- Liittynyt
- 23.3.2003
- Viestejä
- 113
mulla on positiivinen tarina kohtaamisesta portsarin kanssa. Olin nuorempana yhtenä iltana poltellut melkoisen määrän hamppua ja unissakävelin pitkin Helsingin katuja, kunnes törmäsin yhden ravintolan ovelle ja ajattelin, että olisi kiva käydä juomassa kuppi kahvia. Ei muuta kuin jonottamaan.
Aloin pohtimaan miten pystyisin skarppaamaan portsarin ohitse. Olin silminnähden sekaisin ja tuoksuin hampullle. Asiaa vaikeutti vielä se, että pystyisin keskittymään vain muutaman sekuntin.
Onneksi jonoon taakseni ilmestyi kaksi resuista hippiä, Itse olin pukeutunut kauluspaitaan ja nahkakenkiin. Tarkististin hippien kunnon silmistä ja totesin heidän olevan täysin selvinpäin.
Vihdoin tuli minun vuoroni jonossa. Tein portsarille tyylikkään budokumarruksen, koska ajattelin hänen joskus harrastaneen jotain. Täydestä meni. "Tervetuloa"
Astuessani ovesta kuulin portsarin ja hippien keskustelun:
"On taidettu ottaa tänään jotain?"
"Ei olla."
"Älkää yrittäkö!"
Poke yhdisti hassiksen hajuni hippeihin, eikä minun tyyliteltyyn olemukseeni. Itseasiassa minua ei harmittanut yhtään helvetin kasvissyöjänarkomaanit, jotka vievät kitaranrämpytyksellään meidän kunnon ihmisten naiset. Toi edellinen lause on henkilökohtainen.
Pois lähtiessäni morjestin pokea kuin parasta ystävääni ja hän vastasi iloisesti takaisin. Me kunnon ihmiset pidetään yhtä
Aloin pohtimaan miten pystyisin skarppaamaan portsarin ohitse. Olin silminnähden sekaisin ja tuoksuin hampullle. Asiaa vaikeutti vielä se, että pystyisin keskittymään vain muutaman sekuntin.
Onneksi jonoon taakseni ilmestyi kaksi resuista hippiä, Itse olin pukeutunut kauluspaitaan ja nahkakenkiin. Tarkististin hippien kunnon silmistä ja totesin heidän olevan täysin selvinpäin.
Vihdoin tuli minun vuoroni jonossa. Tein portsarille tyylikkään budokumarruksen, koska ajattelin hänen joskus harrastaneen jotain. Täydestä meni. "Tervetuloa"
Astuessani ovesta kuulin portsarin ja hippien keskustelun:
"On taidettu ottaa tänään jotain?"
"Ei olla."
"Älkää yrittäkö!"
Poke yhdisti hassiksen hajuni hippeihin, eikä minun tyyliteltyyn olemukseeni. Itseasiassa minua ei harmittanut yhtään helvetin kasvissyöjänarkomaanit, jotka vievät kitaranrämpytyksellään meidän kunnon ihmisten naiset. Toi edellinen lause on henkilökohtainen.
Pois lähtiessäni morjestin pokea kuin parasta ystävääni ja hän vastasi iloisesti takaisin. Me kunnon ihmiset pidetään yhtä