Jostain kumman syystä näyttää kovin monelle suomalaiselle ns. systeeminen riski olevan täysin tuntematon - tai no ei se mikään ihme ole, koska siitä ei edes hallitus ole puhunut. Yksilön henkilökohtainen välitön riski voi olla pieni, vaikka hän sairastuisikin (terve nuori ihminen), mutta hän helposti tartuttaa sen kahteen kolmeen muuhun. Räjähdysmäisen eksponentiaalisen tartunnan saaneiden määrän kasvun (tähän tarvitaan hieman matematiikkaa) seurauksena koko yhteiskunnan rakenteet voivat natista ja romahtaa. Lähinnä tarkoitan nyt terveydenhuoltoa.
Tartuttamasi ihmiset, joilla riski saattaa olla paljon itseäsi, sitä perustervettä nuorta ihmistä, suurempi, eivät välttämättä enää saa tarvitsemaansa hoitoa, jonka normaalioloissa saisivat. Systeemitason romahduksen seurauksena myös oma täysin koronavirukseen liittymätön mahdollinen terveysriskisi, jota tällä hetkellä on mahdoton ennakoida, voi toteutua. Esimerkiksi auto-onnettomuuden seurauksena tarvitsemasi erityishoito ei enää olekaan mahdollinen, koska terveysjärjestelmä on aivan ylikuormitettu.
Eristäytyminen ei ole pelkästään moraalinen velvollisuus muita kohtaan, vaan myös aivan itsekäs egoistinen teko. Meitä egoisteja tällä palstalla kun riittää.
. Noihin lukuihin tulee päälle vielä kaikki sairaala ja ikäihmisten parissa epäsuorasti työskentelevät ihmiset, kuten esim. siivojat yms. Jokainen kyseisissä ympäristössä työskentelevä on potentiaalinen taudin tartuttaja. Ottaako suomen valtio miljardin lisää velkaa, että testataan kaikki, testejä pitäisi tehdä tässä tilanteessa koko ajan. 2 viikkoa sitten otettu negatiivinen testitulos voi olla viikon päästä positiivinen. Osalla ihmisistä ei tunnu olevan mitään käsitystä mittasuhteista, mitä mikäkin vaatii ja paljonko se maksaa, ja paljonko se vie resursseja pois muualta.
