Kahlaajalintu asialinjoilla... Neutraali on ASENNE-LINJOILLA. :D
Ja minä, olen ollut kiusattu koko ala-asteen, mutta olinkin silloin vähän kusipää. Sitten kun ymmärsin pari pointtia, olinkin jo kohta muiden veroinen... Vittuilua tuli kyllä vanhemmilta pojilta ja vuoden nuoremmat jotkut kotona hakatut piekseivät välillä minua. Niistä selvisin sitten kiristämällä: "Kerron teikäläiselle että poltat..." Poika: "Öö, ei me hakata sua enää. Okei? Älä kerro meitsille..." Se oli helppoa.
Sitten oli ainakin yksi pelle, joka hakkasi meitä "ei-niin-cooleja" (oli itseasiassa ekana meidän porukoissa, mutta aloitti sitten juomaan ja polttamaan, niin nousikin seuravaan luokkaan.) Kukaan ei mahtanut sille mitään oikeastaan... Ei se kovaa lyönyt. Se vain löi lyömisen ilosta... Hölmö se kyllä oli, ei muuta voi sanoa. :D
(Olin ala-asteella hieman erilainen, kiltimpi. Muu luokka päätti laittaa opettajan tuolille paperin ja sen päälle erikeepperiä pari desiä. Arvatkaa vaan, kuka oli se poika joka kävi ottamassa sen pois sieltä... Hyvä oli, kun kaikki haukkuivat jos tekisin sen, mutta tein sen silti. Illalla sain sitten murtua isälle, ei ollut nimittäin helppoa se. Minusta se ei vain ollut kovinkaan rationaalista toimintaa. ama temppu suoritettiin uudestaan (jolloin en enää pystynyt tekemään asialle mitään) mutta opettaja kuitenkin tajusi tilanteen ennen istumista.)
Sitten on ollut muitakin tuollaisia päähänpotkittuja, jotka yhtäkkiä ottavatkin sinut silmätikukseen ja saattavat sen yhtäkkiä lopettaa. Ei niitä voi käydä lyömäänkään takas, kun sittenhän ne vasta lyömään käyvätkin. Koska kun on noin alhainen älykkyysosamäärä, ei enää oikein välitä mitä itselleen käy, joten eihän tommoisia sekopäitä uskalla lyödä. Sitten tietysti oli ne "kovat pojat" jotka verbaalisesti lähinnä haukkuivat muita oppilaita. (tottakai coolit tytöt tykkäsivät näistä pojista. )
(Kaikki mieleeni tulevat kiusaajani ovat nyt amiksessa, ja/tai ovat olleet pari vuotta apukoulussa. Nyt minua haukutaan rasistiksi,/ahdasmieliseksi jne. Mutta tämän takia minä amiksista en välitäkään. Suurin osa tälläisestä pohjasakasta sinne änkeää.)
Yläasteella saatoin itse olla kiusaaja leikkimielisen vittuilun muodossa. Kohta se vittuilu tuppasi aina kohdistumaan siihen samaan henkilöön ja soppa oli valmis... Onneksi päästiin siitä tavasta eroon. Tarkoitus ei ollut satuttaa, vaan pitää hauskaa yhdessä. Hänkin itse vastasi naljailuun nauramalla, niin luulin että se on hänestäkin hauskaa... Harmi, etten tiennyt kuinka herkkä poika hän oikeasti oli. Nyt tosin ollaan hyviä kavereita.
Lukiossa saa olla aika rauhassa. Suurin mitä siellä tapahtuu on selän takana juoruileminen ja puhuminen. Suurin osa pohjasakasta on valunut amikseen, ja kaikki "fiksummat" jalostettiin lukioon. Hyvin huomaa sumalaisissakin lukioissa perinteisen High School- meiningin, kun koulussa on coolit ja epä-coolit. Ja tottakai coolit nauravat selän takana epäcooleille.
Itse asiassa itsekin pilkkaan selän takana "epä-cooleja" (vaikken itsekään niin cooli olekaan). Minulle itseasiassa eräs ystävä huomautti tästä ja sitten vasta tajusin, että olen aika perseaivo itsekin. Jotenkin vain eräänlaiset ihmiset käyvät ärsyttämään ja niille tulee sitten kaveripiireissä naurettua. Nyt aiheina ei ole vain ulkonäkö, vaan lähinnä erilaiset asenteet ja käyttäytymiset ja pukeutuminen.
Suoraan näköä en ketään kiusaa, enkä kiusaa. En ole kiusaaja. Kiusattuna olon olen saanut itse kokea, ja en halua sitä kenellekään muille aiheuttaa.
kaiveli82 sanoi:
Suurin syy oli varmaan se että en tehnyt mitään kiusaajille enkä sanonut takasin, otin vain kaiken vastaan ja häpesin...
Se mikä tässä harmittaa on myös se että olen ollut aina luokan vahvimpia fyysisesti ja edellytykset tappeluun olivat, myös kivun sietokyky on ollut aina hyvä...
sillä puhumalla nuihin ei järkeä kaikkiin saa....
Nämä lisään myös omaan tarinaani ja ajatuksiini. Kiusaajani olivat aina minua heikoimpia, mutta... En sitten tiedä.
Oli sitä ennen mun paras ystävä. Kiusaaminen johtui lähinnä kaveripiirin vaihdoksesta. Lopulta tajusin mitä olen tekemässä ja menin rohkeasti kaverin luo pyysin anteeksi ja kysyin, että voidaanko me enää koskaan olla kavereita. Edelleenkin ollaan tämän naikkosen kanssa hyviä kavereita. :haart: Onneksi! Kadun ja häpeän kyllä aivan sairaan paljon noita aikoja. Kiusaaminen oli henkistä.
Ja yläasteella ja lukiossa mä puutuin aina, kun vaan mahdollista, pienempien tappeluihin ja kinoihin. Aina ei pitäisi tunkea nokkaansa joka paikkaan, mutta jonkunhan asioille on jotain tehtävä, jos opettajat ei tee. Tiedän, miten tyhmää ja turhaa on kiusata toisia, joten tältä osin olen yrittänyt kantaa oman korteni kekoon asian parantamiseksi. 
