Kiipeilyllä selkälihakset kuntoon.

eipä kyllä monessa reitissä tule yhdellä kädellä roikuttua kun ei noita kahvoja reiteillä juuri ole :) joten jos monipuolisesti kiipee, ei siinä toispuoleiseksi muutu. boulderointi on joka tapauksessa lähes ehdoton ympärivuotinen treenimuoto, jos haluaa köysittelyssäkin kehittyä. köysikiipeilyssä ei kyllä yhtään sen enempää tuli "tasasemmin" vedeltyä, vaan kaikki riippuu reittien luonteista. tasasesta rytmistäkään ei kyllä kiipeilyssä pysty puhumaan juuri koskaan.
 
heh, juu kannattaa kokeilla. toimii. ei pelkkää peruskestävyyttä kannata treenata. voima kehittää voimaa ja voimakestävyyttä, kestävyys ei kehitä kuin kestävyyttä ja sitä ei juuri tarvita koskaan. cliffhangerissä on kaks kovaa kiipeilijää stuntteina, wolfgang güllich ja ron kauk. mitään muuta hyvää siinä ei ole :)
 
Kyllä omat vielä suht vähäiset parin vuoden kokemukseni voimailusta ja monipuolisesta urheilusta ylipäätään tuntuu tuota voiman kärkipään suosimista kannattavan. Sitä harrastankin kun voimailen. Tietysti välillä on hyvä tehdä sitä pohjaakin, mutta silti sanoisin että ainakin 80% ajasta kannattaa käyttää sen maksimivoiman tekemiseen.

Köysikiipeilyä olen joskus tehnyt ja pentuna puihin kiipeilyä, mutta siihen rajoittuu kokemukset sen Serenan kiipeilyseinäkokeilun lisäksi.....Joskus pitää kokeilla jos vaikka innostuis ja ottais ohjelmaan. Mitä olet mieltä vaatiiko ehdottomasti paljon panostusta vai voiko esim. kerran viikossa harrastaa siten että se myös hauskaa jos ei ole maailanmestaruus tavoitteena?

Niin ja jos joku väittää, mitä itse en ole koskaan tehnyt että kiipeily olisi jotenkin kestävyysurheilua niin voi kokeilla. Menee vaikka 3m köyden ylös pää alaspäin tai mene sinne kiipeilyseinälle kokeilemaan...
 
80% hermostolliseen treeniin (maksimivoima) on aivan liikaa. laji kuin laji. ja aloittelijalla aivan ehdottomasti liikaa ja jopa tarpeetonta.

kiipeilyä voi harrastaa hyvin monella tasolla ja treenimäärillä. ite oon pian 40v ja treenaan 1-2 krt/pvä ja tää on mun päälaji. vähemmälläkin pärjää, mutta kun intoa piisaa... kerta viikossa se itelläkin lähti... voihan kiipeily olla ihan vaan laji muiden joukossa, vaikkei siinä niin kehitykään. tosin...tää on erittäin koukuttava laji :)

onhan kiipeilyssäkin kestävyyttä painottavia alalajeja, mutta ne liittyy yleensä vuoristoon, eli ovat lähempänä vaeltamista noin tekniseltä vaikeudeltaan. esim. everest ei vaadi kummoisia kalliokiipeilytaitoja, mutta olosuhteet on vaan aika kaameet. ei mm. mun juttu ollenkaan.

moni ei vaan noista alalajeista ole tietoinen, joten kaikki kiipeily liitetään vuorikiipeilyyn. multakin kysellään joskus et kuis korkeella oon käynyt :) pisin reitti taitaa olla 45m yhdellä köydenpituudella ja multipitchinä 250m, mutta vaikeudet tietenkin hieman eri kuin vuoristossa.
 
Joo ehkä tuo 80 oli vain heitto mutta kuitenkin mieluummin teen vitosen sarjaa leukoja (lasketaanko vielä maksimiks:) kuin viidentoista sarjaa ylätaljasta. Tajuat varmaan pointin.

Niin, siinä on se ongelma että jos haluaa todella monipuolisesti harrastaa niin ei voi kaikessa olla hyvä...toisaalta omalla kohdallakin yleinen hyvinvointi fyysisesti ja henkisesti on tärkein, eikä väkisin vääntäminen oli ne sitten bjj-salikisat tai hölkkälenkki metsässä. Siksi en olekaan huippu missään:D Pitää olla hauskaa mutta pitää saa olla myös tavoitteita...otetaan nyt ekaks tavoitteeks että jossain vaiheessa menis edes kokeilemaan tuota kiipeilyä.
 
Nosto. Niin meinasin tuolla maksimilla aiemmin ihan väärää, eli vitosen sarjaa. Kun riippuu aina kenen kanssa puhuu... eli siinä 4-6 toistoalueella pääasiassa tekeminen.Varmaan meinasit oikeita maksimeja (1-2)???
 
ei se mistään riipu. maksimi ON maksimi, eikä muuksi muutu. toistomaksimi sitten eri. maksimivoimalla tarkoitetaan pääasiassa hermostollista treeniä, jolloin kuorma on yleensä ~90-110% ykkösestä. voimaa tulee siis nimenomaan hermoston työkyvyn paranemisena, eikä enää lihaksen koon kasvamisen kautta.
 
Jep jep. Totta puhut. Moni vaan käyttää maksimitermiä kaikista lyhyemmistä sarjoista kuin niistä kympin tai viidentoista seteistä.
Menee välillä itekin termistöt sekaisin...öhöm noh ei se vaarallista ole. Ehkä rasittaa "hermostoa" korkeintaan:D
 
vaikka nopeuskiipeily on aika pieni sivulaji kilpakiipeilyssä ja ehkä vähiten arvostettu, voi seuraavasta pätkästä kuitenkin huomata, että pojilla on kropassa aika reippaasti jerkkua... 15 metriä ME-aikaan 7.22
:)
http://www.youtube.com/watch?v=vk3XSk0UT4c
 
juji82 sanoi:
Se mikä tuli tuossa mieleen niin esim. köysikiipeilyhän nimenomaan vähentää epätasapainoa kun molemmilla käsillä/latseilla vetelee. Muutenkin rytmi pitää olla tasainen.
Boulderoidessa vaimitensesanottiin tulee ehkä suosittua vahvempaa puolta ainakin niissä kohdissa missä pitää yhdellä kädellä roikkua. Näin maalaisjärjellä mietittynä. Ei ole kuin köysikiipeilystä kokemusta.
Click to expand...
...ellei tahkoa esimerkiksi 10m halkeamaa ylöspäin jossa pakko pysyä koko ajan sillä puolella mihin lähdetäänkin leipäkkäämään.

Ite ainakin alkaa huomaamaan kun ei 2 viikkoon ole "kerennyt" salille, alkaa vetämään selkää tosi jumiin. Jos kiipeää monipuolisemmin, kannattaa ainakin vastalihaksia treenata. Itellä tulee aina paria reittiä tahkottua boulderissa ja esim pelkkä toisella jalalla ponnistaminen alkaa tuntua persauksissa kyllä touhun jälkeen. Ja boulderista ja sen otteista riippuen ei yleensä kauheasti ole valinnanvaraa siinä että kumpaa kättä tarjoaa seuraavalle otteelle. Erot liikkeiden vaativuudessa on huomattavia jos kädet vaihtaa päikseen.

Ja tosiaan kerta viikkoon riittää varsinkin jos syklittää kausia (Kestävyys,voima,voimakestävyys). Itellä viime tammikuusta about tuollaista takana keskimäärin kerta viikkoon ja tammikuussa kiipesin bout nelosen reittejä ja nyt mennyt pari 6a:ta sekä boulderilla että kalliolla. Eli parikin vuotta jos jaksaa sen kerran viikossa panostaa, löytyy jo ihan sikana reittejä suomesta joita voi kiivetä ilman pahempia tuskastumisia.
 
Missä määrin sisäseinien reittien vaikeusaste rakennetaan otteiden välisten etäisyyksien ja kurkotusten varaan? Voiko jo suoraan sanoa, että tietyntasoisilla reiteillä seinä tulee vastaan lyhyelle kiipeilijälle? Kymmenien senttien ero ulottuvuudessa voi varmasti jossakin tilanteessa olla se ero reitin kiipeämisen tai kiipeämättä jäämisen välillä.
 
ei juuri koskaan. tällöin reitti on tehty huonosti. vaikeuden tulee olla kiinni muuveista eikä ulottuvuudesta. jotkut jutut on väkisin joskus vaikeempia lyhyelle, mutta joskus myös pitkälle. huippukiipeilijät ei oo kauheen isoja kavereita. 180 cm alkaa olemaan jo pitkä kiipeilijäksi. ulkona varsinkin pienempi (kevyempi!!!) pystyy käyttämään pienempiä otteitakin välissä ja eri otteita jaloille kuin pidempi.
 
joo pitempi kaveri ylettyy kyllä paremmin mutta jos helpointa on edetä niin että esim vasen käsi underilla(pitää otteen alapuolella olevasta kuopasta kiinni) ja vasen jalka siihen päälle niin siinähän väännät sitä 2m ruhoa siihen asentoon :D tai muutenkin paikat joissa käsi- ja jalkaotteet on lähellä toisiaan niin se ulottuvuus kostautuu kun ruhon joutuu työntämään kauemmas seinästä joka taas on tosi raskasta.

Eli joo, yksittäisissä kohdissa on hyötyä pituudesta/lyhyydestä mutta jos seinä tulee vastaan, siitä selviää molemmat treenaamisella..

E: ja 10cm on sellainen matka että se on yleensä sekunnissa kurottu kääntämällä vähän jalkojen asentoa.
 
Pakko herätellä tätäkin threadia vähän eloon.

ossipena sanoi:
Ja tosiaan kerta viikkoon riittää varsinkin jos syklittää kausia (Kestävyys,voima,voimakestävyys). Itellä viime tammikuusta about tuollaista takana keskimäärin kerta viikkoon ja tammikuussa kiipesin bout nelosen reittejä ja nyt mennyt pari 6a:ta sekä boulderilla että kalliolla. Eli parikin vuotta jos jaksaa sen kerran viikossa panostaa, löytyy jo ihan sikana reittejä suomesta joita voi kiivetä ilman pahempia tuskastumisia.
Click to expand...

Kohta varmaan kolmisen kuukautta kiivetty pari kolme kertaa viikkoon ja taitaapa olla yks 6a mennyt Tapanilassa ja senkin gradea vähän epäilen yläkanttiin. Niin ja Nuuksiossa käytiin kerran kallioilla. Ei mitään hajua siitä, miten kannattais treenata vaan kunhan nyt on käyty seinällä roikkumassa. Jotain hyvää treeniopasta saa siis suositella. Viime kertoina oon alkanut loppuun ottamaan vähän pitempiä vetoja helpommilla reiteillä, että sais vähän kestävyyttä, eli kiivennyt saman reitin esim. neljä kertaa putkeen (Myllypurossa).

Nää Alex Huberin Yosemitepätkät herättää kyllä tunteita. Tuohonko riittäis joskus taidot ja munat.

http://www.youtube.com/watch?v=YoKgSjbxKPE

http://www.youtube.com/watch?v=YQ3k0d11dIo

ps: ossipena, mikäs sen ässä-mixin grade oli, jonka selätit?
 
kyllähän se kiipeily on parasta treeniä, kun kiipeilyssä haluaa kehittyä. mikään muu ei korvaa sitä. aloittelijoilla varsinkin tulis suurin paino olla liikkumisen taloudellisuudessa ja tekniikan opettelussa. voimaa ja kestävyyttä tulee kyllä siinä sivussa.

usein aloittelijan ongelma on, että revitään vaan hirven raivolla itteensä ylöspäin, mutta ei lainkaan funtsita mitä tehdään. suosittelenkin laittaan paljon enemmän huomiota siihen liikkumiseen, tasapainoon ja koordinaatioon. ellei joku muuvi mene, se laitetaan kunnolla analyysiin. hyvin tärkeitä on ns. liiketriggerit, eli mistä nivelestä se liike lähtee. erittäin harvoin se on hartia- tai kyynärnivel ja sitä useemmin polvi tai lonkka. tätä ei juurikaan painoteta ja se on hyvin ratkaisevaa. tätä tulee stressattua ihan huipuillekin.

kestävyys ei kehitä voimaa, mutta päinvastoin kyllä, näinhän se menee lajissa kuin lajissa. varsinkin siis anaerobisen kestävyyden ollessa kyseessä. eli tää tarkottaa, että boulderoinnin tulis olla ympäri vuoden isossa osassa. niillä on helppoa opetella liikkumista ja voimaakin tulee. pidemmillä reiteillä alkaa huonokuntosta(kin) hapotteleen, eikä siinä tilanteessa opita uusia taitoja.

kirjoista ei sen kummemmin opi mitään, mutta kivaahan se on lueskella kaikenlaista. kiipeilyssä hyvälaatuinen valmennuskirjallisuus on kuitenkin lähes olematonta. jos nyt haluaa rahojaan jonnekin laitella, performance rock climbing ja the self coached climber on ihan ok. netissä on hyviä juttuja mm. neil greshamilta, vaikken kaikessa samaa mieltä olekaan. samoin mike doyle on ok. googlella vaan ainakin alkuun.

kestävyyskin pitää jakaa useempaan osaan:
peruskestävyys
toistokestävyys
pitkä anaerobinen kestävyys
lyhyt anaerobinen kestävyys

samoin voima:
perusvoima
maksimivoima

homman jakaminen kausiin auttaa, mutta jos haluaa kiivetä suht kivasti ympäri vuoden en tekis mitään kauheen tarkkoja ja tiukkoja kausijakoja. semmonen hybriditouhu kehittää sopivasti ja parhaiten.

reitit ja greidit löytyy hyvin mm:
slouppi.net
27crags.com
sekä uusi suomen topokirja. ässä mixin greidi on finski 6 eli sporttigreidillä 6b luokkaa. liidaten tietenkin.

mä valmennan ite, mutta aika paljon menee aikaa perhe-elämään ja omaan kiipeilyyn. jos nyt haluaa pikku porukalle henk. koht. seminaarin tai session, siitä voidaan sit neuvotella tietenkin. puhetta tulee kyl ku papua :D
 
Ironlife sanoi:
Pakko herätellä tätäkin threadia vähän eloon.



Kohta varmaan kolmisen kuukautta kiivetty pari kolme kertaa viikkoon ja taitaapa olla yks 6a mennyt Tapanilassa ja senkin gradea vähän epäilen yläkanttiin. Niin ja Nuuksiossa käytiin kerran kallioilla. Ei mitään hajua siitä, miten kannattais treenata vaan kunhan nyt on käyty seinällä roikkumassa. Jotain hyvää treeniopasta saa siis suositella. Viime kertoina oon alkanut loppuun ottamaan vähän pitempiä vetoja helpommilla reiteillä, että sais vähän kestävyyttä, eli kiivennyt saman reitin esim. neljä kertaa putkeen (Myllypurossa).

Nää Alex Huberin Yosemitepätkät herättää kyllä tunteita. Tuohonko riittäis joskus taidot ja munat.

http://www.youtube.com/watch?v=YoKgSjbxKPE

http://www.youtube.com/watch?v=YQ3k0d11dIo

ps: ossipena, mikäs sen ässä-mixin grade oli, jonka selätit?
Click to expand...
ihan vertailuksi: kaveri kiivennyt 10v jää, mixta, trädi, liidi, yläköysittelyjä. ja bout samantasoisia reittejä selättää pitkällä seinällä mutta boulderilla taas menee voimasuhteet hänen edukseen selkeästi.
toisaalta toinen kaveri pinkaisi 4 kuukauden bout kerta viikkoon sisäkiipeilyn jälkeen 6b:n kalliokurssin vetäjän ihmetykseksi ankkurille asti. ja keljon kivillä oon nykäissyt 6a:n mutta 3:n reitti ei ole vielä auennut. sen kokeilemisen jälkeen yritin vielä jotain viitosta ja sekin meni huukkaamalla yhden otteen välistä jättäen... eli eipä noita kannata pilkulleen katsoa noita greidejä. joku vetää kevyesti kärjistettynä seiskan mutta jäätyilee nelkkukelkussa tuplasti sen ajan mitä kuluu tuohon seiskaan.

ässä mix on 6b. http://27crags.com/crags/halsvuori/topos/vasen
vaatii tosin voimaa selästä esim 10x enemmän imo kuin nukkumatti jolla kanssa sama greidi.
http://27crags.com/crags/halsvuori/topos/oikea

ja tosiaan ite aloitin vuoden noilla 5x ylös putkeen joka sit vaihtui 2x ylös ja alas ja kerran ylös (samat 5x mutta häviää lyhyetkin lepotauot laskeutumisista). jonka jälkeen muuttui boulderoinniksi ja voiman keräämiseksi. nyt ollaan sit siinä pisteessä että pitäisi voimakestävyyttä viilata tai kestävyyttä yleensä. menee vaan aika nyt tuohon ikuisen tuskan projektointiin varmasti kunnes alkaa mennä liidin arvoisesti yläköydellä ja tietysti viimein se liidi joku päivä...
 
edelleen: ei kannata tehdä liian jyrkkiä jakoja kausiin ominaisuuksien suhteen. se klassinen kestävyys, voima, voimakestävyys -kausijako ei toimi ihan noin vaan enkä pidä sitä ollenkaan parhaana mahdollisena. aloittelijalle se toimii vieläkin huonommin.

kyllä aika kummaa on, jos on 10v kiivennyt pidempääkin siivua, mutta ei pysty niissä meneen suhteessa yhtä kovaa kuin blokeilla...

...ei se huukkailu synti ole, vaan tekniikka. eikä niitä otteita tarvi käyttää, jos yltää muuten. ei niitä oo pisteytetty :)

bouldergreidit on hieman avoimempia yksilöllisille eroille kuin köysireitit juurikin reittien lyhyyden takia. yksilölliset pituus-, paino- yms. erot vaikuttaa enemmän ja bouldereiden greidaaminen on sen takia vaikeempaa. eipä se nyt niin ylenpalttisen tärkeetä olekaan, mutta kehityksen mittaamiseen ihan ok ja toki on kiva tietää edes hieman suuntaa vaikeudesta ennenkuin lähtee rykimään.
 
Back
Ylös Bottom