Koulukiusaus

[hassan]

Haha :D . Just tuommone kultalusikka perseessä syntynyt vitun onnekas kaveri, joka on sattunut miellyttämään kaikkia muita ihmisiä alusta asti ja eipä ole tarvinnut koulukiusaksesta kärsiä. Just samanlainen juttu kun täällä foorumilla oli se "olen saanut kasvattaa terveen lapsen ja en vaihtaisi mihinkään" mikä ei liity juuri mitenkään siihen, että olisi kasvattanut keharilapsen, mikä siinä oli aiheena.

Ite en jaksa kärvistellä kovin paljon vanhoja juttuja, sillä välit on viilenneet, kun mentiin eri porukat eri luokille yläasteella ja periaatteessa niiden entisten kiusaajien kanssa voisi keskustella ja ollakin, mutta kun ei olla samanlaista porukkaa joten ei se paljon ahdista, kun on muitakin kavereita.

Joo en nyt omista kiusaamiskokemuksista sen enempää jaksa jauhaa mutta mainitaan nyt että viimeks intissä muutama tyyppi tuvassa sitä kokeili sen 3kk minkä yhessä viihdyttiin.

En kyllä niillekkään tyypeille kanna mitään kaunaa vaikka se silloin olikin perseestä.

Joistain posteista täällä jäi semmonen mielikuva että nykyään jätkät istuu himassa maastohousut jalassa ja puukko kädessä ja manailee jotain ala-asteen tapahtumia edelleen ja miettii miten pääsee kostamaan äijille jotka tuskin enää edes muistaa sua.

Välillä elämä potkii päähän mutta get over it, menneisyydelle ei pysty enää mitään tekemään joten turha sitä on murehtia.

 

[Tytteli]

Lukiossa ei tosiaan kiusaamista pahemmin esiinny, en osaa sanoa miksi. Joko ihmiset on yleisesti fiksumpia tai sitten porukka on kypsynyt yläasteelta.
edit. puhun meidän lukioista, muista en tiedä.

Varmaankin keskimäärin lukioon suuntaavat ne henkilöt, joilla on muita kiinnostuksen kohteita kuin kiusaaminen. Omassa lukiossanikaan ei ollut kiusaamista, ala-ja yläasteella sitä esiintyi todella paljon...ja taisivat ne pahimmat kiusaajat joko mennä amikseen tai tappaa itsensä huumeisiin tms Kiusaaminen on kyllä semmoinen asia, jota valitettavasti tosiaan löytyy myös työelämässä, vaikka luulisi aikuisten ihmisten osaavan edes jonkinlaiset käytöstavat. Kiusaamisen kohteeksihan yleensä joutuvat ne henkilöt, jotka ovat liian kilttejä eivätkä osaa/uskalla sanoa vastaan.

 

[Timba79]

Mä en ihan purematta niele tota lukioiden "kiusaamattomuutta". En ole lukiota käynyt, joten tietoa ei ole, mutta mutuilla voi aina. ;)

Eli mutuilisin silleen, että lukiossa ei sitä fyysistä kiusaamista varmastikaan ole kuten esim. ammattikoulussa on. Ja Tytteliltä tossa tulikin jo syitä siihen. Mutta henkisen puolen kiusaaminen voisi olla jopa rankempaa lukiossa?

Työpaikallakin varmasti osataan se kiusaaminen, ehkä jopa paljon paremminkin, korkeammin koulutettujen parissa kuin ihan perusduunaritasolla. Ja tämä työkiusaaminen perustuu ihan lehdistä lukemiini juttuihin.

 

[NEUTRAALI]

Varmaankin keskimäärin lukioon suuntaavat ne henkilöt, joilla on muita kiinnostuksen kohteita kuin kiusaaminen. Omassa lukiossanikaan ei ollut kiusaamista, ala-ja yläasteella sitä esiintyi todella paljon...ja taisivat ne pahimmat kiusaajat joko mennä amikseen tai tappaa itsensä huumeisiin tms Kiusaaminen on kyllä semmoinen asia, jota valitettavasti tosiaan löytyy myös työelämässä, vaikka luulisi aikuisten ihmisten osaavan edes jonkinlaiset käytöstavat. Kiusaamisen kohteeksihan yleensä joutuvat ne henkilöt, jotka ovat liian kilttejä eivätkä osaa/uskalla sanoa vastaan.

ihan täyttä paskaa tuo teoria. teille on sattunut vain sellaiset lukiot missä ei kiusata. kiusaamista on ihan jokapaikassa niin miten sitä ei lukiossa muka olisi.



edit: no onneksi täällä on muitakin jotka ei tohon "teoriaan" usko.

 

[MHK]

IMO tyttelillä on pointti, tottakai kaikki älyllisesti/tavotteellisesti vajaammat menee tilastollisesti matalamman hakukriteerin paikkoihin, ja tottakai tässä joukossa on siten keskiarvollisesti älyllisesti matalampitasoisia/huono-osaisempia/fyysiseen hallintaan tähtääviä tyyppejä. Se että esitetään "ei lukiossa ole kiusaamista" tai "amiksella ja lukiolla ei ole eroa" on tosin aika tyhmä argumentti sekin, tottakai on mutta loogisesti ajateltuna tilastollinen ilmiö tapahtuu voluumitasolla enemmän /muualla jossa on tilastollisesti enemmän äo-kyvyiltään matalampia ja siten fyysiseen vaikuttamiseen enemmän taipuvaisia ihmisiä.

EDIT: eli mitä enemmän on hyväksyntää omaa potentiaalia kohtaan sitä vähemmän on syytä alistaa muita tehostaakseen omaa identiteettiä, pähkinänkuoressa.

 

[Mursi]

kiusaamista on ihan jokapaikassa niin miten sitä ei lukiossa muka olisi.

Pakko kompata. Ei munkaan lukiossa kenenkään päätä enää uitettu vessan pöntössä, mutta osa porukasta sai viettää yksin koko lukioajan... onneksi en ite ollu enää lukiossa mitenkään kiusattu vaan satuin pääsemään hyvien jätkien messiin, mutta voin vaan kuvitella miten vituttaa kolme vuotta käydä koulua jossa kukaan ei morjesta, ei ees opettajat...

 

[Xyrix]

Hmm itseä kiusattiin ala-asteella hyvin vähän. Kun sain joskus kolmannella silmälasit ja olin luokan lyhyin muutamat kehittelivät jotain köyhää B-luokan läppää. Joskus hermostuin ja järjestin pienen painimisen

Yläasteella meikäläistä alettiin kiusaamaan jonkin verta. Yllättäen syypäänä oli englannin kielen opettaja. Tilanne kehittyi siten että kun enkun lausumiseni on tänäkin päivänä tasoa "reis vos kuut put taiers vos not" niin opettaja otti minut sillmätukikseni. Joka tuhannen tunti opettaja pisti minut lukemaan tekstejä ääneen. No ihan normaali käytäntö että vuoro kiertää jotain kappaletta opetellessa luokassa mutta sain aina jotain lisäluettavaa ja kotitehtävät ym. oli aina meikän heiniä.

Muutamat sitten innostuivat kommentoimaan ääntämistäni ja siitähän riitti iloa kolmeksi vuodeksi. Opettaja oli juonessa mukana, aina kun jouduin lukemaan niin alkoi yleinen nauru ja kommentointi ja ope ei tehnyt asian eteen mitään. Innostuipa itsekin kommentoimaan että sullapa on sellanen skottilainen aksetti tjsp...huoh.

Itse syyllistyin myös sanalliseen kiusaamiseen jonkun aikaa. Onneksi tajusin lopettaa ja kävinpä vielä pyytämässä anteeksi uhrilta myöhemmin.

Lukiossa ei ollut kyllä mitään ongelmia.

 

[Taskuamatsoni]

Pakko kompata. Ei munkaan lukiossa kenenkään päätä enää uitettu vessan pöntössä, mutta osa porukasta sai viettää yksin koko lukioajan... onneksi en ite ollu enää lukiossa mitenkään kiusattu vaan satuin pääsemään hyvien jätkien messiin, mutta voin vaan kuvitella miten vituttaa kolme vuotta käydä koulua jossa kukaan ei morjesta, ei ees opettajat...

Kuulostaa tutulta. Noh, opet moikkas kyllä ja taisivat minusta tykätäkin, ja oli mulla pari kaveria, mutta loput sitten pysyi erossa musta johtuen koulun näistä "suosituista tyypeistä" jotka kyllä aika tehokkaasti sai tehokkaasti "kaikki" käännytettyä mua ja mun kavereita vastaan. En nyt tiedä varsinaisesta kiusaamisesta, mutta sellaista seläntakana nauramista, sanomisille nälvimistä ja muuta piilovittuilua oli.. En kyllä vieläkään voi ymmärtää, että mikä v*ttu sillä yhdellä mua vastaan oli kun piti koko kouluaika nälviä ala-asteella alkoi ja kiinnosti kuin kilo paskaa sen jutut. Siinä vaiheessa viimeistään tajusin noiden ihmisten idioottimaisuuden, kun vanhojen tanssien aikoihin kuulin nurkan takaa kun nämä neropatit jutteli tyyliin: "Tänä iltana sitten kiusataankin *****." Ja niin, saipa siinä muutkin näitten tyyppien leikkikalut olla rauhassa ton illan kun keskittyivät yhden kiusaamiseen V*tun sairasta.

 

[seppo-x]

Kun sanoit että manneja, niin oletko sitten "kiltisti sanottuna" romaani?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Romaani

http://fi.wikipedia.org/wiki/Romani

 

[Janpa]

Sorry baba, mun moka...

 

[Rancidson]

Koulukiusaamisesta jää pahat arvet. Ja mustan listan deletointi koneelta on vaikeaa, ja välillä olen todella ollut lähellä tehdä jotain, onneksi en. Ylä-asteella koin kiusaamista ja se loppui kun vedin kyseistä henkilö turpaan. Sen jälkeen amiksessa sanallista vähän, loppui kun vedin turpaan. Mitä tästä opimme? väkivalta lopettaa vittuilun. Ainakin minun kohdallani on tepsinyt. Mutta on kiusaamisesta hyviäkin puolia, mm. aloitin treenaamisen ja sitä on nyt jatkunut 3v, 54kiloisesta amiksesta 75kg. Ja tuo todella on vaatinut hirveää puurtamista minulta, ja olen hujoppi (181), eli ei tuo paino ole vielä mitään. Mutta kokoajan kehitytään. Olen vain huomannut itsestäni, että tunnun nykyään pienetkin asiat hoitavani nyrkein, liekkö sitten kiusaamisesta johtuva tapa. Who knows.

 

[Olbie]

Ite olin kiusattu hetken ala-asteella. Se loppu siihen kun isoveli nosti kiusaajan riveleistä seinälle ja kysy että "mitäs vittua?" :D

Myöhemmin sai kuulla vuosia paskaa pitkästä tukasta jne, mutta yleensä otin huumorilla tai pistin jotain pahempaa takasin ni kyllä se tilanne aina siihen loppu.

Nykyään ei tarvi kuunnella ainakaan tukasta ku on tämmönen klanipää

Ite välillä mietin että mitähän ne aattelee kun oon luonteeltani kyllä semmonen rääväsuu että aika rankanpuoleista läpyskää ja kuittailua tulee kavereille heitettyä, naispuolisillekkin mutta kai ne sen huumorilla ottaa kun viikonloppusin kyllä soittelevat ryyppyseuraksi tai kahveelle että tuskin ovat kokeneet kiusaamisena kouluaikana noita juttuja. Ketään en silmätikukseni koskaan niissä ottanu että kyllä kaikki sai ihan tasapuolisesti kommenttia aina. :D mutta kyllä sitä takasinkin on tullut ja hyvä niin

 

[Penska]

En muista mitä edellisessä viestissä tähän ketjuun luki, mutta ihan sama. Kummiskin, pääasiassa oman käyttäytymisen takia minua on kiusattu ala-asteen loppupuolisko suurinpiirtein. Sitten oli vaan jotenkin niin itsetuhoista kaikki meininki ja teit mitä vaan, niin joka sanomisesta nälvittiin jne. Ei ollut juuri mitään mainetta menetettävänä ja olin aikalailla pelle.

Nykyään pystyn myöntämään nuo jutut aika täysin ja olen antanut kiusaajille mielessäni periksi, kun eivät ole enää niin ilkeitä tyyppejä ja ovat ihan ok -seuraa. Ei tosin ole niin samat jutut, että vietettäisiin aikaa juurikaan. Vielä sais yläasteelle mennessä tietysti kuulla, miten menneisyys vainosi takana ja kaikki samalla luokalla olleet tietysti muistivat minun edellistä luonnetta. Nyt se on kuitenkin aika ohin ja toiseksi minulle vitsillä tai vähemmän vattuillaan vähän milloin mistäkin, mutten juuri jaksa välittää, ihme ja kumma. Välillä tuntuu hyvässä mielessä, ettei millään ole kuitenkaan mittään väliä lopputulokseen eli hautaan tässä mennään jne. jne. En nyt selosta tässä elämänkatsomustani loppuun asti.

Ainoa mikä harmittaa, että olin silloin aika heikko luuseri ja minulle oli lähinnä helppo vittuilla eikä ketään tietysti koskaan lyöty naamaan. Yhden luuserin, josta ei muuta tule tässä kymmenen vuoden sisällä kuin valtion elättämä rikollinen, olisi pitänyt hakata jo aikoja sitten muussiksi, jos ei olisi seurauksia tullut tai vaikka olisi tullutkin. Tai sitten olisi pitänyt se jättää roikkumaan narunpäähän kun teki vähän mieli esittää muille ja kaikilla sitten muka suru huulessa, kun meinasi runkku kuolla. No, se oli sitä tekopyhää ala-aste -aikaa. Joo ja ettei kysellä niin ihan sama tyyppi se on, josta täällä jauhan. Jotenkin olen tullut niin henkilökohtaisesti loukatuksi ja kun tietää, että siitä ei tule kuin yhteiskunnan pohjasakkaa, niin en vaan enää osaa pitää jokaista ihmistä tasavertaisessa arvossa. Toivottavasti ei eläisi edes yli 20:n vuoden ja kuolisi jotenkin epämukavasti tyyliin rikoskumppaneilta puukko selkään tai kuolisi omaan oksennukseen. Tuommoset ei muuta ansaitse. Kaikki on jo ymmärtäneet ja auttaneet sitä ihan tarpeeksi.

Joo, mutta muuten olen jo ihan sujut asian kanssa. En välitä, vaikka tuolla 15 tyyppiä pitäisi minua vielä pellenä, kun niiden kanssa ei tarvitse tehdä mitään ja kaikilla on jo minusta niin hyvä tai huono kuva kuin on.

 

[Kirka]

Minua aikoinaan kiusase KAALEET. Asia voi kuulostaa huvittavalta, mutta se on siitä kaukana, ainakin minun kantiltani.

Kun kerroin äidilleni, että tummat pojat kiusaavat minua, ei hän viitsinyt tehdä asialle mitään .Onneksi vähän ajan päästä nahkapäät näkivät kuinka ne potki mua maassa ja sylki päälle.. Siihen loppui se kiusaaminen Olen nähnyt kys. henkilöitä ja nyt on osat muuttuneet.

 

[Adalwolf]

Itseä koitti monikin tyyppi kiusata, kun en antanut kenenkään pompottaa/kyykyttää itseäni. Oli joillekkin heikon itsetunnon omaaville liian kova pala, että pienempi kaveri ei suostu nöyrtymään ja kiltisti tyytyä rooliinsa. Monelle ties minkä kung fu lajin harrastajalle oli myös todella kova paikka sitten tositilanteessa hävitä sille painijalle "sehän on homojen hommaa hohoho". Mitään traumoja tuskin jäi koska kiusaaminen ei koskaan edennyt kovin pitkälle, sanallisesta kiusaamisesta en välittänyt, hymyilin vain takaisin. Fyysistä kiusaamista en sitten taas katsonut ollenkaan, se menee minun sietokynnyksen yli ja eipä sitä moni kaveri uskaltanut toista kertaa haastaa. Eli mulla ei mitään mitään kaunaa ole kiusaajiani kohtaa, saivat aina kunniansa mukaan. Oikeastaan uskon, että se vaan entisestään vahvisti minua henkisesti, että uskalsin olla oma itseni enkä kyllä kadu hetkeäkään sitä. Kiusaamis yritykset siottui lähinnä ala-asteelle, muutama koitti vielä ylä-asteella mutta nekin tajusivat, että on järkevämpää olla vain kavereita tai vähintään lopettaa se vittuilu.

Eräs hauska tarina yksittäisestä kiusaamistapauksesta tulee mieleen. Olin kaverini kanssa ensimmäisiä päiviä ylä-asteella, kun sitten käytävällä tulee vastaan kaksi 9-luokkalaista ja sanoo "mopot punnertaa nyt 20 kertaa!". Nopea tilanteen arviointi jonka jälkeen kaverin kanssa todettiin, että kavereista ei olisi meitä haastamaan. Ei suostuttu punnertamaan ja siinä vaiheessa rupes näiltä 9-luokkalaisilta jo hieman hermot menemään ja äänensävy muuttui uhkaavammaksi. Juuri kun ajattelin, että nyt tässä joutuu oikeasti puolustautumaan niin käytävälle tulee kaverini isoveli, joka oli siis todella iso ikäisekseen. (9-lk:lla myös) ja pistää molemmat meitä häirinneet pojat itse punnertamaan meidän edessä. Oli kyllä melkoisen huvittava käänne... tosin seurauksena oli, että koko vuoden kyseiset kaverit katso ilkeästi aina kun ohi käveli.

Koulukiusaus voi olla todella ikävää, mutta itseäni se ei suuressa määrin koskettanut ja sekin vähä mitä osakseni sain, vain vahvisti minua ja antoi lisämotivaatiota treenata.

 

[Ehetyz]

Itse olen ollut koulukiusauksen kohteena n. kolmannelta luokalta aina yläasteen päättymiseen asti, enemmän tai vähemmän päivittäistä kiusaamista. Ei ollut kivaa, ei.
Ala-asteella kiusaus alkoi kun muutin uudelle paikkakunnalle ja koulu vaihtui, uusi tyyppi koulussa oli kiusaajille helppo kohde, varsinkin kun olin vielä hiljainen ja läski. Ala-asteella kiusaajina olivat vuotta vanhemmat tyypit, jotka usein tulivat porukalla tönimään tai leipomaan turpaan milloin milläkin tekosyyllä. Välillä tappelin vastaan, välillä en. Toisaalta sama kusipäälauma terrorisoi useita muita puolustuskyvyttömiä oppilaita... Itselläni kiusaus ei ollut edes pahimmasta päästä, kun vertaa vaikka kaveriin, joka lähti koulusta itkien kotiin päivittäin turpaansaannin seurauksena.
Ala-aste oli uskomattoman vittumaista aikaa, mutta olen suurimmalle osalle ala-aste-ajan kiusaajista antanut anteeksi ja olen ihan hyvissä väleissä heidän kanssaan. Ala-asteesta on niin paljon aikaa, että ihmiset ehtivät muuttumaan. Yläaste onkin sitten eri juttu.
Yläasteella kiusaus oli vähemmän fyysistä... Tai oli silloinkin tönimistä, lumipesuja jne. Tällä kertaa omanikäiseltä porukalta. Kaikkein eniten oli kuitenkin verbaalista kiusausta, piiritystä, vittuilua, sekä omaisuuden turmelemista, kerran jätin mopokypärän näkyville koulun pihalla, nin tunnin päästä oli räkäklimppejä ja röökintumppeja täynnä. Omistin myös vitun kalliin kyykkypyörän, ainoa malliaan paikkakunnalla, ja jokainen kusipaa kyllä tiesi kenen se on. Tämän johdosta mm. keskustassa pyörän ollessa parkissa saattoi sen istuimeen yllättäen ilmestyä räkää, ketsuppia yms. kivoja lisämausteita.
Koulussa käynti oli vitun tuskaa, koska joutui ihan oikeasti pelkäämään aamuisin, että mitä päivä tuo tullessaan.

Omasta mielestä ongelmani oli että olin liian passivinen. Olisi pitänyt leipoa paskiaisia turpaan heti ensimmäisten poikkisanojen jälkeen. Yläasteen mulkuille en ole antanut anteeksi, enkä anna. Yläasteella fantasioin kyllä kaikenlaisilla suunnitelmilla, jotka liittyivät paska-aivojen eliminointiin/silmien puhkomiseen/luiden murtamiseen, mutta ei niitä tietenkään tullut toteutettua, jo senkin takia että en olisi fyysisesti pärjännyt tyypeille millään.
Nykyään on vähän eri meininki. Enää en hiljene. Kun joku apina tulee aukomaan päätään, annan heti samalla mitalla takaisin. Kyllä se musta listakin päästä löytyy, ja kieltämättä olisi suunnattoman tyydyttävää näyttää vanhoille paska-aivoille, että se nuoruuden hassu pulska poika ei olekaan enää niin pulska, eikä se istu hiljaa, vaan näyttää vesikauhuiselta kiljunatsilta ja leipoo teleskooppipampulla otsaan. :evil:

 

[QQQQ]

Joo en nyt omista kiusaamiskokemuksista sen enempää jaksa jauhaa mutta mainitaan nyt että viimeks intissä muutama tyyppi tuvassa sitä kokeili sen 3kk minkä yhessä viihdyttiin.

En kyllä niillekkään tyypeille kanna mitään kaunaa vaikka se silloin olikin perseestä.

Joistain posteista täällä jäi semmonen mielikuva että nykyään jätkät istuu himassa maastohousut jalassa ja puukko kädessä ja manailee jotain ala-asteen tapahtumia edelleen ja miettii miten pääsee kostamaan äijille jotka tuskin enää edes muistaa sua.

Välillä elämä potkii päähän mutta get over it, menneisyydelle ei pysty enää mitään tekemään joten turha sitä on murehtia.

Vaikka toi viimenen kommentti onkin periaatteessa totta, eli mennyttä ei saa takaisin jne., niin tuota elämä potkii päähän -kommenttia kritisoin. Ei se elämä potkinut päähän, vaan vapaalla tahdolla varustetut ihmiset. Elämä potkii päähän sillon, kun on paska tsägä, eli esim. sairastuu.

Ite kanssa saanut paskaa käteen yläasteella. Sen se aiheutti, että määrättyä kovuutta löytyy liiaksikin. Nykyään mua ei potkita päähän (syyttä), ei kukaan, ei missään, ei mlloinkaan. Lisäksi seurauksena on, että kynnys mennä ns. heikomman puolelle on hemmetin pieni.

 

[pezku^]

Itse olin ala-asteella kiusaajana - tai ainakin mua sellaseks syytettiin. En tiedä oliko se oikeeta kiusaamista, mutta mun mielestä se oli enemmän läppää ja liittyi autoihin eikä mitenkään henkilökohtaisuuksiin, eikä se edes mielestäni ollut loukkaavaa, mutta kaikki reagoivat asioihin niin eri tavalla. (Näinhän aina sanotaan?) Toisaalta en halua itseäni puolustaa asian suhteen yhtään, sillä ne on loppuun käsitelty ja sovittu. Väärin tehty on aina väärin tehty. Oon nykyään tän "kiusatun" kanssa kaveri ja tullaan hyvin toimeen.

Näistä traagisista puhutteluista oon ainakin sen oppinut, että puheidensa kanssa saa ainakin ala-asteella olla ihan helvetin tarkka. Jos sanot opettajan pojalle jotain poikittaista, voit tietää löytäväsi itsesi ongelmista. Nyttemminkin tulee monesti mietittyä kahteen kertaan, viitsiikö jotain asiaa edes sanoa äänen, jos tilanne tuntuu vastenmieliseltä. Toisaalta oon kyllä oppinut senkin, että toista kertaa en kiusaajan penkille istu. En ikinä. Nykyään onkin huomattavasti helpompi tukea kiusattua ja olla välissä rauhoittelijana.

 

[_natural_]

Itseäni kiusattiin ylä-asteella sekä amiksessakin aluksi jonkin verran. Ala-asteella olin myös itse kiusaajan roolissa. Mutta olensen antanut anteeksi itselleni, ehkä osittain sikis, että koin väkivaltaa kotonani.
Pahemmin minua on kuitenkin kiusattu, kuin olen itse kiusannut. Ylä-asteella en siis enää kiusaamista harrastanut ymmärsin jo tuolloin kuinka typerää se oli. Mutta siitä huolimatta, että olin melkoisen kiustattu ylä-asteella oli minulla myös kaveeita jotka puolustivat, että ihan yksin en joutunut olemaan.
Mutta tosiaan pahimmat kokemukseni olivat sellaisia, että ensin kouluun lähtiessä sai haukut, koulussa sai haukut ja kun tuli kotiin niin sielläkään ei ollut turvassa.
Myöhemmällä iällä olen huomannut olevani vähän turhanki nöyrä ja kiltti muita ihmisiä kohtaa, siitä ovat jotkut jopa huomauttaneetkin että kaikkia ei tarvitse hyväksyä.
Koulukiusaaminen on koskettava ja tärkeä aihe, josta tulisi puhua ja johon on puututtava. Joihinkin nuoriin ja lapsiin se jättää pysyvät arvet ja se voi haitata koko loppuelämän!

 

[Werba]

Itse en ole ikinä kiusannut, enkä ole ollut kiusattavana. Mutta yhtä hyvää kaveria kyllä kiusattiin koko ala- ja yläasteen ajan. Itekin olin silloin rehellisesti sanoen sellainen raukkis, ettei minusta paljon tukea ollut. Ja se kaduttaa aivan helvetisti. Ajat on nyt muuttuneet ja kaverillakin menee tosi lujaa. Ja itekin olen saanut paljon itseluottamusta ja järkeä. Mutta kyllä kaverista nyt huomaa, että sillä on todella kova näyttämisen halu. Se ikään kuin todistelee itselleen ja muille, ettei ole enää sama hissukka jota kiusattiin.

Ja kyllä se niin on, että opettajat kääntää aikas usein selän kiusaamiselle. En tiedä mistä johtuu, onkohan se jonkinlaista pelkoa? Ja kun puhutaan siitä, että kiusaajat on itse jollakin tavalla syrjäytyneitä tai muuten niillä menee huonosti, niin kokemuksieni mukaan aika usein kiusaajat oli näitä "hyvistä" perheistä. Kyl varmaan näitä ahdistuneitakin tapauksia oli. Kiusaajat oli urheilijoita, kuten jääkiekkoilijoita ja jalkapalloilijoita, jotka sitten kiusasi kaikkia muita jotka eivät olleet urheilijoita tai sitten olivat köyhemmistä perheistä.

Aika usein kaverinkin tapauksessa kävi niin, että jos kiusaaminen meni opettajille asti niin kiusaajien vanhemmat tulivat sanomaan, että ei meidän kultapieni mitään sellaista tekisi. Ja sitten asia olikin sillä selvä. Kun useilla vielä meni koulussa hyvin ja kaverilla taas ei, niin äkkiäkös kaveri oli se ongelman aiheuttaja. Kaveri sai kestää aika paljon, niin tosi rankkaa henkistä kuin fyysistä kiusaamista, ihan kunnon väkivaltaa.

Eikä kaveri niitä arpia yksin kanna, itsellekin on jäänyt paha mieli koko asiasta. Siksi en voi kiusaamista sietää millään tavalla ja missään muodossa.