Koulukiusaus

[Janne]

Tolla luvunlaskemisella tulee vaan helposti epätasaiset tiimit. Ei sekään oo kivaa juosta tuntia kentällä kun kokoajan häviää. Meillä ainakin yleensä valittiin pari oppilasta jotka valitsi tiimit eikä mulle ainakaan tullut paha mieli vaikka loppupäässä mut valittiinkin. En mä oo koskaan ollu hyvä juoksemaan pallon perässä enkä tiedä miksi siitä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa.

 

[Timba79]

Tolla luvunlaskemisella tulee vaan helposti epätasaiset tiimit. Ei sekään oo kivaa juosta tuntia kentällä kun kokoajan häviää. Meillä ainakin yleensä valittiin pari oppilasta jotka valitsi tiimit eikä mulle ainakaan tullut paha mieli vaikka loppupäässä mut valittiinkin. En mä oo koskaan ollu hyvä juoksemaan pallon perässä enkä tiedä miksi siitä pitäisi tuntea huonoa omatuntoa.

Sama se oli minullakin, pallopelit ei napannu yhtään ja aina olin viimesten joukossa. En saanut todellakaan traumoja siitä, mutta joku heikolla itsetunnolla varustettu voisi saadakkin.

Ja eipä tolla luvunlaskulla nyt kovin epätasasia joukkueita voi tulla. Luku neljään ja opettaja sanoo esim. 1,3 saaneet tonna ja 2,4 saaneet tonne. Aika tasan menee ja tossa voi opettaja vielä vähän peukolaoida ryhmiä kikkailemalla noiden lukujen kanssa.

 

[Sumppari]

Ei varmaan kaikki opettajat tajua edes sitä, että tuo lasten tekemä joukkueiden valinta aiheuttaa lapset eriarvoiseen asemaan. Ei tosiaankaan ole kivaa huomata olevansa vähiten haluttu. Tarpeeksi monesti toistuu, niin kaikki oppii sen ketä ei kannata huolia joukkueeseen, ja kenen kanssa ei kannata pyöriä.

Minua ei "kunnolla" koskaan kiusattu, mutta yläasteella oli kyllä heppu jota ei halunnut tavata samassa käytävässä/paikassa välitunnilla. Aina alkoi ihme isottelu. En edes silloin tajunnut että ei se päälle uskalla käydä, eikä välttämättä olisi pärjännytkään, mutta kun oli sillä kova ääni ja "kovat" kaverit, niin minkäs teet.

No kerran sain heittotähdestä siltä "silmään", että kyllä se niitä kiusaamisen rajojaan kokeili. Hipaisi vain, ja rautasiru lähti lääkärissä, eikä vaurioita jäänyt. Paitsi ehkä henkiset kun vieläkin muistan tilanteen. Ei tullut koulun puolesta mitään seuraamuksia kaverille. Minkä lie vahingon piikkiin meni kun oli kyse käsityön tunnista.

 

[Rakotulkki]

Aika kamalia tarinoita. Toivotan rohkeutta ja jaksamista kaikille joihin kiusaaminen on kohdistunut.

Aikuisiällä jaettu kosto aiheuttaa vain lisää vaikeuksia kiusatulle eikä korjaa yhtään mitään. Jos kusipääkakarasta on kasvanut kusipääaikuinen ei opetus mene kuitenkaan perille. Jos kusipäästä on kasvanut järkevä aikuinen hän on jo katunut tekojaan tai sitten painanut ne unohduksiin. Silloin paras ”kosto” on muistuttaa häntä asiasta, mutta ei nyrkein. Kohtaaminen voi olla terapeuttinen molemmille osapuolille. Monen vuoden takaisista kiusaamistapauksista voi hakea (rahallista) hyvitystä kunnalta, kannattaa etsiä netistä tai kysellä lakia tuntevilta. Ennakkotapaus on olemassa.

Tärkeintä on estää kiusaamistapaukset ennalta tai puuttua ennen kuin vahinko on jo tapahtunut. Tässä asiassa vastuu on vain aikuisilla, koska lapset eivät osaa katkaista tilannetta tai edes pyytää apua. Sekä vanhempia että opettajia on mahdollista sumuttaa vuosikausia, ja monesti aikuiset eivät näe asioita sen vuoksi että eivät halua nähdä niitä. Vanhempien pitäisi tarkkailla lapsiensa vointia jatkuvasti, jopa kyttäämiseen asti. Pysyä puheväleissä murkkuikäisen kanssa. Kaikki äkilliset muutokset lapsen käyttäytymisessä voivat viitata ongelmiin kodin ulkopuolisessa elämässä. Eipä laki kiellä varjostamasta omaa lastaan jos tuntuu että lapsella on vaikeuksia joista hän ei voi tai halua puhua kotona. Joskus riittäisi repun ratsaaminen ja vilkaisu lapsen vihkon kanteen. Siinä se saattaa lukea selkokielellä: joku kiusaa eikä kukaan auta.

Täällä on usein viitattu opettajien vastuuseen ja mahdollisuuksiin. Opettajalla voi olla jopa toista sataa oppilasta, yläasteella ei ole olemassa mitään pysyviä oppilas/opettajakontakteja. Oppilaat tietävät kuka kiusaa ja ketä mutta eivät kerro. Monesti kiusaaminen tulee ilmi vahingossa, jonkun kolmannen osapuolen kautta, tai sitten kun tilanne on kärjistynyt pahoinpitelyn tai itsemurhan asteelle. Onpa niitäkin opettajia jotka sulkevat silmänsä monelta asialta: vandalismilta, varkauksilta, tupakoinnilta, muilta sääntörikkomuksilta, ja tietysti kiusaamiselta. Puuttuminen asioihin voi vaikeuttaa omaa työtä ja tuoda niuhon leiman. Saattaapa opettajakin pelätä oppilaitaan. Yleensä kiusaaminen mielletään kuitenkin nykyään niin isoksi jutuksi että viimeistään rehtorin pitäisi ymmärtää puuttua selviin tapauksiin. Ja niistä koulun keinoista ja vaikutusmahdollisuuksista: niitä on riittävästi. Eri asia on se käytetäänkö keinoja niin että kiusaaminen loppuu.

Kun huomaat että lastasi kiusataan, DOKUMENTOI / TALTIOI kaikki jossain muodossa. Kuva kiusaamistapahtumasta on kultaa, samoin tuoreet kuvat revenneistä vaatteista, verisestä nenästä tai vittuiluviesteistä. Kiusausmailit, meseviestit, smsg:t yms – kaikki talteen. Kuuntele lapsen oma versio tapahtuneesta. Päivämäärät, todistajat, onko kerrottu opettajalle, mitä opettaja teki. Kaikki paperille ja sitten koko nippu reksille ja kunnan kouluviranomaisille. Ei mitään jahkailua ja selvityspyyntöjä, ei ominpäin sooloilua ja kädenpuristussopimuksia naapuritalon kusipään kanssa, kättäpäällejakavereita, vaan heti paper trailia niin ylös kuin mahdollista. Ehdottomasti ei epävirallisia sovitteluja. Heti alkuun kannattaa niistää kaikilta osapuolilta halu lakaista asia maton alle. Jos lasta on lyöty tee RIKOSILMOITUS heti.

Sitten kun sinulla on systeemin huomio asiallesi…

ESITÄ VAATIMUKSESI järkevästi ja kohtuullisesti: koulu katsoo että kiusaaminen loppuu, ja sinulle itsellesi tietysti raportoidaan kaikista tehdyistä toimenpiteistä; lapsesi ei tarvitse olla missään oloissa tekemisissä kiusaajan/kiusaajien kanssa. Tämä voi tarkoittaa koulunvaihtoa jollekin/joillekin. Jos kiusaaminen on kärjistynyt pahoinpitelyn asteelle ilman koulun puuttumista, et varmaan edes halua lapsesi jatkavan samassa opinahjossa…

VAADI TULOKSIA. Pidä asia julkisena, tiedustele edistymisestä jatkuvasti ja sinnikkäästi. Viranomaisilla on kaikki tarvittavat keinot. Huolehdi vain siitä että heillä riittää motivaatiota hoitaa asia loppuun asti.

ÄLÄ PELKÄÄ leimautumista hankalaksi asiakkaaksi tai kylähulluksi. Lue vaikka tämä thread uudestaan jos et ole vielä vakuuttunut siitä että lapsuus voi olla ihmisen pahinta aikaa.

Jos tuloksia ei synny ja kiusaaminen jatkuu, ota vapaata töistä ja saata lapsesi kouluun. Istu joka tunnilla mukana (siihen sinulla on laillinen oikeus). Kuukauden tili vai lapsen elämä? Toinen tapa on ottaa lapsi kotiopetukseen. Jos et ole ihan daiju pystyt kyllä samaan kuin opettajatkin – eikä lapsen tarvitse ainakaan kuunnella vittuilua.

Nosta meteli. Syytä koulua, rehtoria ja kunnan viranomaisia julkisesti, mutta asiallisuuden rajoissa. Saatat päästä lehteen tai telkkariin.

Kiusaaminen saattaa loppua. Se ei tarkoita että lapsestasi tulisi suosittu, päinvastoin. Jotkut yksilöt suorastaan vetävät kiusaajia puoleensa. Koulunvaihto ei välttämättä tarkoita mitään muuta kuin samaa ruljanssia uudestaan alusta. Mutta ainakin ne joille asia kuuluu tietävät olla varuillaan. Onneksi peruskoulu, kaikille yhtenäinen ja avoin, kestää vain 9 vuotta. Sitten tulee jo vähän karsintaa mutta kusipäitä on kaikenikäisissä ja –kokoisissa.

Näillä eväillä pitäisi syntyä tuloksia ilman ns. kommandopipometodia. Sehän tarkoittaa että ensin hajoaa kiusaajan isin auto, sitten kiusaajan talon ikkuna, sitten kiusaajan isi ja lopuksi kiusaaja itse. Tätähän ei voi suositella kenellekään, mutta laitan kyllä harkintaan jos omaa ekaluokkalaista kiusataan eikä asia muuten ratkea.

(kirjoittaja on yläasteen opettaja ja perheenisä eikä harrasta voimailua, linkkivinkki tuli oppilaalta)

 

[njietro]

Totta joka sana. Siinä keino millä varmasti loppuu kiusaaminen.

 

[njietro]

Totta joka sana. Siinä keino millä varmasti loppuu kiusaaminen.

 

[Kaminari]

Meikäläinen kuunteli 8 kk yhtäjaksosta kokoaikaista vittuilua intissä. Kestin mielestäni aika hyvin, vaikka sieltä päästyäni sitten istuinkin maijassa moneen otteeseen ryyppyillan päätteeksi kun toista kaveria vietiin tikattavaksi. Reagoin hieman vahvasti kaikeen mikä vähänkin vaikutti ivalliselta.

 

[Integrandi]

Meikäläinen kuunteli 8 kk yhtäjaksosta kokoaikaista vittuilua intissä. Kestin mielestäni aika hyvin, vaikka sieltä päästyäni sitten istuinkin maijassa moneen otteeseen ryyppyillan päätteeksi kun toista kaveria vietiin tikattavaksi. Reagoin hieman vahvasti kaikeen mikä vähänkin vaikutti ivalliselta.

Sulle varmaan vittuilu tarkoittaa sitä että sattuu vahingossa hengittämään samaan suuntaan...

 

[Kaminari]

Sulle varmaan vittuilu tarkoittaa sitä että sattuu vahingossa hengittämään samaan suuntaan...

No ei. Mutta jos se teikäläisen suhtautumista asiaan helpottaa, niin mikäs siinä.

 

[naruranne]

kyllähän noi kaks parasta valitsi joukkueet ja aluks valittiin ehkä kaks seuraavaksi parasta pelaajaa ja sitten suosijärjestyksessä loput. aika lailla samanlaisia jakoja aina. mut valittiin aika alkupäässä tai keskivaiheilla mutta kyllä se vähä sääliks kävi niitä jotka aina valittiin viimeisenä. eivätkä ne välttämättä oleet huonoja pelaajia vaan siksi koska niistä ei pidetty. ja itse olen ollut kiusattu, kiusaaja ja sivustakatsoja. kaduttaa kyllä se kiusaus eniten...kaveria kiusattiin muutenki niin paljon että aikoi vaihtaa koulua. pitääpä vielä sen verran editoida että kysytään että onko täällä kiusattuja joitten naljailu olisi loppunut suorastaan massan lisääntyessä?

 

[Tomppa85]

Sama se oli minullakin, pallopelit ei napannu yhtään ja aina olin viimesten joukossa. En saanut todellakaan traumoja siitä, mutta joku heikolla itsetunnolla varustettu voisi saadakkin.

Ja eipä tolla luvunlaskulla nyt kovin epätasasia joukkueita voi tulla. Luku neljään ja opettaja sanoo esim. 1,3 saaneet tonna ja 2,4 saaneet tonne. Aika tasan menee ja tossa voi opettaja vielä vähän peukolaoida ryhmiä kikkailemalla noiden lukujen kanssa.

Entä jos on parhaimpia pelaajia ja silti valitaan viimeiseksi? Aina. Se tekee hyvää itsetunnolle, kun tietää ettei ole mitään väliä mitä tekee, kun eräät jantterit ovat päättäneet että et ole "porukassa" mukana. Sitten itse pelissä syötetään vain omille kavereille.

Ala- ja yläasteella osataan olla todella häijyjä. Lapset todellakin ovat peilejä, jotka heijastavat vanhempiensa, muiden aikuisten ja yhteiskunnan toimintaa ja olemusta. Eikä lapsilla ole mitään estoja tai empatiaa muita kohtaan elleivät heidän vanhempansa ole kasvattaneet heitä asianmukaisesti. Ja lähes aina kiusaajat ovat kotoisin välinpitämättömistä perheistä, joissa on kaikenlaisia ongelmia, päihteitä, väkivaltaa ja turvattomuutta. Mutta ei se oikeuta oman pahanolon muihin purkamista. On myös kiusaajan etu pitkällä tähtäimellä, että hän oppii tavoille, sillä yhteiskunnassa ei selviä ilman sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjen hallintaa.

Rakotulkilta helvetin hyvä teksti. Tuon voisi kertoa kaikille vanhemmille. Rikosjuttu on älyttömän tehokas pelote, vaikkei se johtaisi sen kummempiin seurauksiin.

 

[reme]

itse olin kova tappelemaan ja nahisemaan ala-asteella,en kummiskaan silloin tajunnut että saatan kiusata. vasta 5-7 luokalla tajusin ja sen jälkeen en ole lyönyt/kiusannut pienempää tai heikompaa,vaikka ne muksisivatkin vähäsen
taisi ajatus kaikkien kavereiden menettämisestä herättää itseni silloin.

ja punastumisestani kiusataan vielläkin ja jotkut "kaverit" koittavat nolota tahalleen, siinä laskee kyllä itsetunto kun punastuu.tekis mieli vetää turpaan mutta lupauksen olen itselleni tehnyt että lyödään vasta sitten kun toinen on ekana lyönyt

 

[joe]

Itseäni on kiusattu sekä ala- että yläasteella. Kiusaaminen oli sellaista ikään kuin jaksottaista, että oli aikoja jolloin saatoin olla ihan ok väleissä kiusaajieni kanssa ja välillä taas aivan toisin päin. Kyllähän sen näin jälkeenpäin on ymmärtänyt ettei näillä henkilöillä kaikki asiat olleet kohdallaan, kotona ongelmia ja niin edelleen, itsestään epävarmoja tyyppejä. Olin lähes koko kouluajan sieltä lyhimmästä ja heikoimmasta päästä luokallani ja mm. sekös sitten antoi aihetta kaikenlaiseen nimittelyyn yms. Nuorena sitä vaan on usein niin herkässä vaiheessa että tuollainen saattaa jättää pahojakin arpia...Tuntuu todella pahalta kun jätetään porukan ulkopuolelle. Ei kiusaamiseni nyt koskaan ihan pahimmasta päästä ollut, mutta voi sanoa että se jätti pysyvät jäljet ja jossain määrin vaikuttaa vieläkin elämään tietyissä tilanteissa.

Yläasteen kahdeksannella luokalla aloin "seurustella" erään mukavalta tuntuneen tytön kanssa ja olin todella onnessani siitä. Tuli sitten kerrottua hänelle joitakin asioita joita en ollut kenellekään aiemmin kertonut. Suht pian kävi kuitenkin ilmi että tyttö ei ilmeisesti ollutkaan ollenkaan tosissaan, tai ainakin nolasi minut julkisesti näiden kiusaajien kanssa ja levitteli asioitani eteenpäin. Tämä tapaus yhdistettynä aikaisempiin kokemuksiin satutti niin pahasti, että kesti vuosia ennen kuin uskalsin ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Nykyäänkin jos joku osoittaa kiinnostusta niin sitä on vaan että "ei toi varmaan ole tosissaan", ja tälläset asiat pitää mulle ihan oikeasti rautalangasta vääntää. Itse on aika vaikea tehdä aloitetta kenellekään.

Yhdeksännellä luokalla sitten tutustuin sellaisiin henkilöihin etteivät vanhat kiusaajat enää uskaltaneet mitään sanoa. Pääsin ns. "piireihin", ja 9.luokka olikin kouluajasta mukavin. Silloin liikuin näiden joidenkin kovisten kanssa ja tuli oltua sivustaseuraajana joissakin kiusaamistapauksissa.

Näin jälkeenpäin kun ajattelee kouluaikaa niin en enää tunne mitään erityistä vihaa ketään kohtaan. Lähinnä vain harmittaa se, että tuntuu että on jäänyt paitsi joistakin asioista oman epävarmuutensa takia. Tietyllä tavalla tuntuu myös että on nyt vahvempi ihmisenä, ja nykyään tulee kyllä puututtua aika herkästi tapauksiin joissa näyttää siltä että heikompaa sorretaan.

 

[piirimyyjä]

Mulla on kanssa omakohtaisia kokemuksia aiheesta,mä jouduin kärsimään koulukiusaamista keski-ikäisen mies opettajan taholta 3 vuotta ala-asteella,josta mä joudun kärsimään vielä tänäkin päivänä erilaisten pelkotilojen takia.

 

[Monsi]

Nyt tuli helvetin huono omatunto kun katoin jotain 5 vuotta vierestä kun yhtä
luokkalaista kiusattiin.

Kun kyseinen poika tulee koulussa vastaan katsoo pelokkaasti mua ja kavereitani(kiusaajat) mieleen tulee se että oltiin kuitenkin ihan hyviä kavereita ala-asteella niin miksi v#tussa en ikinä menny väliin tai tehnyt edes jotain.

Olin itse läski vuosia silti kukaan ei kiusannut tai ei ainakaan tehnyt sitä toista kertaa naamaan nimittäin tuli heti ja olen edelleen sitä mieltä että väkivalta lopettaa vittuilun sanotte mitä sanotte.


Saunatonttu, käytkä lukioa vai yläastetta kasavuoressa??

 

[PekkaSS]

Olen ollut kiusattu aika rankastikkin, minkä olen myöntänyt itselleni vasta hiljattain. Helppohan se oli siihen asemaan joutua arkana rillipäänä ja päässäkin on viirannut aina enemmän tai vähemmän. Vittuilua ja tappeluita aina vaan ja ikuisesti ala-asteen ensimmäisiltä luokilta lukion ja intinkin loppuun asti.

Lukion kolmannella luokalla tilanne kärjistyi pitkästä aikaa tappeluun ja kun vastapelaaja yllättäen tönäisikin minut kahteen otteeseen about parin metrin ilmalentoon(varmaan kohtuu helppoa heitellä 190 cm/67 kg), ymmärsin, että olisi työnsarkaa tuolla fyysisellä puolella. Siitä alkoi punttihommat;)

Noh, lihakset kasvoi ja tulokset kasvoi ja niin kasvoi se oma kusipäisyyskin ja aggressio. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta kyllä siinä meni pää sekaisin kun penkkituloskin yli kaksinkertaistui suht lyhyessä ajassa. Toisaalta vittuilu vaimeni, kun en enään ollut tekemisissä entisten kiusaajien kanssa ja jos olin, niin käyttäydyin heitä kohtaan halveksivasti ja röyhkeästi.

Asennevamma johti kuitenkin lievään vittuiluun ja syrjäytymiseen myös intissä, jossa laiskuuteni, ylimielisyyteni ja avautumiseni olivat aivan omaa luokkaansa. Edes sodanajan kokoonpanoon eivät huolineet...

En minäkään toisaalta ole koskaan ollut suvaitsevainen kaikkia muita kohtaan ja olen monesti onnistunut vittuilemalla loukkaamaan toisia verisesti. Ja valehtelisin jos väittäisin, että kadun.

 

[dear_a]

Noita juttuja lukiessa sitä miettii miten paljolta on säästynyt. En ollut lapsena /teininä nörtti enkä kovis ja koska kuitenkin liikuin kummassakin porukassa, otin itselleni roolin kiusaamisen lopettajana. Tältä ajalta on muutamia makeita onnistumisia, jotka edelleen lämmittää sydäntä.

Sitten hiukan tilitystä. :D Yläasteella 7. luokalla ollessani eräs 9 lk. tyttö otti minut silmätikukseen, koska koulun pojat aina ysiä myöten tykkäsivät minusta -eikä hänestä. Tyttö oli tietysti koulun tyttöpahisten kingi. Aluksi se oli huutelua, muun pahisjoukon agitoimista minua vastaan, sitten tönimistä - ja kaikki huipentui siihen, että tämä nuori nainen löi minua seiskaluokan vappuna kasvoihin. Hienoa. Miten seiskaluokkalainen selittää kotona mustan silmän?

Siitä sitten maanantaina terveydenhoitajalle fyysiseen vaivaan apua kysymään... "Kiusataanko sua?" "No tavallaan, siis toi huutelu ei sinällään haittaa mutta nyt kun turpaan alkaa tulla ja saa pelätä oman turvallisuutensa puolesta, niin asialle varmaan tarttis jotain tehdä?" Kun terkkari kuuli "kiusaajan" nimen, alkoi voivottelu: "Voi kuule Dear_a, sä et tiedäkään miten vaikeeta sille xxxxx:lla on, ei me tästä mitään juttua nosteta, se ei kestäis sitä enää... sillä on nyt tosi vaikeeta, sun pitää ymmärtää..."

WTF?!?!?! :curs: Pitää ymmärtää, että toinen saa saatana tulla lyömään turpaan koska tahansa, koska sillä on niin vaikeeta?!?! Se vappu-episodi ei sitten jäänyt viimeiseksi, sen jälkeen pahoinpitely-yrityksiä tapahtui useita. Monta vuotta sai ko. kaupungissa olla varuillaan liikkuessaan. :( Tämän naisen frendit (joiden huutelua olin myös joutunut kuuntelemaan) tosin tulivat jo seiskan keväänä tilittämään, kuinka pahoillaan ovat, että lähtivät sen agitaattorin mukaan... että oikeasti olen tosi hyvä tyyppi ja tosi kaunis ja että olen ihailtavan rohkea kun mulla on oma tyyli. No, ei paljon lämmittänyt. :(

Sitten tarinan loppuhuipennus. :D Muutama vuosi sitten olin ulkomailla ystäväni luona käymässä. Hän sanoi, että tuntee kaupungin eräässä kaupassa naisen, joka on käynyt kanssani samaa yläastetta ja että muistaa minut. Siitä sitten tervehdyskäynnille ko. kauppaan... ja yllätys yllätys, siellähän tämä kusipää on duunissa. Great! Muutamassa sekunnissa koko yhteinen historiamme välähti mielessä, mutta mielestäni hyvin pysyi pokka.

Otin hädissäni taktiikan "Ai me ollaan oltu samalla yläasteella? Ai jaa? No mutta mitä sulle kuuluu? Mitäs sä puuhailet...?" - se toimi ihan hyvin. Vastasin tietysti vastakysymyksiin kuulumisistani ikäänkuin vähätellen tilannettani, mutta rivien välistä asia varmasti selvisi hänelle: itse hankittu kallis omistusasunto hienolla paikalla, upea ja haastava työ, elämä enemmän kuin mallillaan... Muuten en tykkää kehuskella onnistumisillani, mutta tässä kohtaa tuntui hyvältä. ;) Oloni parantui huomattavasti, kun ystäväni kertoi jälkikäteen, että tämä kiusaaja asuu ko. kaupungin slummissa, avioton lapsi miehen kanssa, joka jätti välittömästi naisen lapsesta kuullessaan, raha riittää juuri ja juuri elämiseen, nainen taitaa olla hiukan deekiksellä ja sekaantumassa huumeisiin, kavereita ei hirveästi ole (...ihme...).... En ole vahingoniloinen, mutta kiva jos karman laki joskus toteutuu!

 

[protsku]

Kertokaa joku mitä pahaa siinä oikeasti on, jos kiusetun isä/isoveli/joku muu jolla on vähän "uskottavuutta" käy pikkusen ravistelemassa niitä kiusaajia ja antamassa pienet uhkailut? Ainahan sitä kannattaa ensin ottaa yhteys kouluun ja kiusaajan/kiusaajien vanhempiin, mutta monesti tosta ei apua välttämättä ole ja silloin kannattaa ottaa ne kovatkin keinot käyttöön ennenkuin katsoa vierestä.

Tuossa on aika monia ongelmia:

1.Jos aikuinen menee uhkailemaan alaikäistä lasta niin se on laitonta.

2.Jos aikuinen käy lapseen käsiksi niin se katsotaan pahoinpitelyksi.

3.Kiusaaminen voi muuttua entistä rankemmaksi.

Yleensähän asia on niin että vastapuolella on joka tapauksessa häiriintynyt pentu ja enemmän tai vähemmän yhteiskunnasta syrjäytyneet vanhemmat. Näillä voi olla mielenterveysongelmia, rikosrekisteriä ja päihteitä mukana kuvioissa. Jos tällaista sontatunkiota lähtee "opettamaan" väkivaltaa käyttäen niin siitä seuraa vain lisää ongelmia.

Koulujärjestelmä on kaiken kaikkiaan vain sellainen että ei niille kiusaajille voi kukaan yhtään mitään. Sanoisin että parasta on kun kiusattu vaihtaa koulua.

 

[protsku]

En minäkään toisaalta ole koskaan ollut suvaitsevainen kaikkia muita kohtaan ja olen monesti onnistunut vittuilemalla loukkaamaan toisia verisesti.

Juu, ei tarvitse olla suvaitsevainen kaikkia muita kohtaan. Pointti onkin siinä että miten paljon tarvitsee suvaita jonkun toisen suvaitsemattomuutta. Kun joku alkaa simputtamaan sinua 24/7 niin silloin kannattaa heittää suvaitsevaisuus romukoppaan.

 

[Misanthrop]

Koulujärjestelmä on kaiken kaikkiaan vain sellainen että ei niille kiusaajille voi kukaan yhtään mitään. Sanoisin että parasta on kun kiusattu vaihtaa koulua.

Haluaisin kovasti että perustelisit, mikä tekee koulujärjestelmästämme sellaisen, ettei kiusaajille mitään voida.
Itselläni on toki kokemuksia vain ala-asteelta, mutta olen kuitenkin joutunut selvittämään henkistä ja fyysistä kiusaamista, törkeää herjausta, väkivaltaa ja jopa kiristämistapauksia. Olen tarvittaessa voinut tukeutua poliisin ja sosiaaliviraomaisten apuun. Jokaisessa tapauksessa kiusaaminen on loppunut, ennemmin tai myöhemmin. Useimmiten selvittämisen edellytys ovat olleet aktiiviset, kouluhenkilöstöön luottavat vanhemmat. Ilman heitä on ongelmia ollut huomattavasti enemmän.
Jos asioidin puututaan kovalla kädellä, niillä on taipumus selvitä. Lapsille on ammattitaitoisten ja välittävien aikuisten todellakin voitava "voida jotain".