Ville sanoi:
Äääh..kertokaa te pitkälle edistyneet, että miten tota pitäisi treenata kun ei missään soittotunneilla oo koskaan käyny ja vois opetella esim. mitä jollain skaaloilla tarkoitetaan . Hommasin tossa just ekan oikean kitaran ja oon ~1 vuoden soitellu paskakitaralla enemmän tai vähemmän intensiivisesti. Lähinnä Metallicaa ja Iron Maidenia sekä Megadethia. On tässä jo sen verran oppinu, että esim. Trooperistä, Aces Highista meneepi soolot (jotka ovatkin tunnetusti megalomaanisen vaikeita ) :evil: . Mutta miten sitä todellakin kannattaisi treenata jotta saisi vikkelät sormet? Ihan tabulatuureista käsin biisejä niin paljon kuin pystyy, vai sitten tehdä jotain "nopeusharjoituksia"? Jos jollain on antaa jotain "guitarlessons.com"-sivuja yms. joilta saisi neuvoja sun muita, niin olisin kiitollinen
Aluksi neuvoisin opettelemaan otelaudan ulkoa sikäli kun tuo improvisointi ja soolot kiinnostavat. Otelautahan sisältää joka kielelle oktaavin 12 säveltä järjestyksessä, alkaen siitä mikä kieli on kyseessä (eadgbe). Eli vaikka E-kieli: E, F, F#, G, G#, A, A#, B, C, C#, D, D#. ja 12 väli ja siitä alkaen taas E, F...
Soinnuista alkuun riittänevät mollit, duurit, seiskat ja vitoset ja kenties näiden er variaatioita. Mainitsemiesi bändien biisit eivät tod. näk. sisällä kun vitos- ja mollisointuja.
Eli tiluttamisen (LUE: improvisoiminen, soolot) idea on hiffata missä sävelessä ko. biisi menee ja siitä lähteä kehittämään jotain tyylikästä. Kannattaa tuon otelaudan sävelten sisäistämisen ohella alkaa pohtimaan niitä skaaloja, jotka eivät ole kovin kummoisia, vain säveliä tietyssä järjestyksessä.
||---F---|-F#/Gb-|---G---|-G#/Ab-|---A---|-A#/Bb-|---B---|---C---|-C#/Db-|---D---|-D#/Eb-|---E---|
E ||---C---|-C#/Db-|---D---|-D#/Eb-|---E---|---F---|-F#/Gb-|---G---|-G#/Ab-|---A---|-A#/Bb-|---B---|
B ||-G#/Ab-|---A---|-A#/Bb-|---B---|---C---|-C#/Db-|---D---|-D#/Eb-|---E---|---F---|-F#/Gb-|---G---|
G ||-D#/Eb-|---E---|---F---|-F#/Gb-|---G---|-G#/Ab-|---A---|-A#/Bb-|---B---|---C---|-C#/Db-|---D---|
D ||-A#/Bb-|---B---|---C---|-C#/Db-|---D---|-D#/Eb-|---E---|---F---|-F#/Gb-|---G---|-G#/Ab-|---A---|
A ||---F---|-F#/Gb-|---G---|-G#/Ab-|---A---|-A#/Bb-|---B---|---C---|-C#/Db-|---D---|-D#/Eb-|---E---|
E
Tuossa otelaudan kartta 12. väliin saakka (joka on siis sama sävel kun avoin kieli, oktaavin ylempää). Tuosta kun rupeaa rakentamaan vaikka E-molliskaalaa (E, F#, G, A, B, C, D,), huomaakin melkein heti että "hei, sehän on sama kun G-duuri? Eikös?" No näinhän se on, G-duuri sisältää samat sävelet mutta alkaen G:stä, eli G, A, B, C, D, E, F#.
Ja kun haluat siirtää vaikka tuon molliskaalan vaikka A-molliksi, siirrät etusormen E-kielen 5. väliin, ja näppäilet sävelet samassa järjestyksessä kun E-mollissakin, mutta nyt ensimmäisen sävelen ollessa alimman kielen 5. välissä skaala onkin A-molliskaala, joka menee A, B,C, D, E, F, G. Joka taas puolestaan sisältää samat nuotit kun C-duuri, mutta alkaen C:stä.
Blues (joka menee aina mollissa) -skaala on myös ihan perusjuttuja, joka tulisi heti alussa sisäistää. E-blues: E, G, A, A#, B, D.
Hieno skaala josta itse tykkään helvetisti on harmoooooninen molli, jossa molli-asteikon 7-sävel on ylennetty, saaden sen kuulostaman ns. itämaiselta. D-molli harmooninen: D, E, F, G, A, A#, C#.
Nopeus tulee muun treenin ohella melkeimpä pakosti kun tekniikka parantuu, ei siitä kannata huolehtia kauheasti. Voit toki treenata jotain simppeliä tyyliin:
G ||----------9-------------- --9----9--------
D ||-9-10-12---12-10-9-10-12----12---12-10-
ja tuota sahaat niin helvetisti alas-ylös-alas-ylös-tekniikalla, kyllä siinä plektratekniikka ja sormien kordinaatio kehittyy, mutta neuvoisin että älä tee sitä virhettä niin moni aloitteleva kituristi nykyään tekee, eli ÄLÄ ota maksimaalisesta nopeudesta sitä maalia mihin tähtäät. Usein yksi tarkoin valittu nuotti kuulostaa IMHO paremmalta kun kauhea tilutus jossa ei ole päätä eikä häntää. Treenauksen ollessa tietenkin eri asia, treenatessa nyt voi soittaa mitä tahansa.
Vielä sellainen pieni juttu josta itse olen suurta hyötyä saanut, jota ilmeisesti olet jo toteuttanutkin jossain määrin: soita levyjen mukana. Paljon. Kehittyy se myöhemmin kenties kuvioihin tuleva bänditatsi. Turhan monet koti-kitaristit ovat himassaa mitä kovimpia guruja, mutta bändin kanssa soittamisen tullessa eteen ovat ihan hukassa. "Mitä, eihän toi soita yhtään niinkun Lars Ulrich?!" Levyjen päälle soittaessakin on hyvä antaa sormien ja mielikuvituksen lentää, eli et lähde vetämään biisiä samalla tavalla kun se alkuperäinen esittäjä, vaan sinne tänne omia jotain kikkoja mitkä kuulostaa hyvältä. Ja soolojahan ei kannata samalla tavalla soitella, siinä kärsii improvisaatiotaito. Rohkeasti vaan omaa juttua veivaamaan. Siinä kehittyy korva, tekniikka.. kaikki. Kun vaan soittaa, soittaa, soittaa, ja nimenomaan omaa juttuaan vaikka muiden levyjen päälle soittaisikin. Ja hommaa kingston wallin levyt josset niitä omista, IMO jokaisen alottelevan kitaristin tai rumpalin pitäisi omistaa ainakin KW:n 1 ja 2 -levyt. Musiikki on sellaista groovea ja soitantaa että oksat pois. Ei varmasti ainakaan haitaksi tule olemaan.
Ja tabulatuurit kannattaa heittää jorpakkoon - kuuntelet miten ne biisit menevät. Tabulatuureista ei munmielestä ole muuta hyötyä kun se että niistä näkee missä vireessä artisti soittaa
Korvalla ne biisit kuunnnellaan, siinä kehittyy samalla se muusikon tärkein työkalu - kuulo.
asia kysyä pakkiksella :D mutta :piis:
Ja MF:ssä on tehoa niin paljon, että se pystyy toistamaan kunnolla 7-kielisen matalimmatkin äänet. Ihan eri tavalla siinä on munaa kun mun Mesassa, vertaa vaikka tähän biisiin, joka on nauhoitettu Mesalla. Sitäpaitsi kokonaissoundin ns. muna on pitkälti kiinni bassosta. Jos kitarasoundin laittaa liian jytiseväksi, tulee hirveätä puuroa, kun siihen lisätään basso ja rummut.
