Kolmenkympin kriisi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja SIC-
  • Aloitettu Aloitettu
Jäätävää katsoa jos jengi ressaa lasten teosta että "oon jo 25, pitäis kohta lisääntyä". Miksi pitäisi? Ei niitä kakaroita nyt hommata minkään pakon takia. Jättää tekemättä, niin ei ole ressiä.

Ja oon tosta listasta tehnyt
1
2
5
8
9
13
14
15
16
22
26
27
28
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jäätävää katsoa jos jengi ressaa lasten teosta että "oon jo 25, pitäis kohta lisääntyä". Miksi pitäisi? Ei niitä kakaroita nyt hommata minkään pakon takia. Jättää tekemättä, niin ei ole ressiä.

Juu, jos ainut syy lapsien tekoon on ikä, niin sitten kannattaa jättää tekemättä :)
Se, että ikää tulee esim. 30v ei oikeasti muuta mitään, jos niin ei itse halua. Se, että perheeseen tulee lapsi tai lapsia, muuttaa todella monta asiaa. Se pitää sisäistää ennen kuin edes harkitsee lasten tekoa.
 
Joo lol mikä lista. Sitä voi vaan ihmetellä miten toikin toimittaja on duuniinsa päässy ku ajattelu on noinkin syvällistä. Miksei siinä lue suoraan että sulla pitäis olla jo eka mukula taaperoimassa isovelkaisen uudisrakennuksen kaljulla pihalla? Voi helvetti. Jokainen meistä talsii tätä elämän polkua omaan tahtiinsa, ja suurin osa löytää jossain vaiheessa ns. oman paikkansa. Nuoruuden epävarmuus väistyy kyllä pikkuhiljaa. Muihin vertailu vaan vahvistaa tätä epävarmuutta. Siitä kannattaa pyrkiä eroon, tietynlaista "I don't give a fuck" -mentaliteettia saa terveellä ihmisellä olla. Tärkeintä olis löytää se, että olis cool niinku ittekseen ja etsiskelis hissukseen omaa polkuaan.
Ps. Sitäpaitsi oot aivan nuorikko vielä, tässähän on vielä helposti 50 vuotta jäljellä!
 
No varmasti juon shotteja ja sen jälkeen matkin typeriä hahmoja, otan paidan pois ja jossain vaiheessa pukeudun niin, että boxerit näkyy. Tulen myös nukkumaan kaverin sohvalla tai lattialla. Jos kaksi päivää ollaan shotitettu niin mikään mahdottomuus ei ole sekään, että omistaisin laavalampun ja raspissa nukkuisin pitempään kuin puoli yksitoista.
 
Vastahan tuo on tulossa mutta tuskin siitä stressiä jaksaa ottaa. Jotenkin aina miettinyt että kolmekymppisenä ois kiva tietää mitä tekee isona ja sen tiedän niin väliäkös muulla on. Ainoa ikävä puoli mikä välillä tulee vastaan vanhenemisessa on se että enää ei oikein voi hölmöilyä pistää sen piikkiin kun on nuori ja tietämätön.
 
Se, että ikää tulee esim. 30v ei oikeasti muuta mitään, jos niin ei itse halua. Se, että perheeseen tulee lapsi tai lapsia, muuttaa todella monta asiaa. Se pitää sisäistää ennen kuin edes harkitsee lasten tekoa.

Ja jos mennään vielä syvemmälle tuohon, niin sen lapsen syntymänkään ei tarvitse olla sellainen totaalinen elämäntavan muuttaja... käännekohta jonka jälkeen et ole mitään muuta kuin aviomies ja isä. Eri asia, jos on toki kunnon tossukka ja on hankkinut jonkun helvetin pirttihirmun muijakseen. Silloin ei tosiaan ole välttämättä muuta elämää kuin työ ja se perhe.

Joo lol mikä lista. Sitä voi vaan ihmetellä miten toikin toimittaja on duuniinsa päässy ku ajattelu on noinkin syvällistä. Miksei siinä lue suoraan että sulla pitäis olla jo eka mukula taaperoimassa isovelkaisen uudisrakennuksen kaljulla pihalla? Voi helvetti.

Juuri tästä syystä vertasin listan yleisilmettä jonkun junttikylän asenteeseen. Kaupunki, jossa asuin 18-vuotiaaksi, sopii kyllä muottiin: siellä ei 25-vuotiaanakaan ollut sopivaa pukeutua muuhun kuin tavallisiin farkkuihin ja yksiväriseen t-paitaan. Mielellään tuli olla jo perhettä siinä vaiheessa ja sellainen "elämäänsävittuuntunut"-ilme naamalla. Sellasilla kavereilla kyllä oikeasti on elämä ohi 30-vuotiaana... ja sitä nuorempanakin jo.


Siitä kannattaa pyrkiä eroon, tietynlaista "I don't give a fuck" -mentaliteettia saa terveellä ihmisellä olla.

Aikuiset ihmiset, joilla on järkevä tasapaino ton ko. mentaliteetin kanssa, menestyy. Toinen ääripää on tuttu 28-v. jäbä, joka ei ole vieläkään saanut mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa käytyä eikä ole viihtynyt töissä paria kuukautta kauempaa. Äijä kulkee sellaset 2000-luvun alun Suomi-räppäri-tyylin megaisot farkut vyö reisien kohdalla ja kannabis-aiheinen t-paita päällä ja hokee "evvk"/"mä teen mitä haluun"/"vittuuks kuulu muille mun pukeutuminen"/"pitäs käydä vittu työkkäris vittu"-tyylisiä iskulauseita päivästä toiseen. Jos jää joku teinivuosien wannabe-ghettoilu-vaihe päälle, niin sekin on toki surullista ja johtaa aika herkästi loppujen lopuksi todella pahaan lopputulokseen.
 
Viimeksi muokattu:
vittuillakseni teen noi kaikki sitten synttäripäivänä

ps. en tunne ketään alle kolmekymppistä pink floydin kuuntelijaa, mikähän tossa toteamuksessa oli takana?
 
Muistan, että vitutti kyllä ihan vitusti kun 30 tuli täyteen ja tajusi, että elämää ei ollut saanut kasattua yhtään siihen malliin kuin oli nuorempana ajatellut ja siltä osin 30 tuntui olevan merkkipaalu, johon mennessä elämän olisi jo pitänyt olla järjestyksessä. Vedin pari päivää kaljaa puhelin kiinni, ettei kukaan perkele pääsisi edes "onnittelemaan". Kyllä se vitutus sitten vähitellen lieveni, vaikka aikansa ottikin, kun huomasi sen, mitä kaikki sanovat mutta mitä ei siinä tilanteessa usko, että oikeasti se 30+ on vain numero, elämä ja mahdollisuudet eivät lopu siihen ja treenatakin pystyy edelleen. Vaikka olen tällä hetkellä heikossa kunnossa, niin silti pirusti vahvempi kuin ikinä iän alkaessa kakkosella. Nykyään ei sen kummemmista ikäkriiseistä ole tietoakaan, en ole enää parikymppinen eikä tarvitse ollakaan. Tosin elämässäkin on tässä välissä tapahtunut monia hyviä käänteitä ja iloisia asioita ja jos ei olisi, niin luultavasti minua edelleen vituttaisi, että ikää karttuu ja aika valuu hukkaan, joten en yritä viisastella kenenkään ikäkriisituntemuksia vastaan, vain kertoa omista kokemuksistani. Toki vastoinkäymisiäkin on tullut, mutta ne näin vanhemmiten kestää jo varsin hyvin, kun maailman menoa on nähnyt enemmän kuin kloppina, jos vain perusasiat elämässä ovat kunnossa antamassa voimaa ja syitä porskuttaa.
 
Ja jos mennään vielä syvemmälle tuohon, niin sen lapsen syntymänkään ei tarvitse olla sellainen totaalinen elämäntavan muuttaja... käännekohta jonka jälkeen et ole mitään muuta kuin aviomies ja isä.

En mä kyllä ihan tuota hakenut ;)
Lähinnä tarkoitin sitä, että lapsen syntyessä pitäisi viimeistään pystyä ottamaan vastuuta muustakin kuin itsestään. Pelkkä iän lisääntyminen ei siihen pakota.
 
En mä kyllä ihan tuota hakenut ;)
Lähinnä tarkoitin sitä, että lapsen syntyessä pitäisi viimeistään pystyä ottamaan vastuuta muustakin kuin itsestään. Pelkkä iän lisääntyminen ei siihen pakota.

Ymmärsin kyllä... toin vaan tuonkin puolen esille... oli ikää mitenkä paljon vaan ja lapsia 0 tai vaikka 1 tai 3, niin tiettyjen kaavojen mukaan ja perinteiden ohjaamina täällä ei tarvitse elää eikä onneksi kaikki eläkään.
 
Juuri tästä syystä vertasin listan yleisilmettä jonkun junttikylän asenteeseen. Kaupunki, jossa asuin 18-vuotiaaksi, sopii kyllä muottiin: siellä ei 25-vuotiaanakaan ollut sopivaa pukeutua muuhun kuin tavallisiin farkkuihin ja yksiväriseen t-paitaan.
Ja minkä takia aikuisen ihmisen pitäisi välittää tuon taivaallista siitä, mitä jotkut muut pitävät sopivana pukeutumisena? Toteaa "EVVK!", viittaa asialle kintaalla ja on sen näköinen, kuin huvittaa. Työ ja elannon tienaaminen on sitten eri asia. Erotan noi toisistaan aika tiukasti. Nykyään on kovasti lävistettyjä ja tatuoituja hevaripunkkarin näköisiä miehiä ja esim. voimakkaasti meikkaavia ja kunnon horobuutseja pitäviä naisia vaikkapa insinööreinä, opettajina, lääkäreinä, hoitajina, tehdasduunareina, kauppiaina, yrittäjinä ja vaikka missä kunniallisissa töissä painamassa ahkerasti pitkää päivää, olemassa rauhanomaisia ja kunniallisia kansalaisia. Eli mitä tulee ulkonäköön, niin se "Vitut! Ei kiinnosta pöljien paheksunnat!" asenne on ok, mutta työ ja tienesti on sitten eri asia. No ei siinäkään liikaa pidä toisten mahdollisista paheksunnoista välittää, mutta hyvä olisi sentäs olla työhalua ja jotain työtä, millä ittensä aikuinen ihminen elättää.
 
Ja minkä takia aikuisen ihmisen pitäisi välittää tuon taivaallista siitä, mitä jotkut muut pitävät sopivana pukeutumisena? Toteaa "EVVK!", viittaa asialle kintaalla ja on sen näköinen, kuin huvittaa. Työ ja elannon tienaaminen on sitten eri asia. Erotan noi toisistaan aika tiukasti. Nykyään on kovasti lävistettyjä ja tatuoituja hevaripunkkarin näköisiä miehiä ja esim. voimakkaasti meikkaavia ja kunnon horobuutseja pitäviä naisia vaikkapa insinööreinä, opettajina, lääkäreinä, hoitajina, tehdasduunareina, kauppiaina, yrittäjinä ja vaikka missä kunniallisissa töissä painamassa ahkerasti pitkää päivää, olemassa rauhanomaisia ja kunniallisia kansalaisia. Eli mitä tulee ulkonäköön, niin se "Vitut! Ei kiinnosta pöljien paheksunnat!" asenne on ok, mutta työ ja tienesti on sitten eri asia. No ei siinäkään liikaa pidä toisten mahdollisista paheksunnoista välittää, mutta hyvä olisi sentäs olla työhalua ja jotain työtä, millä ittensä aikuinen ihminen elättää.

Niin siis en mä postauksessani muuta kuin ihmetellyt sitä ahdasmielisyyttä, jota pienessä kylässä oli. Se siitä. Muutin vittuun ja hyvä niin. Eläkööt ahdasmieliset siellä keskenään.
 
Juu, pari vuotta olen aikuisiällä asunut pienissä pitäjissä ja tullut siihen tulokseen, että ei enää ikinä. Ei kiinnosta ihan naurettavien pikkuasioiden takia (kuten vaikkapa vaatetus) olla juoruilun kohde ja julkkis, eikä myöskään kiinnosta olla moottori, eli jos haluaisi yhtään mitään meininkiä ja äksöniä, se pitäisi itse järjestää. Isommassa kaupungissa ei ole noin.
 
Tässä on vielä 2,5 vuotta kolmeenkymppiin. En oo kokenu minkäänlaista kriisiä, päinvastoin alkaa tuntua vaan paremmalta ja vapaammalta. On enemmän sinut itsensä kanssa. Parikymppisenä oli ulkonäköpaineita ym. paineita. Nyt osaa jotenkin nauttia enemmän pienistä asioista. Toki fysiikan lait tulee vastaan: päälaki on nyt jo kalju. Kaikki mitä pistää suuhun tulee keskivartalolle (geenit), eikä treeni osu enää samalla tavalla. Ei pysty ryyppään sanoinkuvaamattoman krapulan takia. Mutta ei jaksa nähdä vaivaa. Tosin oon aina ollu yltiöpositiivinen.
 
SICin linkittämää listaa en jaksanut edes lukea, mutta ei ole ollut kolmekympin eikä mitään muitakaan kriisejä.
Viime vuodet tuntunut siltä että mitä enemmän tulee ikää, sen paremmalta tämä elämä maistuu.
 
Vajaa vuosi kolmeenkymppiin ja kyllähän tuo jostain syystä vituttaa, vaikka yritän olla funtsimatta moista hommaa. En tiedä olisiko tuota fiilistä voinut välttää elämällä jotenkin toisella tavalla. Tuntuu näin jälkikäteen että helvetin nopeasti meni ikävuodet 20-30. Välillä yksikin päivä tuntuu helvetin pitkältä siinä hetkessä kun sitä elää ja tulevaisuuteen miettiminen "4kk päästä, sinne on vitusti aikaa". Mutta jälkikäteen tuntuu että aika on mennyt hiton nopeasti. Tälläkin foorumilla on tullut pyörittyä vuosikymmen. :)
 
Mää oon ajatellut, että kunhan ikä alkaa 3:lla, niin ei mitään hätää. 4:lla sitten ollaan aikuisia (= vanhoja) :)






...ajattelin kyllä juurikin samoin 25-vuotiaasta eteenpäin, mutta tarinan luvut olivat silloin 2 ja 3 :face:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom