Kyllä palkkatoive varmasti kannattaa asettaa hakemuksessa kohdalleen, mutta en mä usko, että sen korjaamisella ollaan vielä ongelman ytimessä. Mulla on kaksi ammattitutkintoa takataskussa ja "leipätyöni" olen tehnyt pääasiassa aivan toiselle alalle, kuin koulutukseni. Mua harmittaa, etten ole ollut niin fiksu, että olisin tiennyt jo nuorena sen unelma-alani, tässä iässähän olisi jo kiivennyt hyvää vauhtia uraputkea eteenpäin. Nyt siis vieläpä opiskelen kolmatta alaa sen minkä lukuisilta projekteiltani kykenen..
Useinhan on niin, että kun hyvän ja ammattiaan vastaavan työn löytää, homma kulkee kuin juna eteenpäin. Olet oikealla alalla, tapaat oikeita ihmisiä ja jos jostain syystä työt loppuu/oma kiinnostus loppuu, siirtyminen seuraavaan kiinnostavaan tehtävään on helpompaa, onhan sinulla jo pohja luotuna.
Kaikkein vaikein pala on useimmiten sen ensimmäisen kunnon paikan löytäminen, joka kokemattomalla onnistuu opiskeluaikoina suhteita luomalla työharjoitteluissa jne. Oma ongelmani on ollut siinä paikkakunnan vaihto juuri valmistuttuani, jolloin "suhteetkin" jäivät entiselle paikkakunnalle. Tietenkin jos on kertakaikkisen hyvä tyyppi, voi työpaikan saada jo omalla vahvalla karismallaan ilman kaksista työkokemusta ja samalla päihittää kokeneemmat hakijat, mutta entä jos onkin suht tavis, niin kuin mä, sitten menee hankalammaksi.
Kyllä väliinputojaksi tipahtaa, suhteellisen helpostikin. Monilla aloilla kilpailu on tosi kovaa ja hanttihommistakin tappelee korkeasti koulutetut ihmiset. Ja kyllä se ahdistaa, kun omat entiset luokkakaverit ovat päässeet toinen toistaan kiinnostavampiin töihin ja itse lähettää työhakemuksia turhaan. Juurikin se ei-valituksi-tuleminen lannistaa. Ensin työnhausta on innoissaan ja lukee toinen toistaan kiinnostavampia oman alan työpaikkailmoituksia, mutta kun riittävän monta kertaa on ei-valittujen-sakissa sitä lannistuu, kyynistyy ja masentuu