Hehhee, mikä ketju! :D
Eka kiljusatsini taisi olla pullahiivalla ja sokerilla marjasankkoon tehty. Maustin appelsiinilla. Tuli niin pahaa, että vaihdoin huomattavasti kiljumäärää pienempään määrään keppanaa. Pari punkkaria oli hyvillään vaihdosta, katsoivat hyötyneensä. Niin minäkin.
Sitten tuotekehittelyn tuloksena syntyi ns. keltainen ja punainen naminamikiljumallisto. En enää muista tarkkaa ohjetta, mutta punaiseen pistin aluksi mausteeksi aitoja mansikoita, puolukkasurvosta ja taisi olla lisäksi äidin herukkamehutiivistettä. Keltaisessa taisi olla jotain makeaa etelänhedelmää, muttei appelsiinia, lisäksi omenatuoremehua. Tiesin jo silloin, että mikään keinomakeutettu ei tod. kelpaa omatekoisen alkoholijuoman makeutukseksi. Keltaisen makustuksen viimeistelin vahvalla teellä, jossa oli rutkasti hunajaa. Sitä mulle suositeltiin, mutta en osaa sanoa, paljonko se siihen sankollisen makuun vaikutti. Noita oli siis kotona autotallissa käymässä yksi marjasankollinen per maku.
Olin ennakoinut ja suunnitellut koko homman aikoja sitten, noita juomia piti saada riittävästi muistaakseni ainakin kahta festarireissua varten, eli noin 6-8L per reissu. Kaksi marjasankoa tuli käyttöön. Toiseen ei ollut kantta, mutta kuulin, että tuorekelmu päästää vähän ilmaa läpi, joten pingotin sen sangon "kanneksi" kuminauhoilla. Toimi. Toisen sangon kannen jätin vaan vähän raolleen, hyvin pöhisi sekin. Annoin käydä rauhassa (pullahiivalla toki, ei mulla ollut mitään ns. oikeaa viinihiivaa mitenkään saatavilla silloin) ja lapoin muistaakseni ainakin kolmeen kertaan, antaen lappomiskertojen väleissä hiivamoskien vajota pöntön pohjalle ainakin muutaman päivän. Sitten vaan 1,5L Mehukatti pöniköihin koko satsi ja jääkaappiin. Helvetin hyvää kiljuksi tuli noista molemmista. Sitä mieltä olivat myös monet rokkarit, hevarit ja punkkarit Nummirockissa 1992 tai 1993, ei muista enää, kumpi. Vaihtelimme toki kiljuhuikkia maistiaisiksi ja arvioimme bukeita, kuin mitkäkin viinikonosöörit ainakin. :D
Suht miedoiksi jäivät noi mun namikiljut, oisivatko olleet arviolta nelosoluen vahvuisia tai enintään jotain 7-8 volttisia. Se riitti mulle.
Myöhemmin vaihdoin ns. virallisiin kotiviineihin ja oluisiin, mutta jotenkin se ei ollut yhtään niin jänskää, eikä omatoimista enää. Nykyään on mennyt vielä tylsemmäksi, kun ei juopottelu yleensäkään nappaa yhtään ja on rahaa sen verran, että jos haluan sen pari olsea tai puolikkaan viinipullon joskus harvoin juoda, ostan kaupallisesti tehtyä ja niin hyvää, kuin haluan. Toi appelsiinikilju on kyllä niin hyvä läppä, että joutuu ehkä pienessä mittakaavassa joskus kokeilemaan. :D Onkohan missään päin nettiä oikein koottuja kiljureseptejä?