Kitaristit hoi!

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Argh! Voi perskeles kun nuo akustiset kitarakappaleet on vaikeita. Ennemmin sitä oppii soittamaan vaikka Malmsteenin Black Starit ja Beyond The Sunit kun esimerkiksi Eric Johnsonin A Song For Lifen tai Greg Howen The Maniacalin, jossa vedetään samalla myös basso-osuutta ja hypitään jatkuvasti kieliä ja nauhoja. Mulle tuo ilman plekua soittaminen on ylivoimaista :itku:
Kertokaas jotain vinkkejä mitenkä näitä sormilla näppäiltäviä (monimutkaisia) biisejä kannattaa lähteä treenaamaan. Peukulla ilmeisesti vedetään vain alinta kieltä ja muilla sormilla näppäillään muita, vaiko eikö?
 
GOOD MORNING -40% KOODILLA PAKKIS
Itse olen soitellut jostakini 9-10 vuotiaasta lähtien, enkä oikeastaan koskaan mitään muuta kuin heviä. Kitarana toimii Jacksonin KE3 ja vahvistimena viimeisiään vetelevä Marshall.
Suurin esikuva minulle on ehdottomasti Steve Vai :rock:

Nykyään kylläkin tahtonut tuo soittaminen jäädä vähän vähemmälle salilla käymisen takia. Puntin huonoja puolia on se, että sorminäppäryys tahtoo hieman huonontua, kun niitä rautoja repii.. :curs:
 
No SRV käytti helkutin paksuja kieliä!Kitaran runko on aika kulunut kuten tuosta kuvastakin näkyy, joten n. tuhat lakka kerrosta ja maali-kerrosta ei vaimenna rungon kaikua!!vahvat sormet!!

Ja tämä voi olla legendaakin, mutta kuulin työkaverilta ketä on ollut katsomassa SRV yyterissä(eikös se sielläkin ole esiintynyt)niin soundcheckissä kitara-vahvistimen äänet hiottu viimisen päälle ja kun Stevie oli tullut lavalle niin vääntänyt nupit kaakkoon kirjaimellisesti!!!eli kun tuollaisen 100 w Marsun pistää täysille niin kitara alkaa kuulostamaan samalta kuin Texas flood levylläkin!! :thumbs:
 
protsku sanoi:
Sanokaas mihin perustuu se että SRV sai jostain vuoden 1959 Fender Stratocasterista mallia "Sunburst" niin jumalattoman upean saundin?
Click to expand...

Luin aikoinani, silloin kuin kitaratekniikka kiinnosti, että jos kitaran puu on hyvän laatuista ja se resonoi soitettaessa hyvin/oikein. niin sen soundi paranee mitä enemmän sillä soitetaan ja iäkkänä se on tavallaan resonnut ja muokannut itsensä "hyvään" soundiin. Miten kitaraa on säilytetty kaikki nuo vuosi kymmenet on myös suuri vaikuttaja sen soudiin vanhana. Hyvänkin kitaran saa nopeasti paskaksi väärällä säilytystekniikalla.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki -59 stratot ovat hulppeita. Maanantai se on ollut Fenderinkin tehtaassa :)
Koko 70 luku taisi olla maanantaita Fenderillä. ainakin mitä kitaroita(stratot) kattoo tuolta ajalta. mikäli ostatte 70 luvun (ja 80 luvun alusta) tehdyn Straton olkaa tarkkana.

Jos taas oikein muistan niin kitaran puu elää ja muuttuu n. 50 vuotta valmistumisestaan jonka jälkeen se alkaa menettämään soundiaan.
 
Knarr sanoi:
Voiskohan joku neuvoa mitenkä tabulatuureja soitellaan..
On vähän hakusessa..
Click to expand...

Tässä linkki yhteen Dave Lindholmin biisin tabulatuuriin. Rivit kuvaavat kitaran kieliä ja numero on aina sen kielen kohdalla mitä pitää soittaa. Numero kertoo mistä välistä kieltä painetaan eli monenneltako nauhalta kieltä painetaan. Jos numero on 0 se tarkoittaa, että kieli soitetaan vapaana. Jos kahdella eri kielellä on numerot kohdakkain se tarkoittaa että ko. kielet soitetaan yhtaikaa. Olikohan tää sekava selitys??

EDIT Eli siis vasemmassa laidassahan lukee mikä kieli on mikin E, A, D, G, H, E...
 
Jansku sanoi:
Kertokaas jotain vinkkejä mitenkä näitä sormilla näppäiltäviä (monimutkaisia) biisejä kannattaa lähteä treenaamaan. Peukulla ilmeisesti vedetään vain alinta kieltä ja muilla sormilla näppäillään muita, vaiko eikö?
Click to expand...

Peukalon rajoittaminen vain alimpaan kieleen sopii harvoihin biiseihin. Jos kyseessä on Preston Reed-tyyppinen kappale, jossa on sormiharjoitusmainen näppäilykuvio ja sitä tukemassa bassolinja, silloin peukalon toimialue on luonnollisesti rajoitetumpi. Mutta yleisesti peukalo seikkailee kolmen alimman kielen väliä ja etu- ja keskisormi sekä nimetön nappaavat kielen kukin. Samaa sormea ei kuitenkaan koskaan kannata käyttää kahta kertaa peräkkäin, vaan etsiä itselleen sopivin sormiyhdistelmä: etu- ja keskisormi; etusormi ja nimetön tai keskisormi ja nimetön, mikä yhdistelmä itselle tuntuu sopivimmalta (ensimmäinen on yleisimmin käytössä) ja näpätä kieltä kahden sormen vuoronäppäilynä (vrt. plektralla näppäily ylös ja alas, varmemman kuuloista ja nopeampaa). Sitten perusasentoa, jossa kolme keskimmäistä sormea on vierekkäisillä kielillä (peukku seikkailee irrallisena bassolinjana ja pikkusormea ei yleensä tavata käyttää) siirrellään tarpeen mukaan e,h,g -positiosta, jolloin peukku kattaa kolme kieltä, h, g, d -positioon, jolloin peukun kattamia kieliä on kaksi.

Ööh, toivottavasti tuosta nyt jotain selkoa sai. Tämäkin on asia, joka on huomattavasti helpompi näyttää kuin yrittää selittää :rolleyes:, mutta näin yleensä tavataan toimia. Niin ja sitten kannattaa huomioida se tekijä, joka ikävästi monelta ammattilaiseltakin tapaa jäädä, nimittäin päällekkäiset melodialinjat. Yleensä vähänkin monimutkaisemmassa biisissä on väliäänikulkuja, jotka jäävät helposti tiedostamatta, ja sitten ihmetellään kun biisi ei millään kuulosta niin rikkaalta kuin alkuperäisellä esittäjällä. Niinkin tylsältä vaikuttava juttu kuin nuotti (tai tabla)kuvan läpikäynti hiuskammalla opetteluvaiheessa tekee kyllä tässä lajityypissä lopputulokseen melko suuren laatueron. :piis:
 
merkkari sanoi:
G ||----------9--------------------9----9--------
D ||-9-10-12---12-10-9-10-12----12---12-10-


:rock:
Click to expand...

Tää on oikeasti ainoa juttu, joka jokaisen kitaristin pitää osata.
 
Meinasi threadi kadota!

Soitan kitaraa. Musiikkimakuni on laaja. Parissa bändissä vedän ja katan tuolla aika lavean kaistaleen poppia. Coverbändin rautalanka tekee kesäilloista kuulaampia ja kasarihevi saa jengin liikkeelle. Toisen bändin ääritekninen metalli puree kyllä ja saa soittajatkin treenaamaan. Kitarasankari en taidoiltani kuitenkaan ole. Egokin on vajaa.

Soittimina on Fenderin strato ja customoitu hevikitara.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
ehkä jo vanha juttu, mutta pakko kommentoida ....

tossa jotkut keskusteli srv:een soundeista että miten saada sellane vahva ääni ja sit kommentoitiin et on vahvat sormet ku vääntää paksuilla kielillä.

soundi on aina vahvempi mitä paksummat kielet (ei se nyt niin tarkkaa mikä kitara on tai kuinka paljon sitä on lakattu, katsokaas kun sitä efektiä saa aika paljon säädettyä myös).
ja sit siihen et ku on vahvat sormet ku soittaa paksuilla kielillä niin yleensä asteikkoa pudotetaan (eli kieliä löysätään) paksuilla kielillä, silloin on kevyempi soittaa.
 
SUPERCARB (3 kg) -25%
Vanha threadi on, mutta vastataanpa nyt kun tuota kitaraa on tullut soiteltua semmoiset kahdeksan vuotta.

Kitaroita on kertynyt kolme kappaletta
-Yamaha (akustinen)
-joku Les Paul Classicin kopio
-Excelin Stratocaster
(vahvarina Marshall)

Musiikkimaku ja samalla musiikki mitä tulee soiteltua on laaja. Hevistä rautalankaan. Esikuvia ei liiemmin ole, mutta yksi ylitse muiden on Esa Pulliainen :rock:
 
Kavereiden kitaroilla on tullut jokseenkin paljon soiteltua, ja nyt olisi tarkoitus ostaa oma, kun jäin koukkuun hommaan.

Minkäslaisesta hintaluokasta kannattaisi alkaa etsimään ensimmäistä kitaraa, akustista mieluiten?
 
Akustista jos on hommaamasa niin kannattaa minun mielestä kattoa aika paljonkin sen laadun perään. Paskoja akustisia on niin hemmetin paljon tarjolla, eikä niitä voi modata niin helposti kuin sähkiksiä. sanotaan vaikka että 200- 400 euroo kun pistää akustiseen niin pitäs saada jo jonkinmoinen. Esimerkiksi Yamaha tekee yllättävän laadukkaita akustisia.
 
Akustiseksi voisin kokemuksesta suositella Taylor Big Baby:ä, on hieman pienempi koppainen, muistaakseni 15/16... istuu mukavasti sylkkyyn. Hintaa noin 400e.
Erittäin kaunis sointi, tosin luultavasti juuri koon takia jää hieman matalat äänet vaimeaksi, mutta sopii hyvin näppäilyihin etc.
Pitää samalla kehua Graph-Tech:in String Saver tallapaloja ja Trem-nut satulaa, patsasin mokomat kiinni PRS Santana SE II:een ja kyllä soi hyvin, sustaini parani ja kielten juuttuminen satulan loviin vibraa käytettäessä korjaantui ja vireessä pysyminen parani.
 
Kitaraa soitettu reilu 4-5 vuotta ja nyt vuoden tauon jälkeen innostuin uudestaan. Lähinnä omaksi iloksi soitellut metallimusiikkia Cradle of Filth, Metallica, Sepultura jne jne. Nyt pitkän tauon jälkeen soittaminen erittäin tahmaista ja muutenkin olen aika hidas-sorminen eli minulta ei soolot luonnistu. Tuntuu vain, että olen uskomattoman hidas ja huonosorminen.

Tuli soiteltua yhdessä bändissäkin reilu pari vuotta ja demokin saatiin aikaan, mutta armeija sotki bändikuviot ja soittaminen jäi sen myötä.
Nyt rumpalikaverin kanssa uudella innolla soittelemaan pitkästä aikaa, vielä kun basistin löytäisi soittokaveriksi niin olisi aika bueno.
 
Onko porukalla kokemuksia Ibanezin JEM555WH ja RG2570E skeboista? Olis tarkotus ostaa jompikumpi, mutta kumpi se lopulta on niin se on hieman auki. Ensimmäisellä hintaa olisi 1200€ ja jälemmällä 1100€. Tuosta halvemmalla ei taida enää saada, vai saako ja mistä?
Mikä tossa RG:ssä eroaa JEM:iin muuta kuin, että JEM:ssä on Di Marzion mikit ja RG:ssä Ibanezin omaa tuotantoa? Ehkä kaulan paksuudessa ja radiuksessa eroja. Jos järjellä ajattelee niin eikö JEM kuitenkin ole periaatteessa halvempi, kun ajattelee et siinä on laadultaan paremmat mikit ja hintaero kuitenkin nuin vähäinen?
 
Jaahas täällä taitaa olla m.nettiläisiäkin paljon paikalla.
Ei laiteta liian tarkkaa kama selitystä ettei tunnisteta.
Ibannez sähkökitara,Yamaha nylonkielinen,Ibanez puoliakustinen ym.
sälät päälle.Musiikkimakua Peer Gunt,Motörhead,Canned Heat,The Doors,
Johnny Winter,Lynyrd Skynyrd ja kaikki muutkin southern rock ja blues-bändit on lähinnä sydäntä.Ja näitä tulee aika paljon soiteltuakin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom