parin vuoden päästä uudestaan. Enkä yritä päteä. Oon saman ikänen

Ja asiaan: Minuakin on kiusattu. Ei onneksi kovin pahasti. Pientä henkistä vittuilua, morkkausta ylä- ja ala asteella. Enemmän ala asteella. Noh, nykyjään olen lukiossa eikä siellä kukaan enää vittuile :P vaikka yksi vanha kusipää on yrittänyt..johtuu ilmeisesti pienestä muodonmuutoksesta. Henkisesti olen myös kovempi enkä sanoisi, että olen kasvanut. Kiusaaminen ei kasvata.
Itse vihaan kiusaajia yli kaiken. Jos näkisin läjän pentuja kiusaamassa jotakuta tulisi luultavasti turpajuhlat. Pelkkä ajatus pistää kädet tärisemään..outoa (todella outo fiilis btw). Se, joka sanoo, että vain heikkoja kiusataan eikä heikot yritä edes auttaa itseään saa ottaa päänsä pois perseestä. Olen kuulut juttua, kuinka kiusattu on pistänyt vanhat kiusaajansa teholle/arkkuun. Kuvitelkaa tilanne jos kohdalle sattuu vaikka 9 vuotta fyysistä ja henkistä vakivaltaa, niin ettekö tekisi asialle mitään? Kenellä tahansa saattaisi jo päässä NAXAHTAA

PS. näin lukiolaisena olen erotellut koulussa yläasteelaisia nahistelijoita mutten vielä kertaakaan kiusaajaa.

 

[Niina]

...Jäljelle jäi arka, epävarma ja itsetunnoton Hippa, jonka on vaikea solmia ystävyyssuhteita ja tuntee olonsa aina ulkopuoliseksi seurassa kuin seurassa.

Mitä?? Muistan kyllä bodyfitness-leiriltä erään mukavan tytsyn, joka ei sovi tähän kuvaukseen lainkaan!! :D

 

[njietro]

Olen kuulut juttua, kuinka kiusattu on pistänyt vanhat kiusaajansa teholle/arkkuun. Kuvitelkaa tilanne jos kohdalle sattuu vaikka 9 vuotta fyysistä ja henkistä vakivaltaa, niin ettekö tekisi asialle mitään? Kenellä tahansa saattaisi jo päässä NAXAHTAA

Aivan varmasti. Ja todellakin usein ne kiusaajat ovat niitä pieniä ja heikkoja, porukan pomoja ja nopeita suustaan, joilla sitten on kovien juttujen ja ideoitten johdosta pari isoo yllytyshullua kaveria. Kuinka moni kiusaa yksinään? Ei kovin moni. Ja kun aina väitetään, että tappeluun vaaditaan aina 2 osapuolta, niin haistakoon paskat. Tapeltu on ihan vaan toisen vittuilun ja alottamisen takia. Nopeasti on kyllä tappelut käyty! :D Ja itse en ole ainakaan vielä ollut pahempikuntoinen osapuoli...

Mutta kyllä tietysti fyysinenkin vahvuus rohkaisee. Ala-asteella kiusaaminen on usein fyysisempää "pyörittelyä". Ehkä. Tiedän tapauksen, että yläasteella äijää kiusas aina 2 vuotta vanhempi tyyppi kavereittensa kans. Aina. Koko 7-luokan. Ei porukalle mitään mahtanu vahvakaan äijä. Myöhemmin tuli sitten monen vuoden päästä sanaharkkaa baarissa, ja kiusaajalla murtu naamasta osia... :D :D Kiusattu oli niin vitun katkera koko vuoden pilaamisesta. Ja kilahti.
Koittakaa ymmärtää, oon melkein

 

[Mental Pain]

Usein kirjoitetaan kuinka kiusatun pitäisi muuttua..henkisesti ja fyysisesti vahvemmaksi..Sopeutua elämään jatkuvan pelon kanssa..
Itse muutuin kiusaamisen alettua..Välttelin kontakteja, yritin vain kestää..Kiusaaminen pahentui kun eivät saaneet nujerrettua minua..Siitä vieläkin arvet ja haavat (kulunut noin. 7vuotta..)
Muistan kuinka peukaloni leikattiin auki mattoveitsellä ja koulu "piilotti" tapahtuneen terveydenhoitajan kanssa..Minulle sanottiin, että oli minun vikani, että minua kiusaattiin..Silloin päätin, että en anna kiusaajieni levätä..Ja minulla on yhä tuo musta lista tallella..Muutamalle näistä olen kostanut, henkisesti ja fyysisesti..Koston ei pitäisi olla suloista..Minulle se on enemmän kuin nautinto..
Teille entisille kiusaajille sanoisin, että mikään korvaus tai anteeksipyyntö ei korvaa sitä tuskaa minkä olette aiheuttaneet..Ihmisessä on jotain vialla jos hän alkaa kiusaamaan itseään heikompia..Kun "lapsi" yrittää etsiä paikkaansa yhteiskunnassa ja häntä kiusataan, menettää hän identiteettinsä, oman henkisen tasapainonsa ja uskonsa toisiin ihmisiin..
En ikinä hyväksy kiusaamista oli syy mikä tahansa..